Lue keskustelun säännöt.
Äitini mielestä minun pitäisi miettiä, kuinka paljon olen pilannut hänen elämäänsä
15.09.2017 |
Mistähän mä sitä voisin miettiä, ja millähän lailla olen sitä pilannut? Puhuin hänen kanssaan äsken puhelimessa, koska mulla oli hänelle "vähän" asiaa...eli siitä, miten paljon hän on haavoittanut minua, kun olin pieni, eikä ole ikinä pyytänyt anteeksi.
t.kivikissaäiti
Kommentit (410)
Älä ap missään tapauksessa ala puhelimessa kinaamaan äitis kanssa mistään. Keskustelut face to face.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on kiusannut minua, ehkä siksi että olen ollut joku, joka pilaa hänen elämäänsä, ja mä en ole nähnyt, että se on kiusaamista, joka ei kuulu minun ottaa vastaan, koska en vain nähnyt.
Äidin mielestä kiusaaminen on okei, jos toinen on tehnyt jotain väärin. Mutta entäs, jos hän kiusaa, koska hän määrittelee toisen tehneen jotain väärin, eikä se ole totta?
Ja sitten on vielä se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, ja heissä on vikoja. Se siis oikeuttaa kiusaamiseen?
ap
Äitini oli kiusaajani ja sitten selitti minulle, että ellen tule hänen kanssaan toimeen niin mä en tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Aivan kuin mua koskaan huvittaisi tulla toimeen ihmisten, jotka eivät kohtele minua hyvin, kanssa.
a
Mieti. Lopeta miettiminen. Katkaise välit.
Miten aikuinen ihminen jaksaa ja ilkeää puida huonoa äitisuhdettaan vuodesta toiseen jollain nettipalstalla?
Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistele mitä olet täällä kirjoittanut epäviihdyttävistä lapsistasi[/quote]
En ole sanonut sitä heille, ja pyytäisin anteeksi, jos se näkyy silti ja on satuttanut heitä.
ap[/quote] Kuvitteletko tosiaan, etteivät lapset muka NÄE? Lapsillakin on tunteet ja älyä. Sun kyllä pitäisi todella opetella vanhemmuus. Sattuu lastesi puolesta, mitä heille teet.
Vierailija kirjoitti:
Mieti. Lopeta miettiminen. Katkaise välit.
Niin surullista kuin onkin, niin kyseessä on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistele mitä olet täällä kirjoittanut epäviihdyttävistä lapsistasi
En ole sanonut sitä heille, ja pyytäisin anteeksi, jos se näkyy silti ja on satuttanut heitä.
ap Kuvitteletko tosiaan, etteivät lapset muka NÄE? Lapsillakin on tunteet ja älyä. Sun kyllä pitäisi todella opetella vanhemmuus. Sattuu lastesi puolesta, mitä heille teet.
"Opetella vanhemmuus". Ja kuinkahan monta toimivaa neuvoa sinäkään osaisit antaa, miten mä opin vanhemmuutta? Sen päälle, mitä sen alle mulle on tehty? Kiusattu minua ja väitetty, että pitikin kiusata ja kohdella niin, että siksi kiusattiin, koska mua pitää, koska mä ansaiytsen sen! Niin kuinka monta toimivaa eheytymisvinkkiä sinä olet antanut? Nolla, koska mä opettelisin kyllä, jos saisin siihen toimivaa apua. Toimivaa apua ei ole käsky tai kehoitus olla lapsilleni ystävällinen, koska se ei poista haavoja, joita mun kiusaamiseni on aiheuttanut.
ap
Jos kerron tulleeni kiusatuksi, niin mikä siinä on, että joidenkin on pakko alapeukuttaa sitä? Ettekö te tajua, miltä sellainen kiusatuksi tuleminen tuntuu??? Ei siinä rakennu terve minuus ja äitiys todellakaan, mutta sinäpä et edes huomaa sitä, miten monissa asioissa se on vaikuttanut, koska kiusaajasi -äiti - varoo tietenkin visusti sinun hoksaavan, että sinua kiusataan, vaan hän puhuu kasvattamisesta ja sinun syyllisyydentunteistasi, kun tuntuu huonolle ja siitä, ettet sinä koskaan ota mitään käskyjä tai oppeja vastaan. Miksi olisin ottanut niitä joltakulta, joka kohteli mua kiusaavasti????
