Koulukiusattu lapsi tai niin luultiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.

En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.

Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.

Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.

Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan, siis etteikö kiusatun roolia kyseenalaisteta. Sitä todellakin kyseenalaistetaan. Vähätellään, pojat on poikia, ihan vaan leikillä ne muut jne. Meidän luokassa/koulussa ei kiusata -ajattelua. Huomattavan usein kiusatun kertomuksia vähätellään tai ne kielletään täysin ja uskotaan kiusaajan sepustus tapahtumista. Ihan vaan koska kiusaamiseen puuttuminen ei kiinnosta, se teettäis liikaa töitä tai ei vaan haluta uskoa sen kiusaajan, mukavan oppilaan, olevan kiusaaja. On vaan helpompa kääntää selkä ilmiselville tapahtumille.

Varmasti on näitä kiusaajia jotka tekeytyy kiusatuiksi, mutta paljon enemmän on niitä kiusattuja joita ei uskota. Ihan vaan koska aikuiset ei halua nähdä sitä kiusaamista.

Jos joka paikassa joutuu kiusatuksi. Päiväkoti, koulu ja työ, niin voisiko olla mahdollista, että kiusattu toimii väärin? En tarkoita lihavuutta tai jotakin puhevikaa vaan perus Jannua.

Hyvin tuttua ja yleistä. Näin opettajana törmää aika usein siihen,  että se uhri onkin ihan yhtä syyllinen tapahtumiin.  Vanhemmat luonnollisesti uskovat omaa lastaan, joten sitten saakin syyt niskoilleen, kun ei selvitä kiusaamistapausta (korosta "viattoman" uhrin asemaa ja hoida asiaa vanhempien näkemyksen mukaisesti). 

Lapset todella usein kertovat kotona vain osatotuuden (jättäen oman rooliaan pois ja korostamalla muiden  syyllisyyttä) tai kokonaan eri tarinan. Näitä on sitten kiva setviä, kun koulussa tapahtuma selvittelyn perusteella onkin ihan toinen. 

Vaikeita ovat myös tilanteet, joissa on oppilaan sana toisen oppilaan sanaa vastaan. Ei todistajia, ei mitään kättä pitempää. Et voi virkamiehenä syyttää ja "tuomita" lasta, jos sinulla ei ole mitään todisteita asiaan. Et voi syyttää lasta valehtijaksi, ellet pysty asiaa todistamaan. Aika usein se oma oppilastuntemus toimii eli tiedät oppilaat tuntien, kuka valehtelee ja kuka puhuu totta. Vaikeita tilanteita, joissa toivoisi, että ne vanhemmat ymmärtäisivät, että teemme parhaamme, mutta aina ei ole mahdollista selvittää asioita juuri vanhempien toivomuksien mukaisesti, puhumattakaan vanhempien toivomasta lopputuloksesta.

Ja ei, en vähättele kiusaamista, ihan oikeaa kiusaamista on liikaa. Ne tapaukset on tosin  melko helppo selvittää, useimmiten. 

Jos myös kiusatun roolista voitaisiin keskustella, opittaisiin ymmärtämään kiusaamista paremmin ja ehkä siihen löytyisi myös ratkaisuja. Nyt on niin, että on se kiusattu, jossa ei ole mitään vikaa ja ne kiusaajat, joissa on kaikki vika. Näin ei kiusaaminen koskaan lopu.

Edes kiusattu ei ole täydellinen.

Tuollaisella lapsella on huonot leikkitaidot, eikä hän osaa aloittaa yhteistoimintaa millään muulla keinolla. Sinänsä aikuisen hakeminen on oikea ratkaisu, mutta rankaisemisen sijaan aikuisen, eli opettajan tulisi ennakoiden aloittaa mukavia yhteisleikkejä ja pelejä. Sellaisia mihin kaikki pääsevät mukaan. 

Jos jotain pitää muuttaa, niin koulujen välituntivalvojajärjestelmiä.

