Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Maarit on isoäiti, joka hoitaa mielummin parisuhdettaan kuin lastenlastaan
13.09.2017 |
http://www.hs.fi/elama/art-2000005364864.html
Positiivinen artikkeli itselle ajankohtaisesta aiheesta mummujen näkökulmasta. Tulee lähelle, kun tällä hetkellä oma äiti hoitamassa vähän vajaa 1-v lastani. Omilla lapsilla 4 ihanaa vielä työssäkäyvää isovanhempaa :)
Kommentit (455)
Minun mielestäni lapsia suunnitellessa kannattaa kartoittaa koko turvaverkosto ja miettiä ketkä voivat mahdollisesti hoitaa lapsia, eikä tavallaan jäisi jumimaan ajatukseen siitä, että isovahemmat hoitaa. Tarvittaessa olisi oltava valmis palkkaamaankin apua. Jos esimerkiksi vuorotyön tms vuoksi tulee tarvitsemaan säännöllistä apua, niin ei ole fiksua olettaa että isovanhemmat pääsevät ja jaksavat aina auttaa. Lapseperheen arki ei voi olla vain yhden kortin varassa.
Muutenkin olisi hyvä jo rikkoa vähän sitä pullantuoksuisten mummien myyttiä, ei kaikille ole isovanhempien hoitoapu tervetullutta, ja sekin aiheuttaa omia sosiaalisia paineita perheelle. Kun ulkopuolelta tulee painetta antaa lapset isovanhemmille hoitoon. Voi olla mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, isovanhemmalle puuttumisen rajat eivät ole selviä, isovanhempi voi murentaa vanhempien auktoriteettiä tai mikä pahinta - yrittää murentaa vanhemman ja lapsen keskinäistä suhdetta. Osa isovanhemmista ei ole fyysisesti hyvässä kunnossa, ja he eivät välttämättä itse edes huomaa sitä.
Ihanaa on, kun isovanhemmat haluavat ja pystyvät auttamaan,niin että apu on myös tervetullutta. Mielestäni lastenhoitoapua tulisi kuitenkin kartoittaa avarammin. Miksi esimerksi sisaruksen perheen kanssa ei voisi vuorotella hoitoavun suhteen? Tai voisiko jopa isommalle lapselle palkata lastenhoitajaa? Kenties kummi ihan oikeasti haluaisi auttaa välillä?
Meillä lapset tapaavat yleensä isovanhempia vanhempien seurassa johtuen monista seikoista. Vähän isompina (yli 3v) ollaan jätetty pariksi tunniksi hoitoon harvoin. Lapsiamme hoitaa kuitenkin eniten siskoni, ja me vuoroin hoidamme myös hänen lapsia. Tämä on ollut hyvä systeemi, mutta isovanhemmille on ollut kova pala niellä, ettei lapsia ole luotettu vauva- ja taaperoikäisinä hoitoon, sekä ulkopuolelta on tullut tähän painetta myös. Meillä vain kaksi isovanhempaa, joista kumpikaan ei edes kunnon (eikä välimatkan) vuoksi oikeasti kykenisi huolehtimaan kovin pienistä lapsista. Jotenkin tätä ei haluta ymmärtää, kun niiden lasten nyt vain kuuluisi päästä hoitoon isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää muka on nyt jotenkin nykyisten vanhempien kauheutta ja pahuutta, kuinka isovanhemmilta vaaditaan toimimista "lapsenhoitoautomaattina" kun mummot ja vaarit vaan haluais harrastaa seksiä ja golfia kun "ovat omat lapsensa hoitaneet".
Ihan kun miettii aikaa taaksepäin, niin kaikki kaverit olivat aina kaiket kesät mummolassa. Ei mitään satunnaista "hoitoapua" vaan siis viikkotolkulla. Kun koulu loppui, niin lapset ukin autoon ja menoksi mökille, päiväkoti-ikäiset jo aikaisemmin. Vanhemmat sitten kävivät töissä ja viettivät illat "omaa aikaa ja hoitivat sitä parisuhdetta", viikonloppuna sitten käytiin siellä mökillä tai mummolassa viettämässä aikaa lasten kanssa.
Piha tyhjeni kesiksi. Ne joilla ei mummolaa ollut, menivät jonnekin kesäsiirtolaan pariksi viikoksi.
Minä olen syntynyt vuonna 1972 ja ylivoimaisesti suurin osa kaikista lapsuudenkavereistani oli todella paljon mummollassa hoidossa (mummolasta puhuessani tarkoitan sitä paikkaa, jossa oli myös e pappa/ukki/vaari jne.) niin lomilla kuin ihan muuten vaan.
Oma äitini ei esim. varmaan ikinä ollut pois töistä meidän lasten sairastelujen takia, me menimme aina kilsan päässä olevaan mummolaan sairaspäiviksi. Kun pikkuveli ei saanut päivähoitopaikkaa, mummo hoiti siihen saakka että paikka irtosi (ehkä n. 4 kk).
Näin siis suurten ikäluokkien ollessa itse vanhempia. Mutta onneksi he ovat nyt niin itsenäisiä eivätkä seksiltä ehdi lapsenlapsia tapaamaan, koska nytkun.
Vähän niinkuin rusnat pullasta -meininkiä. Kuten niin monessa muussakin asiassa tuon porukan kohdalla.
Mutta Maarit lieneen nuorempi, suuret ikäluokat ovat päälle seitsemänkymmpisiä.
No, mun kaveripiirissä kyllä ne isovanhemmat on sitten olleet myös todella läheisiä ja rakkaita, itse istuin puolitoista vuorokautta papan kuolinvuoteella ja mummia haettiin vuodeosastolta meille aina kun hänen kuntonsa salli. Sitä ennen autettiin ikkunanpesuissa ja kauppa-asioissa yms.
Vai ovat ottaneet rusinat pullasta..
Kuinkahan moni tämän päivän äideistä olisivat valmiit luopumaan niistä eduista mitä ei edes osattu edes unelmoida.
