Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka kasvatatte lapsenne "sukupuolen mukaan"
12.09.2017 |
Miten se käytännössä sujuu? Vain tytöt tekevät kotitöitä ja pojat saa maata sohvalla ja ehkä auttaa isukkia auton rassaamisessa? Tytöille pitkät hiukset ja mekot päälle kysymättä oma mielipidettä? Ja pojille tietenkin lyhyet hiukset. Ostatteko joulu- ja synttärilahjatkin "sukupuolen mukaan" kysymättä toiveita?
Sukupuolineutraali kasvatus ei tarkoita, että pojat pakoitetaan pukemaan mekot ylleen ja että ne on tytöiltä kielletty. Se tarkoittaa, että sekä tytöt että pojat voivat leikkiä niillä leluilla mitä tahtovat ja pukea päällen mistä pitävät. Tytöt saavat mekkonsa ja pojat autonsa jos niin haluavat, ja kotityöt jaetaan tasaisesti kykyjen mukaan.
Pointtinä tässä siis se, että miten se kasvatus sukupuolen mukaan teillä näkyy?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala tätä sukupuolineutraalihössötystä...
Mun mielestä maalaisjärki, normaali suvaitsevuus ja herkkyys lasten suhteen on kaiken a ja o. Yhtä lailla totaalisukupuolineutraalihössöttäjät voi vetää pahasti överiksi kuin nekin vanhemmat, joiden mielestä on tiukasti "tyttöjen juttuja" ja "poikien juttuja" ja niissä pitäydytään väkisin. Meillä on yksi lapsi, poika, ja hän saa olla mikä on. Sitä sukupuolta ei kielletä, ei tuputeta, ei häivytetä, ei neutralisoida piiloon. Se vaan on. Sillä on pippeli ja sanoo itsekin itseään pojaksi. Tai lapseksi, välillä vauvattaa ja sanoo itseään vauvaksi. :-) Mitä sitä "poikuutta" lähteä kieltämään ja korostamaan, että "eikun olet lapsi". Saa tehdä niitä juttuja, mistä tykkää. Kotityöt opetetaan, tykännyt tyhjentää astianpesukonetta ja auttaa pyykeissä jo 1v iästä... On vielä sen ikäinen, että ei hirveästi mukise vaatteista. Ostan niitä oman mieleni mukaan, tykkään lapsella väreistä. On paljon eläinvaatteita, mutta myös autopaitoja. Musta ne on kivoja ja poikakin tykkää niistä. En mitenkään tarkoituksella pue niihin, mutta en myöskään tarkoituksella pue hänelle mitään Frozen-vaatteita, "koska pitäisi olla sukupuolineutraali". Leikkii niin eläimillä, nukeilla kuin leikkikeittiöllä, että autoillakin. Autot on kuitenkin suosikkeja. En tiedä, onko luonnostaan vai onko siksi, koska isänsä sattuu olemaan kiinnostunut autoista ja lukee paljon autolehtiä, rassaa autoja... Jos meillä olisi tyttö, saisi samanlailla leikkiä autoilla, jos niistä tykkäisi. En kuitenkaan ole isältään kieltänyt autoja, ettei poika vain niistä kiinnostuisi. :-)
Mun mielestä sekin voi olla lapselle haitallista, jos ei kerrota omasta sukupuolesta selkeästi eikä kerrota sukupuolien välisistä eroista. Kyllä jo 2-vuotiasta ihan luontaisesti kiinnostaa, miksi tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli. Niistä kerrotaan asioiden oikeilla nimillä lapsen tasoisesti ja kerrotaan, että ne on erilaiset, mutta yhtä hyvät silti. Enemmistö lapsista nyt varmasti kokee oman sukupuolensa omakseen ja sillä mennään toistaiseksi. Jos joskus alkaa vaikuttaa, että lapsi ei koe itseään pojaksi, sitten katsotaan tilanne uudelleen. Mitä sitä kuitenkaan lähteä tän ikäisen lapsen mieltä sekoittamaan millään sukupuolineutraaliuksilla? Pääasia, että kaikki voi tehdä kaikkea ja tykätä kaikesta, oman mieltymyksensä ja persoonansa mukaan? Jokainen normaali vanhempi tämän varmasti tajuaa?
Mitä tarkoitat tuolla mielen sekoittamisella sukupuolineutraaliuksilla? Kasvatustyylisi kuulostaa jo melko neutraalilta, kukaan ei ole pyytänyt kieltämään lapsen omaa sukupuoli-identiteettiä.