Koska sillä ei ole muuten yhtään kaveria?

Eihän näitä yritetä mitenkään ratkoa. Syytetään kiusaajia ja puolustetaan kiusattua. Aina sanotaan, että kiusaajalla on myös huono olla. Siitä ei välitetä.

Joku ratkaisumalli voitaisiin kyllä keksiä, jotta kumpikin voi hyvin tai tutustuu toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.

En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.

Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.

Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.

Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan, siis etteikö kiusatun roolia kyseenalaisteta. Sitä todellakin kyseenalaistetaan. Vähätellään, pojat on poikia, ihan vaan leikillä ne muut jne. Meidän luokassa/koulussa ei kiusata -ajattelua. Huomattavan usein kiusatun kertomuksia vähätellään tai ne kielletään täysin ja uskotaan kiusaajan sepustus tapahtumista. Ihan vaan koska kiusaamiseen puuttuminen ei kiinnosta, se teettäis liikaa töitä tai ei vaan haluta uskoa sen kiusaajan, mukavan oppilaan, olevan kiusaaja. On vaan helpompa kääntää selkä ilmiselville tapahtumille.

Varmasti on näitä kiusaajia jotka tekeytyy kiusatuiksi, mutta paljon enemmän on niitä kiusattuja joita ei uskota. Ihan vaan koska aikuiset ei halua nähdä sitä kiusaamista.

Jos joka paikassa joutuu kiusatuksi. Päiväkoti, koulu ja työ, niin voisiko olla mahdollista, että kiusattu toimii väärin? En tarkoita lihavuutta tai jotakin puhevikaa vaan perus Jannua.

No mua kiusattiin ekaluokalta aina ysin loppuun asti. Olin hiljainen ujo tyttö. En varmasti kiusannut muita, en ikinä. Enkä varmasti antanut mitään muuta syytä kiusaamiseen kuin sen että olin sopiva kohde. Hiljainen ja arka. Yläasteella kiusaajat vaihtuivat, mua kiusasi silloin ihmiset joita en edes tuntenut ja jotka eivät tunteneet minua (tulivat yläkouluun eri alakoulusta). Ikinä ei oltu oltu tekemisissä ja silti nämä ottivat mut kohteekseen. Ja opettajat ihmetteli ja kyseli multa että mitä mä olen niille tehnyt. Minusta etsittiin syytä. Jotainhan mun oli pitänyt tehdä. Niin olin hiljainen ja arka, sen mä olin tehnyt. Tuolla perusteella mun elämä oli helvettiä yhdeksän vuotta. Opettajia ei homma paljon kiinnostanut, osa jopa kuuli sitä huutelua pihalla, mutta eivät puuttuneet. Koska ei kiinnostanut ja koska ne huutelijat oli ns. paremmista piireistä. Ei sopinut mennä heidän lastensa tekemisiin puuttumaan.

Usein kiusatuksi joutunut ei siis välttämättä tee itse mitään, hän vaan on helppo kohde. Kiusaajat kyllä osaa sellaisen tunnistaa. Eivätkä tarvi muuta syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noita koskaan saada kiinni kun aina puolustetaan sitä kiusattua ja jos kysyy että mitä sä teit ensin, niin syytetään ettei uskota kiusattua.

En tiedä mitä päässä liikkuu, joku vallanhalu ja pompottamisen tarve varmaan.

Niin on koska kiusatun roolia kiusaamiseen ei koskaan kyseenalaisteta. Kiusaajan kannattee esittää kiusattua, niin on aina oikeassa.

Tai sitten pitäisi pystyä keskustelemaan kummankin näkökulmasta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Tätä käytetään jo hyväksi.

Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan, siis etteikö kiusatun roolia kyseenalaisteta. Sitä todellakin kyseenalaistetaan. Vähätellään, pojat on poikia, ihan vaan leikillä ne muut jne. Meidän luokassa/koulussa ei kiusata -ajattelua. Huomattavan usein kiusatun kertomuksia vähätellään tai ne kielletään täysin ja uskotaan kiusaajan sepustus tapahtumista. Ihan vaan koska kiusaamiseen puuttuminen ei kiinnosta, se teettäis liikaa töitä tai ei vaan haluta uskoa sen kiusaajan, mukavan oppilaan, olevan kiusaaja. On vaan helpompa kääntää selkä ilmiselville tapahtumille.

Varmasti on näitä kiusaajia jotka tekeytyy kiusatuiksi, mutta paljon enemmän on niitä kiusattuja joita ei uskota. Ihan vaan koska aikuiset ei halua nähdä sitä kiusaamista.

Jos joka paikassa joutuu kiusatuksi. Päiväkoti, koulu ja työ, niin voisiko olla mahdollista, että kiusattu toimii väärin? En tarkoita lihavuutta tai jotakin puhevikaa vaan perus Jannua.

No mua kiusattiin ekaluokalta aina ysin loppuun asti. Olin hiljainen ujo tyttö. En varmasti kiusannut muita, en ikinä. Enkä varmasti antanut mitään muuta syytä kiusaamiseen kuin sen että olin sopiva kohde. Hiljainen ja arka. Yläasteella kiusaajat vaihtuivat, mua kiusasi silloin ihmiset joita en edes tuntenut ja jotka eivät tunteneet minua (tulivat yläkouluun eri alakoulusta). Ikinä ei oltu oltu tekemisissä ja silti nämä ottivat mut kohteekseen. Ja opettajat ihmetteli ja kyseli multa että mitä mä olen niille tehnyt. Minusta etsittiin syytä. Jotainhan mun oli pitänyt tehdä. Niin olin hiljainen ja arka, sen mä olin tehnyt. Tuolla perusteella mun elämä oli helvettiä yhdeksän vuotta. Opettajia ei homma paljon kiinnostanut, osa jopa kuuli sitä huutelua pihalla, mutta eivät puuttuneet. Koska ei kiinnostanut ja koska ne huutelijat oli ns. paremmista piireistä. Ei sopinut mennä heidän lastensa tekemisiin puuttumaan.

Usein kiusatuksi joutunut ei siis välttämättä tee itse mitään, hän vaan on helppo kohde. Kiusaajat kyllä osaa sellaisen tunnistaa. Eivätkä tarvi muuta syytä.

Hiljainen ja arka voi myös tarkoittaa ylimielistä ja leuhkaa, voidaan tulkita väärin tai sitten ei.

Tapaukset ovat erilaisia ja yksilöllisiä. Siksi ei pitäisi olla vain kiusaaja ja kiusattu.

On varmaan himpun aiheen vierestä, mutta kerron silti..

Oma tyttäreni puhui miten häntä kiusataan ja ei ole leikkikaveria koulussa. Alkuun olin tosi hämmentynyt ja vihainenkin tytön kokemasta kohtelusta. Olin opettajaan yhteydessä ja asiaa alettiin selvitellä luokassa yleisellä tasolla, eli opettaja jutteli luokassa miten kaikki pitää ottaa mukaan touhuihin eikä ketään jätetä yksin.

Tyttöni kuitenkin toistuvasti kertoi olevansa koulussa aina yksin ja miten häntä kiusataan. Ihmettelin aikani, koska samat luokkakaverit ravasivat meillä leikkimässä ja tyttö heidän luonaan vapaa-ajallaan.

Istutin tytön sitten juttelemaan ihan ajan kanssa ja alusta lähtien, ja näinpä se sitten selvisikin; tyttö ei halunnut leikkiä juuri sitä leikkiä mitä porukka leikki ja jättäytyi yksin.

Kiusaaminen oli taas sitä, että joku saattoi hyräillä tai olla muuten äänekäs, mikä tyttöäni ärsytti.