Äitiysloma 10kk, oikeus kotihoitotukeen alle 3v. lähes ilmainen kunnallinen päivähoito-oikeus, oikeus työelämässä palkalliseen sairaanlapsen hoitoon, tehdä lyhempää työaikaa, kunnes lapsi on 10v. menettämättä työpaikkaa, iltapäiväkerhot alakoululaisille jne. jne.
Ja tämä kaikki perhe-edut ovat tulleet 80-luvulla tai sen jälkeen.Aika moni jos saisi parin vuoden diipadaapaopinnoilla vakituisen julkishallinnonnviran jossa ei tarvitse edes tehdä ennen eläköitymistä 55-vuotiaana ja asunnon maksaisi inflaatio.
Ja lapset voisi hoidattaa kotiapulaisella joita olisi maaseutu piukassa. Ja päälle vielä se oma äiti jolle lapset laittaa lomiksi.
Plus äitiyden vaatimustaso se, että kerran viikossa puhtaat vaatteet ja öiksi sisälle.
Kateus on kavala käärme! Ihan oikeastiko kadehditte isovanhempienne elämää a?
Ei, isovanhempien elämää en kadehdi, he elivät sota-ajan ja sitten jälleenrakennuksen. Kovalla työllä hommasivat omistusasunnon Helsingistä ja kesämökin meren rannalla.
Omien vanhempien elämää voisi pikkuisen ehkä jopa kadehtia. Äiti ylioppilaspohjalta pankinjohtajaksi ja alle 60-vuotiaana "putken" kautta eläkkeelle ja eläke samaa luokkaa kuin mun, korkeakoulutetun palkka. Isällä kesken jääneet ekonomiopinnot ja lopputuloksena optiomiljonääri. Ensiasunnon osti vanhemmat Helsingin kantakaupungista ja kun isompaan vaihtoivat, oli korot toki korkealla mutta inflaatio söi lainan. Äidillä yhteensä kaksi työnantajaa ja katkeamaton työura, isä jäi eläkkeelle firmasta jonne opiskeluaikana meni.
Me kolme lasta oltiin kaikki kesät aina mökillä isovanhempien kanssa ja isovanhemnat olivat todella paljon meidän lasten elämässä, hoitajina, harrastuksiin kuljettajina ja jopa niiden maksajina kun vanhemmilla ei vielä ollut isot tulot.
En tiedä, joskus se kateuden kavala käärme hiipii mieleen, kun kommentointi on tasoa "ei sunkaan pitäisi tohon jämähtää, etsit vaan vaativampaa". Juu, kun saa olla onnellinen että on vakituinen työ. Hoitoapua ei luonnollisesti heru, koska he ovat jo omansa hoitaneet (jep), saati nyt taloudellista tukea, sitä nyt ei toki odotetakaan.
Saat kohta suuren perinnön ;) , eikö lohduta yhtään? Onhan noita tänä päivänäkin henkilöitä, jotka pääsevät pelkällä yo-pohjalla pitkälle, esim Paavo Arhinmäki ja Pekka Haavisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niitä kersoja hankitte niin ajatteletteko edes että itse olette heistä vastuussa? Miksi isoäidin pitäisi hoitaa? Tietysti jos haluaa on ok. mutta ei mikään velvoite.
Jos isoäiti ei halua viettää aikaa perheenjäsenten kanssa, niin miksihän kukaan haluaisi viettää aikaa isoäidin kanssa? Se kun toimii ihan molemmin päin. Jos isoäiti ei halua olla lasten kanssa, niin ei kannata sitten olettaa, että kauheasti kyläillään/ollaan tekemisissä.
Toi on jo aika säälittävä ajattelumaailma.
Isovanhemmat eivät ole mitään lastenhoitajia. Heillä on omakin elämä.
Enemmän olisin vihainen vanhemmille jotka pitävät lapsia suurimman osan päivästä jossain päiväkodissa ja itse ovat lastensa kanssa vain muutaman tunnin päivässä. Sitten vielä viikonloppuna yrittävät tunkea lapsia hoitoon sukulaisille.
Kun juuri niiden omien vanhempien pitäisi olla lasten kanssa enemmän kuin kaikkien muiden yhteensä.
Olet aivan selvä narsisti. Jos sinä et saa hyötyä jostakin niin hän ei sinulle mitään merkitse. Vanhempasi ovat sinut kasvattaneet ja sinut elättäneet ainakin sen 18 vuotta. Tosin useimmat huomattavasti kauemminkin.
Nyt haluat että heistä tulee sinun ilmaisia lastenvahtejasikin tai muuten katkaiset välit. Vastenmielinen ajatusmaailma.
en ole toi ylläoleva, jolle kommentoit, mutta pakko silti vastata:
mun mielestä vanhemmille ei tarvitse tuntea kiitollisuuden velkaa 18 vuoden elatuksesta ja "hoidosta", mitä se nyt kenenkin kohdalla on ollut se lapsuus. En todella vaadi lapsiltani nyt lapsina enkä myöhemmin aikuisina kunnioitusta sen takia, että olen heidät tänne päättänyt hankkia. Sellainen kunnioitusta vaativa äiti/isä ennemminkin on narsistinen, jos ko. termiä haluat käyttää.
En ole viettänyt kesiä mummolassa, kun asuimme kaukana, mutta serkut ovat ja joskus ollaan keskusteltu, niin kyllä he ovat olleet ihan omin nokkineen olleet ja hoitaneet jopa pienemmät sisarensa, jopa pari vuotiaat - leikkineet metsissä ja käyneet yksin jopa uimassa (kuka nykyvanhempi päästäisi yksin muutaman vuoden ikäisen rannalle)
Eikä mummo ole juuri heitä hoitanut tai viettänyt yhteistä aikaa ja ainoa tehtävä on ollut mummolla huutaa rappusilta: nyt lapset syömään. Ja se hoito oli sitä.
Ja siitä huolimatta, eivät ne olisi mummot silloinkaan jaksaneet hoitaa lapsia, vaan se oli pakko, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Näin oli ainakin omalla mummollani, kun olen keskustellut hänen kanssaan.
Entisajan naisen kohtalo oli kova ja työntäyteinen.
