Koulukiusattu lapsi tai niin luultiin.

Ihan kuin naapurin poika. Kiusaa leikkimässä ja tönii leikkimässä olevaa kaveria niin kauan, että toinen lopulta hikeentyy ja tönäisee takaisin, minkä jälkeen tämä pikku mussukka juoksee äidin luo parkuen, kun "Jarkko" tönii. Äidin mielestä poika oli oikea kultamuru ja aivan ihana ystävä ja kaikki niin tykkäsivät, kunnes ensin oltiin koulusta yhteydessä, kun poika oli organisoinut jengin kiusaamaan vieläpä sairasta luokkakaveriaan ja sen jälkeen kävi ilmi, että oli johtanut joukkonsa kiusaamaan myös lähiseudun vanhuksia. Toki tällöinkin äitylin mielestä vika oli kavereissa ja kiusatuissa. Eli pilalle hemmoteltu, kaiken aina saanut äidin kullanmuru.

Vierailija kirjoitti:

Pihassa lapset valehtelivat, että meidän poika kiusaa ja rikkoo heidän tavaroitaan. Aluksi uskoin ja annoin kotiarestia, kunnes vahingossa kuulin pihan tapahtumia ikkunasta. Poikani olikin se kiusattu. Hänestä juoruttiin, että saisi kotiarestia. Poikani itse ei kertonut olevansa kiusattu vaan uskoi olleensa kiusaaja, koska kaikki niin sanoivat.

Onhan se aika paha, kun oma äitikin pettää... Hävettääkö?

Minun lapseni on koulukiusaaja. Itse vastustan kaikkea kiusaamista jyrkästi ja pyrin ohjaamaan lapsiamme sosiaalisesti fiksuun käytökseen.

Minun lapseni ei ota mukaan leikkeihin eikä halua viettää aikaa kiusatun kanssa muutenkaan. Muuten pitkäpinnainen lapsi tiuskii kiusatulle.

Olin asian tiimoilta yhteydessä kouluun jo aikoja sitten. Olemme puhuneet ja puhuneet, lukemattomia kertoja siitä miksi yksin jättäminen on väärin.

Koko luokka on kääntynyt kiusattua vastaan.

Ihan fiksuja muksuja kaikki nämä kiusaajat. Tavallisia lapsia lapsuuteen kuuluvine ristiriitoineen.

Miksi koko luokka kääntyi sanavalmista ja sosiaalisesti ulospäin suuntautunutta lasta vastaan?

Minulle on kerrottu, että kiusattu valehtelee, vääristelee, haukkuu, manipuloi, uhkailee ja uhriutuu. Vain hänen leikkisä ja ideansa kelpaavat. Äiti ojentaa välitunnilla kiusaajia, vaikkei ole koululla töissä. Opettajat eivät näe kiusaamista eivätkä mitään ongelmaa.

Melko vähissä on se mitä voi enää tehdä. On siis kuulopuhe omalta lapselta ja opettajan näkemys. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?

Kiusattu ei helposti kerro kiusaamisesta, koska pelkää.

Jos joku kielii koko ajan kiusaamisesta, eikö se pitäisi kyseenalaistaa?

Oikean kiusatun huomaa, ettei halua tai uskalla mennä kouluun. On hiljainen ja surullinen.

Ei pidä heti hyökätä kiusaajaksi syytetyn kimppuun. Koska jos hän ei kiusaa, on tuo syyttely kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos myös kiusatun roolista voitaisiin keskustella, opittaisiin ymmärtämään kiusaamista paremmin ja ehkä siihen löytyisi myös ratkaisuja. Nyt on niin, että on se kiusattu, jossa ei ole mitään vikaa ja ne kiusaajat, joissa on kaikki vika. Näin ei kiusaaminen koskaan lopu.

Edes kiusattu ei ole täydellinen.