Silti lapsella ei ole kykyä ymmärtää, että onko tämä nyt kiusaamista, vai onko minussa jotain vikaa. Mä olen etsinyt vikaa itsestäni niin kauan, että kaikki syyt, jotka ovat itsessäni on kyllä katsottu. Mutta mikään ei parantunut sillä!!! Siinäkin meni 20 vuotta hukkaan. No, nyt ei enää mene vuosiakaan hukkaan, koska olen ymmärtänyt, että minua on kiusattu, eikä se ollut minun syyni!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tekisi mieli vääntää ainultakin niskat nurin, joka alapeukutit viestiäni nro 192! Kuinkahan paljon sinä olet käsitellyt omia vikojasi muiden suhteen? Ei se auta, että parannat oman elämäsi ja itse voit hyvin jos sinä olet tuollainen alapeukuttava kusipää muita kohtaan. Ilkeä! Sinussa on vielä paljon vikoja ja syytä jäljellä omiin ongelmiisi, kun haluat alapeukuttaa tuollaisiakin viestejä.
ap
Niin että turhaan sinä myötätuntoa vastoinkäymisiisi keneltäkään etsit, alapeukuttaja viestiin 192, kaikki ongelmasi ovat omaa syytäsi!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ollut ihan tavallinen lapsuus. Yhtään muunlaista esimerkkiä et ole kertonut. Äitisi oli vielä parempi kuin silloin oltiin. 70-luvulla ruumiillinen kuritus oli yleistä. Kaikkia pidettiin kurissa. Ei ollut samanlaista lapsen ymmärtämistä kuin nykyään. Sinä olit oikea kermaperse
Muita vastaavissa ongelmissa olevia autetaankin, heitä, jotka eivät koe tarvetta alapeukutella kiusatun ihmisen viestejä, mutta sinun, joka alapeukutat noita viestejä ongelmiin ei halua kukaan sua auttaa, sulle sanotaan, että oma vikasi, kärsi yksin. Muita ruvetaan aittamaan, mutta ei sua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut ihan tavallinen lapsuus. Yhtään muunlaista esimerkkiä et ole kertonut. Äitisi oli vielä parempi kuin silloin oltiin. 70-luvulla ruumiillinen kuritus oli yleistä. Kaikkia pidettiin kurissa. Ei ollut samanlaista lapsen ymmärtämistä kuin nykyään. Sinä olit oikea kermaperse
En ollut henkisesti. Se, jos sinäkään et ollut ei poista minun oikeuksiani.
ap
Otsikkoon liittyen: äitini sanoi kerran puhelimessa, että minun pitäisi miettiä, miksi hän on niin masentunut. Kuulemmas siksi on, kun minä en pidä yhteyttä. (Mainittakoon, että masennus oli hänellä diagnosoitu jo silloin, kun olin lapsi ja asuin vielä kotona.)
Ei siinä lopulta muu auttanut kuin katkaista välit kokonaan. Mutta hetkinen, siksihän hän nyt kärsii tavattomasti!
Vierailija kirjoitti:
Muita vastaavissa ongelmissa olevia autetaankin, heitä, jotka eivät koe tarvetta alapeukutella kiusatun ihmisen viestejä, mutta sinun, joka alapeukutat noita viestejä ongelmiin ei halua kukaan sua auttaa, sulle sanotaan, että oma vikasi, kärsi yksin. Muita ruvetaan aittamaan, mutta ei sua.
ap
Sua ei ole kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Otsikkoon liittyen: äitini sanoi kerran puhelimessa, että minun pitäisi miettiä, miksi hän on niin masentunut. Kuulemmas siksi on, kun minä en pidä yhteyttä. (Mainittakoon, että masennus oli hänellä diagnosoitu jo silloin, kun olin lapsi ja asuin vielä kotona.)
Ei siinä lopulta muu auttanut kuin katkaista välit kokonaan. Mutta hetkinen, siksihän hän nyt kärsii tavattomasti!
Mäkin oisin katkaissut. En oleta nytkään lasteni kaipaavan minua. Ainakin toivon, että heillä olisi parempaakin tekemistä. En ole sitä mitenkään ansainnut, eikä siitä ole minusta mitään hyötyäkään, turhasta kaipaamisesta. Vähänkö minäkin pienenä kaipasin isää, eikä se tuonut häntä yhtään sen enempää meille, kuin isä itse valitsi. Varsinkin kesälomilla mökillä...voi että sitä odotusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita vastaavissa ongelmissa olevia autetaankin, heitä, jotka eivät koe tarvetta alapeukutella kiusatun ihmisen viestejä, mutta sinun, joka alapeukutat noita viestejä ongelmiin ei halua kukaan sua auttaa, sulle sanotaan, että oma vikasi, kärsi yksin. Muita ruvetaan aittamaan, mutta ei sua.
apSua ei ole kiusattu.
Onhan. Nimenomaan on kiusattu. Epäreilu ja väärä kohtelu, vaikka kohde varoittaa, torjuu sitä, neuvoo, että tee noin ja sanoo, että älä tee näin, on kiusaamista.
ap
Mutta en usko, että äitiä ois tullut ikävä ikinä! Tai milloinkohan ois tullut? Ehkä jos ois tarvinnut järjestää jokin asia. Ei äitejä sillälailla rakasteta, heistä on korkeintaan vain jotain hyötyä.
ap
Minusta sen, että olin ihan kunnollinen normaali, hyvin koulussa menestyvä, harrastuksiin osaaottava lapsi olisi pitänyt riittää, ettei koe mun pilaavan hänen elämäänsä.
ap