Voiko päivystyksestä saada lähetteen suoraan erikoispoliklinikalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole lääkäri, enkä ees sairaanhoitaja, joten haluaako joku selittää miten keuhkoembolia menee itsestään ohi?

Siten, että ap on tieteellinen ihme. Hän on vuosien aikana kärsinyt kaikenkaikkiaan ainakin 10 (itse)todistettua keuhkoemboliaa, yhdessä keuhkoahtaumataudin ja astmakohtauksen ollessa päällä. Merkittävää ja tiedemielessä myös ihmeellistä on se, ettei hänestä myöskään tutkittaessa löydy mitään viitteitä näistä sairauksista.

On hyvin mahdollista, että hänellä on myös harvinainen, ja aina tappava, täydellisen oireeton keuhkokuume. Tämän vakavan taudin tekee äärimmäisen vaikeaksi diagnosoida se fakta, ettei se aiheuta kerrassaan mitään fyysisiä muutoksia kehoon. Kaikki löydökset ovat kuin terveen ihmisen, mutta silti tämä salakavala sairaus riuduttaa sairastajansa. Ainoa tapa diagnosoida sairaus onkin haastatella potilasta ja kysyä, sairastaako hän mielestään täydellisen oireetonta keuhkokuumetta. Jos sairastaa, on hoito aloitettava välittömästi, sillä tauti on lähes aina hoitamatta nopeasti diagnosoinnista kuolemaan johtava. Viivästynyt diagnoosi viivästyttää myös kuolemaa ja hämmästyttävää kyllä, jotkin potilaat ovat sairastaneet tätä tautia jopa vuosia ennen diagnoosiaan. Kontroversiaalisti jotkut kysyvätkin, eikö kuoleman ehkäisyssä diagnosoimattomuus olisikin siis itse hoito? Perinteisempi hoitomuoto on vahvojen antipsykoottien määrääminen ja voinnin tarkkailu, joka vaikuttaakin pelastavan n. 100% sairastuneista tautiin kuolemiselta. Ikävä kyllä, täydellisen oireeton keuhkokuume pyrkii joillain potilailla uusiutumaan pian lääkityksen purkamisen jälkeen. Riskiä uusiutumiseen korottaa merkittävästi se, jos lääkityksen purku tapahtuu ilman erikoislääkärin valvontaa. Joissain tapauksissa sairaus myös muuntuu kokonaan toiseksi, siitä saattaa kehittyä esimerkiksi kovaoireinen sydänkohtaus, johon ei myöskään liity patologisia merkkejä, myös näkymätön suurikokoinen aivokasvain on tyypillinen muunnos. Tämä kaikenlaisissa kuvantamismenetelmissä näkymätön kasvain aiheuttaa suurta tuskaa potilaalle, mutta on erittäin vaikea hoidettava, sillä hoitoa on vaikea kohdentaa.

Nyt taisin bongata ihan oikean lääkärin täältä :D

t. ensiavun sh

Mä olen itse kärsinyt vuosia hypokondriasta, tosin siinä määrin epätyypillisestä, että en ole juurikaan rampannut lääkärissä saatika ensiavussa/päivystyksessä. Lääkärissä kävin viimeksi 3v sitten hakemassa migreenilääkereseptin ja ensiavussa/sairaalan yhteispäivystyksessä neljästi koko elämäni aikana, 3x ihan oikea oma hätä ja yhden kerran saattajana läheiselle. Se on niin hirvittävä paikka, etten mene muyta kuin kuolemassa olevana ambulanssilla ja mieluummin silloinkin kuolisin kotiin.

Mutta mielestäni olen sairastanut suurinpiirtein kaikki mahdolliset sairaudet mitä on olemassa ja aina kun luen jonkun sairauden oirelistaa niin minultahan löytyy ne kaikki! Sen jälkeen kun tajusin sen, niin kummasti oireilutkin vähenivät. Mulla on toki se etu, että multa otetaan kroonisen perussairauden takia vähintään kerran vuodessa aika mittavat testit ja luotan, että jos oikeasti olisin sairas niin se alkaisi näkymään JOSSAIN.

