Lue keskustelun säännöt.
Miksei miehet kestä itsevarmoja naisia?
18.09.2017 |
Tai vahvoja naisia? Ja tällä en tarkoita muita jyräävää asennetta, vaan oman itsensä tuntemista, sen hyväksymistä virheineen kaikkineen, ei mileyyyttämishalua, vaan aitoa vuorovaikutusta ja tunteitten ymmärrystä.
Kommentit (100)
Jos mies on hyvin hermostunut ja ei saa puhuttua tai on kaikessa samaa mieltä. Onko se naisen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas kerran.... olen yrittänyt etsiä itselleni miestä joka tienaa hyvin eli paremmin kun minä, jolla on kokemusta paljon mm. niistä asioista mistä minullakin. Estää suurimmaksi osaksi tämän toisen pätemisen.... kaupan päällisiksi sain miehen osalta kerskumista kaikista asioista ja on suhteita sinne tänne ja on sitä ja tätä ja huoh... ihan oikeesti... en kai nyt muuten olisi vieressä jos ajattelisin että olisin itsenäinen ja selviän ihan yksinkin... mutta tässä tuli tosiaan tunne että miehellä on tarve korostaa itseään seurassani. Tämä mies oli vielä oikeasti hyvässä asemassa ja minua monta vuotta vanhempikin. Sanoin häntä itsevarmaksi mutta en tiedä enään oliko se juuri päin vastoin. tuntevat siis miehet itsensä heikoksi jos nainen on korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa ja vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Miesten maailma on joko voittamista tai häviämistä.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.
Koska olet "lapsi", niin he varmaan ajattelevat kasvattavansa sinua. Samoin kuin heidät on aikanaan kasvatettu.
Sanotaan, että ihmisillä on kahdenlaista maailmankivaa. Kilpailevaa ja rasa-arvoista. Miehet ovat enemmistönä tuossa ensimmäisessä. Kaikki toiminta tähtää voittamiseen, elämä on peliä, kaikki näkevät maailman samoin kuin minä, jos en voita olen luuseri.
Sinua kohtaan tämä asenne ehkä näyttäytyy siinä, että olet "lapsi" ja sinun pitää "alistua".
Äitisi on ilmeisesti kiltti, joka haluaa, että on joku, joka kertoo miten maailma makaa ja tekee päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Aah, ihana mansplaining-vastaus. Hyvä esimerkki siitä, miten mies tietää "totuuden" ja haluaa kertoa sen "tytölle" ihan vain hänen "omaksi parhaakseen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Ja mistä ihmeestä sinä nyt tällaisen päätelmän teit ap:n luonteesta? Ei vahvuutta tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin, säälittävät ruikuttajamiehet sen kyllä huomaa ilman korostamistakin ja pelästyvät, kun kaikki naiset eivät kiherräkkään aivottomina miehen metsästysjutuille ja tottele miestä kun tämä neuvoo miehisissä asioissa.
En ole ylläoleva, mutta olen huomannut saman: naiset, jotka pitävät itseään itsevarmoina, ovat aikamoisia jyriä.
Toisekseen, minä en ole koskaan tavannut ruikuttajamiestä.
N48
Voisitko kuvailla, miten tämä "jyryys" ilmenee? Konkreettisia esimerkkejä kiitos.
mielipiteinä, jotka esitetään absoluuttisena totuutena. Annetaan ymmärtää, että "et kai sä vain luule", "kai säkin nyt ymmärrät", "tietenkin asia on näin", "lapsikin toetää että", että kaikki muut mielipiteet ovat vääriä.
Harva siinä viitsii alkaa kertomaan omia mielipiteitään sen jälkeen. En minä ainakaan. Vaikka tiedänkin, että hyvin hyvin harva asia maailmassa on oikea tai väärä. Valtaosa on vain erilaisia näkökantoja.
