Lue keskustelun säännöt.
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Mä taas en ymmärrä näitä isovanhempia, joilla se "oma elämä" on niin tärkeä, ettei halua edes tutustua lapsnlapsiinsa. Eihän sitä lasta ole pakko "vain hoitaa". Voi käydä kylässä ja viettää yhteistä aikaa silloin tällöin mutta suht säännöllisesti (tunti vuodessa ei luo suhdetta). Ajan ei tarvitse olla pitkä eikä tekemisen mitään ihmeellistä. Jos haluaa luoda edes jonkinlaisen suhteen lastenlapsiin, niin heihin voi tutustua muutenkin kuin toimimalla 24/7 hoitolana. Kummasti näissä jutuissa aina korostuu se joko tai, hoidetaan aina tai ei koskaan vietetä aikaa yhdessä. Jälkimmäisessä tapauksessa on tosiaan turha itkeä sitten vanhana, kun jälkipolvea ei tuntematon ihminen kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat juuri niitä isovanhempia/vanhempia, jotka sitten vanhainkodissa tai sairaalassa itkevät hoitajille, kuinka kukaan ei käy katsomassa ja miten lapset ja lapsenlapset ovat niin itsekkäitä. Kukin valitsee tyylinsä. Mutta jos ei halua lastensa elämässä mukana, turha on olettaa, että hekään olisivat sitten vanhempiensa elämässä, kun apua tarvitaan.
Juuri näin. Minun isovanhempiani näin pienenä noin kerran vuodessa, sen jälkeen en sitäkään. Nyt kun olen aikuinen soittelevat kylään? Miksi ihmeessä menisin vieraiden ihmisten luokse? Enpä taida.
Oletko varma että se oli isovanhempien vika, ettette nähneet? Minun perheessäni sukulaiset pidettiin loitolla ja siksi heihin on aikuisena vaikea pitää yhteyttä.
Näin on. Kyllä se aikuisten vastuulla on se lapsen yhteydenpito isovanhempiin. Pieni lapsi ei siihen kykene ja isompana ei sitten ole motivaatiota pitää vieraisiin ihmisiin yhteyttä. Isovanhemmat ( oma kokemukseni myös ) saattavat olla arkoja soittelemaan, etteivät vain häiritsisi. Soittovälit isovanhemmille saattavat venyä lapsiperheen arjen kiireissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei-tilaajana pystyin lukemaan vain 5 ensimmäistä virkettä, mutta ne riittivätkin. Onneksi Maarit ei ole minun lasteni isoäiti.
Isoäidillä ei ole mitään vastuita lapsenlapsiin. On minusta törkeätä lasten heitteillejättöä se että lapsia viedään vähän väliä isovanhemmille hoitoon. Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.
Meillä yleensä isovanhemmat tulevat hakemaan lapset hoitoon yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, koska haluavat viettää aikaa lapsenlapsien kanssa. Sopii hyvin meille ja lapsikin tykkää kun pääsee vähän eri säännöillä elämään. Ei varmaan kyllä heru mitään palkintoa vuoden parhaan vanhemman tittelistä, mutta eipä ainakaan tarvitse valittaa huonosta avioliitosta ja siitä, että koskaan ei ole yhteistä aikaa miehen kanssa
Entäs sitten, jos lapsia on vaikkapa kahdeksan, niin kuin monilla on ja kaikilla myös perheet ja lapsia? Miten isovanhemmat aikansa jakavat tasapuolisesti ??? Jääkö omaa aikaa ollenkaan?
Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 6 kk vauva, ja pari tuntia viikossa mummo aina haluaa vauvaa vahtia sen aikaa että minä menen harrastuksiin (kun mies töissä). Meillä ei ole saunaa, ja jos vain on mummolla vapaa viikonloppu tai aamuvuoro, saattaa soitella perään että tuuletteko vauvan kanssa saunomaan. Nyt jo kovasti juttelee, kuinka ensi kesänä kun vauva kävelee, odottaa lasta yökylään jotta voi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei-tilaajana pystyin lukemaan vain 5 ensimmäistä virkettä, mutta ne riittivätkin. Onneksi Maarit ei ole minun lasteni isoäiti.
Isoäidillä ei ole mitään vastuita lapsenlapsiin. On minusta törkeätä lasten heitteillejättöä se että lapsia viedään vähän väliä isovanhemmille hoitoon. Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.
