HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan

Olisi mielenkiintoista tietää, millainen se tilanne on todella ollut, mistä riitaa tuli. Tai voisiko Maarit ajatella, että kyseessä on hänen oma lapsensa ja kenties lapsen pettymys äitiinsä? Riitely ei ole reilua kenenkään puolelta, mutta tässä Maaritissa ihmettelen halua korostaa millainen mummo hän on. Onko se pakko tehdä alleviivaten? Eikö sitä voi sanoa nätisti, että hei nähdäänkö lapsenlapsen kotona? 

Itse tuossa lainatussa tekstissä vierastin kohtaa jossa sanottiin, ettei lapsenlapsi saa tulla Maaritin kotiin milloin huvittaa ja temmeltää miten huvittaa. Hyviin käytöstapoihin kuuluu, että toisten luona ei riehuta niin kuin kotona, ja hyviin käytöstapoihin kuuluu nätisti jutella läpi oman kodin säännöt jos ne toisille tuottaa vaikeuksia.

Maarit ei vaikuta siltä että olisi kauhean tyytyväinen elämäänsä. Miehensä kuitenkin lapsenlapsen perään katsoo? Ehkä sekin tässä häntä hiertää. No, mene ja tiedä kun en näitä ihmisiä tunne. 

Ai niin, sekin vielä että nykyaika korostaa paljon myös  meille vanhemmille sitä parisuhteen tärkeyttä ja kahdenkeskisen ajan ottamista. Aikamoisissa ristitulissa tässä lapsia kasvatetaan itse kukin. Ei ole helppoa, ja joskus se voi purkautua - kehenkäs muuhun - kuin omaan äitiin. Ihan vinkkinä Maaritille. 

Miten tunnekylmä ihminen voi olla? "Meille ei mitään leluja tai lastentarvikkeita tule enää nurkkiimme, koska minäminäminä voin vaikka kompastua niihin ja olen saanut siitä jo tarpeekseni 30 vuotta sitten!"

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan hämärää, että lapsenlapsi ei saa tulla edes mummonsa kotiin kylään silloin, kun mummo on siellä, mutta toisaalta isoisän ollessa (yksin?) kotona voi siellä käydä. Kuulostaa aivan persoonallisuushäiriöisen ihmisen oikuilta.

Vähä off topic, mutta en nuorena aikuisena saanut mennä isäni luokse kylään jos äitipuoleni oli kotona. Nykyään omat lapsnei eivät ole ukin luona käyneet koskaan, sillä se olisi aivan liian hankalaa. Surku sinänsä, mutta minkäs teet :(

isoisäpuoli kirjoitti:

Joo, en ymmärrä miksei ihminen saisi elää omaa elämäänsä ihan omilla ehdoillaan, tietysti niin kauan kuin ei tee pahaa muille. Miksi isovanhempien pitäisi olla jonkinlaisia lastenkatsomisautomaatteja?

Toki saa elää, kuten aikuiset lapsetkin saavat elävät sitten omaa elämäänsä omilla ehdoillaan tekemättä pahaa muille, kun oma vanhempi makaa laitoksessa. Toivottavasti se puoliso on silloin vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan hämärää, että lapsenlapsi ei saa tulla edes mummonsa kotiin kylään silloin, kun mummo on siellä, mutta toisaalta isoisän ollessa (yksin?) kotona voi siellä käydä. Kuulostaa aivan persoonallisuushäiriöisen ihmisen oikuilta.

Luettuani lainauksen uudelleen huomasin, että isoisä hoitaa lasta siis lapsen omassa kodissa. Eli lapsenlapsi ei saa astua jalallakaan mummon reviirille. Selväähän se.

Vierailija kirjoitti:

Miten tunnekylmä ihminen voi olla? "Meille ei mitään leluja tai lastentarvikkeita tule enää nurkkiimme, koska minäminäminä voin vaikka kompastua niihin ja olen saanut siitä jo tarpeekseni 30 vuotta sitten!"

Ehkä hänellä ei silloin 30 vuotta sitten ollut vaihtoehtoa kuin tulla äidiksi? Yhteiskunta ja sen odotukset oli hyvin erilaisia silloin, vaikka 30 vuotta onkin monella mittapuulla lyhyt aika. 

Maarit tosiaan kuulostaa katkeralta. Ei minunkaan mielestä mummoloissa tarvitse olla leluja eikä tarvitse käydä koska huvittaa ja olla miten huvittaa. Mutta asiat voi sanoa nätistikin. Tai ehkä tässä on joku ikäkriisi menossa, mistä tuli nyt puoli-julkista. Tai ehkä toimittaja kirjoitti asian vähän typerästi? 

Jotkut voisivat opetella kohtelemaan lähimmäisiään nätisti. Jos tytär tuota lukee, niin varmasti on itku kurkussa, eikä sen takia, ettei mummo halua hoitaa lastenlastensa, vaan siksi että mummo kokee tarpeelliseksi kertoa sen ja itsekkäät syyt tähän julkisesti leuhkien lehden palstalla.