Minua kuvataan vahvaksi naiseksi ja olenkin tullut parhaiten toimeen samanlaisten miesten kanssa. Onko nyt tuossa jotain ongelmaa jonkun mielestä? En todennäköisesti pärjäisi miehen kanssa, joka pyrkii miellyttämään tai on liian epävarma. Kyse ei ole mistään jyräämisestä tai alistamisesta, sellaiseen sortuu vain heikko ihminen. Vahvuudella ymmärrän selviytymistä, itsetuntemusta ja kykyä ymmärtää muita. Niinhän elämässä yleensä tapahtuu. Parisuhde kuitenkin muotoutuu toisista kantimista. Tunnen itseni ja en halua miestä, joka on epävarma seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Miesten maailma on joko voittamista tai häviämistä.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.
Koska olet "lapsi", niin he varmaan ajattelevat kasvattavansa sinua. Samoin kuin heidät on aikanaan kasvatettu.
Sanotaan, että ihmisillä on kahdenlaista maailmankivaa. Kilpailevaa ja rasa-arvoista. Miehet ovat enemmistönä tuossa ensimmäisessä. Kaikki toiminta tähtää voittamiseen, elämä on peliä, kaikki näkevät maailman samoin kuin minä, jos en voita olen luuseri.
Sinua kohtaan tämä asenne ehkä näyttäytyy siinä, että olet "lapsi" ja sinun pitää "alistua".Äitisi on ilmeisesti kiltti, joka haluaa, että on joku, joka kertoo miten maailma makaa ja tekee päätökset.
Ei selitä tuokaan sitä, koska eivät käyttäydy sisaruksiani kohtaan samalla tavalla. Tosin muilla siskoillani onkin parisuhteet, olen ainoa sinkku ja vielä tyytyväinen siihen olotilaan. Eli liittyykö se siihen, ettei minulla ole omaa miestä "neuvomassa" miten asiat kuuluu hoitaa? Tai puolustamassa. Ja siis muutkin sisarukset sekä äitini on huomanneet tuon käytöksen miehissä minua kohtaan, eikä heidänkään mielestä syy ole minussa, siis missään ylimielisyydessä tms. mutta jotenkin onnistun olemuksellani niitä miehiä ärsyttämään, siis äidin miehiä, sisarusten miehet eivät käyttäydy noin.
Kestän kyllä itsevarman naisen, kestän myös jyräämistä, koska olen siihen lapsuudenkodissani tottunut.
En kuitenkaan pitemmän päälle kestäisi, jos olisin parisuhteessa sellaisessa asemassa, että kaikki ajatukseni, ideani tai tekoni vedettäisiin sileäksi. Ennen kaikkea, en voisi kasvattaa lasta sellaisen naisen kanssa. Lapsi ansaitsee tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi, ja ansaitsee myös parisuhteen mallin, jossa kumpikaan ei mitätöi toista.
Onneksi vaimoni on vahva, mutta osaa myös ottaa minut huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Miesten maailma on joko voittamista tai häviämistä.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.
Koska olet "lapsi", niin he varmaan ajattelevat kasvattavansa sinua. Samoin kuin heidät on aikanaan kasvatettu.
Sanotaan, että ihmisillä on kahdenlaista maailmankivaa. Kilpailevaa ja rasa-arvoista. Miehet ovat enemmistönä tuossa ensimmäisessä. Kaikki toiminta tähtää voittamiseen, elämä on peliä, kaikki näkevät maailman samoin kuin minä, jos en voita olen luuseri.
Sinua kohtaan tämä asenne ehkä näyttäytyy siinä, että olet "lapsi" ja sinun pitää "alistua".Äitisi on ilmeisesti kiltti, joka haluaa, että on joku, joka kertoo miten maailma makaa ja tekee päätökset.
