Lue keskustelun säännöt.
Rasittava työkaveri puhuu vain toisten ihmisten painoista, ihan pakkomielteisesti. Mikä neuvoksi?
????
13.09.2017 |
Minulla on itseäni vanhempi, 50+ ikäinen työkaveri, jonka jutut alkaneet rasittamaan minua ihan hitosti.
Aina kun olemme tekemisissä muiden kanssa tai käymme kahvilla tai lounaalla, niin hän juttelee lähinnä vain muiden ihmisten painoista minulle. Esim. että "Katsopas tuota X:aa, onko hän lihonut sinun mielestä viime kesän jälkeen?", tai "Katsopas tuota Y:aa, onkohan se sairas kun on laihtunut ainakin neljä kiloa sitten viime kuukauden?", tai "Katsopas tuota Z:aa ja sen paksuja jalkoja, onko muuten mulla paksummat reidet kuin sillä?"
Hänellä aika kantava ääni kaiken lisäksi, joten hävettää jos joku kohteista kuulisi.
Hän on itse noin 15 kiloa ylipainoinen, ja on yrittänyt laihduttaa monta vuotta, mutta on lihonut vaan. Minä olen itse hoikan ja normaalipainoisen välimuoto. Ties mitä puhuu minun painostani muille. Minua ei jaksa vaan toisten painot kiinnostaa.
Miten saisin nuo painopuheet loppumaan?
Kyseinen tyyppi on mielensäpahoittaja eli jos joku sanoo hänelle joskus jotain hieman väärään äänensävyyn eli esimerkiksi vastaa hänelle hieman kireään sävyyn jotain ääntään hieman korottaen, niin jauhaa sitä asiaa itsesäälissä monta päivää että kun häntä kohtaan oltu niin kamalan ilkeitä.
Neuvoja? Samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (39)
Meillä on kanssa töissä yksi henkilö, joka on laihdutusleikkauksella onnistunut pudottamaan varmaan kolmanneksen painostaan pois. Todella hienoa kyllä, mutta sen sivuvaikutuksena on tullut se, ettei tällä ihmisellä ole enää mitään muuta elämässään kuin paino ja syöminen. Jokaisen eväät ruoditaan tauolla, isoon ääneen paheksutaan, jos joku tuo vaikka suklaata tai keksejä merkkipäivän johdosta kahvihuoneeseen.
Vetää myös jotain epävirallista laihdutusrinkiä, jossa jakaa neuvoja kuin oraakkeli. Hienoa, että on saanut sairaalloisen ylipainon kuriin, mutta en nyt tiedä onko tuon leikkauksen vuoksi kuitenkaan validoitunut laihdutusekspertti. Nyt kuunnellut tätä julistamista kohta vuoden, lähes päivittäin.
T. Huuoooh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi fiksaatio kumpuaa omasta tyytymättömyydestä. Syömishäiriöiset ihmiset usein seuraavat suorastaan sairaalloisesti muiden(kin) painonmuutoksia. Oli hän sairas tai ei, "katsopa peiliin"-kommentit aiheuttavat vain lisäharmia kummallekin.
Sanoisin selvästi mutta ystävällisesti, etten voisi olla vähemmän kiinnostunut työkaverien kehonrakenteesta ja siksi en tosiaan edes huomaa alle 10 kilon muutosta, joten turha yrittää jutella siitä kanssani. Ja perään joku positiivisempi aihe joka saattaisi kiinnostaa. Itse yrittäisin varmaan jossain vaiheessa myös varovasti kysellä mahtaako kiinnostuksen syynä olla pahempi ongelma...
Olen tuntenut kolme tällaista "oletko huomannut nuo X:n kolme kiloa"-henkilöä, ja kaikilla ilmeni jossain vaiheessa paha anoreksia.
Ne määkijät on just aina noita, jotka kamppailevat oman painonsa kanssa. Päässä ei pyöri juuri mikään muu kuin ruoka, läskit ja paino, niin ei osaa muusta puhua. Koitetaan myös pönkittää omaa itsetuntoa kritisoimalla muita.
