Lue keskustelun säännöt.
Miksi mummot ja anopit inhoavat kun vauvan äiti nukkuu päiväunia?
14.09.2017 |
Minulla on vauva ja yöt ovat todella rikkonaisia. Saatan yössä herätä jopa 30 kertaa (ranneke seuraa unirytmiä). Aamulla olen väsynyt. Vauvan kanssa kahdestaan ollessa nukun päiväunet ja jaksan paremmin.
Olen huomannut että oma äitini ja anoppi eivät voi sietää sitä että nukun keskellä päivää pienet päiväunet. Pitäisi kuulemma tehdä kotitöitä senkin aikaa. Jaksan levänneenä tehdä tarvittavat kotihommat nopeammin kuin puolikuolleena. Naapurissa asuva anoppi on nyt ottanut tavaksi soittaa päiväunisikaan klo 11-13 tai jos en vastaa niin tulka soittamaan ovikelloa tai koputtamaan ikkunaan! Äitini asuu kauempana ja yöpyy meillä käydessään. Päiväuniaikaan hiipii makuuhuoneeseen ja herättää minut jalasta ravistelemalla. Ottaa oikein varpaista kiinni ja heiluttelee. Raivostuttavaa!
Monet kerrat sanonut että antakaa herrantähden nukkua mutta paapattavat että ei tarvi kokopäivää maata sängyssä. No hui 1.5 tunnin päiväunet vie rappion tielle.
Mitä tämä oikein on? Mikä noita vanhoja mummoja vaivaa? Meillä on siisti koti, pyykit pesty, ruokailut säännölliset. Ulkoiltu x 2 päivässä ja käydään vauvakerhossa. Normaali keskiluokkainen perhe joten mitään huolen aihetta ei todellakaan ole.
Kommentit (166)
Sano heille seuraavan kerran suoraan että että hemmettiä se heille kuuluu miten kotonasi SINUN lapsesi kanssa elät. Joo, lapsenlapsi heille mutta silti sinun. Ja jos tämä käytös ei lopu niin teet ilmoituksen poliisille jatkuvasta kotirauhan häiritsemisestä. Ihan sama olivatko perhettä tai eivät. Sinulla on oikeus nukkua jotta olet paremmassa kunnossa hoitamaan lasta. Ja jos he eivät hyväksy sinun tapaasi elää niin ehkä heidän ei sitten enää tarvitse olla osa teidän elämäänne ollenkaan. Jokainen on lopulta vain ihminen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä anopilles tää ketju, tää ei oo ollenkaan paha ketju mistä voisi loukkaantua.
Meille ei ole vielä lapsia mutta anoppini kuulostaa samanoloiselta kuin sinun ja todella jo etukäteen pelkään ja luon kauhuskenaarioita miten kaikki tuleekaan menemään ihan eritavalla kuin toivoisin sen menevän... Ainakin meidän remontti aikana se päsmäröi täällä niin paljon, että järkytyin. Ja rupesin ajattelemaan, että haluanko häntä lasteni mummiksi, tai muutenkaan elämääni, koska en oikein osaa pitää puoliani, mieluummin hankkiudun hankalista ihmisista eroon kuin sanoisin heille ns. vastaan :/
Olen niin kamalan surullinen siitä, ettei ihmisten anneta elää tavallaan. Mikään tapa kun ei ole se ainut oikea.
Puolisosi tehtävä on pistää rajat äidilleen. Ihan oikeasti. Hänen tehtävänsä on pitää äitinsä pois kotoanne remontin aikana, jos on häiriöksi, vauva-ajasta nyt puhumattakaan. Pariskunnan tulee aina vetää yhtä köyttä, kumpikaan ei saa lyöttäytyä vanhempiensa kanssa yhteen puolisoa vastaan. Ei se sitä tarkoita, että vanhemmista ei saisi välittää tai ettei heidän kanssaan saisi olla tekemisissä (tietenkään), mutta suhde ei ole kovin hyvällä pohjalla, jos jompikumpi puolisoista antaa omien vanhempiensa pompotella miniää/vävyä. Napanuoran katkaisun jälkeen elo ja olo helpottaa. Eli anopit ja mummot kuriin ja omille paikoilleen, niin kaikki voivat paremmin. Rajathan ovat rakkautta. ;)
Mun puoliso yritti monta kertaa pistää äitinsä jatkuvalle ramppaamiselle stopin. Ei onnistunut. Anoppi ei arvosta poikaansa yhtään, hän on vain näppärä ilmainen talonmies. Lapsenlapsista se vanhempi kelpais kovasti, kun se paras oma lapsi (=tytär) ei ole lapsia ihan heti hankkimassa.