Ei selitä tuokaan sitä, koska eivät käyttäydy sisaruksiani kohtaan samalla tavalla. Tosin muilla siskoillani onkin parisuhteet, olen ainoa sinkku ja vielä tyytyväinen siihen olotilaan. Eli liittyykö se siihen, ettei minulla ole omaa miestä "neuvomassa" miten asiat kuuluu hoitaa? Tai puolustamassa. Ja siis muutkin sisarukset sekä äitini on huomanneet tuon käytöksen miehissä minua kohtaan, eikä heidänkään mielestä syy ole minussa, siis missään ylimielisyydessä tms. mutta jotenkin onnistun olemuksellani niitä miehiä ärsyttämään, siis äidin miehiä, sisarusten miehet eivät käyttäydy noin.
Joo, tuo voi olla yksi selitys, ettei sinulla ole ketään miespuolista puolustamsassa. Aika sovinistista siis...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Ja mistä ihmeestä sinä nyt tällaisen päätelmän teit ap:n luonteesta? Ei vahvuutta tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin, säälittävät ruikuttajamiehet sen kyllä huomaa ilman korostamistakin ja pelästyvät, kun kaikki naiset eivät kiherräkkään aivottomina miehen metsästysjutuille ja tottele miestä kun tämä neuvoo miehisissä asioissa.
En ole ylläoleva, mutta olen huomannut saman: naiset, jotka pitävät itseään itsevarmoina, ovat aikamoisia jyriä.
Toisekseen, minä en ole koskaan tavannut ruikuttajamiestä.
N48
Voisitko kuvailla, miten tämä "jyryys" ilmenee? Konkreettisia esimerkkejä kiitos.
mielipiteinä, jotka esitetään absoluuttisena totuutena. Annetaan ymmärtää, että "et kai sä vain luule", "kai säkin nyt ymmärrät", "tietenkin asia on näin", "lapsikin toetää että", että kaikki muut mielipiteet ovat vääriä.
Harva siinä viitsii alkaa kertomaan omia mielipiteitään sen jälkeen. En minä ainakaan. Vaikka tiedänkin, että hyvin hyvin harva asia maailmassa on oikea tai väärä. Valtaosa on vain erilaisia näkökantoja.
No en minä ainakaan noin puhu ihmisille, päinvastoin, ne äidin miehet puhuu MINULLE noin, kun itse yritän keskustella jostain asiasta äitini kanssa (miehen ollessa ihan eri huoneessa kun halusi pois tilanteesta), niin silti ukko huutelee toisesta huoneestakin omia jyrkkiä mielipiteitään ja nauraa minun sanomisilleni, että ihan tyhmiä ajatuksia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Miesten maailma on joko voittamista tai häviämistä.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.
Koska olet "lapsi", niin he varmaan ajattelevat kasvattavansa sinua. Samoin kuin heidät on aikanaan kasvatettu.
Sanotaan, että ihmisillä on kahdenlaista maailmankivaa. Kilpailevaa ja rasa-arvoista. Miehet ovat enemmistönä tuossa ensimmäisessä. Kaikki toiminta tähtää voittamiseen, elämä on peliä, kaikki näkevät maailman samoin kuin minä, jos en voita olen luuseri.
Sinua kohtaan tämä asenne ehkä näyttäytyy siinä, että olet "lapsi" ja sinun pitää "alistua".Äitisi on ilmeisesti kiltti, joka haluaa, että on joku, joka kertoo miten maailma makaa ja tekee päätökset.
Ei selitä tuokaan sitä, koska eivät käyttäydy sisaruksiani kohtaan samalla tavalla. Tosin muilla siskoillani onkin parisuhteet, olen ainoa sinkku ja vielä tyytyväinen siihen olotilaan. Eli liittyykö se siihen, ettei minulla ole omaa miestä "neuvomassa" miten asiat kuuluu hoitaa? Tai puolustamassa. Ja siis muutkin sisarukset sekä äitini on huomanneet tuon käytöksen miehissä minua kohtaan, eikä heidänkään mielestä syy ole minussa, siis missään ylimielisyydessä tms. mutta jotenkin onnistun olemuksellani niitä miehiä ärsyttämään, siis äidin miehiä, sisarusten miehet eivät käyttäydy noin.