En koe omaavani kultaista kruunua, mutta ovi on aina auki lastenlapselle. Yksi vasta siunaantunut, mutta olen onnekas isoäiti, kun saan hänen arkeensa osallistua viikottain.

Perhekuviot eivät ole ns perinteiset ydinperheet, joustoa täytyy olla joka suuntaan ja kommunikaatio kykyä ja halua.

Olen työelämässä, ja joka kk vielä extra työtä.

Silti pikkuinen mahtuu arkeeni. En ollut ajatellut olevani nuorehkona mummu, mutta otetaan vastaan mitä on tullut.

Pienet kädet aamulla kun ojentautuvat syliäni kohti ja yhdessä venytään uutta päivää kohti. Huikeita hetkiä.

Olenko vääsyksissä, kyllä usein, mutta eihän tätä voi mitata millään eikä asetella asioita vastakkain.

Satumme olemaan samaa sukua ja verta. :)

Mikään oma menoni tai oma aikani ei aja hänen edelleen. Harrastan sitten kun hän kasvaa. Nyt on aika antaa perusturvaa ja rakkautta.

Parisuhde on ja myönnän, että lapsenlapsi menee senkin edelle. ;)

"Ei kiitos enää pyllyjen pyyhkimistä. Näin Maaritin puoliso tiivisti omat ja vaimonsa ajatukset tulevasta isovanhemmuudesta. Vauva on tulossa, pariskunnan tuolloin alle kolmekymppinen kuopus ilmoitti. Nytkö jo, Maarit ajatteli. Hän oli käsittänyt, että lapsi tahtoisi vielä opiskella--"

Saan luettua artikkelista vain tämän. Tuon perusteella tulee kuva, että isoäiti on pettynyt siihen että lapsenlapsi hankittiin nuorena ja ennen opiskeluita. Ehkä se heijastuu isoäidin käytökseen tietoisesti tai tiedostamatta.

Nämä ovat juuri niitä isovanhempia/vanhempia, jotka sitten vanhainkodissa tai sairaalassa itkevät hoitajille, kuinka kukaan ei käy katsomassa ja miten lapset ja lapsenlapset ovat niin itsekkäitä. Kukin valitsee tyylinsä. Mutta jos ei halua lastensa elämässä mukana, turha on olettaa, että hekään olisivat sitten vanhempiensa elämässä, kun apua tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten pidä Maaritin myöhemmin itkeä että voi kun on niin yxinäistä eikä lapset tule koskaan käymään.

Quid pro quo.

Voi mennä noin, vaikka olisi hoitanut ja auttanut.

Minulla on huonot välit äitiini ja isään ei välejä ollenkaan, siksi itse olen halunut olla mahdollisimman paljon lsnä ja tukena omalle lapselleni - siis olla TÄYSIN erilainen kuin omat vanhempani.

Eivät olleet vanhempia minulle ja isovanhempiahan he eivät ole kuin vain nimellisesti.

Itse toivon, etät lapseni hankkii joskus omia lapsia ja saan jatkaa näin oman elämäni polkua ja perintöä olla ensin hyvä äiti ja sen jälkeen hyvä isovanhempi. Kun tietää tekevänsä moraalisesti ja oikein, oma elämäkin tuntuu elämisen arvoiselta - on edes jotain mistä olla ylpeä kuolinvuoteella, edes siitä että on kasvattanut omat lapsensa hyvin ja ollut läheinen mummu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei-tilaajana pystyin lukemaan vain 5 ensimmäistä virkettä, mutta ne riittivätkin. Onneksi Maarit ei ole minun lasteni isoäiti. 

Isoäidillä ei ole mitään vastuita lapsenlapsiin. On minusta törkeätä lasten heitteillejättöä se että lapsia viedään vähän väliä isovanhemmille hoitoon. Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.

Meillä yleensä isovanhemmat tulevat hakemaan lapset hoitoon yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, koska haluavat viettää aikaa lapsenlapsien kanssa. Sopii hyvin meille ja lapsikin tykkää kun pääsee vähän eri säännöillä elämään. Ei varmaan kyllä heru mitään palkintoa vuoden parhaan vanhemman tittelistä, mutta eipä ainakaan tarvitse valittaa huonosta avioliitosta ja siitä, että koskaan ei ole yhteistä aikaa miehen kanssa

Onko kerran kuussa viikonloppu vierailu mielestasi tuota mihin lainaamasi kirjoittaja viittasi? Oikeasti?

Lahinna tuli mieleen yksi sukulaiseni, jonka vanhemmat hoitavat kahta alle 6-vuotiasta lastenlasta kolme-nelja paivaa viikossa ja paalle viela vierailut lasten vanhempien kanssa. Sanoisin, etta tuo on sita vahan valia hoidattamista.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juuri niitä isovanhempia/vanhempia, jotka sitten vanhainkodissa tai sairaalassa itkevät hoitajille, kuinka kukaan ei käy katsomassa ja miten lapset ja lapsenlapset ovat niin itsekkäitä. Kukin valitsee tyylinsä. Mutta jos ei halua lastensa elämässä mukana, turha on olettaa, että hekään olisivat sitten vanhempiensa elämässä, kun apua tarvitaan.