Aloitin aikanaan seiskalla ja joku vieras poika rupesi kiusaamaan minua ja kaveriani välitunnilla seisomalla meidän vieressämme puhumatta mitään. Poika oli jollain toisella luokalla eikä meillä ollut mitään tekemistä toistemmae kanssa. Häntä vain sattui huvittamaan seiskaluokkalaisten koulunaloittajien kiusaaminen. Oli mahdotonta mennä opettajillekaan valittamaan, että toinen kiusaa, kun seuraava kysymys olisi ollut, että miten. Siihen olisi pitänyt sitten sanoa, että seisomalla vieressä. Ovela poika ja todella inhottava. Onneksi kyllästyi kiusaamiseen jossain vaiheessa. Ei meissä kiusatuisaa ainakaan tässä tapauksessa mitään vikaa ollut, kun emme kiusaajaa edes tunteneet tai hänelle koskaan mitään puhuneet.

Huumori olisko tuon kiusaamisen voinut lyödä läskiksi huumorilla?

Olisi pitänyt olla varmaan aika paljon rohkeampi kuin mitä me kaksi ujoa seiskaluokkalaista olimme, että olisi uskaltanut mennä vanhemman pojan eteen ja kokeilla kestääkö jätkällä pokka, jos puhumme hänelle jotain aivan päätöntä tai mitä kummallista nyt olisimme voineetkaan keksiä. Mikä lie psykopaatin alku, kun osasi jos tuossa iässä kiusata niin, ettei kiusaamisesta oikein voinut kertoa kun mitään ei tapahtunut. Seiskaluokkalaisten kiusaaminen on tietenkin aina ollut suosittua, mutta tuo poika oli siinä kyllä harvinaisen osaava.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän yleistä koulussa on se, että häiritsevästi ja epäystävällisesti muita kohtaan käyttäytyvän oppilaan vanhemmat soittavat tuohtuneena miten heidän lapsi on koulukiusattu ja syrjitty ja vaativat välittömästi muutosta asiaan. Eivät usko kun valotan asian toista puolta, koska ovat saaneet päähänsä, että oma lapsi on täysin syytön ja viaton uhri.

Todellisuudessa se oma mussukka ei esimerkiksi tule ryhmätilanteissa kenenkään kanssa toimeen. Riitaantuu, on töksäyttelevä, vähättelee muiden mielipidettä, jyrää muut, ei pistä tikkua ristiin yhteiseen työhön, jopa sotkee toisten tekemät työt tms. ja näistä sitten seuraa, että kukaan ei haluaisi tätä lasta ryhmäänsä pilaamaan yhteistyötä tai tulee sanaharkkaa. -> vanhemmat soittavat, että muut syrjivät ja kiusaavat

Tai

Oppilaalla on tapana ylitulkita aivan kaikki kiusaamiseksi. Esim. ohimennessään ahtaassa luokassa joku täysin tahattomasti kulkiessaan tiputtaa pulpetin reunalla olevan kirjan. Oppilas alkaa murjottaa tai itkeä tihrustaa kun toinen kiusasi.  -> vanhemmat soittavat, että mikä siinä on kun jopa oppitunneilla toiset heittelevät lapsen tavaroita ja kiusaavat, on se nyt kumma kun ei saada kuriin! Yritä siinä sitten nätisti muotoilla, että lapsenne ei erota vahinkoa ja tahallista toisistaan, ylitulkitsee aivan kaiken kiusaamiseksi ja tahalliseksi vahingonteoksi itseään kohtaan. Jotkut jopa tuntuvat odottavan jotain mistä saa taas kannella.

Tai

Välitunnilla leikki sujuu hyvin kunnes yksi saa riidan aikaan joka leikissä. Ei ehkä kestä pettymystä hipassa tai jalkapallopelissä, käy kimppuun nyrkein ja saa itsekin lopulta osuman kun muut hermostuvat. Muut riitaantuvat tämän kanssa kun ottaa päähän kun yksi saa aina jonkun selkkauksen aikaiseksi.  -> Vanhemmat soittavat, että jos ei se muiden väkivaltainen käytös heidän syytöntä koulukiusattuaan kohtaan lopu, he ottavat yhteyttä koulutoimenjohtajaan ja ties mihin. Eivät usko, että oma lapsi on se, joka provosoituu joka pikku tappiosta ja mitään tappelua ei käytännössä koskaan synny jos mussukka ei olisi paikalla.

Että kyllä, usein on vikaa myös koulukiusatussa. Kukapa kuitenkaan omille vanhemmilleen sitä tunnustaisi tai omasta lapsestaan haluaisi uskoa. Tarinat on aika erilaiset eri osapuolilla ja siksi kiusaamisen kitkeminen onkin äärimmäisen haastavaa.