Ehkä siskosi ymmärtävät syödä lautasen tyhjäksi, ilman että heille sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Ja sinun totuutesi on oikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Ja mistä ihmeestä sinä nyt tällaisen päätelmän teit ap:n luonteesta? Ei vahvuutta tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin, säälittävät ruikuttajamiehet sen kyllä huomaa ilman korostamistakin ja pelästyvät, kun kaikki naiset eivät kiherräkkään aivottomina miehen metsästysjutuille ja tottele miestä kun tämä neuvoo miehisissä asioissa.
En ole ylläoleva, mutta olen huomannut saman: naiset, jotka pitävät itseään itsevarmoina, ovat aikamoisia jyriä.
Toisekseen, minä en ole koskaan tavannut ruikuttajamiestä.
N48
Voisitko kuvailla, miten tämä "jyryys" ilmenee? Konkreettisia esimerkkejä kiitos.
mielipiteinä, jotka esitetään absoluuttisena totuutena. Annetaan ymmärtää, että "et kai sä vain luule", "kai säkin nyt ymmärrät", "tietenkin asia on näin", "lapsikin toetää että", että kaikki muut mielipiteet ovat vääriä.
Harva siinä viitsii alkaa kertomaan omia mielipiteitään sen jälkeen. En minä ainakaan. Vaikka tiedänkin, että hyvin hyvin harva asia maailmassa on oikea tai väärä. Valtaosa on vain erilaisia näkökantoja.
No en minä ainakaan noin puhu ihmisille, päinvastoin, ne äidin miehet puhuu MINULLE noin, kun itse yritän keskustella jostain asiasta äitini kanssa (miehen ollessa ihan eri huoneessa kun halusi pois tilanteesta), niin silti ukko huutelee toisesta huoneestakin omia jyrkkiä mielipiteitään ja nauraa minun sanomisilleni, että ihan tyhmiä ajatuksia jne.
Ai, äitisi tuntee vetos dominoiviin miehiin. Ongelma on miehissä, ei sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Miesten maailma on joko voittamista tai häviämistä.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.
Koska olet "lapsi", niin he varmaan ajattelevat kasvattavansa sinua. Samoin kuin heidät on aikanaan kasvatettu.
Sanotaan, että ihmisillä on kahdenlaista maailmankivaa. Kilpailevaa ja rasa-arvoista. Miehet ovat enemmistönä tuossa ensimmäisessä. Kaikki toiminta tähtää voittamiseen, elämä on peliä, kaikki näkevät maailman samoin kuin minä, jos en voita olen luuseri.
Sinua kohtaan tämä asenne ehkä näyttäytyy siinä, että olet "lapsi" ja sinun pitää "alistua".Äitisi on ilmeisesti kiltti, joka haluaa, että on joku, joka kertoo miten maailma makaa ja tekee päätökset.
Ei selitä tuokaan sitä, koska eivät käyttäydy sisaruksiani kohtaan samalla tavalla. Tosin muilla siskoillani onkin parisuhteet, olen ainoa sinkku ja vielä tyytyväinen siihen olotilaan. Eli liittyykö se siihen, ettei minulla ole omaa miestä "neuvomassa" miten asiat kuuluu hoitaa? Tai puolustamassa. Ja siis muutkin sisarukset sekä äitini on huomanneet tuon käytöksen miehissä minua kohtaan, eikä heidänkään mielestä syy ole minussa, siis missään ylimielisyydessä tms. mutta jotenkin onnistun olemuksellani niitä miehiä ärsyttämään, siis äidin miehiä, sisarusten miehet eivät käyttäydy noin.
Ehkä siskosi ymmärtävät syödä lautasen tyhjäksi, ilman että heille sanotaan?
Se nyt oli vain yksi esimerkki, mutta kyllä ne miehet nimenomaan minua neuvovat ja ohjeistavat ja joskus jopa raivoavat asioista, joista eivät muille sano yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Aah, ihana mansplaining-vastaus. Hyvä esimerkki siitä, miten mies tietää "totuuden" ja haluaa kertoa sen "tytölle" ihan vain hänen "omaksi parhaakseen."