Sanoisin että "minua ei jaksa toisten paino kiinnostaa. Siinä saattaa olla taustalla niin monenlaista ongelmaa kuten lääkitys, sairaus tai jotain muuta ja nämä asiat ei minulle millään tavalla kuulu. Aina ei voi asialle mitään."
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että "minua ei jaksa toisten paino kiinnostaa. Siinä saattaa olla taustalla niin monenlaista ongelmaa kuten lääkitys, sairaus tai jotain muuta ja nämä asiat ei minulle millään tavalla kuulu. Aina ei voi asialle mitään."
Ja siis näin olen yllättävän monelle joutunut sanomaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aargh... Tollaset tyypit on niin raivostuttavia. Itseni tuntien saattaisin sanoa tuolle arvostelijalle aika suoraankin mielipiteeni toisten haukkumisesta. Mutta varmaan parempi vaihtoehto olisi aina sanoa vaan jotain "no enpä oo kiinnittänyt huomiota", ja vaihtaa aihetta. Varsinkin jos vääntää muiden kenkien kehumisenkin hänen haukkumisekseen.
Vierailija kirjoitti:
"Ole hiljaa, oikeasti. Jos et ole huomannut noi sun painokommentit on aivan helvetin törkeitä." Asioista voi ja pitää sanoa, muuten ne eivät koskaan lopu.
Itse olen mennyt sanomaan noin ja toinen pisti sitten suutuksissaan välit poikki.
Jauhaa painoista muiden kanssa ja ruotii taatusti minunkin mittojani. Jaksaa puhua loputtomasti omasta kolmen kilon painonpudotuksestaan.
Tuollaisilla ihmisillä taitaa olla köyhänpuoleinen tuo henkinen puoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kanssa töissä yksi henkilö, joka on laihdutusleikkauksella onnistunut pudottamaan varmaan kolmanneksen painostaan pois. Todella hienoa kyllä, mutta sen sivuvaikutuksena on tullut se, ettei tällä ihmisellä ole enää mitään muuta elämässään kuin paino ja syöminen. Jokaisen eväät ruoditaan tauolla, isoon ääneen paheksutaan, jos joku tuo vaikka suklaata tai keksejä merkkipäivän johdosta kahvihuoneeseen.
Vetää myös jotain epävirallista laihdutusrinkiä, jossa jakaa neuvoja kuin oraakkeli. Hienoa, että on saanut sairaalloisen ylipainon kuriin, mutta en nyt tiedä onko tuon leikkauksen vuoksi kuitenkaan validoitunut laihdutusekspertti. Nyt kuunnellut tätä julistamista kohta vuoden, lähes päivittäin.
T. Huuoooh!
Hänelle voi sanoa, että jokaisen ravitsemus on yksilöllinen asia. Hänenhän täytyy itse elää loppuikänsä ravitsemusterapeutin ja lääkärin määräämällä erityisruokavaliolla pysyäkseen terveenä. Samaa ruokavaliota ei voi soveltaa leikkaamattomiin ja eri elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Toki se voi harmittaa kun ei voi enää itse syödä sokerisia koska niistä tulee ripuli tai dumping-oireita. Hänen täytyykin its asiassa siedättyä sille, että maailmassa syödään edelleenkin monenlaisia ruokia ja herkkuja, jotka eivät sovi kaikille.
Minulta lihavuusleikkaus vei täysin pois makeanhimon. Lähinnä ällöttää ajatuskin joistain kekseistä. Sen lisäksi lasken vielä mielessäni että jos syön keksin niin se on pois minun ravitsevammista ruoista ja sehän ei tee minulle hyvää. Vatsaan ei mahdu kuin se pieni määrä ruokaa kerrallaan. Sen vuoksi se syötävä pitää valita huolella. Itse en juurikaan pohdi asiaa vaan noudatan annettuja ohjeita koska ne toimivat. Muut syökööt mitä haluavat. Mitäpä se minulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Onko työpaikalla pakko käydä syömässä kaikenmaailman idioottiämmien kanssa. Meidänkin työpaikalla on 4 hengen äityliporukka, 40-60v, jotka keittiössä lounastaessaan haukkuvat kaikkien muiden painot, vaatteet , hiukset jne.. Nykyään saavat istua ihan keskenään kun kaikki muut käyvät eri aikaan syömässä tai menevät ruokalaan. Itse olen vain työasioissa yhteydessä tällaisten kanssa. Minulle on ihan sama mitä puhuvat. On kivempi viettää aikaa positiivisten ihmisten kanssa.