Siellä joku jo alapeukuttaa :D Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Tunnistitko itsesi vai etkö halua, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? Asia ei lakkaa olemasta, vaikka siitä ei puhuttaisi tai sitä ei näkisi.

Näissä kiusaamisjutuissa ovat aina vahvoilla ulospäinsuuntautuneet ja verbaalisesti kehittyneemmät lapset. Hiljaisesta ja arasta lapsesta, joka ei oikein osaa kysyttäessäkään kertoa, miten tilanteet ovat menneet (saati sitten jos ei edes kysytä) tulee yhtäkkiä opettajankin silmissä häiriintynyt "kiusaaja", kun nämä "kiusatut", mukavan avoimet lapset tarinoivat tapahtumat itselleen suotuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihassa lapset valehtelivat, että meidän poika kiusaa ja rikkoo heidän tavaroitaan. Aluksi uskoin ja annoin kotiarestia, kunnes vahingossa kuulin pihan tapahtumia ikkunasta. Poikani olikin se kiusattu. Hänestä juoruttiin, että saisi kotiarestia. Poikani itse ei kertonut olevansa kiusattu vaan uskoi olleensa kiusaaja, koska kaikki niin sanoivat.

Onhan se aika paha, kun oma äitikin pettää... Hävettääkö?

No ainakin ymmärrän nyt sen, ettei kiusaajaksi syytetty aina olekkaan kiusaaja. Poikani ei kertonut omaa versiota, joten uskoin "kiusattuja".

Ne oppii tuon kotoa. Meillä koulukiusaaja selitti aina itsensä ulos tilanteista ja uhriutui.

Selvisi, että kiusaajan äiti (on miestään pettävä) ja puhunut äijänsä aina uskomaan juttunsa.

Mies tyhmä ja sieltä poika on oppinut, että selittämällä selviää.

Kaksinaamaista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihassa lapset valehtelivat, että meidän poika kiusaa ja rikkoo heidän tavaroitaan. Aluksi uskoin ja annoin kotiarestia, kunnes vahingossa kuulin pihan tapahtumia ikkunasta. Poikani olikin se kiusattu. Hänestä juoruttiin, että saisi kotiarestia. Poikani itse ei kertonut olevansa kiusattu vaan uskoi olleensa kiusaaja, koska kaikki niin sanoivat.

Onhan se aika paha, kun oma äitikin pettää... Hävettääkö?

No ainakin ymmärrän nyt sen, ettei kiusaajaksi syytetty aina olekkaan kiusaaja. Poikani ei kertonut omaa versiota, joten uskoin "kiusattuja".

Kai olet pyytänyt anteeksi? Jos et niin toivottavasti kuolet.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa ovat aina vahvoilla ulospäinsuuntautuneet ja verbaalisesti kehittyneemmät lapset. Hiljaisesta ja arasta lapsesta, joka ei oikein osaa kysyttäessäkään kertoa, miten tilanteet ovat menneet (saati sitten jos ei edes kysytä) tulee yhtäkkiä opettajankin silmissä häiriintynyt "kiusaaja", kun nämä "kiusatut", mukavan avoimet lapset tarinoivat tapahtumat itselleen suotuisiksi.

Opettajat on niin tyhmiä, että uskovat kun joku silmät pyöreinä selittää opetellut tarinan.

Opettajien pitäisi käydä psykologian kursseja esim "kuinka tunnistaa valehtelija".

Meillä kiusaaja silmät pyöreinä selitti kuin ruuneperi ja itkeä tirautti päälle. Kun tilanne ohi niin nauroi...

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on koulukiusaaja. Itse vastustan kaikkea kiusaamista jyrkästi ja pyrin ohjaamaan lapsiamme sosiaalisesti fiksuun käytökseen.

Minun lapseni ei ota mukaan leikkeihin eikä halua viettää aikaa kiusatun kanssa muutenkaan. Muuten pitkäpinnainen lapsi tiuskii kiusatulle.