Ap
No esim. se, kun jotkut ei halua puhua lapselle tytöistä ja pojista, vaan kaikkien pitäisi muka puhua vain lapsista, koska eri sukupuolet on "paha asia". Tai musta se ainakin joskus kuulostaa siltä kuin eri sukupuolet olisi jotenkin paha asia joidenkin mielestä. Siinä mun mielestä mennään metsään, kun aletaan kieltää ne sukupuolet ja kaikista yritetään tehdä just sitä samaa massaa. Lapselta ikäänkuin pahimmillaan pimitetään se oma sukupuoli. Vaarana voi olla, että lapsi alkaa kokea oman "poikuutensa" tai "tyttöytensä" jotenkin vääränä asiana.
Tiedän, että oma kasvatustyyli on aika neutraali. Mutta mä puhuisin mieluummin normaalista kuin neutraalista. Mulla ei ole takana mitään ideologiaa ja lapsi saa olla poika. En ole hänestä väkisin mitään tyttöä leipomassa enkä edes tyttömäistä poikaa, mutta en väkisin mitään miesten miestäkään enkä Poikaa isolla Peellä. Hän saa tehdä sekä poikien että tyttöjen juttuja ja toimia omalla tavallaan. Tiedän, että sukupuolineutraaliudessa ei periaatteessa virallisesti kielletä lapselta omaa sukupuolta, mutta silti se joillain mun mielestä menee just siihen. Se on joillain vain se toinen ääripää, missä ei-sukupuolineutraaleilla pahimmillaan on toisena ääripäänä se, että pojat ei saa leikkiä nukeilla eikä pukeutua pinkkiin, eikä tytöt saa riehua tai leikkiä autoilla. Äärisukupuolineutraaleilla taas vältellään ettei tytöt leikkisi nukeilla eikä pojat autoilla (mä oon meinaan saanut kritiikkiä poikani autokiinnostuksesta ja autopaidoista). Molemmat ääripäät on musta yhtä huonoja. Sit siihen väliin mahtuu sukupuolineutraaleja ja ei-sukupuolineutraaleja, joilla lapsi saa olla mitä on. Ne on (me ollaan) oikeastaan aika samaa porukkaa loppujen lopuksi tai ainakin toimitaan aika samanlailla loppupeleissä. Toiset vain määrittää itsensä ja toimintatapansa ja toiset "vain on" ihan tavallisesti tekemättä siitä mitään elämää suurempaa numeroa. Mun mielestä tää koko sukupuolineutraalikeskustelu on yleisesti ottaen noussut nykypäivänä niin oudoksi ja hämmentäväksikin aiheeksi jo omasta mielestäni ja ihmettelen, miksi tästä pitää niin kovin kaikkialla vouhottaa? Jos jo aikuinen kokee tämän epäkummallisena, niin miten asian kokee pieni lapsi? Miksei voida vain olla ja antaa kaikkien olla, mitä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisten tarvitse korostaa omaa sukupuoltaan, ei sillä ole mitään merkitystä, koska se on vain ajatusrakennelma ja minätunteen samaistaminen ajatukseen olen sitä tai tätä. Ei ihminen voi olla ajatuksensa. On mielipuolista, että ihminen rakentaa käsityksensä itsestään ajatuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Lapsia tulee kohdella eri tavoin sukupuolensa vuoksi! Poikia ei pidä kohdella kuten tyttöjä, koska he ovat erilaisia kuin tytöt. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Tasapuolinen toki pitää olla, ja poikien pitää osallistua kotitöihin siinä kuin tyttöjenkin.
Mitenkäs töissä? Jos mulla on kaksi alaista, joista toinen on mies ja toinen nainen, pitääkö minun kohdella heitä eri tavoin? Anna joku esimerkki.
Tahallasiko esität tyhmää? Esim. miesalaiselle et voi myöntää äitiyslomaa (naiselle voit mikäli saa lapsen), työterveyspalvelut on syytä miettiä sukupuolen mukaan (naisille ei tarjota eturauhastutkimusta ja miehille mammografiaa tai gyne-palveluita). Työvaatteet ja -kengät olisi syytä olla sukupuolen mukaista muotoilua.
Työskentelen terästeollisuudessa työterveys kattaa vain työterveyteen liittyvät palvelut, mammografiat ja gynetutkimukset tehdään omalla kustannuksella muualla. Olen pitänyt sekä miesten mitoituksella olevia kokohaalareita että naisten mitoituksella olevia housuja. Kengät ovat olleet nsisten rai miesten mitoituksella, riippuu mallista. Kypärät ovat samanlsisia kaikille.
