Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä tuota pesämunan säästämistä alaikäisille lapsille
18.09.2017 |
...vaikka sitä varallisuutta olisikin. Itse olen rikkaan perheen vesa, enkä saanut kotoa lähtiessä kuin "oman" sängyn patjoineen. Kaiken muun olen hankkinut omalla työllä ja opiskelut maksanut, avustusluukuilla en ole käynyt kertaakaan. Näinkö niitä sossun elättejä on suomi pullollaan, kun ei opeteta ottamaan mitään vastuuta omasta elämästä?
Kommentit (33)
Nimenomaanhan on järkevää siirtää varallisuutta jälkipolville niin paljon kuin vain voi.
Eipähän tarvitse maksaa niistäkään varoista perintöveroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkaan lapselle säästämistä en ymmärrä, koska se nyt vaan ei ole ihan vanhempien vallassa miten järkevä rahankäyttäjä parikymppinen on. Voisin siis kuvitella että huomioisin omaa taloutta hoitaessani sen että minulla olisi joustovaraa ja mahdollisuus auttaa nuorta aikuista lastani, mutta että keräisin jonnekin tilille kymppitonneja ja toivoisin että lapsi käyttäisi ne asunnonoston pesämunana tai opiskeluajan ja lasten kotihoidon ajan elämiseen eikä Maltan ryyppyreissuihin... njää, en luota niin paljon.
Mä sain mm. osakkeita, mutta miksi ihmeessä suvaita lapselle se, että saat tehdä niillä mitä lystäät? Kyllä mulle tehtiin sanoitta jo selväksi, että en min niitä sitten mihinkään tyhmään tule käyttämään tai enempää ei sitten tipu. Näin olen tietenkin myös toiminut.
Ja niin olisit toki toiminut jos sinulla olisi ollut esimerkiksi päihdeongelma? Tai muu riippuvuus tai mielenterveysongelma? Vai oliko niin, että näitä ei Hyvien Vanhempien Lapsille tule, vaan he käyttävät heille vanhempien huolella ja vaivalla keräämät rahat vain fiksusta ja harkiten?
Niin se on, ei niitä tule hyvien vanhempien lapsille. Meitä on serkussarjassa kuusi kappaletta, eikä kellekään tullut. Kaikilla siis varakkaat vanhemmat. Tietenkin aika pieni otos, mutta kyllähän sen jo tiesi.
No meille ainakin oli selvää, että lapsille annetaan mahdollisimman hyvät eväät elämään, miksi heidän olisi pitänyt kitkuttaa, kun meillä oli kaikkea yllinkyllin?
Niinpä jokainen heistä sai kaksion kaupungista, opiskelut ulkomailla maksettiin opintotuen ylittävältä osalta jne.
Ihan hyviä ihmisiä heistä on tullut, hyvät koulutukset ja sen myötä hyvät työpaikat ja nyt tienaavat varsin hyvin; eivät ole millään luukulla asioineet.
Itse en saanut, koska vanhemmilla ei ollut varaa sellaiseen. Kun minä ja veljeni muutimme pois opiskelemaan, vanhempamme saivat asuntolainan samalla maksettua, avustivat he kuukausittain. Molemmat selvisimme ilman lainaa opintojen ajan. Nyt, kun itse olen hyvin tienaavassa ammatissa, totta kai säästän lapsilleni rahaa ja tuen jatkossa muutenkin, jos tarve vaatii.
Rikkaat voivat köyhäillä kun saavat suhteilla hyvät kesätyöpaikat ja opiskelun jälkeen isukin firmasta johtajan paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse säästän lapselleni koulutusta varten. Vaikka suomessa on ilmainen koulutusjärjestelmä, niin peruskoulun jälkeen kirjat, läppärit ja muut tulevat opiskelija tai vnahemman itse maksettaviksi. Harva lapselleen mitään satojatuhansia pystyy säästämään, vaan pesämunan jolla kustantaa opitoja ja maksaa esimerkiksi vuokra-asunnon takuuvuokra. Jos lapsen itsenäistymistä tukee alkuun, niin ei se sitä tarkoita että lapsi ei ymmärtäisi ettei rahaa kotoa ikuisesti tule ja että hän muutaman tonnin pesämunan vuoksi jäisi lopuuelämäkseen kotiin makaamaan.