Meillä yleensä isovanhemmat tulevat hakemaan lapset hoitoon yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, koska haluavat viettää aikaa lapsenlapsien kanssa. Sopii hyvin meille ja lapsikin tykkää kun pääsee vähän eri säännöillä elämään. Ei varmaan kyllä heru mitään palkintoa vuoden parhaan vanhemman tittelistä, mutta eipä ainakaan tarvitse valittaa huonosta avioliitosta ja siitä, että koskaan ei ole yhteistä aikaa miehen kanssa
Entäs sitten, jos lapsia on vaikkapa kahdeksan, niin kuin monilla on ja kaikilla myös perheet ja lapsia? Miten isovanhemmat aikansa jakavat tasapuolisesti ??? Jääkö omaa aikaa ollenkaan?
Jos on paljon lapsia suvussa niin tuskin silloin isovanhemmat noin lapsenlapsia hoitaisivat. Meidän tapauksessa muilla sisaruksilla ei lapsia vielä ole. Se on ihan isovanhempien omassa harkinnassa miten haluavat lapsenlapsiin tutustua vai haluavatko ollenkaan. Sen takia sen pitääkin aina lähteä isovanhemmista itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi nykyään ymmärtää ettei kaikki ole mummotyyppejä, eikä kaikki äidiksi hakeutuneet äitityyppejä. Isät oma lukunsa.
Mummoiässä alkaa monilla olla kaikenlaista sairautta ja lastenlapset kuluttavat valtavasti voimia sairaalta ihmiseltä. Eräs tuntemani mummo totesi lastenlapsistaan että mukava kun tulivat ( yökylään) mutta vielä mukavampi kun lähtitvät ( kotiinsa).
Moni mummo ja pappa odottavat lepoa ja rauhaa vaivoinensa. Työelämässä olevat isovanhemmat odottavat samoin vapaapäivinään lepoa. Lapsia ei pidä tehdä jos ei koe että jaksaa itse kasvattaa.
Lastenlapsia voi katsoa pienissä erissä mutta kaikki eivät jaksa sitäkään. Isovanhempi oli kotimiehenä ja kertoi uupuneena ettei taida enää mennä kun lapset olivat niin villejä ettei hänen sanansa ja kieltonsa painanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Minä en asunut kotona täysi-ikäiseksi asti eikä sitä orvoneläkettäni käytetty minuun. Sain tietää koko eläkkeestä siinä vaiheess kun verohallinto lähetti minulle siitä mätkyt.
Vierailija kirjoitti:
Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Ei tuolla kuvauksellasi ole mitään tekemistä Hesarin jutun mummon kanssa. Kun tytär alkoi raskausaikana kysellä, kuinka paljon mummo sitten hoitaa lasta, tämä sanoi, että "kun on tarvetta ja muulloinkin." Tarpeella varmaan viittasi siihen, että jos perheellä on menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan tai päiväkoti-iässä, jos tenava sairastuu, niin on käytettäviää + muulloinkin. Tuon luulisi riittävän, mutta tyttären mielestä se oli liian vähän.
Tällä hetkellä välit tyttäreen ovat kuulemma poikki, koska kävi niin, että mummo ei ollutkaan käytettävissä, kun lapsi olisi tarvinut hoitopaikan. Että ihan oli jossain muualla kuin kotonaan päivystämässä.
Mieluummin minä haluaisin Maaritin kaltaisen mummon kuin hänen tyttärensä kaltaisen tyttären.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raitamummu kirjoitti:
En koe omaavani kultaista kruunua, mutta ovi on aina auki lastenlapselle. Yksi vasta siunaantunut, mutta olen onnekas isoäiti, kun saan hänen arkeensa osallistua viikottain.
Perhekuviot eivät ole ns perinteiset ydinperheet, joustoa täytyy olla joka suuntaan ja kommunikaatio kykyä ja halua.
Olen työelämässä, ja joka kk vielä extra työtä.
Silti pikkuinen mahtuu arkeeni. En ollut ajatellut olevani nuorehkona mummu, mutta otetaan vastaan mitä on tullut.Pienet kädet aamulla kun ojentautuvat syliäni kohti ja yhdessä venytään uutta päivää kohti. Huikeita hetkiä.
Olenko vääsyksissä, kyllä usein, mutta eihän tätä voi mitata millään eikä asetella asioita vastakkain.
Satumme olemaan samaa sukua ja verta. :)
Mikään oma menoni tai oma aikani ei aja hänen edelleen. Harrastan sitten kun hän kasvaa. Nyt on aika antaa perusturvaa ja rakkautta.
Parisuhde on ja myönnän, että lapsenlapsi menee senkin edelle. ;)
Samoin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Ei tuolla kuvauksellasi ole mitään tekemistä Hesarin jutun mummon kanssa. Kun tytär alkoi raskausaikana kysellä, kuinka paljon mummo sitten hoitaa lasta, tämä sanoi, että "kun on tarvetta ja muulloinkin." Tarpeella varmaan viittasi siihen, että jos perheellä on menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan tai päiväkoti-iässä, jos tenava sairastuu, niin on käytettäviää + muulloinkin. Tuon luulisi riittävän, mutta tyttären mielestä se oli liian vähän.
