Vuotesi kohokohta sanotaanko nyt tähän asti!
Ollaanpa positiivisia ihmisiä ja mietitään näin syyskuun kunniaksi mitä hyvää juuri sinun elämässäsi on tänävuonna tapahtunut! Mistä olet kiitollinen.
Itse olen kiitollinen avomiehestäni ja siitä tiedosta että meistä on tulossa perhe!
Kommentit (61)
Kiva ulkomaan matka kahdestaan siskoni kanssa. Yhteinen aika on normaalisti kortilla joten tämä oli suorastaan luksusta.
Shoppailu. Joo, toivoisin että olisi joku muu.
Tänä vuonna ei ole tapahtunut mitään positiivista.
No jos ihan väkisin kaivaa elämäni paskimmasta vuodesta jotain edes pikkiriikkisen positiivista, niin nyt 6kk työttömyydestä oli kesällä 2kk ihan mukavaakin ajoittain. Muuten tänä vuonna kaikki on mennyt päin helv ettiä ja elämänlaatu on laskenut murto-osaan entisestä. M44
Mökkiloma kesällä perheen kesken. Muutenkin perhe on parasta.
Tämä on ollut niin raskas vuosi, että tekee tosi hyvää miettiä siihen liittyviä positiivisia asioita. Suurin on ehkä se, että saimme vihdoin koiranpennun, jonka hankkimista olemme miettineet jo kauan. Siitä on kasvamassa aivan ihana pörröinen perheenjäsen.
Olemme myös tehneet muutamia kivoja matkoja ja olen itse säilynyt suhteellisen terveenä.
Vuoden kohokohta oli meidän häät ja häämatka. Polttaritkin oli hauskat! :)
Poikani taitaa onneksi parantua! 💓 Tyttäreni perhe nauttii uudesta kesämökistään. Minulla on uudet sohvat. Juu tutuille terkut!
Olimme miehen kanssa veneilemässä liki 7 viikkoa, poissa kaikesta hälystä.
Voi paljonkin kohokohtia vuoteen mahtuu. Joulukuuta kuitenkin oottelen kun silloin mennään esikoisen kanssa Ultra Bran keikalle 😄👍
Kun juhannusaattona makasin päivällä syrjäisellä hiekkarannalla (lämpimät vaatteet päällä, kun oli viileä ja puolipilvinen päivä) pienessä hutikassa, kuuntelin musiikkia kännykästä ja lokki asettui jalkopäähäni päivätorkuille nokka siiven alla. Siinä oli niin täydellisen rauhallinen ja onnellinen hetki.
Uskalsin lähteä vanhasta työstäni ja hakea uutta, jonka sitten sain!
Kisamatka joukkueen kanssa ulkomaille. Ihan mahtavaa että vielä aikuisenakin voi aloittaa uuden harrastuksen, löytää intohimo johonkin lajiin ja päästä kilpaurheilemaan.
Mikään, ei siis yhtään mikään ole mennyt niin kuin olin suunnitellut. Mitään positiivista ei ole tapahtunut. Paska elämä jatkuu vastoinkäymisineen.
Sorry, oli negatiivinen viesti... mutta olkaa te onnellisia joilla tapahtunut hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Kävin rutiinimagneettikuvauksessa kesällä ja sain tietää, että sairauteni (MS-tauti) ei edelleenkään ole edennyt.
Hah hah. Laiha lohtu, etenee se siitäkin huolimatta.
Tää kommentti oli aivan hirveä. Ihan sama vaikka ollaan verkossa ja vieläpä täällä av:lla, mutta millainen ihminen kirjoittaa noin? Miten paha voi itsellä olla? Toivon, että kirjoittaja oli nuori, joka ei ymmärrä mistään mitään. Pelkään kuitenkin, että kirjoittaja on aikuinen, jolla on vakavia ongelmia itsensä kanssa. Voimia.
Ja alkuperäisen viestin kirjoittajalle, ihan mahtavia uutisia. Siskollani on myös MS-tauti, joka todettiin 10 vuotta sitten, eikä hän ole oireillut tänä aikana mitenkään.
Sain uuden, parempipalkkaisen työpaikan, IT-alan hommista, yli 40-vuotiaana naisena ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Mielestäni tuossa yhtälössä on useampikin tuuletuksen paikka.
3 vuoden parisuhde (samalla ensimmäinen kunnon suhteeni) päättyi helmikuussa, viimeinen vuosi siitä suhteesta (2016) oli elämäni rankin, joten ero oli hieno asia vaikka se sattuikin. Puoleen vuoteen ei oltu lainkaan tekemisissä joka teki tosi hyvää ja nyt ollaan todella hyvissä väleissä ystävinä. Tuon puolen vuoden aikana tapahtui myös hienoja juttuja vaikka ero olikin mielessä, sain työpaikan 300km päästä ja täällähän minä nyt yksin asustelen. Elokuussa muutin. Olen myös tavannut täällä uuden miehen ja saanut uusia kavereita.
Nautin elämästäni nyt ❤ me viime uutena vuotena luvattiin eksän kanssa että vuodesta 2017 tulee parempi. Ei ajateltu tätä ihan näin, mutta oikeesti näinhän tän piti mennäkin.
Aloitin psykoterapian, viimein.
Ensimmäisen kerran harkitsin sitä v. -09 ja viimeiset pari vuotta olen kerännyt voimia ja rohkeutta oikeasti alkaa järjestellä asioita.
Vain kuukauden työttömyyden jälkeen sain uuden työn! Aikaisemmin lyhyempi pätkiä töitä, mutta nyt soppari 12 kk ja todennäisesti jatkuu :) Ei ole paikkana unelmien täyttymys, mutta opintojen päättymisen jälkeen ensimmäinen pidempi työsuhde joten en valita ja hyvää kokemusta karttuu. Nautin nyt selkeästi elämästä enemmän, kun saan elää "tylsää arkea" eikä tarvitse kokoajan miettiä työnhakua tms.