Olin asian tiimoilta yhteydessä kouluun jo aikoja sitten. Olemme puhuneet ja puhuneet, lukemattomia kertoja siitä miksi yksin jättäminen on väärin.

Koko luokka on kääntynyt kiusattua vastaan.

Ihan fiksuja muksuja kaikki nämä kiusaajat. Tavallisia lapsia lapsuuteen kuuluvine ristiriitoineen.

Miksi koko luokka kääntyi sanavalmista ja sosiaalisesti ulospäin suuntautunutta lasta vastaan?

Minulle on kerrottu, että kiusattu valehtelee, vääristelee, haukkuu, manipuloi, uhkailee ja uhriutuu. Vain hänen leikkisä ja ideansa kelpaavat. Äiti ojentaa välitunnilla kiusaajia, vaikkei ole koululla töissä. Opettajat eivät näe kiusaamista eivätkä mitään ongelmaa.

Melko vähissä on se mitä voi enää tehdä. On siis kuulopuhe omalta lapselta ja opettajan näkemys. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?

Tätä minä en tajua. Jos lapsilla ei ole mitään yhteistä, miksi toisen pitää ottaa toinen leikkiin. Ei aikuisetkaan kaveeraa sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä tai juteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.

En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.

Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.

Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.

Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan, siis etteikö kiusatun roolia kyseenalaisteta. Sitä todellakin kyseenalaistetaan. Vähätellään, pojat on poikia, ihan vaan leikillä ne muut jne. Meidän luokassa/koulussa ei kiusata -ajattelua. Huomattavan usein kiusatun kertomuksia vähätellään tai ne kielletään täysin ja uskotaan kiusaajan sepustus tapahtumista. Ihan vaan koska kiusaamiseen puuttuminen ei kiinnosta, se teettäis liikaa töitä tai ei vaan haluta uskoa sen kiusaajan, mukavan oppilaan, olevan kiusaaja. On vaan helpompa kääntää selkä ilmiselville tapahtumille.

Varmasti on näitä kiusaajia jotka tekeytyy kiusatuiksi, mutta paljon enemmän on niitä kiusattuja joita ei uskota. Ihan vaan koska aikuiset ei halua nähdä sitä kiusaamista.

Jos joka paikassa joutuu kiusatuksi. Päiväkoti, koulu ja työ, niin voisiko olla mahdollista, että kiusattu toimii väärin? En tarkoita lihavuutta tai jotakin puhevikaa vaan perus Jannua.

No mua kiusattiin ekaluokalta aina ysin loppuun asti. Olin hiljainen ujo tyttö. En varmasti kiusannut muita, en ikinä. Enkä varmasti antanut mitään muuta syytä kiusaamiseen kuin sen että olin sopiva kohde. Hiljainen ja arka. Yläasteella kiusaajat vaihtuivat, mua kiusasi silloin ihmiset joita en edes tuntenut ja jotka eivät tunteneet minua (tulivat yläkouluun eri alakoulusta). Ikinä ei oltu oltu tekemisissä ja silti nämä ottivat mut kohteekseen. Ja opettajat ihmetteli ja kyseli multa että mitä mä olen niille tehnyt. Minusta etsittiin syytä. Jotainhan mun oli pitänyt tehdä. Niin olin hiljainen ja arka, sen mä olin tehnyt. Tuolla perusteella mun elämä oli helvettiä yhdeksän vuotta. Opettajia ei homma paljon kiinnostanut, osa jopa kuuli sitä huutelua pihalla, mutta eivät puuttuneet. Koska ei kiinnostanut ja koska ne huutelijat oli ns. paremmista piireistä. Ei sopinut mennä heidän lastensa tekemisiin puuttumaan.

Usein kiusatuksi joutunut ei siis välttämättä tee itse mitään, hän vaan on helppo kohde. Kiusaajat kyllä osaa sellaisen tunnistaa. Eivätkä tarvi muuta syytä.

Ihan kuin omasta kynästä..mulle kävi aivan samoin 😐

Vierailija kirjoitti:

Opettajalta tuli viestä että lapseni on hyökännyt jonkun kimppuun ja ihan terkalla piti käydä. Oltiin niin huolissaan käytöksestä ja nyt pitäisi puhua ja käydä psykologilla.