Tällä hetkellä välit tyttäreen ovat kuulemma poikki, koska kävi niin, että mummo ei ollutkaan käytettävissä, kun lapsi olisi tarvinut hoitopaikan. Että ihan oli jossain muualla kuin kotonaan päivystämässä.
Mieluummin minä haluaisin Maaritin kaltaisen mummon kuin hänen tyttärensä kaltaisen tyttären.
Maarit-mummo varmaan kertoo ihan värittämättömän totuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Eikös orvoneläke tule vanhemman tilille kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja sen saa käyttää lapsen hyväksi. Ei se ole kavaltamista.
Minä en asunut kotona täysi-ikäiseksi asti eikä sitä orvoneläkettäni käytetty minuun. Sain tietää koko eläkkeestä siinä vaiheess kun verohallinto lähetti minulle siitä mätkyt.
Aha, ok. Mulla osittain sama tilanne, sain tietää elääkkeestä vasta kun pankista ilmoittivat täysi-ikäistyttyäni, että tässä olis tämmönen raha, mille tilille haluan sen jatkossa. Menin sitten sopimaan asian pankkiin. Myöhemmin äitipuoli tuli päivittelemään, että kuinka mä nyt omin päin olin tällaisen asian järjestellyt. Oli varmaan ihmetellyt, miksei raha enää tullutkaan samalle tilille kuin ennen ja soitellut pankkiin. Opetus: jos aikuinen ole avoin suhteessa lapseen, ei avoimuutta voi odottaa lapseltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Ei ole.
Minä pidän huolta lapsistani, olen läsnä ja priorisoin heidät. Saavat kotoa elatuksen ja kaiken tuen siihen asti kuin kokevat tarvitsevansa. Lisäksi rahoitan heidän opintonsa ja aunnotkin saavat.
En kavalla esim orvoneläkkeitä enkä raijaa "isäpuolta" paikalle heti isänsä kuoleman jälkeen.
Kunnioitan Sinua ja kaltaisiasi oikeita ÄITEJÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Ei tuolla kuvauksellasi ole mitään tekemistä Hesarin jutun mummon kanssa. Kun tytär alkoi raskausaikana kysellä, kuinka paljon mummo sitten hoitaa lasta, tämä sanoi, että "kun on tarvetta ja muulloinkin." Tarpeella varmaan viittasi siihen, että jos perheellä on menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan tai päiväkoti-iässä, jos tenava sairastuu, niin on käytettäviää + muulloinkin. Tuon luulisi riittävän, mutta tyttären mielestä se oli liian vähän.
Tällä hetkellä välit tyttäreen ovat kuulemma poikki, koska kävi niin, että mummo ei ollutkaan käytettävissä, kun lapsi olisi tarvinut hoitopaikan. Että ihan oli jossain muualla kuin kotonaan päivystämässä.
Mieluummin minä haluaisin Maaritin kaltaisen mummon kuin hänen tyttärensä kaltaisen tyttären.
Maarit-mummo varmaan kertoo ihan värittämättömän totuuden?
Sanoisitko samaa, jos tytär kertoisi, kuinka isoäiti ei ole koskaan tavoitettavissa ja vaikka lupasi, niin koskaan ei hoida, ikävä ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, näitä Maarit-mummuja näyttää riittävän. Meidän lastemme isovanhemmilla on aivan sama asenne. Asumme ulkomailla, ja isovanhemmat käyvät 1-2 kertaa vuodessa kylässä. Kyläilyt appivanhempien osalta menivät niin, että odottivat täysihoitoa (ruoat minun laittamana 4-6 krt/pv), ostoksille ja nähtävyyksiin kuskaamista ja muuta viihdytystä. Ja meillä siis oli ja on kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla täysiaikaiset työt, ja pyöritetään arkea kaksin. Isovanhemmat kun tulivat kylään, niin kommentoivat ja kritisoivat sohvalla istuen kasvatustamme ja toimintaamme. Minuuttiakaan eivät suostuneet lasten kanssa olla ilman meidän läsnäoloamme. Muutaman visiitin jälkeen keitti sen verran yli tuo toiminta, että ilmoitimme ihan kylmästi, että jos ei kiinnosta lasten kanssa viettää aikaa ja elää meillä ihan arkea ilman kaiken maailman juhlallisuuksia, niin eipä tarvitse enää tulla. Eihän heidän sohvalla istumisestansa ja shoppailustansa lapset tai me vanhemmatkaan hyödytä yhtään mitenkään. Kyllä muuten muuttui ääni kellossa, kun kylmästi jaettiin faktat tiskiin. Seuraavalla visiitillä oli lapsilla jo kivat, osallistuvat isovanhemmat. Ei kannata ihan kaikkea kestää vanhempienkaan. Jos isovanhemmilla täytyy olla oikeuksia, niin täytyy olla myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Ei tuolla kuvauksellasi ole mitään tekemistä Hesarin jutun mummon kanssa. Kun tytär alkoi raskausaikana kysellä, kuinka paljon mummo sitten hoitaa lasta, tämä sanoi, että "kun on tarvetta ja muulloinkin." Tarpeella varmaan viittasi siihen, että jos perheellä on menoja, joihin lasta ei voi ottaa mukaan tai päiväkoti-iässä, jos tenava sairastuu, niin on käytettäviää + muulloinkin. Tuon luulisi riittävän, mutta tyttären mielestä se oli liian vähän.
