Olen 45 ja asun vuokralla.
Kommentit (23)
Niin mekin, yli 40 pariskunta. Onko tässä jotain pahaa?
Montako neliötä? Paljonko vuokra? Onko vesimaksu erikseen?
Ei kysyttävää, mutta mieti jos olisin 20 vuotta sitten ostanut sen asuntosi. Jäisi pikkasen enemmän käteen kuukaudessa rahaa.
Jokainen tyylillään.
Mietitkö jossain elämänvaiheessa oman ostoa?
Olen 44, enkä vahingossakaan sido itteäni omistusasuntoon pikku paikkakunnalla. Turpiin tulis pitkässä juoksussa. Halvalla vuokralla päästelen ja olen sanonu vuokraisännälle, että jos korottelee, niin on tällä kylällä asuntoja vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Ei kysyttävää, mutta mieti jos olisin 20 vuotta sitten ostanut sen asuntosi. Jäisi pikkasen enemmän käteen kuukaudessa rahaa.
Jokainen tyylillään.
No mieti itse, jos 20 vuotta sitten ap oli opiskelija tai ei ollut alkupääomaa tai vakuuksia saada asuntolainaa.
Haluan vain onnitella :) terkuin vanhenevan ja rapistuvan omakotitalon omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen. Kuulostaa riippumattomalta elämältä. Voisitko halutessasi vaikka lähteä puoleksi vuodeksi nauttimaan Lapin ruskasta ja hiihtopummiksi?
Voisin lähteä. Toki töistä pitäisi saada silloin vapaata, mutta uskon, että se onnistuisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin mekin, yli 40 pariskunta. Onko tässä jotain pahaa?
Ei minusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Montako neliötä? Paljonko vuokra? Onko vesimaksu erikseen?
79 m2, 1540 ja sisältää vesimaksun, mutta ei sähköä. Asumme siis Helsingissä.
Asumis kustannukset 200 eur kuussa +2000eur vuosi remontteja josta kotitalousvähennys. Omistusasunto omalla tontilla. Olen tyytyväinen ja kunhan asuntojen hinnat laskee, niin olen haaskalla ostamassa osakkeita joita laitan vuokralle. Mielellään pieniä kaksioita. Omistus asuminen ei ole paras asumismuoto kuitenkaan, koska se rajoittaa liikuvuutta ainankin silloin kun on perheetön. Perheelliset yleensä haluavat jo pysyä paikollaan.
Olen yli 50 ja asun vuokralla keskustan läheisyydessä. Asunnot tällä alueella ovat tosi kalliita. En ole koskaan halunnut isoa asuntolainaa ja omistusasuntoa jostakin lähiön perämetsistä. Ihan sama vaikka se perämetsäasunto olisikin nyt oma.
Olen yli 50 ja asun vuokralla keskustan läheisyydessä. Asunnot tällä alueella ovat tosi kalliita. En ole koskaan halunnut isoa asuntolainaa ja omistusasuntoa jostakin lähiön perämetsistä. Ihan sama vaikka se perämetsäasunto olisikin nyt oma.
Vierailija kirjoitti:
Ei kysyttävää, mutta mieti jos olisin 20 vuotta sitten ostanut sen asuntosi. Jäisi pikkasen enemmän käteen kuukaudessa rahaa.
Jokainen tyylillään.
Ostin 18 vuotta sitten asunnon. Olen myynyt sen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voinko tulla alivuokralaiseksi?
Alivuokraus on kielletty vuokrasopimuksessamme ja emme kaipaa nyt perheeseemme lisäjäseniä. Jos lapset lentävät joskus pesästä ja miehestäkin aika jättää, niin mielelläni voisin sitten kyllä asua vaikka kommuunissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysyttävää, mutta mieti jos olisin 20 vuotta sitten ostanut sen asuntosi. Jäisi pikkasen enemmän käteen kuukaudessa rahaa.
Jokainen tyylillään.
No mieti itse, jos 20 vuotta sitten ap oli opiskelija tai ei ollut alkupääomaa tai vakuuksia saada asuntolainaa.
Höpöhöpö. Selityksiä. Kyllä vakuudet pystyi 20 vuotta sittenkin ostamaan. Lainanlyhennys on iät ja ajat Suomessa ollut halvempaa kuin vuokran maksaminen.
Tyhmästä päästä kärsii koko vuokranmaksaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kysyttävää, mutta mieti jos olisin 20 vuotta sitten ostanut sen asuntosi. Jäisi pikkasen enemmän käteen kuukaudessa rahaa.
Jokainen tyylillään.
Maksanut 20 vuotta pankille korkoja. Remonttivelkaa otettuntaloyhtiön piikkiin todennäköisesti asunnon arvon verran lisää
Olen kateellinen. Kuulostaa riippumattomalta elämältä. Voisitko halutessasi vaikka lähteä puoleksi vuodeksi nauttimaan Lapin ruskasta ja hiihtopummiksi?