Anoppi on koulukirjaesimerkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tällä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, kun asia ei mene perille. Eihän HÄN voi tehdä mitään väärin, poika vaan on heikko ja valinnut huonon miniän, kun ei ymmärrä HÄNEN erinomaisuuttaan. Väärinymmärretty reppana on mielestään. Hullu miniä, kun ei tottele!
Sanomattakun lienee selvää, että jossain vaiheessa minun (myös miehen) mitta oli täynnä, nyt ei juuri olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Sano heille seuraavan kerran suoraan että että hemmettiä se heille kuuluu miten kotonasi SINUN lapsesi kanssa elät. Joo, lapsenlapsi heille mutta silti sinun. Ja jos tämä käytös ei lopu niin teet ilmoituksen poliisille jatkuvasta kotirauhan häiritsemisestä. Ihan sama olivatko perhettä tai eivät. Sinulla on oikeus nukkua jotta olet paremmassa kunnossa hoitamaan lasta. Ja jos he eivät hyväksy sinun tapaasi elää niin ehkä heidän ei sitten enää tarvitse olla osa teidän elämäänne ollenkaan. Jokainen on lopulta vain ihminen. :)
Voi, kun tuo suoraan sanominen auttais.... Toiset ei ole kykeneväisiä näkemään itsessään mitään vikaa.
Itse näen anoppia muutaman kerran vuodessa. Silloinkin välttelen ja olen avoimen vihamielinen häntä kohtaan. Voi olla huonoa käytöstä, mutta tuo on mulle ainoa selviytymiskeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on kerran kuussa siellä käymässä, niin kai sen ajan voit pysytellä hereillä? Hassua kai äitisikin olisi olla teillä kylässä, kun kaikki vain nukkuu.
Kyllä aikuisen pitää ymmärtää, että väsynyt pienen vauvan äiti tarvitsee unta. Jos ap:n äiti ei osaa keksiä itselleen mitään tekemistä parin tunnin ajaksi, niin jotain on pahasti vialla. Jos äiti ei usko vaan herättelee jatkossa, niin päästä hänet kylään vasta sitten, kun lapsi on vanhempi ja nukkuu yöt hyvin.
Mies saa laittaa äitinsä ruotuun. Yksi vaihtoehto on alkaa katsella asuntoa jostain kauempaa.
Eihän se lapsi öisin herää vaan äiti, jolla ei riitä yöksi unta, koska makaa päivät p*rse homeessa nukkuen.
Höpö höpö. Pientä vauvaa pitää syöttää yöllä, vaihtaa vaippoja, laittaa tuttia suuhun ja kyllä siinä herää, kun vauva alkaa kitistä ja ynistä unissaan. Minä aloin pelätä nukahtamista, koska jatkuvat herätykset just, kun oli nukahtanut, tuntui ihan fyysisenä kipuna. Jos joku aikuinen olisi herättänyt minut kesken unien, niin en kyllä tiedä, mitä olisin tehnyt.
Nyt taas käydään kierroksilla turhaan. Äiti itse on ketjussa (jos tämä nyt siis oikeasti on totta) että hän heräilee, vauva kyllä nukkuu. Eli nyt on aika pistää äidin nukkuminen kuntoon. Vauvalle unipaikka kauempaa kuin äidin vierestä, niin ettei äiti havahdu joka ähinään. Huone pimeäksi ja viileäksi. Melatoniinia naamaan. Ja päiväunet max 30 min, että yöt nukuttaa. Iskä voisi mennä vauvan kanssa viikonlopuksi vaikka sinne äidilleen, jotta äiti voi viikonlopun ajan palauttaa nukkumisensa tolkuilleen.
Jos äidin äiti vetää kerran kuukaudesta varpaasta kesken unien, se ei takuulla aiheuta mitään muuta kuin hetken harmituksen. Jos anopin ravaaminen on ongelma, niin lukot vaihtoon, purkkaa ovikelloon ja porkkanat korviin.
Oletko yksinkertainen? Luuletko, että jos vauva herää vaikka "vain" 10 kertaa yössä, äiti toimii kuin nukahtamisautomaatti, ja nukahtaa saman tien uudelleen? Jotkut reagoivat jatkuviin herätyksiin lopulta invalidisoivalla unettomuudella, joka saattaa johtaa psykoosiin! Älkää tulko puoskaroimaan ja sanomaan, että se asia, joka pitää ap:ta, pienen vauvan äitiä, järjissään, pitäisi lopettaa!