Entä jos olet töissä kyseisen tiimin viides jäsen? Ei ole kuitenkaan kiva jäädä sellaisen ulkopuolelle. Mieluummin pitäisi yrittää löytää tapa jolla saisi nuo katkerat naiset puhumaan jostain järkevämmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras neuvo: älä käy hänen kanssaan syömässä tai kahvilla.
Tee hänelle samoin, kysy ryhmässä onko hän muiden mielestä lihonut, tai kysy häneltä miten laihdutus sujuu. Hänellä on selvästi itsetunto-ongelmia. Neuvo menemään lääkäriin, jos ei pääse painosta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänelle jonkin plastikkakirurgian vastaanoton yhteystiedot että kuulepas muija tilaapa itsellesi tuolta kokovartalon rasvaimu niin ei tarvitse jankuttaa toisten rasvoista :D
puhu itse ainoastaan aseista tms..
Camilla on niin läski, sen pitäisi varmaan laihduttaa. Painanee varmaan jo melkein 100 kiloa..
Eiks suomi kp oo tosi hyvä pyssy?
Siis tosi ällöttävää ku läski tollai velloo
Mitäs mieltä muuten winchestereiden latausmekanismista?
jne..
Voi katsoa kauanko jaksaa vetää monologiaan ennenkuin hoksaa että vastapuoli puhuu jotain ihan muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ihan vaan apteekin kautta hakemaan korvatulpat että voi taukohuoneessa juoda kahvit kuulematta tyhjänpäivästä päpätystä
Minä lähtisin myös siitä, että muutat aiheen aina positiiviseksi/vaihdat aihetta.
Työkaveri: Onpas tuo X lihonut!
Sinä: Jaa, enpäs ole kiinnittänyt X:n painoon mitään huomiota, mutta toi paita on kyllä todella kivan näköinen ja istuu hyvin. Mistäköhän on ostanut sen.
TK: Onpas Y laihtunut, onkohan se sairas
Sinä: Enpäs ole laihtumiseen kiinnittänty huomiota, kun en toisten painoa tarkkaila, mutta sen verran reippaan ja pirteän näköinen kyllä on, että tuskin on sairas. Pitääpäs kysäistä vinkkiä Y:ltä, miten pysyykin noin pirteänä.
TK: Katopas tuon Z:n paksuja jalkoja, onko mun reidet yhtä paksut?
Sinä: Paksuudesta en tietä, kun en hirveästi toisten jalkoja katsele, mutta kivat housut Z:lla ainakin on. Ja pääasiahan se on, että on jalat, joilla kävellä - ei sillä paksuudella väliä.
Jos ei tuosta tajua, ettei sinua kiinnosta toisten painon ruotiminen, niin seuraavaksi sanot sitten suoraan. Eli "minua kun ei nuo ihmisten painot niin kovin kiinnosta, niin olisi kiva, että juteltaisiin välillä jostain muustakin".
Mulla on kuulokkeet päässä kahvilla ja syödessä. Ihan hiljainen taustamusiikki siellä soi mutta estää kuulemasta typerää kälätystä.
Kyselijöille olen sanonut opiskelevani kieliä.
Sitä päivää odottaessa että voisi valita omat työkaverinsa ja ruokapöytäseuransa.....
Mun tutulla sama. Esim. tv:tä katsellessa illan yleisin lause voi olla "ei se ole tuokaan enää mikään laiha".
Onko työpaikalla pakko käydä syömässä kaikenmaailman idioottiämmien kanssa. Meidänkin työpaikalla on 4 hengen äityliporukka, 40-60v, jotka keittiössä lounastaessaan haukkuvat kaikkien muiden painot, vaatteet , hiukset jne.. Nykyään saavat istua ihan keskenään kun kaikki muut käyvät eri aikaan syömässä tai menevät ruokalaan. Itse olen vain työasioissa yhteydessä tällaisten kanssa. Minulle on ihan sama mitä puhuvat. On kivempi viettää aikaa positiivisten ihmisten kanssa.