Lue keskustelun säännöt.
Vaimo lähti sitten vihaisena sateeseen. Toiminko törkeästi?
16.09.2017 |
Oli suunniteltu perheen yhteinen risteily pienellä laivalla ja odotin kovasti, että kerrankin vapaana viikonloppuna voidaan olla yhdessä perheen kesken ja voin lastenkin kanssa kertoa merestä, laivoista ym.
Samaan laivaan kuitenkin sattui vaimon ystävätär lapsensa kanssa ja ennenkuin ehdin huomata, istuivat he 6 hengen pöydässä tämän kaksikon ollessa keskellä.
Se niistä odotuksista. Puheenvuoroa en juuri saanut koska ystävätär oli kokoajan äänessä ja lapset riehaantuivat täysin hänen vailla kasvatusta olevan lapsen mallin mukaan.
Matka meni lopulta osaltani siinä kun vahdin tuota ville vallatonta ja yritin pitää omat lapset riehaantumasta liikaa mukana.
Yritin vinkata vaimolle, että vaihdettaisiin paikkaa, mutta hän ei ymmärtänyt.
Risteilyn loputtua totesin, että olipa aika hukkareissu ja kerroin odottaneeni vähän erilaista matkaa.
Hänen mielestä minä olin törkeä, koska en ollut kertonut hänen ystävättärelleen heti, että haluaisin meidän perheen olevan nyt keskenään ja pyytänyt menemään toiseen pöytään.
Tätä taas en tehnyt, koska pelkäsin saavani moukan maineen sanomalla noin.
Lopputulemana vaimo ei halunnut paikalta enää autoon vaan jäi kävelemään ja busseilemaan alkavassa sateessa minun jäädessä ällistyneenä autoon lasten kanssa.
Miten nyt näin meni?
Kommentit (6)
Trollaus tunnistettu ja ilmiannettu. Keksi parempi seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet marttyyri. Asia olisi pitänyt sanoa jo laivalla, ei laivareissun jälkeen.
Minusta vaimosi toimi törkeästi, jos juttu meni kertomallasi tavalla. Vaimosi olisi kuulunut sanoa ystävälleen, että haluatte olla perheen kesken. Sinuthan olisi haukuttu lyttyyn, jos olisit pyytänut ystävää poistumaan pöydästä.
Kun kyseessä on ystävät, jäin miettimään, että noinkohan ystävykset eivät tieneet toistensa viikonloppusuunnitelmista? Että sattumalta ollaan yhtä aikaa risteilyllä?
Vaimosi käyttäytyminen suuttumisineen viittaa minusta huonoon omatuntoon ja yrittää nyt saada sinut syylliseksi, olematta edes pahoillaan tilanteesta, että näin kävi.
Ehkä noin olisi pitänyt tehdä.
Koin kuitenkin tilanteen sellaisena, että siitä ei olisi hyvä seurannut jos olisin heti alussa sanonut että haluan meidän olevan keskenämme.
Pelkäsin siis, että vaimo suuttuu siitä tai ystävätär.
Pari pikkujuttua
a) sun täytyy osata lukea "tilanne". Vain naisen harkintakyvyllä kykenee luomaan kokonaiskuvan tilanteesta ja sait juuri sen rooli minkä osaat parhaiten - apumies hoitaa lapsia kun vaimo seurustelee ystävättärensä kanssa.
b) olet tylsä ja muutut vuosi vuodelta tylsemmäksi. Se on luonnon (naisten) laki. Nössö apumies ei enää kiihota eikä tarjoa jännitystä elämään. Huomaat kohta olevasi vaihtopenkillä ja jännempi uros tarjoaa vaimollesi (tässä vaiheessa jo luultavasti ex-vaimollesi) kunnon kyytiä ja "jännitystä".
Tervetuloa poikien maailmasta miesten maailmaan.
Onhan se vähän kummaa olettaa, että kumppani osaa lukea ajatuksia. Jos olisin vaimosi tuossa tilanteessa, niin ajattelisin varmaan, että syytät minua reissun pilaamisesta, kun tuollaista kommentoit. Sinuna olisin joko sanonut asiasta jo matkan alkuvaiheilla tai vaihtoehtoisesti hyväksynyt sen, että matkasta tulee erilainen kuin olin ajatellut. Se, että sanot jälkikäteen homman olleen hukkareissu vaan pahentaa asiaa, jolle ei voi enää mitään. Kokisin kyllä tuollaisen kommentin todella epäreiluna.