Jo pelkästään kotityöt vaativat paljon. Kodit lämmitettiin puulla, astiat pestiin käsin ja pyykit pestiin pulsaattoripesukoneella, johon oli vedet kannettava käsin. Ruuat tehtiin alusta loppuun saakka itse, eikä kertakäyttövaippoja tunnettu.
Kyllä mummini kauhisteli sitä työmäärää ja väsymystään ja viimeiset vuosikymmenet hän nautti jopa radion kuuntelussa, kun sai vain istua, mitään tekemättä, vaikka kroppaa särki, kun raskas työ oli jättänyt jälkensä, kun nivelet olivat kuluneet.
Kuinkahan moni nykynainen olisi valmis tähän samaan? Vaikka syyllistävät mummoja ja vaativat heiltä vastaavaa apua. Itse en ainakaan haluaisi, jos olisin mummo, kun olen tottunut helppoon elämään, vaikka on pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monetkaan nykyiset isovanhemmat ei tajua, että vaatimukset lastenhoidossa ovat ihan toista luokkaa kuin esim. 70-luvulla. Mua ei ainakaan kuskattu oikeastaan koskaan minnekään, harrastuksiin sai mennä, jos itse kulki. Kävin esim. kuorossa, mutta se jäi, koska en talven pimeillä ja liukkailla uskaltanut kulkea 5 km:n matkaa. Tanssipaikoille mentiin liftillä. Ruuanlaitto oli sitä ja tätä; usein meillä syötiin pelkkiä perunoita ja ruskeaa kastiketta, ruuaksi saattoi olla myös puuroa tai pelkkää spagettia. Salaateista ja mistään terveellisyysjutuista ei puhuttu mitään. Kesälomalla lapset olivat päineen, syötiin päivä muroja ja leipää ja tehtiin mitä lystää. Suihkussa käytiin pari kertaa viikossa ja samalla vaihdettiin puhtaat vaatteet.
Koulunkäyntiin vanhemmat osallistuivat sen vanhempainillan verran ja katsomalla numerot todistuksesta. Lomareissuja ei pahemmin tehty, harvempi teki lastensa kanssa yhtään mitään. Uimassa me lapset käytiin keskenämme jostain ekaluokasta lähtien, siis järvessä, ilman mitään valvontaa. Koulun jälkeen huideltiin missä huvittaa, ei kukaan katsonut perään. Kaikenlaista kyllä tapahtuikin, paljon tapaturmia, vakaviakin. Iltaisin vanhemmat katsoivat lähinnä telkkaria.
No, se oli sitä aikaa, eikä muusta tiedetty. Mutta olisihan se hyvä, että isovanhemmat ymmärtäisivät miten paljon enemmän lastenhoito ja -kasvatus vaatii nykyään kuin ennen. Myös kodinhoito on ihan aikaavievää sekin, vaikka on koneita, niin vaatimustasokin on kasvanut. Pyykkiä tulee enemmän, kodin oletetaan olevan puhdas ja siisti ja viihtyisä ja pihankin kaunis. Mun kotona ei lapsuudessani edes ollut ruohonleikkuria, ei ollut nurmikkoakaan. Työelämäkin on ihan toista luokkaa kuin ennen. Pitää koko ajan kouluttautua ja pysyä kehityksessä mukana, tahti on tiukka ja työt tulevat usein mukana kotiinkin. Esim. äitini oli toimistohommissa valtiolla ja toimistossa oli 40 työntekijää. Nyt koko toimistoa ei ole, sen hommat hoidetaan naapurikunnassa, jossa on yhtä paljon työntekijöitä hoitamassa useamman kunnan asiat. Myös isäni työpaikka on lakkautettu ja tehtävät siirretty toiseen toimipisteeseen, työntekijöitä on paljon vähemmän, mutta työtä enemmän.
No noita vuosikymmeniä on kyllä aika vaikea vertailla keskenään. Onhan kaikki muuttunut, ne "vaatimustasot" jokainen laittaa itse itselleen. Eihän mistään nytkään vaadita, että lapsilla pitää olla harrastuksia. Ei kukaan sano, miten siistiä sinulla pitää olla kotona, millainen piha jne. Itse sinä ne vaatimukset itsellesi asetat!
Tottakai on tullut uutta tietoa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Trendit lastenhoidossa ovat muuttuneet moneen kertaan, isät ovat tulleet lasten hoitoon mukaan yhä enemmän.
Ruokailu on myös muuttunut, ihan siksi, että valmisruuat ja puolivalmisteet ovat tulleet helpottamaan arkea. -70 luvulla kauppojen tarjonta oli vielä niukkaa ainakin maaseudulla. Ruskea kastike oli varmaan aika tavallinen ruoka tuolloin lapsiperheessä, ei tiedetty muusta, ei se ole sen ajan vanhempien huonommuutta.
Tuo työpaikkojen vertailukin on turhaa, silloin tehtiin paljon käsin, ei ollut tietokoneita laskemassa. Oli konekirjoitusta, raporttien tekemistä yms Pankkisektorilla oli paljon töitä, ne työpaikat hävisivät tietokoneiden mukana.
Nyt nuo kaikki laskemiset ja käsin kirjaamiset tuntuvat turhilta, mutta sillon ne olivat tarpeellisia. Ei niitä töitä kukaan itselleen keksinyt.
Nykyään joutuu lapsi huostaan jos sitä kasvattaa kuten 70-luvulla kasvatettiin. Eli ei ne vaatimukset nykyvanhemmilta tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten pidä Maaritin myöhemmin itkeä että voi kun on niin yxinäistä eikä lapset tule koskaan käymään.
Quid pro quo.
Ei ne tule käymään kumminkaan jos ovat sen sorttisia. Ei siihen se auta, että hoitaa ja hoitaa.
Ne ei ihan mene noin yksoikoisesti kuitenkaan ihmissuhteet.
Jos on hyvät välit, niin käyvat katsomassa oli lapsenlapsia hoitanut paljon tai ei.
Ja toisekseen, ihmisten kannattaa hommata muitakin ihmissuhteita kuin vain omat lapset. Ei kannata vanhuuden seuranpitoa jättää vain omien lasten varaan.