Oli tytön kanssa vakavan keskustelun paikka, mikä on kiusaamista ja mikä ärsyyntymistä. Mikä on yksinäisyyttä ja mikä yksin jättäytymistä. Ja että vaikka joku ihminen ärsyttää olemassaolollaan, ei häntä voi julkisesti syyttää kiusaajaksi.

Ymmärsi tyttö tämän ja nyt neljännellä luokalla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Juu kokemusta on. Kiusattu tyttö tuli kolmannella toisesta koulusta. Mun tytöstäkin tuli yllättäen kiusaaja. Aina aikaisemmin tuli kaikkien kanssa toimeen. Yritin tulla vastaan ja olin valmis tapaamisiin vanhempien kesken. Kiusatun tytön äiti alkoi soittelemaan minulle iltaisin ja viikonloppuisin. Kerran oli mieheni vanhemmat kylässä ja sanoin, etten valitettavasti nyt ehdi puhumaan. Alkoi kamala huuto ja syyttely. Viimeinen pisara oli, kun laitteli tekstiviestejä milloin HÄN soittaa ja silloin syytä olla kuulolla! Lopulta väsyin tähän puhelinterroriin. Sanoin suoraan, nyt riitti. Älä ikinä enää soita mulle!

Jälkeenpäin kuulin muilta vanhemmilta samaa. Oli kännissä soitellu myöhään illalla heille. Monet totesivat, että äiti on se ongelman ydin! Sekoittanut lapsensa pään puuttumalla joka ikiseen juttuun. Sai karkoitettua tytön kaverit. Äiti soitti myös tytön kavereille syyttelypuheluita " lupasit olla x kanssa ja lähditkin aikaisemmin kotiin"

Vierailija kirjoitti:

On varmaan himpun aiheen vierestä, mutta kerron silti..

Oma tyttäreni puhui miten häntä kiusataan ja ei ole leikkikaveria koulussa. Alkuun olin tosi hämmentynyt ja vihainenkin tytön kokemasta kohtelusta. Olin opettajaan yhteydessä ja asiaa alettiin selvitellä luokassa yleisellä tasolla, eli opettaja jutteli luokassa miten kaikki pitää ottaa mukaan touhuihin eikä ketään jätetä yksin.

Tyttöni kuitenkin toistuvasti kertoi olevansa koulussa aina yksin ja miten häntä kiusataan. Ihmettelin aikani, koska samat luokkakaverit ravasivat meillä leikkimässä ja tyttö heidän luonaan vapaa-ajallaan.

Istutin tytön sitten juttelemaan ihan ajan kanssa ja alusta lähtien, ja näinpä se sitten selvisikin; tyttö ei halunnut leikkiä juuri sitä leikkiä mitä porukka leikki ja jättäytyi yksin.

Kiusaaminen oli taas sitä, että joku saattoi hyräillä tai olla muuten äänekäs, mikä tyttöäni ärsytti.

Oli tytön kanssa vakavan keskustelun paikka, mikä on kiusaamista ja mikä ärsyyntymistä. Mikä on yksinäisyyttä ja mikä yksin jättäytymistä. Ja että vaikka joku ihminen ärsyttää olemassaolollaan, ei häntä voi julkisesti syyttää kiusaajaksi.

Ymmärsi tyttö tämän ja nyt neljännellä luokalla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

Minulla tekee poika myös samaa. On kertonut, ettei ole kavereita ja ei ole leikitty. Sitten kumminkin sanoo, että haluaa välillä leikkiä yksin, kun toisilla tylsät leikit.

Kiusaaminen sanakin alettu ymmärtämään väärin jos viihtyy välillä yksin ilman kavereita, ei se ole kiusattuna olemista.

Aikuiset saavat valita ystävänsä. Voi olla erilaiset intressit. Tämä suotakoon myös lapsille.

En tiedä minkälaista se paljon puhuttu koulukiusaus on. Netissä myös kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattu ei etsi parempia kavereita? Itse olen tätä opettanut omille lapsille. Älä leiki lasten kanssa, jotka aiheuttavat pahan mielen.