Tällä hetkellä välit tyttäreen ovat kuulemma poikki, koska kävi niin, että mummo ei ollutkaan käytettävissä, kun lapsi olisi tarvinut hoitopaikan. Että ihan oli jossain muualla kuin kotonaan päivystämässä.
Mieluummin minä haluaisin Maaritin kaltaisen mummon kuin hänen tyttärensä kaltaisen tyttären.
Maarit-mummo varmaan kertoo ihan värittämättömän totuuden?
Sanoisitko samaa, jos tytär kertoisi, kuinka isoäiti ei ole koskaan tavoitettavissa ja vaikka lupasi, niin koskaan ei hoida, ikävä ihminen?
Eipä näy tytärtä lehdissä paisuttelemassa asioita.
Oma äitini mm oli kertonut naapureilleen miten hänelle aina tungetaan lapset yökylään. Kun on niin rasittavaa kun ne aina tungetaan.
Todellisuudessa hän oli kerran ottanut yökylään viisivuotiaan esikoisen kun kuopuksemme sai sairauskohtauksen ja joutui ambulanssilla sairaalaan.
Se oli sitten ainoa ja viimeinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tunnekylmä ihminen voi olla? "Meille ei mitään leluja tai lastentarvikkeita tule enää nurkkiimme, koska minäminäminä voin vaikka kompastua niihin ja olen saanut siitä jo tarpeekseni 30 vuotta sitten!"
Ehkä hänellä ei silloin 30 vuotta sitten ollut vaihtoehtoa kuin tulla äidiksi? Yhteiskunta ja sen odotukset oli hyvin erilaisia silloin, vaikka 30 vuotta onkin monella mittapuulla lyhyt aika.
Maarit tosiaan kuulostaa katkeralta. Ei minunkaan mielestä mummoloissa tarvitse olla leluja eikä tarvitse käydä koska huvittaa ja olla miten huvittaa. Mutta asiat voi sanoa nätistikin. Tai ehkä tässä on joku ikäkriisi menossa, mistä tuli nyt puoli-julkista. Tai ehkä toimittaja kirjoitti asian vähän typerästi?
30 vuotta sitten (1987 ) oli hyvät mahdollisuudet vaikka mihin! Oli ehkäisy, abortit, oli koulutusta ja tukea siihen. Oli kotiapua ja töitä! 80-luvulla hyvinvointivaltio voi vielä hyvin.
Hah haha taas.
Melkein järkyttävää, että suuri osa porukasta ristiinnaulitsi Maaritin ilman että oli lukenut edes artikkelia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini asenne. Hän potki minutkin kotoa 15-vuotiaana koska "oli hänen aikansa".
Nyt sitten itkee kun kukaan ei käy ja lapseni ei edes tiedä että hän on elossa.
Välinpitämättömyys on teillä näköjään periytynyt.
Miten niin? Jos oma äiti on itse itsensä ulkoistanut niin miten se on välinpitämätöntä lapsilta että lopputulema on tämä. Sitä saa mitä tilaa ja niin makaa kuin petaa.
Minun isäni ei ollut minun elämässäni kun olin pieni. Ei ryyppäämisiltään kerinnyt. Ei siinä oikein kiintymyssuhdetta isää kohtaan syntynyt. Nyt sitten kun on juonut itsensä sekopäiseksi niin vaatii aikuisilta lapsiltaan huomiota ja hoivaa. Ei muuten onnistu!
Monet ovat tajunneet, että vikaa voi löytyä vanhemmista, kun tutustuvat mummoihin ja vaareihin itsenäistyttyään.