Jaa mitäs ihmissuhteita sitä vanhana on? Kaverit ovat joko kuolleet tai laitoksessa. Tai sitten muuten niin huonokuntoisia että ovat kotihoidon varassa. Sitten kyllä ollaan vaatimassa lapsilta ja lapsenlapsilta palveluksia. Turha odottaa jos ei ikinä ole itse ollut apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on jokusen kerran hoitanut lapsiamme pitkin hampain, nyt kun itse on vanha ja tarvitsee apua, soittelee mulle yölläkin, kun ei saa unta. Ja odottaa, että minä siivoan, leivon, teen ruokaa, vien sinne ja tänne, koska onhan hänkin minut hoitanut. Palkaksi tekemisistäni saan valitusta. Teen sen mikä on pakko, mutta mitään ylimääräistä seurustelua en harrasta, olkoot yksin.
Et siis seurustele äitisi kanssa, kun hän on hoitanut lapsiasi vain muutaman kerran. Lapsenlapsienko hoitamisesta saa pisteitä? Äitisi on hoitanut sinut, se on ollut hänen tehtävänsä. Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
Onneksi et ole tyttäreni.
Keitä nämä katkerat ja elämästä tietämättömät trollaajat ovat? Eiväthän oikeasti kenenkään vanhempia tai isovanhempia?
Pelottavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoisäpuoli kirjoitti:
Joo, en ymmärrä miksei ihminen saisi elää omaa elämäänsä ihan omilla ehdoillaan, tietysti niin kauan kuin ei tee pahaa muille. Miksi isovanhempien pitäisi olla jonkinlaisia lastenkatsomisautomaatteja?
Ei tarvikaan. Kunhan lasten ja lastenlasten ei tarvitse olla vanhustenkatsomisautomaatteja: ei tarvitse kuskata kauppaan, lääkäriin, apteekkiin eikä käydä siivoomassa. Ja kun kotihoitokin käy ovella huikkaamassa heippa ja jättää lääkkeet. Eikä tarvitse käydä katsomassa siellä laitoksessa. Siinähän sitten elät ihan omilla ehdoillasi. Kunhan annat lasten ja lastenlasten elää omilla ehdoillaan. Eiväthän hekään pahaa tee muille.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millainen se tilanne on todella ollut, mistä riitaa tuli. Tai voisiko Maarit ajatella, että kyseessä on hänen oma lapsensa ja kenties lapsen pettymys äitiinsä? Riitely ei ole reilua kenenkään puolelta, mutta tässä Maaritissa ihmettelen halua korostaa millainen mummo hän on. Onko se pakko tehdä alleviivaten? Eikö sitä voi sanoa nätisti, että hei nähdäänkö lapsenlapsen kotona?
Itse tuossa lainatussa tekstissä vierastin kohtaa jossa sanottiin, ettei lapsenlapsi saa tulla Maaritin kotiin milloin huvittaa ja temmeltää miten huvittaa. Hyviin käytöstapoihin kuuluu, että toisten luona ei riehuta niin kuin kotona, ja hyviin käytöstapoihin kuuluu nätisti jutella läpi oman kodin säännöt jos ne toisille tuottaa vaikeuksia.
Maarit ei vaikuta siltä että olisi kauhean tyytyväinen elämäänsä. Miehensä kuitenkin lapsenlapsen perään katsoo? Ehkä sekin tässä häntä hiertää. No, mene ja tiedä kun en näitä ihmisiä tunne.
Ai niin, sekin vielä että nykyaika korostaa paljon myös meille vanhemmille sitä parisuhteen tärkeyttä ja kahdenkeskisen ajan ottamista. Aikamoisissa ristitulissa tässä lapsia kasvatetaan itse kukin. Ei ole helppoa, ja joskus se voi purkautua - kehenkäs muuhun - kuin omaan äitiin. Ihan vinkkinä Maaritille.
Tuntuisi kyllä todella oudolle, jos oma äiti lehtien palstoilla ruotisi jotain riitaamme. Tulee tunne, että ei ole pystynyt olemaan aikuinen suhteessa lapseensa. Aikuisen lapsen pitäisi tietysti myös pystyä aikuisuuteen, mutta väitän että suurin osa ihmisistä taantuu joskus vanhempansa kanssa lähelle lapsen tasoa, ja terve äiti(isoäiti) pystyy ottamaan sen vastaan tasapainoisesti eikä loukkaannu ja lähde rikkomaan koko ihmissuhdetta. Ei varmaankaan ole kovin hyvää ennustetta tilanteen paranemisellekaan, etenkin jos tytär tunnistaa kuviosta itsensä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni lapsia suunnitellessa kannattaa kartoittaa koko turvaverkosto ja miettiä ketkä voivat mahdollisesti hoitaa lapsia, eikä tavallaan jäisi jumimaan ajatukseen siitä, että isovahemmat hoitaa. Tarvittaessa olisi oltava valmis palkkaamaankin apua. Jos esimerkiksi vuorotyön tms vuoksi tulee tarvitsemaan säännöllistä apua, niin ei ole fiksua olettaa että isovanhemmat pääsevät ja jaksavat aina auttaa. Lapseperheen arki ei voi olla vain yhden kortin varassa.
Muutenkin olisi hyvä jo rikkoa vähän sitä pullantuoksuisten mummien myyttiä, ei kaikille ole isovanhempien hoitoapu tervetullutta, ja sekin aiheuttaa omia sosiaalisia paineita perheelle. Kun ulkopuolelta tulee painetta antaa lapset isovanhemmille hoitoon. Voi olla mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, isovanhemmalle puuttumisen rajat eivät ole selviä, isovanhempi voi murentaa vanhempien auktoriteettiä tai mikä pahinta - yrittää murentaa vanhemman ja lapsen keskinäistä suhdetta. Osa isovanhemmista ei ole fyysisesti hyvässä kunnossa, ja he eivät välttämättä itse edes huomaa sitä.