Jututin lasta ja kävi ilmi että koulumatkalla "kaverit" olivat ärsyttäneet lastani, tönineet ja läpsytelleet märillä hanskoilla. Lapsi viimein koulun pihassa hermostui ja vetäisi turpaan. Jolloin pahin kiusaaja repesi itkuun, soitti äidilleen paniikissa ja vietiin terkalle.

Lähetin koululle viestin tästä ja soitin tuon toisen äidille ja suoraan sanoen haukuin hänet. Sanomattakin selvää että tuo pikku mullvisti sai keväällä reilun kaverin palkinnon.

Olis vetänyt kunnolla turpiin. Laita poika judoon niin loppuu itikoiden vikinä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans tuttujen 12v neito käyttäytyy juuri noin. Vanhempansa tietysti sinisilmäisenä uskovat tätä "raukkaa". Todellisuudessa tytölle kaikki mikä ei mene prinsessan oman mielen mukaan on kiusaamista. Kiristää, uhkailee ja vaatii kaveripiirinsä pyörivän hänen oikkujensa ja mielihalujensa mukaan. Mikään muiden juttu ei käy.

Opettaja on pulassa vanhempien kans kun tyttö ei hoida kouluaan, tekosairastelee esim urheilukilpailut, uinnit jne. Eikä tällä edes ole mitään diagnoosia jonka taakse vois piiloutua, on vaan ilkeä ja kiero lapsi.

Myös työpaikoillta löytyy näitä kiusaajia, jotka tekeytyvät uhreiksi eli kiusatuiksi. Jolleivät kaikki palvo heitä, ja nuole maata jalkojensa alla, he väittävät, että heitä kiusataan. Ihan oikea narsisti toimii näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans tuttujen 12v neito käyttäytyy juuri noin. Vanhempansa tietysti sinisilmäisenä uskovat tätä "raukkaa". Todellisuudessa tytölle kaikki mikä ei mene prinsessan oman mielen mukaan on kiusaamista. Kiristää, uhkailee ja vaatii kaveripiirinsä pyörivän hänen oikkujensa ja mielihalujensa mukaan. Mikään muiden juttu ei käy.

Opettaja on pulassa vanhempien kans kun tyttö ei hoida kouluaan, tekosairastelee esim urheilukilpailut, uinnit jne. Eikä tällä edes ole mitään diagnoosia jonka taakse vois piiloutua, on vaan ilkeä ja kiero lapsi.

Myös työpaikoillta löytyy näitä kiusaajia, jotka tekeytyvät uhreiksi eli kiusatuiksi. Jolleivät kaikki palvo heitä, ja nuole maata jalkojensa alla, he väittävät, että heitä kiusataan. Ihan oikea narsisti toimii näin.

Niin löytyy. He saavat "kiusaajalle" varoituksia ja jopa potkut.

Nämä pitäisi oppia erottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans tuttujen 12v neito käyttäytyy juuri noin. Vanhempansa tietysti sinisilmäisenä uskovat tätä "raukkaa". Todellisuudessa tytölle kaikki mikä ei mene prinsessan oman mielen mukaan on kiusaamista. Kiristää, uhkailee ja vaatii kaveripiirinsä pyörivän hänen oikkujensa ja mielihalujensa mukaan. Mikään muiden juttu ei käy.

Opettaja on pulassa vanhempien kans kun tyttö ei hoida kouluaan, tekosairastelee esim urheilukilpailut, uinnit jne. Eikä tällä edes ole mitään diagnoosia jonka taakse vois piiloutua, on vaan ilkeä ja kiero lapsi.

Myös työpaikoillta löytyy näitä kiusaajia, jotka tekeytyvät uhreiksi eli kiusatuiksi. Jolleivät kaikki palvo heitä, ja nuole maata jalkojensa alla, he väittävät, että heitä kiusataan. Ihan oikea narsisti toimii näin.

Oman tahtonsa voi saada näin läpi. Yhtä-äkkiä huomataan, että työpaikalla toimitaan kiusatun ehdoilla, mutta siitä ei uskalleta ääneen puhua.