Miten jos vaikka sillä KIUSATULLA lapsella ei ole kavereita OLLENKAAN ?? Tuliko pieneen mieleesi että kiusatun kavereita ei haluta olla kun tulee itse kiysatuksi?

Miteb kiusattu siis saisi kavereita joita VAIHTAA ?

Kike79 kiusattu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattu ei etsi parempia kavereita? Itse olen tätä opettanut omille lapsille. Älä leiki lasten kanssa, jotka aiheuttavat pahan mielen.

Miten jos vaikka sillä KIUSATULLA lapsella ei ole kavereita OLLENKAAN ?? Tuliko pieneen mieleesi että kiusatun kavereita ei haluta olla kun tulee itse kiysatuksi?

Miteb kiusattu siis saisi kavereita joita VAIHTAA ?

No miten hänen sosiaaliset taidot? Jos vaihtaa esim. Koulua tai päiväkotia ja siltikkään ei ole kavereita. Harrastuksissa ei ole kaveria. Eikö ole myös kiusatun etu, että hänestä selvitetään myös viat? Muuten hän on aina ilman kaveria. Kai erilainenkin voi löytää toisen erilaisen. Ajattelusi on luovuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos myös kiusatun roolista voitaisiin keskustella, opittaisiin ymmärtämään kiusaamista paremmin ja ehkä siihen löytyisi myös ratkaisuja. Nyt on niin, että on se kiusattu, jossa ei ole mitään vikaa ja ne kiusaajat, joissa on kaikki vika. Näin ei kiusaaminen koskaan lopu.

Edes kiusattu ei ole täydellinen.

Aloitin aikanaan seiskalla ja joku vieras poika rupesi kiusaamaan minua ja kaveriani välitunnilla seisomalla meidän vieressämme puhumatta mitään. Poika oli jollain toisella luokalla eikä meillä ollut mitään tekemistä toistemmae kanssa. Häntä vain sattui huvittamaan seiskaluokkalaisten koulunaloittajien kiusaaminen. Oli mahdotonta mennä opettajillekaan valittamaan, että toinen kiusaa, kun seuraava kysymys olisi ollut, että miten. Siihen olisi pitänyt sitten sanoa, että seisomalla vieressä. Ovela poika ja todella inhottava. Onneksi kyllästyi kiusaamiseen jossain vaiheessa. Ei meissä kiusatuisaa ainakaan tässä tapauksessa mitään vikaa ollut, kun emme kiusaajaa edes tunteneet tai hänelle koskaan mitään puhuneet.

Opettajalta tuli viestä että lapseni on hyökännyt jonkun kimppuun ja ihan terkalla piti käydä. Oltiin niin huolissaan käytöksestä ja nyt pitäisi puhua ja käydä psykologilla.

Jututin lasta ja kävi ilmi että koulumatkalla "kaverit" olivat ärsyttäneet lastani, tönineet ja läpsytelleet märillä hanskoilla. Lapsi viimein koulun pihassa hermostui ja vetäisi turpaan. Jolloin pahin kiusaaja repesi itkuun, soitti äidilleen paniikissa ja vietiin terkalle.

Lähetin koululle viestin tästä ja soitin tuon toisen äidille ja suoraan sanoen haukuin hänet. Sanomattakin selvää että tuo pikku mullvisti sai keväällä reilun kaverin palkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos myös kiusatun roolista voitaisiin keskustella, opittaisiin ymmärtämään kiusaamista paremmin ja ehkä siihen löytyisi myös ratkaisuja. Nyt on niin, että on se kiusattu, jossa ei ole mitään vikaa ja ne kiusaajat, joissa on kaikki vika. Näin ei kiusaaminen koskaan lopu.

Edes kiusattu ei ole täydellinen.