Juuri näin. Minun isovanhempiani näin pienenä noin kerran vuodessa, sen jälkeen en sitäkään. Nyt kun olen aikuinen soittelevat kylään? Miksi ihmeessä menisin vieraiden ihmisten luokse? Enpä taida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten pidä Maaritin myöhemmin itkeä että voi kun on niin yxinäistä eikä lapset tule koskaan käymään.

Quid pro quo.

Voi mennä noin, vaikka olisi hoitanut ja auttanut.

Juuri näin. Välit voivat viiletä tai mennä poikki myös ihan muista syistä - ja niitä syymahdollisuuksia on paljon. Ei kannata aina syyttää vanhempia, jos välit ovat poikki lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei-tilaajana pystyin lukemaan vain 5 ensimmäistä virkettä, mutta ne riittivätkin. Onneksi Maarit ei ole minun lasteni isoäiti. 

Isoäidillä ei ole mitään vastuita lapsenlapsiin. On minusta törkeätä lasten heitteillejättöä se että lapsia viedään vähän väliä isovanhemmille hoitoon. Lasten VANHEMPIEN pitäisi olla ne jotka 99,99% hoitaa lapsiaan.

LOL

Lasta saa hoitaa kuka tahansa hänelle läheinen ihminen. Mites toi päivähoito, saako lapsen viedän pihaan asti vai pitääkö kääntyä kotiin jo portilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juuri niitä isovanhempia/vanhempia, jotka sitten vanhainkodissa tai sairaalassa itkevät hoitajille, kuinka kukaan ei käy katsomassa ja miten lapset ja lapsenlapset ovat niin itsekkäitä. Kukin valitsee tyylinsä. Mutta jos ei halua lastensa elämässä mukana, turha on olettaa, että hekään olisivat sitten vanhempiensa elämässä, kun apua tarvitaan.

Juuri näin. Minun isovanhempiani näin pienenä noin kerran vuodessa, sen jälkeen en sitäkään. Nyt kun olen aikuinen soittelevat kylään? Miksi ihmeessä menisin vieraiden ihmisten luokse? Enpä taida.

Oletko varma että se oli isovanhempien vika, ettette nähneet? Minun perheessäni sukulaiset pidettiin loitolla ja siksi heihin on aikuisena vaikea pitää yhteyttä. 

Kyllä mä käyn vanhaa äitiäni silloin tällöin katsomassa vaikka hän ei mun lapsia paljon hoitanutkaan. Hän ei vaan ollut ihan sitä tyyppiä, joka osaa, jaksaa ja kykenee. Vaivalla sai mutkin hoidettua aikuiseksi. Annan sen hänelle anteeksi.  Pienten lasten hoitaminen on kuitenkin tosi raskasta eikä sitä vanhempana ihmisenä enää ehkä siihen niin helposti kykene kuin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tunnekylmä ihminen voi olla? "Meille ei mitään leluja tai lastentarvikkeita tule enää nurkkiimme, koska minäminäminä voin vaikka kompastua niihin ja olen saanut siitä jo tarpeekseni 30 vuotta sitten!"

Ehkä hänellä ei silloin 30 vuotta sitten ollut vaihtoehtoa kuin tulla äidiksi? Yhteiskunta ja sen odotukset oli hyvin erilaisia silloin, vaikka 30 vuotta onkin monella mittapuulla lyhyt aika. 

Maarit tosiaan kuulostaa katkeralta. Ei minunkaan mielestä mummoloissa tarvitse olla leluja eikä tarvitse käydä koska huvittaa ja olla miten huvittaa. Mutta asiat voi sanoa nätistikin. Tai ehkä tässä on joku ikäkriisi menossa, mistä tuli nyt puoli-julkista. Tai ehkä toimittaja kirjoitti asian vähän typerästi? 

30 vuotta sitten (1987 ) oli hyvät mahdollisuudet vaikka mihin! Oli ehkäisy, abortit, oli koulutusta ja tukea siihen. Oli kotiapua ja töitä! 80-luvulla hyvinvointivaltio voi vielä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juuri niitä isovanhempia/vanhempia, jotka sitten vanhainkodissa tai sairaalassa itkevät hoitajille, kuinka kukaan ei käy katsomassa ja miten lapset ja lapsenlapset ovat niin itsekkäitä. Kukin valitsee tyylinsä. Mutta jos ei halua lastensa elämässä mukana, turha on olettaa, että hekään olisivat sitten vanhempiensa elämässä, kun apua tarvitaan.

Juuri näin. Minun isovanhempiani näin pienenä noin kerran vuodessa, sen jälkeen en sitäkään. Nyt kun olen aikuinen soittelevat kylään? Miksi ihmeessä menisin vieraiden ihmisten luokse? Enpä taida.

Oletko varma että se oli isovanhempien vika, ettette nähneet? Minun perheessäni sukulaiset pidettiin loitolla ja siksi heihin on aikuisena vaikea pitää yhteyttä. 

Asuivat aika kaukana.. En tosiaan tiedä miten olisi jos olisivat asuneet lähempänä. Jokatapauksessa, täysin vieraita ihmisiä minulle :(