Kieroja riittää. Silti on myös oikeaa kiusaamista. Kiusaus vain muuttaa muotoaan, kun kiusatun toimista ei saa puhua tai kyseenalaistaa. Näin kierot kiusaajat tekeytyvät kiusatuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kiusaamisjutuissa ovat aina vahvoilla ulospäinsuuntautuneet ja verbaalisesti kehittyneemmät lapset. Hiljaisesta ja arasta lapsesta, joka ei oikein osaa kysyttäessäkään kertoa, miten tilanteet ovat menneet (saati sitten jos ei edes kysytä) tulee yhtäkkiä opettajankin silmissä häiriintynyt "kiusaaja", kun nämä "kiusatut", mukavan avoimet lapset tarinoivat tapahtumat itselleen suotuisiksi.

Opettajat on niin tyhmiä, että uskovat kun joku silmät pyöreinä selittää opetellut tarinan.

Opettajien pitäisi käydä psykologian kursseja esim "kuinka tunnistaa valehtelija".

Meillä kiusaaja silmät pyöreinä selitti kuin ruuneperi ja itkeä tirautti päälle. Kun tilanne ohi niin nauroi...

Ja kuraattoritkin samalla tavalla käsittämättömän sinisilmäisiä, vaikka siinä työssä pitäisi erityisesti olla sosiaalista silmää (ovat usein isossa roolissa kiusaamisjuttujen selvittämisessä). Eräskin kuraattori pitää oikein lempioppilaanaan poikaa, joka on täysi hyväksikäyttäjä ja kiusaaja, mutta joka käy usein juttelemassa kuraattorin kanssa. Ei edes juttele siellä omista asioistaan, vaan toisten oppilaiden asioista ja kuraattori luulee sitä uskoutumiseksi, vaikka tarkoitus on vain kiillottaa omaa sädekehää ja mustamaalata muita. Jälkeenpäin tämäkin nauraa ja kehuskelee kuinka helppoa akkoja on vedättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on koulukiusaaja. Itse vastustan kaikkea kiusaamista jyrkästi ja pyrin ohjaamaan lapsiamme sosiaalisesti fiksuun käytökseen.

Minun lapseni ei ota mukaan leikkeihin eikä halua viettää aikaa kiusatun kanssa muutenkaan. Muuten pitkäpinnainen lapsi tiuskii kiusatulle.

Olin asian tiimoilta yhteydessä kouluun jo aikoja sitten. Olemme puhuneet ja puhuneet, lukemattomia kertoja siitä miksi yksin jättäminen on väärin.

Koko luokka on kääntynyt kiusattua vastaan.

Ihan fiksuja muksuja kaikki nämä kiusaajat. Tavallisia lapsia lapsuuteen kuuluvine ristiriitoineen.

Miksi koko luokka kääntyi sanavalmista ja sosiaalisesti ulospäin suuntautunutta lasta vastaan?

Minulle on kerrottu, että kiusattu valehtelee, vääristelee, haukkuu, manipuloi, uhkailee ja uhriutuu. Vain hänen leikkisä ja ideansa kelpaavat. Äiti ojentaa välitunnilla kiusaajia, vaikkei ole koululla töissä. Opettajat eivät näe kiusaamista eivätkä mitään ongelmaa.

Melko vähissä on se mitä voi enää tehdä. On siis kuulopuhe omalta lapselta ja opettajan näkemys. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?

Tätä minä en tajua. Jos lapsilla ei ole mitään yhteistä, miksi toisen pitää ottaa toinen leikkiin. Ei aikuisetkaan kaveeraa sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä tai juteltavaa.

Vertaan koulua työpaikkaan. Koulussa on tultava toimeen jokaisen kanssa, aivan kuten töissäkin. Pomo määrää työpariksi firman ärsyttävimmän tyypin, mutta työt on tehtävä ja homman toimittava. Joskus se ärsyttävä duunikaveri lähtee mukaan työmatkalle, on jopa jaettava huone sen kanssa.

Siksi on hyvä (?) kasvattaa nahka jo lapsena ja vain siedettävä tilanne jota ei pysty muuttamaan.

Vapaa-ajan kaverit voi valita, koulu- ja työkavereita ei.

Sitä en silti hyväksy että koko lapseni luokka leimataan kiusaajiksi, koska eivät taivu yhden oppilaan (ja äitinsä) vaatimaan muottiin.