Nukkuminen pitää laittaa oikeasti kuntoon, mutta ilmeisesti hän ei halua sitä tehdä, ja näköjään osa tänne kirjoittaneistakaan ei halua, että ap niin tekee.
Anteeksi nyt vain, mutta en oikein tajua mikä oikeutus jollain on tulla korjailemaan toisen aikuisen ihmisen nukkumisia "kuntoon"? Ilman että se toinen pyytää apua asiaan? Ap kertoo heräilevänsä yöllä ja nukkuvansa päivällä vauvan nukkuessa päiväunia. Miksi tätä asiaa pitää tulla toisen ihmisen muuttelemaan, jos ap ei ole pyytänyt apua asiaan? Kyllä on pahimmanlaatuista toisen rajojen ylikävelemistä, jos kokee oikeudekseen korjata toisen aikuisen ihmisen unirytmiä. Tuollaiset ihmiset kuin ap:n anoppi ja äiti eivät oikein hahmota missä se toinen ihminen alkaa ja he itse loppuvat. Kaistapäistä.
Ap:n "unijärjestely" on pahasti vinksallaan ja hoitamatta johtaa vakaviin seurauksiin. Äidin ja anopin pörrääminen olisi helppo estää, jos halua siihen olisi. Ehkä väsymys johtaa kyvyttömyyteen tehdä järkeviä päätöksiä. Huonounisuutta jotkut kestävät enemmän ja jotkut vähemmän, mutta loputtomasti sitä ei kestä kukaan. Ap ei kerro edes sitä, minkä ikäinen lapsi on ja kauanko tuota meininkiä on kestänyt jo. Jos palstalle tulee avautumaan asiasta, saa luvan sietää sitäkin, että kaikki eivät keskity haukkumaan isovanhempia, hankkimaan lähestymiskieltoa tai ansoittamaan etupihaa. Perusongelmahan tässä ON se, ettei ap nuku tarpeeksi yöllä, ja joutuu siksi vetelemään hirsiä tuntikausia päiväsaikaan, ja ärtyy anopin ja äitinsä tekemisistä.
Ei, vaan perusongelma tässä on se, että anoppi ja äiti eivät anna ap:n nukkua silloin kun se ap:lle sopii, vaan tulevat herättelemään. Sä taidat olla trolli kun yrität vääntää tätä joksikin muuksi.
Ai, ap:lle siis sopii vallan mainiosti nukkua muutaman minuutin pätkinä yönsä. Jäipä tuo huomaamatta.
Luoja, käytkl oikeasti noin vajaalla vai trollaatko noin läpinäkyvästi?
Tekee jopa mieli uskoa, että oikeesti olet noin tyhmä, olis hauskempaa.
Ap aloitti juttunsa kirjoittamalla, että herää 30 kertaa yössä ja nukkuu puolentoista tunnin päikkäreitä puolikuolleena. Vaivan voisi tunnistettuaan yrittää parantaa tai antaa sen rauhassa kroonistua. Ulvovien äityliinien mielestä jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. On tullut kyllä selväksi. Sitten on kiva valitella palstalla, kun ei ole vuosiin nukkunut kun pitää olla lapsen käytettävissä 24/7 ja lapsettomat naiset noita viestejä lukiessaan kuvittelevat että herrajjumala tuotako äitinä oleminen on.
Tuo vuorovaikautus ja oma aika on eri juttu. Mutta vauvat nimen omaan pitää totuttaa pieneen perusmeluun. Imuroidaan ja tiskataan. Ei haittaa unia.
Omaan äitiini jouduin katkaisemaan välit kokonaan. Se jatkuva soittelu, etenkin humalassa ja seuran vaatiminen kävi sietämättömäksi. Joskus ilmeistyi oven taakse, kun itseä sattui juuri silloin huvittamaan. Humalassa. En avannut ovea. Yksinkertaisesti piti pyyhkiä koko ihminen elämästä täysin oman käytöksensä vuoksi. Helpotti. Vastaajaviestit poistin heti, kun oli yhtä riehumista. Ei enää toimittukaan hänen tahdon mukaan. Riitti lapsuuden ajan sen pillin mukaan pakosta hyppiminen.
Muistattehan kaikki sitten tulevaisuudessa, kun itse olette anoppeja, käyttäytyä eri tavalla!
Itselläni on ehkä maailman paras anoppi, olen hänelle melkein kuin oma tytär. Siksi olen pöyristyneenä lukenut muiden juttuja ihan hullun kuuloisista anopeista. Miksei äideistäkin. Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Tsemppiä kaikille anopin hirmuvallan alla oleville!