Olen nainen, mutta muuten oikein. Yritän vain auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Ja sinun totuutesi on oikea?
Ei miehillä tai naisilla ole syytä olla kestämättä itsevarmoja kumppaneita. Itsevarma kumppani on kaikkein paras ja halutuin. Mutta valitettavan monet itseään jatkuvasti korostavat ihmiset kuvittelevat, että heistä ei pidetä heidän itsevarmuutensa vuoksi, vaikka syy on siinä omassa käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kestävät itsevarmoja naisia. Mutta ymmärrät varmaan itsekin missä ongelma on, ap. Juuri siinä jyräävässä luonteessasi ja ehtymättömässä pätemisentarpeessasi. Itsevarman naisen ei tarvitse koko ajan korostaa ja tuoda esiin omaa vahvuuttaan.
Luepa aloitukseni uudestaan. Käänsit sen aivan päinvastaiseen muotoon.
ap
Sinä käänsit aloituksessasi totuuden päinvastaiseen muotoon. Minä vain korjasin sen sinulle, jotta osaisit jatkossa puuttua siihen oikeaan ongelmaan, joka karkottaa miehet läheltäsi. Tein tämän vilpittömästi auttaakseni sinua, en v*ttuillakseni.
Ja sinun totuutesi on oikea?
Ei miehillä tai naisilla ole syytä olla kestämättä itsevarmoja kumppaneita. Itsevarma kumppani on kaikkein paras ja halutuin. Mutta valitettavan monet itseään jatkuvasti korostavat ihmiset kuvittelevat, että heistä ei pidetä heidän itsevarmuutensa vuoksi, vaikka syy on siinä omassa käytöksessä.
Samoin ei tarvitse jatkaa treffailua epävarman miehen kanssa. Jollekin sekin mies on elämän suuri rakkaus .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kohdannut, äidin miehet lähes järjestään olleet täysiä sikoja minua kohtaan, selvästi ärsyttää kun heidän neuvojaan palvo ja tottele jokaista sanaa minkä sanovat.
Ja en todellakaan ole heitä neuvonut tai astunut varpaille, enkä edes pyytänyt heiltä neuvoja. Ihme tyyppejä, tosin en usko että hyvän itsetunnon omaava mies käyttäytyy niin.
Kyllä se asennekin toista ihmistä ärsyttää. Ja ylimielisellä/halveksivalla/välinpitämättömällä asenteella ei ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.
En minä ole ylimielinen/halveksiva/välinpitämätön äidin miehiä kohtaan, mutta en myöskään siedä jatkuvia miehen keskeytyksiä kun yritän äitini kanssa jutella, enkä miehen alistamisyrityksiä "lautanen pitää syödä tyhjäksi" jne. olen kuitenkin aikuinen ihminen, helvettiäkö ne miehet alkaa minua komentelemaan kuin pientä lasta? Ja kyllä yritän jopa neutraalisti noihin asioihin suhtautua (en siis provosoidu), niin silti se vain yllyttää miehiä entistä enemmän yrittämään..jotakin, en edes tiedä mitä tuolla käytöksellään hakevat.
Ootko koskaan yrittänyt ajatella häntä ihmisenä eikä vaan miehenä? Kun kuuntelee vaikka kahden naisen välistä keskustelua niin toinen aina vähän väliä keskeyttää. Ja en edes muista milloin olisin ollut ruokapöydässä niin, ettei nainen olisi käskenyt jota kuta ottamaan lisää tai syömään enemmän - ja aikuisia olemme kaikki.
Eli huonon itsetunnon omaavat miehet siis pelkäävät häviävänsä minulle? En todellakaan ole mikään jyrä, todella usein tulen erinomaisen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta jostain syystä nimenomaan nuo äidin valinnat on tällaisia ihme tyyppejä.