En jaksa ihastumisen tunteita enää!

Nyt jumankauta otatte itseänne niskasta kiinni ja lopetatte nuo ihastumis-märehtimiset. Aikuiset mammat! Hankkikaa jotain muuta mielekästä tekemistä.

Miehenä mietin, että eikö teillä ole mitään itsekunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jumankauta otatte itseänne niskasta kiinni ja lopetatte nuo ihastumis-märehtimiset. Aikuiset mammat! Hankkikaa jotain muuta mielekästä tekemistä.

Miehenä mietin, että eikö teillä ole mitään itsekunnioitusta.

On, on itsekunnioitusta, mutta tunteita ei noin vaan saa pois. Ollaanhan me yritetty... Ei sitä tarvitse edes kohteelle kertoa, että tunteita on.. Ne vaan on ja pysyy.

Joo ei nämä ihastumiset koskaan mene ohi. Itse ihastuin entiseen työkaveriini, häntä ennen ei ollut oikein ketään noin 10 vuoteen. Hän lopetti jo pari vuotta sitten mutten pääse millään yli hänestä.  Ikääkin alkaa olemaan enkä tiedä jäänkö sitten ikuisesti yksin. En koskaan edes päässyt kertomaan hänelle tunteistani :<

m35

Vierailija kirjoitti:

Joo ei nämä ihastumiset koskaan mene ohi. Itse ihastuin entiseen työkaveriini, häntä ennen ei ollut oikein ketään noin 10 vuoteen. Hän lopetti jo pari vuotta sitten mutten pääse millään yli hänestä.  Ikääkin alkaa olemaan enkä tiedä jäänkö sitten ikuisesti yksin. En koskaan edes päässyt kertomaan hänelle tunteistani :<

m35

Mikähän siinä on, että toisiinsa ihastujat harvoin tapaavat toisiaan? Sitten näitä yksipuolisia ihastuksia riittää liiaksi asti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei nämä ihastumiset koskaan mene ohi. Itse ihastuin entiseen työkaveriini, häntä ennen ei ollut oikein ketään noin 10 vuoteen. Hän lopetti jo pari vuotta sitten mutten pääse millään yli hänestä.  Ikääkin alkaa olemaan enkä tiedä jäänkö sitten ikuisesti yksin. En koskaan edes päässyt kertomaan hänelle tunteistani :<

m35

Mikähän siinä on, että toisiinsa ihastujat harvoin tapaavat toisiaan? Sitten näitä yksipuolisia ihastuksia riittää liiaksi asti...

Jaa-a paha sanoa. Hän kyllä piti minustakin ja oli meillä paljon silmäpeliäkin alussa. Sitten hän aloitti jonkunlaisen suhteen toisen työkaverin kanssa ja sen jälkeen lopetti töissä. Olin tosiaan ollut noin 10v ilman mitään 'aitoa' suhdetta enkä oikein uskaltanut tehdä mitään tämän työkaverin kanssa.... nyt kyllä kaduttaa ja paljon. Miten näistä pääsee yli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei nämä ihastumiset koskaan mene ohi. Itse ihastuin entiseen työkaveriini, häntä ennen ei ollut oikein ketään noin 10 vuoteen. Hän lopetti jo pari vuotta sitten mutten pääse millään yli hänestä.  Ikääkin alkaa olemaan enkä tiedä jäänkö sitten ikuisesti yksin. En koskaan edes päässyt kertomaan hänelle tunteistani :<

m35

Mikähän siinä on, että toisiinsa ihastujat harvoin tapaavat toisiaan? Sitten näitä yksipuolisia ihastuksia riittää liiaksi asti...

Jaa-a paha sanoa. Hän kyllä piti minustakin ja oli meillä paljon silmäpeliäkin alussa. Sitten hän aloitti jonkunlaisen suhteen toisen työkaverin kanssa ja sen jälkeen lopetti töissä. Olin tosiaan ollut noin 10v ilman mitään 'aitoa' suhdetta enkä oikein uskaltanut tehdä mitään tämän työkaverin kanssa.... nyt kyllä kaduttaa ja paljon. Miten näistä pääsee yli?

Ei aavistusta miten pääsee yli... Perustelut ei auta tunteita laantumaan.

Itselläni auttoi ainoastaan työpaikan vaihtaminen ja täydellinen välien poikkipistäminen. Jos olisimme jatkaneet yhteydenpitoa edes kavereina, niin en olisi varmaan koskaan saanut tuota miestä mielestäni. Kannattaa vaan yrittää aktiivisesti vältellä ihastusta, tiedän, että se on käytännössä mahdotonta, jos työskentelette yhdessä. Lisäksi suosittelen keksimään jotain mielekästä tekemistä ja ajattelemaan tämän ihastuksen huonoja puolia. Nämä keinot eivät kylläkään auttaneet itselläni yhtään, mutta aina kannattaa kuitenkin kokeilla..

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi ainoastaan työpaikan vaihtaminen ja täydellinen välien poikkipistäminen. Jos olisimme jatkaneet yhteydenpitoa edes kavereina, niin en olisi varmaan koskaan saanut tuota miestä mielestäni. Kannattaa vaan yrittää aktiivisesti vältellä ihastusta, tiedän, että se on käytännössä mahdotonta, jos työskentelette yhdessä. Lisäksi suosittelen keksimään jotain mielekästä tekemistä ja ajattelemaan tämän ihastuksen huonoja puolia. Nämä keinot eivät kylläkään auttaneet itselläni yhtään, mutta aina kannattaa kuitenkin kokeilla..