Aina kaikki ei voi saada samoja asioita ja aina omaa tilannettaan ei tarvitse verrata muihin. Jos ei itse ole mitään saanut, niin ei se taroita ettei kukaan muukaan saa mitään saada. On laiskoja köyhiä ja on laiskoja hyväosaisia ja päinastoin. Työntekemisen ja rahankäytön malli tulee kotoa. Uskoisin että yleensä vanhemmat säästävät lapselle jotain tiettyjä asioita varten, joka on myös lapsen tiedossa. Tuskin kukaan säästää lapselle vaikka 18 vuotta lapsilisiä omalle tilille ja antaa sitten lapset käyttää rahat vaikka juhlimiseen tai kalliiden vaatteiden ostoon.
Usein korkeakoulutettujen (ja varakkaampien) vanhempien perheistä tulee myös korkeastikoulutettuja lapsia. Tämä johtuu siitä, että kasvatuksessa painotetaan koulutuksen tärkeyttä ja lasta valmennetaan ja kannustetaan hyvään koulutukseen. On sekin mielestäni surullista, että jos nuorella jää luokio vain haaveeksi siksi, että vanhemmilla ei ole varaa kustantaa kirjoja, laskinta, läppäriä tms.. Tai että nuorella ei ole aikaa panostaa opintoihin, kun jo heti 16 vee pitää olla kaikki illat töissä opiskelurahoja tienaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä säästän lapselleni, koska en voi tietää onko meillä enää minkäänlaista tukijärjestelmää, kun hän on opiskeluiässä. Jos hän haluaa käydä yliopiston, on paljon helpompaa, kun on muutama kymppitonni varalla. Tuen häntä sinnikyyteen ja järkevään talouden pitoon.
Samoin täällä. Haluan tukea lapseni opintoja jotta tämä saisi hyvän ammatin ja pärjäisi elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei kai niitä säästöjä lapselle kerralla käteen anneta? Vai annetaanko? Minä olen käsittänyt, että niillä avitetaan esimerkiksi ensiasunnon ostoon, ajokorttiin, auton hankintaan, huonekalujen ostoon jne. Ja jos esim niitä töitä ei löydy, niin voidaan auttaa elämisessä.
Minä haluaisin kerätä lapsille pesämunaa, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään lyödä niitä heille kerralla käteen, vaan kertoisin heille budjetin, jonka sisällä pitää esim hankkia ne huonekalut uuteen asuntoon ja sitten menisin heidän kanssan ne ostamaan. Parempihan se niin on, että ne on säästetty valmiiksi, kuin sitten alkaa siinä vaiheessa omasta palkasta vähentämään sängyn hintaa, kun lapsella luonnollisesti ei tällaisia rahoja mistään yhtäkkiä tule. Siinä vaiheessa on jo säästöt korvamerkitty näihin hankintoihin.
No osakesalkut siirtyvät lapselle hänen käyttöönsä viimeistään täysi-ikäisenä, näin olen ymmärtänyt. Tai siis ei mulle ainakaan kerrottu niiden olemassaolosta sitä ennen. Sit ne vaan oli mun. Kymmeniätuhansia markkoja, ja it-buumissa nousi sataan tuhanteen euroon.
Ja sinulleko ei missään vaiheessa sanottu, että ennen kuin niitä lähdet turhuuksiin hassaamaan, pitää hankkia omaan asuntoon kaikki tarpeellinen? Jos olisit yhtäkkiä vain heittänyt ne johonkin maailmanympärysmatkaan ja vuosisadan bileisiin, vanhempasi olisivat sitten sinulle maksaneet ne muut asiat mukisematta?
Eikö tässä nyt juuri ole kyse siitä, että sitä pesämunaa hankitaan niitä välttämättömyyksiä varten eikä sitä, että sen pesämuna ensin tuhlataan ja sitten itketään, kun ei enää ole rahaa sänkyyn. Jos nämä sängyt sun muut on jo hankittu, niin ei kai se sitten enää vanhemmille kuulu, mihin se loppuraha menee. Mutta sitten ei vain tarvitse enää tulla vanhemmilta pyytämään lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Säästän, koska voin. En säästäisi, jos siihen ei olisi mahdollisuutta. En tiedä pystynkö auttamaan aikuis-iän kynnyksellä ajokortin tms hankinnassa, onko itselläni silloin työtä tms, siksi säästän nyt, niin pitkään kuin voin. Itselleni ei ikinä säästetty, joten kultapossukerhosta ei ole kyse. En vain halua lapselleni samaa, kuin mitä itse olen joutunut kokemaan.
Minäkin aloitin lapsille säästämisen hyvissä ajoin ja hyvä että aloitin, kun lasten tullessa täysi-ikäisiksi oli oma elämäntilanne keikahtanut niin, että mitään ylimääräistä ei olisi ollut lapsille antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielestäni vain järkevää verosuunnittelua. Siinä alkuvaiheessa sitä apua tarvitaan, eikä sitten yli 30 vuotiaana asunnonomistajana....