Ihanaa on, kun isovanhemmat haluavat ja pystyvät auttamaan,niin että apu on myös tervetullutta. Mielestäni lastenhoitoapua tulisi kuitenkin kartoittaa avarammin. Miksi esimerksi sisaruksen perheen kanssa ei voisi vuorotella hoitoavun suhteen? Tai voisiko jopa isommalle lapselle palkata lastenhoitajaa? Kenties kummi ihan oikeasti haluaisi auttaa välillä?
Meillä lapset tapaavat yleensä isovanhempia vanhempien seurassa johtuen monista seikoista. Vähän isompina (yli 3v) ollaan jätetty pariksi tunniksi hoitoon harvoin. Lapsiamme hoitaa kuitenkin eniten siskoni, ja me vuoroin hoidamme myös hänen lapsia. Tämä on ollut hyvä systeemi, mutta isovanhemmille on ollut kova pala niellä, ettei lapsia ole luotettu vauva- ja taaperoikäisinä hoitoon, sekä ulkopuolelta on tullut tähän painetta myös. Meillä vain kaksi isovanhempaa, joista kumpikaan ei edes kunnon (eikä välimatkan) vuoksi oikeasti kykenisi huolehtimaan kovin pienistä lapsista. Jotenkin tätä ei haluta ymmärtää, kun niiden lasten nyt vain kuuluisi päästä hoitoon isovanhemmille.
En tunne ketään joka olisi rakentanut lasten hankkimisen isovanhempien varaan.
Sen sijaan tunnen tosi monta äitiä jotka on häkeltyneet isovanhempien käytösestä. Siis siitä että ei auteta ikinä koskaan missään tapauksessa. Siis edes vaikka tulisi jokin täysin vanhemmista riippumaton yllättävä todella iso kriisi. Tyyliin liikenneonnettomuus tai syöpädiagnoosi.
Meillä ei ole ketään sukulaista, joka auttaisi. Ei ketään ystävää joka olisi kotona tai jolla olisi samanikäiset lapset.
Naapurien avulla ja ostoavulla on menty. Ja kyllä tää hyvin raskasta on ollut. Raskasta on Helsingissä ennen kaikkea täysin romahtanut koulujärjestelmä ja se että kaikki terveyspalvelut, esim hammashoito, on keskitetty. Ja turvattomuuden lisääntyminen niin ettei lapsia voi päästää yksin sinne minne ennen uskalsi. Luojan kiitos meillä on lapsilla sairauskuluvakuutukset joten esim astma ja siedätyshoidot on saatu yksityiseltä.
Hyvät isovanhemmat ovat siunaus. Meille mummot ja ukit ovat olleet tärkeä tukiverkko, ei tarvinnut mennä koulun jälkeen iltapäiväkerhoon kun pääsi mummolaan ja aina ovat olleet tukena kun on apua tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmyys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on jokusen kerran hoitanut lapsiamme pitkin hampain, nyt kun itse on vanha ja tarvitsee apua, soittelee mulle yölläkin, kun ei saa unta. Ja odottaa, että minä siivoan, leivon, teen ruokaa, vien sinne ja tänne, koska onhan hänkin minut hoitanut. Palkaksi tekemisistäni saan valitusta. Teen sen mikä on pakko, mutta mitään ylimääräistä seurustelua en harrasta, olkoot yksin.
Et siis seurustele äitisi kanssa, kun hän on hoitanut lapsiasi vain muutaman kerran. Lapsenlapsienko hoitamisesta saa pisteitä? Äitisi on hoitanut sinut, se on ollut hänen tehtävänsä. Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
Onneksi et ole tyttäreni.Keitä nämä katkerat ja elämästä tietämättömät trollaajat ovat? Eiväthän oikeasti kenenkään vanhempia tai isovanhempia?
Pelottavia ihmisiä.
Eivät ole pelottavia ihmisiä vaan ihan normaaleja. Mutta miksi äitinsä kanssa pitäisi olla väleissä sitten kun hän on vanha jos hän on koko ikänsä ollut vaikea ihminen. Tuo kuulostaa omalta äidiltäni. On asioita joita en voi äidilleni ikinä antaa anteeksi. Eikä liity siihen ettei ole lapsiani hoitanut vaan ihan muihin asioihin. Kaikki äidit eivät vaan ole hyviä. Kerran viikossa kuskaan äitini kauppaan ruokaostoksille vain siksi, että on äitini. Valitettavasti on äitini. Itse yritän olla parempi äiti.
Itkisin varmaankin onnesta, jos meillä olisi sellaiset mummut ja vaarit, jotka joskus, vaikka edes kerran vuodessa, ottaisivat lapsenlapsia hoitoon pariksi tunniksi-yhdeksi yöksi. En voisi koskaan vaatia mitään jatkuvaa hoitoapua, sillä en jaksaisi varmasti sellaista itsekään, jos olisin isovanhempi. Mutta se, että on ystävällinen ja tarjoaa apuaan edes joskus harvoin, olisi minusta inhimillistä. En pystyisi sanoin kuvailemaan kiitollisuuttani, jos esim. kerran vuodessa saisin nukkua yön rauhassa ja syödä aamiaiseni rauhassa ja samalla tietäisin lasteni olevan tuttujen ja rakkaiden ihmisten hellässä hoivassa.
Mutta tämä olikin vain haavekuva, joka meidän perheessä ei tule koskaan toteutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkisin varmaankin onnesta, jos meillä olisi sellaiset mummut ja vaarit, jotka joskus, vaikka edes kerran vuodessa, ottaisivat lapsenlapsia hoitoon pariksi tunniksi-yhdeksi yöksi. En voisi koskaan vaatia mitään jatkuvaa hoitoapua, sillä en jaksaisi varmasti sellaista itsekään, jos olisin isovanhempi. Mutta se, että on ystävällinen ja tarjoaa apuaan edes joskus harvoin, olisi minusta inhimillistä. En pystyisi sanoin kuvailemaan kiitollisuuttani, jos esim. kerran vuodessa saisin nukkua yön rauhassa ja syödä aamiaiseni rauhassa ja samalla tietäisin lasteni olevan tuttujen ja rakkaiden ihmisten hellässä hoivassa.
Mutta tämä olikin vain haavekuva, joka meidän perheessä ei tule koskaan toteutumaan.
