Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apaattinen mies: "Koti ei tunnu kodilta."

Vierailija
16.09.2017 |

Ollaan asuttu talossamme 4 vuotta. Mies on perässävedettävää sorttia, joka ei tee mitään oma-aloitteisesti. Sukulaiseni auttamana/ohjaamana se on tehnyt talossa joitain remonttihommia. Talotekniikasta se ei ymmärrä eikä halua ottaa selvää. Piha- ja sisähommat ovat olleet suurimmaksi osaksi minun vastuullani, sillä miestä ei kiinnosta. Ei esim. siivoa, ellen joskus "pakota". Sisustus nyt ei ainakaan sitä kiinnosta.

Ei ole pitkä aika siitä, kun mies jälleen valitti riitelyn yhteydessä, että "tää ei tunnu kodilta".

Alkaako koskaan tuntua ja millä konsteilla? Olisiko syytä vain laittaa talo myyntiin, kun mies ei ole neljässä vuodessa motivoitunut? Omat voimat alkavat olla vähissä ison talon ja pihan kanssa, etenkin kun on pieniä lapsiakin hoidettavana. Riitelemme usein. Itse alan riidellä, kun olen väsynyt ja voimaton, hetkinä jolloin vastuu tuntuu painavan liikaa.

Omasta mielestäni talosta tulee koti, kun tekee sen omannäköisekseen, laittaa ja "hoitaa" sitä. Jos näin ei tee, asukkaasta saattaa tuntua "motellivieraalta". Olen aika pettynyt tähän tilanteeseen. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia, ja kuinka tilanne on ratkennut? Ja onko käsitystä, mistä moinen tunne kumpuaa? Risaisesta lapsuudestako?

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä just itsekin mietin, voiko mies olla masentunut vai sitten sellainen, että tää ei vaan ylipäätään nappaa, vai jokin muu, mikä.

Itse funtsin, että kun tässä ihan oikea asuntolaina on otettu, niin kannattais varmaan pitää huolta tästä ainoasta omaisuudesta, joka meillä on. Mutta eihän ketään voi pakottaa muuttumaan. Motivaatio lähtee tietenkin omasta itsestä.

En itse keksi mitään parempaa asumismuotoa meille. Rt tai kt ei erityisesti houkuttele, ei edes miestä, joka ei halua asua okt:ssakaan. En tiedä, onko tässä paljon vaihtoehtoja niiden jälkeen.

Ja rahalla tietysti sais ammattiapua talonhoitoon, mutku rahaa ei oikein ole.

Niin se rt ja kt ei houkuta sua kun talo on sun unelma, olet sanonut miehelle ettet halua niitä ja mies on nyökytellyt kun ei muuta voi.

Vierailija
42/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalot eivät ole koteja, ne ovat asuntoja. Jos omakotitalon rauhaan pääsee, siitä kannattaa pitää kiinni. Vaikka nyt muutamat lumityöt itku silmässä muutamana amuna tekisikin, plussia on silti enemmän.

Aijaa. Minulle koti on paikka, jossa minulla on oma rauha, omat tavarat ja turvallinen olo. Pesä, jonka saan myllätä mieleisekseni. Minulle turvallisuutta tuovat juuri ne naapureiden äänet ja se, että tiedän pääseväni aamulla helposti töihin kun joku on aurannut lumet. Meitä on moneksi.

Samaa mieltä. Asuin puoli vuotta rivitalossa, ja pelkäsin jatkuvasti milloin joku hourupää survoo itsensä ikkunasta läpi. Kerrostalossa on turvallisempaa, kun ulko-ovi ja porttikongi lukossa ulkopuolisilta. Omat ikkunat sisäpihan puolelle, joten liikenteen melukaan ei häiritse. Ahdistuisin totaalisessa hiljaisuudessa kaukana kaikesta ja palveluista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paritalo on myös vaihtoehto.

Vierailija
44/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan tää joku miehinen ominaisuus. Mun mies valittaa samaa. Oon kylmästi todennut, että no herra on hyvä ja muuttaa asioita mieleisekseen. Silloin kun tähän muutettiin (miehen halusta) ja tuli aika ostaa ruokapöytä, sohva yms. huonekalut miestä ei voinut vähempää kiinnostaa ja käski mut yksin ostoksille. Ostin budjetin mukaista ja mielestäni aika neutraalia ja kotiin sopivaa ja mies valittaa, että täällä ei näytä yhtään häneltä ja ei oo kodikasta. Puoli vuotta se on nyt valittanut verhoista, mutta ei oo käynyt ostamassa mieleisiään.

Vierailija
45/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tää joku miehinen ominaisuus. Mun mies valittaa samaa. Oon kylmästi todennut, että no herra on hyvä ja muuttaa asioita mieleisekseen. Silloin kun tähän muutettiin (miehen halusta) ja tuli aika ostaa ruokapöytä, sohva yms. huonekalut miestä ei voinut vähempää kiinnostaa ja käski mut yksin ostoksille. Ostin budjetin mukaista ja mielestäni aika neutraalia ja kotiin sopivaa ja mies valittaa, että täällä ei näytä yhtään häneltä ja ei oo kodikasta. Puoli vuotta se on nyt valittanut verhoista, mutta ei oo käynyt ostamassa mieleisiään.

Taitaa todellakin olla! Oma mieheni on monissa asioissa "evvk, tee sä kun osaat paremmin tms". No, sitten teen asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja alkaakin valitus "miksi tää on tällainen? se ja se olisi ollut parempi". Olen nyt oppinut olemaan välittämättä koko asiasta! Jos hänellä ei ole mitään mielipidettä asiasta silloin kun on päätöksen aika, on lopputulos vain hyväksyttävä! Joskus joku asia jää roikkumaan sen takia, kun mies ei voi kertoa mielipidettään. Monet asiat ovat kuitenkin sellaisia ettei loputtomiin voi odottaa, että mies saisi mielipiteensä kakaistua.

Vierailija
46/46 |
17.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä että talosta valittaminen on sijaistoiminto jolla peittelee jotain muuta sinulta, ja ehkä jopa itseltäänki. Hän ei välttämättä ole tyytyväinen johonkin muuhun elämänsä osa-alueeseen, ja veikkaan että se on perhe-elämä... 

En ihan saa kiinni ok-talon alituisesta remppaamisesta. Miksi sitä pitäisi rempata koko ajan, väsyykö porukka ihan toimivaan keittiöön ja olkkarin tapetteihin kerran vuodessa? Talossa nyt on karkeasti muutama osa-alue joiden on pakko toimia. Vesihommat viemäröinteineen ja kaivoineen, katto, lämmitysjärjestelmä, ja sähköhommat. Noita remppaa monesti, ehkä jopa yleensä joku ammattilainen, eikä talon omistaja itse. Mitä tää muu jatkuva remppa on? Ok- talo ei myöskääntarkoita taloa 10km yksityisiellä joka pitäisi itse aurata, vaan ihan normaalin kaupungin hoitaman kadun varrella, jolloin kolaamista saattaa talvella olla jopa vähemmän kuin kt:ssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kolme