Olen kyllä yrittänyt tuota kaikkea, ei auta yhtään. En ole nyt kahteen vuoteen nähnyt ihastustani mutta ajattelen silti häntä kokoajan. Hänen siskonsa on vielä samassa työpaikassa, ehkä hän muistuttaa liikaa ihastustani.

Huonoja puolia en juuri tiedä hänestä, ehkä pitäisi haastatella hänen siskoa ja pyytää häntä kertomaan kaikki ihastuksestani? Miten tämä edes onnistuisi? Olemme jonkinlaisissa väleissä siskon kanssa mutta emme niin läheisissä että tämä olisi soveliasta. Pitäiskö vaan vetää sisko syrjään ja kysyä suoraan?:D

Onko tämä ihan tuhoon tuomittu idea? En vaan pääse irti ihastuksesta vaikka mitä tekisi. Nyt jo kaksi vuotta helvettiä takana, ei vaan jaksa enää. En kyllä haluaisi lopettaa töitäkään kun ei ole mitään muuta. Miten sisko suhtautuisi asiaan jos kyselisin kaiken ihastuksesta? Ehkä se auttaisi pääsemään yli jos tietää jotain pahempia vikoja.

u

Voi sitä noinkin hukata elämäänsä ja nuoruutensa. Vuosikausia jostain ihmisestä haaveillen... joo.

Ihmiset ovat oikeasti todella erilaisia. Itse en pystysi samaa. Siis en eläisi haavemaailmassa vuosikausia. Mieti tätä jos vaikka auttaisi.

Mieti ihastustasi kakalla. Ei enää niin houkuta :)

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä noinkin hukata elämäänsä ja nuoruutensa. Vuosikausia jostain ihmisestä haaveillen... joo.

Ihmiset ovat oikeasti todella erilaisia. Itse en pystysi samaa. Siis en eläisi haavemaailmassa vuosikausia. Mieti tätä jos vaikka auttaisi.

Ei mulla ennen ole ollut mitään tälläisiä tunteita... voihan olla että nyt rakastuin oikeasti. Ei mun elämästä nyt ole kuin 4 vuotta mennyt tähän, ei se maailmanloppu ole.

Vierailija kirjoitti:

Mieti ihastustasi kakalla. Ei enää niin houkuta :)

Ootko nyt ihan tosissasi? Aika huonoja neuvoja täällä 

Itsellä ollut sama tilanne ja on se aikamoista itsepetoksessa elämistä. Olen aina ollut taipuvainen päiväunelmointiin ja haaveiluun.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut sama tilanne ja on se aikamoista itsepetoksessa elämistä. Olen aina ollut taipuvainen päiväunelmointiin ja haaveiluun.

Millä tavalla itsepetosta? Et tuntenut ihastustasi oikeasti, olit vain ihastunut mielikuvaan?

kylläpäs nää mielenkiintoiset ketjut kuolee nopeesti! Ja ensitreffit alttarilla suomi 2017 ketjut porskuttaa..

Vaikka tunnen tämän kyseisen ihastuksen melko hyvin jo, tiedän myös huonoja puolia. Tiedän,että koskaan meistä ei tulisi mitään parisuhteessa yms yms yms.. Niiin... silti kaipaan ihastusta. Aina niin hyvällä tuuleella oon ku olen hänet nähnyt. Mutta kun haluaisi vaan enemmän ja enemmän aikaa viettää hänen kanssa. Aiemmin meillä oli yhteinen harrastus, sitä kahdestaan harrastettiin mutta sekin jäänyt miehen puolelta, se otti lujille. Syytä ei koskaan kertonut, yht äkkiä vaan lopetti. Mutta en todellakaan kehtaa enää takasin pyytää. AP

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tunnen tämän kyseisen ihastuksen melko hyvin jo, tiedän myös huonoja puolia. Tiedän,että koskaan meistä ei tulisi mitään parisuhteessa yms yms yms.. Niiin... silti kaipaan ihastusta. Aina niin hyvällä tuuleella oon ku olen hänet nähnyt. Mutta kun haluaisi vaan enemmän ja enemmän aikaa viettää hänen kanssa. Aiemmin meillä oli yhteinen harrastus, sitä kahdestaan harrastettiin mutta sekin jäänyt miehen puolelta, se otti lujille. Syytä ei koskaan kertonut, yht äkkiä vaan lopetti. Mutta en todellakaan kehtaa enää takasin pyytää. AP

Sama. Meillä on niin erilaiset periaatteet ja hänellä on joitain todella ärsyttäviä mielipiteitä joita en voi sietää, mutta silti... En käsitä miksi nuo arvokysymys- ja periaate-erot eivät riitä syyksi lopettamaan ihastumisen tunnetta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan näyttämään selvästi sille ihastukselle asian. Sen jälkeen kun ootte sen tehneet ette oo enää ihastuneet.

Nimimerkillä paskaaniskaan

Öö, ei auttanut mulla. Kerroin tunteistani aika suoraan (en nyt ihan suoraan, mut niin suoraan, että jos toisella olis tunteita, olisi se ollut selvä aloite). Torjui mut niin lempeästi kuin mahdollista, suhtautuu ystävällisesti muhun ja itseäni kalvaa... tunteet ei poistu.

Oli reilu kun torjui suoraan. Minun tapauksessa torjunta tuli epäsuorasti. Kohteli kyllä ystävällisesti mutta sanoi ilkeästi sellaisia asioita joista tajusin etten ole ihastuttava. Pakoilee minua.

No mut sittenhän se on pelkuri, tyly, huono tyyppi. Onko enää niin ihastuttava sittenkään? Mietipä silleen