Minkä ikäiset lapset? Jos kerta vuoteen riittäisi, niin eikö sitä oikeasti voisi palkata lastenhoitajan? Mm. Care.com:ista löytyy monia alan opiskelijoita, samoin oppilaitoksen seiniin voi laittaa ilmoituksua, tuttujen tutuilta voi kysellä, facebookryhmistä voisi etsiä, tsekata toimiiko mll kaupungissasi?
Ymmärrän ettei taaperoa jätetä tuntemattomille - minä en jättänyt edes eri paikkakunnalla asuville isovanhemmille, mutta mikä estää esim työhaastattelun ja parin tapaamisen jälkeen palkkaamasta lähihoitaja- tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa vaikkapa 5 ja 2,5-vuotiaille lapsille? Jos tarve on oikeasti kova ja kyseessä noin harvoin tarvittu apu.
Ihmettelen aina vaan, miten sen avun palkkaaminen on niin poissuljettu vaihtoehto?
Tän ketjun oheen sopisi hyvin se "onko muilla 70-luvulla syntyneillä tällaista" -ketju, joka on valtavan pitkä ja antaa kyllä aika hyvän katsauksen siihen, millaista se suurten iläluokkien vanhemmuus (ketju käsitteli pääosin äitejä) on ollut ja millaisia ovat nyt eläkeläisinä kyn tosiaan on "nytkun" -aika. On muuten karua luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkisin varmaankin onnesta, jos meillä olisi sellaiset mummut ja vaarit, jotka joskus, vaikka edes kerran vuodessa, ottaisivat lapsenlapsia hoitoon pariksi tunniksi-yhdeksi yöksi. En voisi koskaan vaatia mitään jatkuvaa hoitoapua, sillä en jaksaisi varmasti sellaista itsekään, jos olisin isovanhempi. Mutta se, että on ystävällinen ja tarjoaa apuaan edes joskus harvoin, olisi minusta inhimillistä. En pystyisi sanoin kuvailemaan kiitollisuuttani, jos esim. kerran vuodessa saisin nukkua yön rauhassa ja syödä aamiaiseni rauhassa ja samalla tietäisin lasteni olevan tuttujen ja rakkaiden ihmisten hellässä hoivassa.
Mutta tämä olikin vain haavekuva, joka meidän perheessä ei tule koskaan toteutumaan.
Minkä ikäiset lapset? Jos kerta vuoteen riittäisi, niin eikö sitä oikeasti voisi palkata lastenhoitajan? Mm. Care.com:ista löytyy monia alan opiskelijoita, samoin oppilaitoksen seiniin voi laittaa ilmoituksua, tuttujen tutuilta voi kysellä, facebookryhmistä voisi etsiä, tsekata toimiiko mll kaupungissasi?
Ymmärrän ettei taaperoa jätetä tuntemattomille - minä en jättänyt edes eri paikkakunnalla asuville isovanhemmille, mutta mikä estää esim työhaastattelun ja parin tapaamisen jälkeen palkkaamasta lähihoitaja- tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa vaikkapa 5 ja 2,5-vuotiaille lapsille? Jos tarve on oikeasti kova ja kyseessä noin harvoin tarvittu apu.
Ihmettelen aina vaan, miten sen avun palkkaaminen on niin poissuljettu vaihtoehto?
Aikamoinen prosessi jotta saa kahdeksi tunniksi apua kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkisin varmaankin onnesta, jos meillä olisi sellaiset mummut ja vaarit, jotka joskus, vaikka edes kerran vuodessa, ottaisivat lapsenlapsia hoitoon pariksi tunniksi-yhdeksi yöksi. En voisi koskaan vaatia mitään jatkuvaa hoitoapua, sillä en jaksaisi varmasti sellaista itsekään, jos olisin isovanhempi. Mutta se, että on ystävällinen ja tarjoaa apuaan edes joskus harvoin, olisi minusta inhimillistä. En pystyisi sanoin kuvailemaan kiitollisuuttani, jos esim. kerran vuodessa saisin nukkua yön rauhassa ja syödä aamiaiseni rauhassa ja samalla tietäisin lasteni olevan tuttujen ja rakkaiden ihmisten hellässä hoivassa.
Mutta tämä olikin vain haavekuva, joka meidän perheessä ei tule koskaan toteutumaan.
Minkä ikäiset lapset? Jos kerta vuoteen riittäisi, niin eikö sitä oikeasti voisi palkata lastenhoitajan? Mm. Care.com:ista löytyy monia alan opiskelijoita, samoin oppilaitoksen seiniin voi laittaa ilmoituksua, tuttujen tutuilta voi kysellä, facebookryhmistä voisi etsiä, tsekata toimiiko mll kaupungissasi?
Ymmärrän ettei taaperoa jätetä tuntemattomille - minä en jättänyt edes eri paikkakunnalla asuville isovanhemmille, mutta mikä estää esim työhaastattelun ja parin tapaamisen jälkeen palkkaamasta lähihoitaja- tai varhaiskasvatuksen opiskelijaa vaikkapa 5 ja 2,5-vuotiaille lapsille? Jos tarve on oikeasti kova ja kyseessä noin harvoin tarvittu apu.
Ihmettelen aina vaan, miten sen avun palkkaaminen on niin poissuljettu vaihtoehto?
Aikamoinen prosessi jotta saa kahdeksi tunniksi apua kerran vuodessa.
Kyse ei ollut mistään pakottavasta tarpeesta, vaan siitä, että olisi itselle rentouttavaa ja ihanaa viedä joskus lapset isovanhemmille. Olisi myös mahtavaa, jos isovanhemmat nauttisivat pienten seurasta ja antaisivat lapsille muistoja ja hyviä hetkiä toistensa seurassa.
