En ymmärrä tuota pesämunan säästämistä alaikäisille lapsille

Entä kun ei saa työtä? Ei ole ihan helppoa nykyään. Lainaako pitäisi ottaa elämiseen?

Itse sain avustusta vanhemmiltani koko opiskeluajan ja samoin saavat omat lapseni. 

Höpsis, nimenomaan varakkaiden sukujen vesat menestyy, tuettiin heitä avokätisesti tai ei, sillä heillä on sukunsa puolesta hyvä verkosto. Normaalit ihmiset haluavat jälkeläisilleen parasta eikä mitään keinotekoista "elämänkoulua" opiskellessa, jonka jälkeen vanhemmat järjestää kuitenkin suhteilla lapselle hyvän työpaikan.

Totta kai jälkikasvun elämästä pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa. Oppivat olemaan.

Varsinkaan lapselle säästämistä en ymmärrä, koska se nyt vaan ei ole ihan vanhempien vallassa miten järkevä rahankäyttäjä parikymppinen on. Voisin siis kuvitella että huomioisin omaa taloutta hoitaessani sen että minulla olisi joustovaraa ja mahdollisuus auttaa nuorta aikuista lastani, mutta että keräisin jonnekin tilille kymppitonneja ja toivoisin että lapsi käyttäisi ne asunnonoston pesämunana tai opiskeluajan ja lasten kotihoidon ajan elämiseen eikä Maltan ryyppyreissuihin... njää, en luota niin paljon.

Vanhemmathan ne sen rahankäytön opettaa.

Meillä kyllä säästetään ja autetaan ja tuetaan ja annetaan.

Itse ei kumpikaan saatu mitään.

Minä säästän lapselleni, koska en voi tietää onko meillä enää minkäänlaista tukijärjestelmää, kun hän on opiskeluiässä. Jos hän haluaa käydä yliopiston, on paljon helpompaa, kun on muutama kymppitonni varalla. Tuen häntä sinnikyyteen ja järkevään talouden pitoon.

Hahhah, olet vain kade niille, jotka ovat saaneet jotain. Mä sain, eikä se tehnyt minusta sosun elättiä. Ahkeruuden pitää syntyä ihan muilla motiiveilla kuin saada rahaa, sitäpaitsi.

Älä sure. Kaikilla meillä menevät ymmärryksen rajat jossakin. Itse en pysty ymmärtämään suhteellisuusteoriaa vaikka kuinka yritän. Sinulla ne rajat menevät tuossa kohtaa.

Millä tavalla elämäsi olisi ollut huuonompaa tai vaikeampaa, jos lapsuudenkodista lähtiessäsi olisit saanut enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Varsinkaan lapselle säästämistä en ymmärrä, koska se nyt vaan ei ole ihan vanhempien vallassa miten järkevä rahankäyttäjä parikymppinen on. Voisin siis kuvitella että huomioisin omaa taloutta hoitaessani sen että minulla olisi joustovaraa ja mahdollisuus auttaa nuorta aikuista lastani, mutta että keräisin jonnekin tilille kymppitonneja ja toivoisin että lapsi käyttäisi ne asunnonoston pesämunana tai opiskeluajan ja lasten kotihoidon ajan elämiseen eikä Maltan ryyppyreissuihin... njää, en luota niin paljon.

Mä sain mm. osakkeita, mutta miksi ihmeessä suvaita lapselle se, että saat tehdä niillä mitä lystäät? Kyllä mulle tehtiin sanoitta jo selväksi, että en min niitä sitten mihinkään tyhmään tule käyttämään tai enempää ei sitten tipu. Näin olen tietenkin myös toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkaan lapselle säästämistä en ymmärrä, koska se nyt vaan ei ole ihan vanhempien vallassa miten järkevä rahankäyttäjä parikymppinen on. Voisin siis kuvitella että huomioisin omaa taloutta hoitaessani sen että minulla olisi joustovaraa ja mahdollisuus auttaa nuorta aikuista lastani, mutta että keräisin jonnekin tilille kymppitonneja ja toivoisin että lapsi käyttäisi ne asunnonoston pesämunana tai opiskeluajan ja lasten kotihoidon ajan elämiseen eikä Maltan ryyppyreissuihin... njää, en luota niin paljon.

Itse olen ajatellut tuon niin, että  jos peruskoulun jälkeen on se rahankäyttö ihan holtitonta, niin säästetyillä rajoilla maksetaan siinä kohtaa toisen asteen koulutusta ja ajokortti... jääpähän vähemmän ryypättävää. Jos taas raha käytetään järkevästi, sitä voi tulla lisääkin :)

Siis ei kai niitä säästöjä lapselle kerralla käteen anneta? Vai annetaanko? Minä olen käsittänyt, että niillä avitetaan esimerkiksi ensiasunnon ostoon, ajokorttiin, auton hankintaan, huonekalujen ostoon jne. Ja jos esim niitä töitä ei löydy, niin voidaan auttaa elämisessä. 

Minä haluaisin kerätä lapsille pesämunaa, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään lyödä niitä heille kerralla käteen, vaan kertoisin heille budjetin, jonka sisällä pitää esim hankkia ne huonekalut uuteen asuntoon ja sitten menisin heidän kanssan ne ostamaan. Parempihan se niin on, että ne on säästetty valmiiksi, kuin sitten alkaa siinä vaiheessa omasta palkasta vähentämään sängyn hintaa, kun lapsella luonnollisesti ei tällaisia rahoja mistään yhtäkkiä tule. Siinä vaiheessa on jo säästöt korvamerkitty näihin hankintoihin. 

