Jatkaisitko töitä työpaikassasi, jos saisit lottovoiton?

Kyllä minä sovitun koeajan kävisin tekemässä - omatunto ei antaisi olla hoitamatta...

Minä vasta opiskelen, mutta jatkaisin ehdottomasti opiskelua ja menisin normaalisti töihin, koska tämä on unelma-alani.

Mieheni lopettaisi työt kokonaan :D

Minäkin ostaisin rahoilla talon itselleni ja ystävilleni myös jos rahaa riittäisi.

Jaahas, alapeukuttaja iski..

Jos niin paljon voittaisin, että loppuelämä olisi turvattu, niin varmaan lopettaisin.

Päätös olisi kuitenkin kivulias prosessi. Mulla on ihania työkavereita, osan lasken ystäviksi, ja olen niin ujo ja erakko luonne, että mun sosiaaliset kontaktit on liki ainoostaan töissä.

Mutta, työni on myös stressaavaa ja ahdistaa mua usein niin, että syön tasasin väliajoin pidempiä jaksoja mielialalääkkeitä.

Joutuisin kovasti pohtimaan näiden kahden puolen välillä. Varmaan lopulta päätyisin et mielenterveys ja mielenrauha on tärkeämpi kuin sosiaaliset kontaktit.

Jossain määrin vaikka suurin osa mun työkavereista on ihan idiootteja. Kuitenkin teen erittäin tärkeää työtä, tosin olisihan siinä sitten jollekin toiselle työpaikka ihan elämisen turvaamiseksi eli ehkä joku vapaaehtoisjuttu voisi tulla kyseeseen ennemmin (vakuutukset?).  Löytäisin kyllä tekemistä vapaa-ajallekin 100 % ja ylikin.

Jos voittaisin enemmän kuin miljoonan, en menisi töihin enää ensi maanantaina. Viikonlopun vuorot vielä kävisin tekemässä. 

Varmasti jatkaisin, tekisin ihan ilmaiseksikin.

En.

Päävoittoako tarkoitat?  Mahdollisesti jatkaisin siihen asti kunnes pääomatuloja alkaisi tulla sijoitettuani ne miljoonat tai ainakin ekat  pari miljoonaa. Entinen työnantaja saisi sitten  verolistoista lukea miten pääomatuloni ylittävät entisen työpaikkani vuotuisen liikevaihdon...siinä vaiheessa olisin jo muuttanut maasta ja makailisin jossain palmun alla.

Jos tuli päävoitto niin en jatkais. Mun bruttopalkka on 2200e kuukaudessa ja olen palkallisesti urani huipulla. Työikää on vielä jäljellä 20 vuotta. Kunhan sen verran voittais että sais velat pois ja jäis vähän pesämunaa niin jättäisin työni päiväkodissa heti.

Miksi lotota jos viihtyy nykyelämän tilanteessa.

Mielestäni on tyhmää lotota jos ei aijo niitä rahoja käyttää. Niinkuin tämä trio joka voitti suuresti eurojackpotissa. Jatketaan elämää ennallaan ja ei ees uutta autoa osteta tai naapurit huomaa että ollaan rikkaita.

Kyllä ihmisen pitäisi elää itseään ja läheisiään varten, eikä töitä ja puolituttuja.

En jatkaisi. En lähtisi ovet paukkuen tms. mutta jättäisin kyllä työt. Joku työtön saisi paikan ja oma elämä olisi paljon siedettävämpää. Työyhteisö on kyllä kiva, mutta kiire ja paineet ei missään suhteessa palkkaukseen (kunta-ala).

En menisi. Voisin perustaa oman yrityksen ja palkata työkaverit sinne.

Kyllä. Olen työpaikassa josta pidän valtavasti :)

Vierailija kirjoitti:

Jos niin paljon voittaisin, että loppuelämä olisi turvattu, niin varmaan lopettaisin.

Päätös olisi kuitenkin kivulias prosessi. Mulla on ihania työkavereita, osan lasken ystäviksi, ja olen niin ujo ja erakko luonne, että mun sosiaaliset kontaktit on liki ainoostaan töissä.

Mutta, työni on myös stressaavaa ja ahdistaa mua usein niin, että syön tasasin väliajoin pidempiä jaksoja mielialalääkkeitä.

Joutuisin kovasti pohtimaan näiden kahden puolen välillä. Varmaan lopulta päätyisin et mielenterveys ja mielenrauha on tärkeämpi kuin sosiaaliset kontaktit.

Sama juttu. Stressaavaa ja pienipalkkainen työ saisi miettimään pari kertaa. Sosiaalinen elämä rajoittuu töihin, joten menetänkö loputkin ystävät jos lähden..

En todellakaan! En päivääkään! Vihaan työtäni ja teen sitä pelkästään rahan takia. Koska on pakko. Kukaan ei mun laskuja maksa mun puolesta. Jos voittaisin, ostaisin asunnon Helsingistä ja matkustelisin vain. Oi, olis mun unelma elämää. Ei töitä, vain matkustelua ❤️

Jatkaisin tämänhetkisen työni tekemistä, koska nautin siitä tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niin paljon voittaisin, että loppuelämä olisi turvattu, niin varmaan lopettaisin.

Päätös olisi kuitenkin kivulias prosessi. Mulla on ihania työkavereita, osan lasken ystäviksi, ja olen niin ujo ja erakko luonne, että mun sosiaaliset kontaktit on liki ainoostaan töissä.

Mutta, työni on myös stressaavaa ja ahdistaa mua usein niin, että syön tasasin väliajoin pidempiä jaksoja mielialalääkkeitä.

Joutuisin kovasti pohtimaan näiden kahden puolen välillä. Varmaan lopulta päätyisin et mielenterveys ja mielenrauha on tärkeämpi kuin sosiaaliset kontaktit.

Sama juttu. Stressaavaa ja pienipalkkainen työ saisi miettimään pari kertaa. Sosiaalinen elämä rajoittuu töihin, joten menetänkö loputkin ystävät jos lähden..

Saisit kyllä pian uusia "ystäviä".

Olen yrittäjä, mutta ala on sellainen, että voisin laittaa yritystoiminnan vuodeksi tauolle ja jatkaa sitten matkusteltuani tarpeeksi vaimon kanssa, jos vielä kiinnostaisi. Vuoden matkustelun aikana rakentuisi sillä välin unelmatalo tarpeeksi syrjäiselle paikalle, eli ei todellakaan mihinkään Westendiin tai vastaavaan porvarilähiöön.

Ihana tuo yksi lumihiutale, joka jatkaisi koeaikansa loppuun, koska omatunto ei kestäisi lopettaa kesken. :D Luuletko että sen pomon omaatuntoa nakertaisi heittää sinut sieltä pois kesken koeajan, jos tarve vaatisi? :)

Eheen todellakaan. Olen erittäin laiska yksin viihtyvä lurjus, voin röhkiä päättymättömiä aikoja omissa oloissani himassa. En ole yhtään työorientoitunut. Silti kai sitten tunnollinen, koska olen päätynyt tekemään 50-tuntisia viikkoja selvästi alan keskiansiota pienemmällä palkalla. Jos olisi varaa, lähtisin lätkimään ja nauraisin mennessäni.