Suurimmalla osalla nuorista on kuitenkin ihan aivotoimintaa ja rahan hassaaminen viinaan ei ole ensimmäisenä listalla kovinkaan montaa monella. Tai sitten vain ystäväpiirissäni on harvinaisen älykästä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ei kumpikaan saatu mitään.
Sama, ei se herkkua ollut valmistua 90-luvun lamaan työttömäksi. Lainalla ostettiin tavaroita ja ruokaa, kummankin vanhemmilla olisi ollut varaa (veikka eivät mitään rikkaita olleetkaan) auttaa mutta halua ei ollut. Hyvin me olemme pärjänneet, ei siinä mitään, mutta en näe että meistä olisi tullut yhtään huonompia tai vähemmän ahkeri aihmisiä vaikka yhteiselomme alku olisi ollut taloudellisesti helpompi.
Omilla lapsilla omilleen muutto tulee todellakin olemaan rahallisesti helpompi, ja he ovatkin saaneet monipuolista talouskasvatusta aivan pienestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkaan lapselle säästämistä en ymmärrä, koska se nyt vaan ei ole ihan vanhempien vallassa miten järkevä rahankäyttäjä parikymppinen on. Voisin siis kuvitella että huomioisin omaa taloutta hoitaessani sen että minulla olisi joustovaraa ja mahdollisuus auttaa nuorta aikuista lastani, mutta että keräisin jonnekin tilille kymppitonneja ja toivoisin että lapsi käyttäisi ne asunnonoston pesämunana tai opiskeluajan ja lasten kotihoidon ajan elämiseen eikä Maltan ryyppyreissuihin... njää, en luota niin paljon.
Mä sain mm. osakkeita, mutta miksi ihmeessä suvaita lapselle se, että saat tehdä niillä mitä lystäät? Kyllä mulle tehtiin sanoitta jo selväksi, että en min niitä sitten mihinkään tyhmään tule käyttämään tai enempää ei sitten tipu. Näin olen tietenkin myös toiminut.
Ja niin olisit toki toiminut jos sinulla olisi ollut esimerkiksi päihdeongelma? Tai muu riippuvuus tai mielenterveysongelma? Vai oliko niin, että näitä ei Hyvien Vanhempien Lapsille tule, vaan he käyttävät heille vanhempien huolella ja vaivalla keräämät rahat vain fiksusta ja harkiten?
Niin se on, ei niitä tule hyvien vanhempien lapsille. Meitä on serkussarjassa kuusi kappaletta, eikä kellekään tullut. Kaikilla siis varakkaat vanhemmat. Tietenkin aika pieni otos, mutta kyllähän sen jo tiesi.
Tuo on kyllä totta että hyvät vanhemmat kantavat pitkälle. Mutta vastakohta ei tarkoita sitä että wt rupusakin lapsista tulee köyhiä ja mt-ongelmaisia.
Olen itse surkeista oloista, huonot piittaamattomat vanhemmat, lapsuudessa väkivaltaa, laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua, 18v iässä junttivanhemmat ilmoitti että heidän vastuu loppui nyt, muuta muualle. Missään en saanut apua, tukea, välittämistä, ja kaikki yhteydenpito loppui kuin seinään vanhempieni puolelta. Ikäänkuin hylkäsivät lapsensa, ja mikään ei ole tätä muuttanut, ei edes lapsenlapset (joista ri tietenkäön kiinnostuttu eikä pidetä niihinkään mitään yhteyttä).
Ainoastaan mieletyömällä sisulla, kovalla työllä, opintojen ohessa työnteolla ja päättäväisyydellä taistelun kovien vaikeuksoen kautta itseni parempaan asemaan. Olen akateeminen, johtotehtävissä, hyväpalkkainen (mutta en varakas, sillä kotoani en ole saanut mitään muuta luin repullisen vaatteita). Tuo kamppailu oli raskasta, yksinäistä ja vaikeaa, ja vastoinkäymisistä piti aina selvitä itse ilman apua.
Omille lapsilleni todellakin haluan erilaisen elämän! Säästän lapsilleni, autan ja tuen
Kärsimys ei jalosta ketään. Kärsimys sai minut vain katkeraksi ja vihaan surkeita paskavanhempiani.
Ja niin olisit toki toiminut jos sinulla olisi ollut esimerkiksi päihdeongelma? Tai muu riippuvuus tai mielenterveysongelma? Vai oliko niin, että näitä ei Hyvien Vanhempien Lapsille tule, vaan he käyttävät heille vanhempien huolella ja vaivalla keräämät rahat vain fiksusta ja harkiten?