Muutenkin tuo, että opetetaan lapselle, että on ok olla itsekäs pikku paskiainen, jos se on lapsen oma halu tai valinta menee yli mun ymmärryksen. Ei niille kaikkeapidä oikeuttaa, että voivat vain valita millaisia haluavat olla. Ei. Pitää olla kunnollinen, tai tulee tupen rapinat.

Haluaisin tulevaisuudessa avustaa lastani ainakin ensiasunnon käsirahan kanssa. Mitään monen kymmenen tuhannen käteispottia hän ei ole saamassa, mutta toivoisin että hänellä on mahdollisuus omistusasuntoon vaikka lainaehdot koko ajan kiristyvät. Itsekkin sain vanhemmiltani takauksen lainaan. Nykyään se ei vain riitä.

Mä ajattelen niin, että lapseni saa valita haluamansa koulutuksen Suomessa tai ulkomailla. Ihan Harvardiin tai Yaleen ei ole meidän säästöillä varaa, mutta moneen muuhun kyllä.

Myös minä ja sisarukseni saimme valita, mihin käytimme meille säästetyt rahat. Minä valitsin vaihto-oppilasvuoden, sisko asui rahoillaan opiskeluajan yksiössä solun sijasta, ja veli osti kaikille säästöillä (ja vielä opintolainoillakin) osakkeita.

Kenelläkään meistä ei olisi ollut pokkaa juopotella meille säästettyjä rahoja. Vanhempamme nimittäin olivat ne kaikesta omasta huvistaan säästäneet.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei kai niitä säästöjä lapselle kerralla käteen anneta? Vai annetaanko? Minä olen käsittänyt, että niillä avitetaan esimerkiksi ensiasunnon ostoon, ajokorttiin, auton hankintaan, huonekalujen ostoon jne. Ja jos esim niitä töitä ei löydy, niin voidaan auttaa elämisessä. 

Minä haluaisin kerätä lapsille pesämunaa, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään lyödä niitä heille kerralla käteen, vaan kertoisin heille budjetin, jonka sisällä pitää esim hankkia ne huonekalut uuteen asuntoon ja sitten menisin heidän kanssan ne ostamaan. Parempihan se niin on, että ne on säästetty valmiiksi, kuin sitten alkaa siinä vaiheessa omasta palkasta vähentämään sängyn hintaa, kun lapsella luonnollisesti ei tällaisia rahoja mistään yhtäkkiä tule. Siinä vaiheessa on jo säästöt korvamerkitty näihin hankintoihin. 

No osakesalkut siirtyvät lapselle hänen käyttöönsä viimeistään täysi-ikäisenä, näin olen ymmärtänyt. Tai siis ei mulle ainakaan kerrottu niiden olemassaolosta sitä ennen. Sit ne vaan oli mun. Kymmeniätuhansia markkoja, ja it-buumissa nousi sataan tuhanteen euroon.

Ihmettelenpä todella aikuisten ja lasten tasoa ja välejä perheissä, joissa saa pelätä lasten tuhlaavan isot rahat tyhmyyksiin. Taidatte olla ihan wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei kai niitä säästöjä lapselle kerralla käteen anneta? Vai annetaanko? Minä olen käsittänyt, että niillä avitetaan esimerkiksi ensiasunnon ostoon, ajokorttiin, auton hankintaan, huonekalujen ostoon jne. Ja jos esim niitä töitä ei löydy, niin voidaan auttaa elämisessä. 

Minä haluaisin kerätä lapsille pesämunaa, mutta ei tulisi kyllä mieleenikään lyödä niitä heille kerralla käteen, vaan kertoisin heille budjetin, jonka sisällä pitää esim hankkia ne huonekalut uuteen asuntoon ja sitten menisin heidän kanssan ne ostamaan. Parempihan se niin on, että ne on säästetty valmiiksi, kuin sitten alkaa siinä vaiheessa omasta palkasta vähentämään sängyn hintaa, kun lapsella luonnollisesti ei tällaisia rahoja mistään yhtäkkiä tule. Siinä vaiheessa on jo säästöt korvamerkitty näihin hankintoihin. 

No osakesalkut siirtyvät lapselle hänen käyttöönsä viimeistään täysi-ikäisenä, näin olen ymmärtänyt. Tai siis ei mulle ainakaan kerrottu niiden olemassaolosta sitä ennen. Sit ne vaan oli mun. Kymmeniätuhansia markkoja, ja it-buumissa nousi sataan tuhanteen euroon.

Asuntopesämunaa niillä ei tarvinnut ostaa, koska asunnonkin olin jo saanut. Käyks vähän kateeeeks?

Säästän, koska voin. En säästäisi, jos siihen ei olisi mahdollisuutta. En tiedä pystynkö auttamaan aikuis-iän kynnyksellä ajokortin tms hankinnassa, onko itselläni silloin työtä tms, siksi säästän nyt, niin pitkään kuin voin. Itselleni ei ikinä säästetty, joten kultapossukerhosta ei ole kyse. En vain halua lapselleni samaa, kuin mitä itse olen joutunut kokemaan.

Menestyneet suvut tukevat jälkikasvuaan myös sen jälkeen kun ovat täyttäneet 18 vuotta. Harva pärjää tuon ikäisenä ihan täysin ilman tukea, tai jos pärjää, niin siihen menee paljon energiaa, jonka voisi käyttää hyödyllisemmin esim opiskeluun ja muuhun itsensä kehittämiseen.