Aloitin aikanaan seiskalla ja joku vieras poika rupesi kiusaamaan minua ja kaveriani välitunnilla seisomalla meidän vieressämme puhumatta mitään. Poika oli jollain toisella luokalla eikä meillä ollut mitään tekemistä toistemmae kanssa. Häntä vain sattui huvittamaan seiskaluokkalaisten koulunaloittajien kiusaaminen. Oli mahdotonta mennä opettajillekaan valittamaan, että toinen kiusaa, kun seuraava kysymys olisi ollut, että miten. Siihen olisi pitänyt sitten sanoa, että seisomalla vieressä. Ovela poika ja todella inhottava. Onneksi kyllästyi kiusaamiseen jossain vaiheessa. Ei meissä kiusatuisaa ainakaan tässä tapauksessa mitään vikaa ollut, kun emme kiusaajaa edes tunteneet tai hänelle koskaan mitään puhuneet.

Huumori olisko tuon kiusaamisen voinut lyödä läskiksi huumorilla?

Mitä se kiusaaminen on? Miten kouluissa kiusataan?

Yllättävän yleistä koulussa on se, että häiritsevästi ja epäystävällisesti muita kohtaan käyttäytyvän oppilaan vanhemmat soittavat tuohtuneena miten heidän lapsi on koulukiusattu ja syrjitty ja vaativat välittömästi muutosta asiaan. Eivät usko kun valotan asian toista puolta, koska ovat saaneet päähänsä, että oma lapsi on täysin syytön ja viaton uhri.

Todellisuudessa se oma mussukka ei esimerkiksi tule ryhmätilanteissa kenenkään kanssa toimeen. Riitaantuu, on töksäyttelevä, vähättelee muiden mielipidettä, jyrää muut, ei pistä tikkua ristiin yhteiseen työhön, jopa sotkee toisten tekemät työt tms. ja näistä sitten seuraa, että kukaan ei haluaisi tätä lasta ryhmäänsä pilaamaan yhteistyötä tai tulee sanaharkkaa. -> vanhemmat soittavat, että muut syrjivät ja kiusaavat

Tai

Oppilaalla on tapana ylitulkita aivan kaikki kiusaamiseksi. Esim. ohimennessään ahtaassa luokassa joku täysin tahattomasti kulkiessaan tiputtaa pulpetin reunalla olevan kirjan. Oppilas alkaa murjottaa tai itkeä tihrustaa kun toinen kiusasi.  -> vanhemmat soittavat, että mikä siinä on kun jopa oppitunneilla toiset heittelevät lapsen tavaroita ja kiusaavat, on se nyt kumma kun ei saada kuriin! Yritä siinä sitten nätisti muotoilla, että lapsenne ei erota vahinkoa ja tahallista toisistaan, ylitulkitsee aivan kaiken kiusaamiseksi ja tahalliseksi vahingonteoksi itseään kohtaan. Jotkut jopa tuntuvat odottavan jotain mistä saa taas kannella.

Tai

Välitunnilla leikki sujuu hyvin kunnes yksi saa riidan aikaan joka leikissä. Ei ehkä kestä pettymystä hipassa tai jalkapallopelissä, käy kimppuun nyrkein ja saa itsekin lopulta osuman kun muut hermostuvat. Muut riitaantuvat tämän kanssa kun ottaa päähän kun yksi saa aina jonkun selkkauksen aikaiseksi.  -> Vanhemmat soittavat, että jos ei se muiden väkivaltainen käytös heidän syytöntä koulukiusattuaan kohtaan lopu, he ottavat yhteyttä koulutoimenjohtajaan ja ties mihin. Eivät usko, että oma lapsi on se, joka provosoituu joka pikku tappiosta ja mitään tappelua ei käytännössä koskaan synny jos mussukka ei olisi paikalla.

Että kyllä, usein on vikaa myös koulukiusatussa. Kukapa kuitenkaan omille vanhemmilleen sitä tunnustaisi tai omasta lapsestaan haluaisi uskoa. Tarinat on aika erilaiset eri osapuolilla ja siksi kiusaamisen kitkeminen onkin äärimmäisen haastavaa.