Kyllä koira koiran tuntee. Ap:llä vippaa päästä.

Vierailija kirjoitti:

joo ei olisi pitänyt soittaa edes, kerran soitin ensiapuun, tyly ilkeä kuolemanenkeli-sairaanhoitaja sanoi että koska pystyt hyvin puhumaan lauseita, tämä ei ole ensiavun asia. "Täällä hoidetaan vain hätätapaukset".

Tätä ne jaksaa aina jankuttaa. Ei haluta tajuta että on monenlaista hengenahdistusta. Esim. kohtauksellista. Se olo vaihtelee tunneittain, esim. on vaikea saaada vedettyä syvälle happea, ei jaksa paljon puhua, sitten kun saa vedettyä,. jaksaa olla esim. 5 minuttia ja puhua. Ei kukaan jaksa soittaa pahassa hetkessä , se on varmaan totta, muttakun se olo heittelee ja vaihtelee kokoajan. En nytkään ole voinut siivoat kuukauteen koska mitään ei voi tehdä. Mitään ei uskalla alkaa tekemään koska pelkkää kuolevansa jos lähtee liikkumaan, happi loppuu.Itsesuojeluvaisto estää.

Sinunkin onglema on että luokittelet hengenahdistuksen vain "akuutti" hengenahdistus, tai ei hengenahdistusta. Se ei ole noin mustavalkoista. Välillä on ja välillä ei. Syitä on niin miljoonia hengenahdistkseen, ei kaikki ol e astmaa. Mulla ei ole mitän diagnosoitu edes. On sanottu vaan ettei näillä pef-puhallusarvoilla voi olla astmaa.

Kuulostaa siltä, että ongelmasi on korvien välissä. Paniikkihäiriö tai vastaava? Yksinäisyys?

Vierailija kirjoitti:

joo ei olisi pitänyt soittaa edes, kerran soitin ensiapuun, tyly ilkeä kuolemanenkeli-sairaanhoitaja sanoi että koska pystyt hyvin puhumaan lauseita, tämä ei ole ensiavun asia. "Täällä hoidetaan vain hätätapaukset".

Tätä ne jaksaa aina jankuttaa. Ei haluta tajuta että on monenlaista hengenahdistusta. Esim. kohtauksellista. Se olo vaihtelee tunneittain, esim. on vaikea saaada vedettyä syvälle happea, ei jaksa paljon puhua, sitten kun saa vedettyä,. jaksaa olla esim. 5 minuttia ja puhua. Ei kukaan jaksa soittaa pahassa hetkessä , se on varmaan totta, muttakun se olo heittelee ja vaihtelee kokoajan. En nytkään ole voinut siivoat kuukauteen koska mitään ei voi tehdä. Mitään ei uskalla alkaa tekemään koska pelkkää kuolevansa jos lähtee liikkumaan, happi loppuu.Itsesuojeluvaisto estää.

Sinunkin onglema on että luokittelet hengenahdistuksen vain "akuutti" hengenahdistus, tai ei hengenahdistusta. Se ei ole noin mustavalkoista. Välillä on ja välillä ei. Syitä on niin miljoonia hengenahdistkseen, ei kaikki ol e astmaa. Mulla ei ole mitän diagnosoitu edes. On sanottu vaan ettei näillä pef-puhallusarvoilla voi olla astmaa.

Jos oikeasti olisit niin huonossa kunnossa että "happi loppuu" niin tuskin soittelisit päivystykseen vaan menisit sinne. Mutta vaikka nyt kovasti kritisoit sitä ettet ole saanut apua vaikka ihan kuoleman porteilla olet ollut niin hyvin tuntuu edelleen henki pihisevän. Eli ilmeisesti ihan oikein on hoitaja arvioinut tilasi kun on sanonut ettei päivystykseen ole asiaa.