Jos tarvitsen hoitajaa esim. työhaastattelua varten ja mitä näitä nyt on, osaan kyllä palkata sellaisen. Kiitos kuitenkin huolenpidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monetkaan nykyiset isovanhemmat ei tajua, että vaatimukset lastenhoidossa ovat ihan toista luokkaa kuin esim. 70-luvulla. Mua ei ainakaan kuskattu oikeastaan koskaan minnekään, harrastuksiin sai mennä, jos itse kulki. Kävin esim. kuorossa, mutta se jäi, koska en talven pimeillä ja liukkailla uskaltanut kulkea 5 km:n matkaa. Tanssipaikoille mentiin liftillä. Ruuanlaitto oli sitä ja tätä; usein meillä syötiin pelkkiä perunoita ja ruskeaa kastiketta, ruuaksi saattoi olla myös puuroa tai pelkkää spagettia. Salaateista ja mistään terveellisyysjutuista ei puhuttu mitään. Kesälomalla lapset olivat päineen, syötiin päivä muroja ja leipää ja tehtiin mitä lystää. Suihkussa käytiin pari kertaa viikossa ja samalla vaihdettiin puhtaat vaatteet.
Koulunkäyntiin vanhemmat osallistuivat sen vanhempainillan verran ja katsomalla numerot todistuksesta. Lomareissuja ei pahemmin tehty, harvempi teki lastensa kanssa yhtään mitään. Uimassa me lapset käytiin keskenämme jostain ekaluokasta lähtien, siis järvessä, ilman mitään valvontaa. Koulun jälkeen huideltiin missä huvittaa, ei kukaan katsonut perään. Kaikenlaista kyllä tapahtuikin, paljon tapaturmia, vakaviakin. Iltaisin vanhemmat katsoivat lähinnä telkkaria.
No, se oli sitä aikaa, eikä muusta tiedetty. Mutta olisihan se hyvä, että isovanhemmat ymmärtäisivät miten paljon enemmän lastenhoito ja -kasvatus vaatii nykyään kuin ennen. Myös kodinhoito on ihan aikaavievää sekin, vaikka on koneita, niin vaatimustasokin on kasvanut. Pyykkiä tulee enemmän, kodin oletetaan olevan puhdas ja siisti ja viihtyisä ja pihankin kaunis. Mun kotona ei lapsuudessani edes ollut ruohonleikkuria, ei ollut nurmikkoakaan. Työelämäkin on ihan toista luokkaa kuin ennen. Pitää koko ajan kouluttautua ja pysyä kehityksessä mukana, tahti on tiukka ja työt tulevat usein mukana kotiinkin. Esim. äitini oli toimistohommissa valtiolla ja toimistossa oli 40 työntekijää. Nyt koko toimistoa ei ole, sen hommat hoidetaan naapurikunnassa, jossa on yhtä paljon työntekijöitä hoitamassa useamman kunnan asiat. Myös isäni työpaikka on lakkautettu ja tehtävät siirretty toiseen toimipisteeseen, työntekijöitä on paljon vähemmän, mutta työtä enemmän.
No noita vuosikymmeniä on kyllä aika vaikea vertailla keskenään. Onhan kaikki muuttunut, ne "vaatimustasot" jokainen laittaa itse itselleen. Eihän mistään nytkään vaadita, että lapsilla pitää olla harrastuksia. Ei kukaan sano, miten siistiä sinulla pitää olla kotona, millainen piha jne. Itse sinä ne vaatimukset itsellesi asetat!
Tottakai on tullut uutta tietoa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Trendit lastenhoidossa ovat muuttuneet moneen kertaan, isät ovat tulleet lasten hoitoon mukaan yhä enemmän.
Ruokailu on myös muuttunut, ihan siksi, että valmisruuat ja puolivalmisteet ovat tulleet helpottamaan arkea. -70 luvulla kauppojen tarjonta oli vielä niukkaa ainakin maaseudulla. Ruskea kastike oli varmaan aika tavallinen ruoka tuolloin lapsiperheessä, ei tiedetty muusta, ei se ole sen ajan vanhempien huonommuutta.
Tuo työpaikkojen vertailukin on turhaa, silloin tehtiin paljon käsin, ei ollut tietokoneita laskemassa. Oli konekirjoitusta, raporttien tekemistä yms Pankkisektorilla oli paljon töitä, ne työpaikat hävisivät tietokoneiden mukana.
Nyt nuo kaikki laskemiset ja käsin kirjaamiset tuntuvat turhilta, mutta sillon ne olivat tarpeellisia. Ei niitä töitä kukaan itselleen keksinyt.
Nykyään joutuu lapsi huostaan jos sitä kasvattaa kuten 70-luvulla kasvatettiin. Eli ei ne vaatimukset nykyvanhemmilta tule.
Hohhoh, tuo huostaanotto on kummallinen kummitus joidenkin mielessä. Tosiasiassa saa olla aikamoista laiminlyöntiä, ennen kuin niin tapahtuu. Vanhemmat juopottelevat, narkkaavat, pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, lapsi narkkaa, vaeltelee. Jos nyt ajattelet tavallista työssäkäyvää pariskuntaa, miten helposti heidän lapset huostaan otetaan, ei ihan vähästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monetkaan nykyiset isovanhemmat ei tajua, että vaatimukset lastenhoidossa ovat ihan toista luokkaa kuin esim. 70-luvulla. Mua ei ainakaan kuskattu oikeastaan koskaan minnekään, harrastuksiin sai mennä, jos itse kulki. Kävin esim. kuorossa, mutta se jäi, koska en talven pimeillä ja liukkailla uskaltanut kulkea 5 km:n matkaa. Tanssipaikoille mentiin liftillä. Ruuanlaitto oli sitä ja tätä; usein meillä syötiin pelkkiä perunoita ja ruskeaa kastiketta, ruuaksi saattoi olla myös puuroa tai pelkkää spagettia. Salaateista ja mistään terveellisyysjutuista ei puhuttu mitään. Kesälomalla lapset olivat päineen, syötiin päivä muroja ja leipää ja tehtiin mitä lystää. Suihkussa käytiin pari kertaa viikossa ja samalla vaihdettiin puhtaat vaatteet.
Koulunkäyntiin vanhemmat osallistuivat sen vanhempainillan verran ja katsomalla numerot todistuksesta. Lomareissuja ei pahemmin tehty, harvempi teki lastensa kanssa yhtään mitään. Uimassa me lapset käytiin keskenämme jostain ekaluokasta lähtien, siis järvessä, ilman mitään valvontaa. Koulun jälkeen huideltiin missä huvittaa, ei kukaan katsonut perään. Kaikenlaista kyllä tapahtuikin, paljon tapaturmia, vakaviakin. Iltaisin vanhemmat katsoivat lähinnä telkkaria.
No, se oli sitä aikaa, eikä muusta tiedetty. Mutta olisihan se hyvä, että isovanhemmat ymmärtäisivät miten paljon enemmän lastenhoito ja -kasvatus vaatii nykyään kuin ennen. Myös kodinhoito on ihan aikaavievää sekin, vaikka on koneita, niin vaatimustasokin on kasvanut. Pyykkiä tulee enemmän, kodin oletetaan olevan puhdas ja siisti ja viihtyisä ja pihankin kaunis. Mun kotona ei lapsuudessani edes ollut ruohonleikkuria, ei ollut nurmikkoakaan. Työelämäkin on ihan toista luokkaa kuin ennen. Pitää koko ajan kouluttautua ja pysyä kehityksessä mukana, tahti on tiukka ja työt tulevat usein mukana kotiinkin. Esim. äitini oli toimistohommissa valtiolla ja toimistossa oli 40 työntekijää. Nyt koko toimistoa ei ole, sen hommat hoidetaan naapurikunnassa, jossa on yhtä paljon työntekijöitä hoitamassa useamman kunnan asiat. Myös isäni työpaikka on lakkautettu ja tehtävät siirretty toiseen toimipisteeseen, työntekijöitä on paljon vähemmän, mutta työtä enemmän.
No noita vuosikymmeniä on kyllä aika vaikea vertailla keskenään. Onhan kaikki muuttunut, ne "vaatimustasot" jokainen laittaa itse itselleen. Eihän mistään nytkään vaadita, että lapsilla pitää olla harrastuksia. Ei kukaan sano, miten siistiä sinulla pitää olla kotona, millainen piha jne. Itse sinä ne vaatimukset itsellesi asetat!
Tottakai on tullut uutta tietoa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Trendit lastenhoidossa ovat muuttuneet moneen kertaan, isät ovat tulleet lasten hoitoon mukaan yhä enemmän.
Ruokailu on myös muuttunut, ihan siksi, että valmisruuat ja puolivalmisteet ovat tulleet helpottamaan arkea. -70 luvulla kauppojen tarjonta oli vielä niukkaa ainakin maaseudulla. Ruskea kastike oli varmaan aika tavallinen ruoka tuolloin lapsiperheessä, ei tiedetty muusta, ei se ole sen ajan vanhempien huonommuutta.
Tuo työpaikkojen vertailukin on turhaa, silloin tehtiin paljon käsin, ei ollut tietokoneita laskemassa. Oli konekirjoitusta, raporttien tekemistä yms Pankkisektorilla oli paljon töitä, ne työpaikat hävisivät tietokoneiden mukana.
Nyt nuo kaikki laskemiset ja käsin kirjaamiset tuntuvat turhilta, mutta sillon ne olivat tarpeellisia. Ei niitä töitä kukaan itselleen keksinyt.
Nykyään joutuu lapsi huostaan jos sitä kasvattaa kuten 70-luvulla kasvatettiin. Eli ei ne vaatimukset nykyvanhemmilta tule.
Hohhoh, tuo huostaanotto on kummallinen kummitus joidenkin mielessä. Tosiasiassa saa olla aikamoista laiminlyöntiä, ennen kuin niin tapahtuu. Vanhemmat juopottelevat, narkkaavat, pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, lapsi narkkaa, vaeltelee. Jos nyt ajattelet tavallista työssäkäyvää pariskuntaa, miten helposti heidän lapset huostaan otetaan, ei ihan vähästä.
Jos lasta kasvattaa kuten 70-luvulla niin kyllä siinä vaikeuksiin joutuu.
Nykyään esim suositus on että alle 12-vuotiasta lasta ei saisi jättää yksin.
Ja päiväkodeissa tarkkaillaan "lapsen ja vanhemman dialogia" hakutilanteissa jne.
Helsingin sosiaalivirasto kampanjoi 200 000 eurolla, että vanhempi ei saa käyttää puhelinta lapsen seurassa, vaan pitää olla läsnä.
Hammaslääkäriin pitää mennä keskellä työpäivää vielä kutosluokkalaisen kanssa tai tulee huutoa.
Jos lapsen kasvukäyrä poikkeaa 0,4 senttiä viiden vuoden tarkkailujaksolla, joutuu käymään vähintään yhdellä lääkärillä ja kertaamaan ruokavalion.
JA NIIN EDELLEEN.
Alue: Aihe vapaa
No noita vuosikymmeniä on kyllä aika vaikea vertailla keskenään. Onhan kaikki muuttunut, ne "vaatimustasot" jokainen laittaa itse itselleen. Eihän mistään nytkään vaadita, että lapsilla pitää olla harrastuksia. Ei kukaan sano, miten siistiä sinulla pitää olla kotona, millainen piha jne. Itse sinä ne vaatimukset itsellesi asetat!
Tottakai on tullut uutta tietoa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Trendit lastenhoidossa ovat muuttuneet moneen kertaan, isät ovat tulleet lasten hoitoon mukaan yhä enemmän.
Ruokailu on myös muuttunut, ihan siksi, että valmisruuat ja puolivalmisteet ovat tulleet helpottamaan arkea. -70 luvulla kauppojen tarjonta oli vielä niukkaa ainakin maaseudulla. Ruskea kastike oli varmaan aika tavallinen ruoka tuolloin lapsiperheessä, ei tiedetty muusta, ei se ole sen ajan vanhempien huonommuutta.
Tuo työpaikkojen vertailukin on turhaa, silloin tehtiin paljon käsin, ei ollut tietokoneita laskemassa. Oli konekirjoitusta, raporttien tekemistä yms Pankkisektorilla oli paljon töitä, ne työpaikat hävisivät tietokoneiden mukana.
Nyt nuo kaikki laskemiset ja käsin kirjaamiset tuntuvat turhilta, mutta sillon ne olivat tarpeellisia. Ei niitä töitä kukaan itselleen keksinyt.