"Minulle ei ole käynyt näin. Kenellekään muulle ei ole voinut käydä näin." Taattua AV:ta :D:D:D:D
Sitten jos naiset ja miehet kilpailisi urheilussa sekaisin eikä oman sukupuolen mukaan lajiteltuina, valitettaisiin kuitenkin lopulta, kuinka naiset ei pärjää tarpeeksi hyvin esim. kuulantyönnössä ja kuinka on epäreilua, kun miehet aina voittaa...
Jos urheilujoukkueisiin pääsy on epäreilua joidenkin mielestä, niin onko sekin epäreilua, kun miehet ei pääse uimahallissa naisten puolelle? Pitäisikö saada sekapukuhuoneet? Se se vasta olisi sukupuolineutraalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin kuin seinäkello. Toisaalta myöntää erojen merkityksen itsekin (viimeistään aikuisiällä), ainakin jossain määrin, mutta ei tajua miksi ihmiset eivät halua jo pienestä pitäen kasvattaa lapsia siihen todellisuuteen. No onpa outoa ja kummallista.
Mihin todellisuuteen? Miten lapsesi sukuelimet vaikuttavat siihen, miten hänet kasvatat?
Ap
Ei mitenkään. Täällä on yritetty nyt monen sivun verran tolkuttaa sitä, että yleensä lapset on kasvatettu niin, että saavat leikkiä millä haluavat (tytöt voi leikkiä autoilla siinä missä pojatkin ja pojat samalla lailla nukeilla). Se ei ole mitään "sukupuolineutraalia" kasvatusta, vaan ihan NORMAALIA kasvatusta. Mistä nyt on yhtäkkiä keksitty tämä sukupuolineutraali-sana? Ihan kuin olisi jotenkin erikoista ja harvinaista se, että lapset leikkivät sukupuolesta millä haluavat, olkoon barbie, pikkuauto tai vaikka napanöyhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä huidot vähän joka suuntaan. Kysymys kuuluu, että mitkä tyttöjen/poikien tai naisten/miesten erot ovat sellaisia, että ne oikeuttavat kohtelemaan heitä eri tavoin.
Ei miesten ja naisten erilainen kohtelu olekaan hyväksyttävää, jos siihen ei ole hyvää syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Luonnollisesti kasvatetaan eri tavalla, koska miehuus ja naiseus ovat eri asioita. Miehuuteen kuuluu esim. se velvollisuus, että naiset ja lapset päästetään ensimmäisenä pelastusveneisiin.
Miksi miesten pitäisi päästää naiset ensimmäisenä pelastusveneisiin? Elätkö 1900-luvun alkua? Lasten päästämisen vielä ymmärrän, vaikkei itellä ole.
Ap
Juu, olen niin kalkkis, että elän vielä 1900-luvun alkua. Lisäksi uskon, että samat velvollisuudet sukupuolten välillä ovat yhä voimassa, vaikka onkin jo vuosi 2017.
Mitä sinusta uppoavassa laivassa pitäisi tehdä? Pitäisikö mielestäsi miesten ja naisten mennä tasaisesti veneisiin tai heittää kolikkoa?
Varmaankin pitäisi kuunnella henkilökunnan ohjeita. Jos niitä ohjeita ei kukaan anna, eivät miehet Titanic-tyyliin toimi. Estoniasta pelastui lähinnä nuoria miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin kuin seinäkello. Toisaalta myöntää erojen merkityksen itsekin (viimeistään aikuisiällä), ainakin jossain määrin, mutta ei tajua miksi ihmiset eivät halua jo pienestä pitäen kasvattaa lapsia siihen todellisuuteen. No onpa outoa ja kummallista.
Mihin todellisuuteen? Miten lapsesi sukuelimet vaikuttavat siihen, miten hänet kasvatat?
Ap
Ei mitenkään. Täällä on yritetty nyt monen sivun verran tolkuttaa sitä, että yleensä lapset on kasvatettu niin, että saavat leikkiä millä haluavat (tytöt voi leikkiä autoilla siinä missä pojatkin ja pojat samalla lailla nukeilla). Se ei ole mitään "sukupuolineutraalia" kasvatusta, vaan ihan NORMAALIA kasvatusta. Mistä nyt on yhtäkkiä keksitty tämä sukupuolineutraali-sana? Ihan kuin olisi jotenkin erikoista ja harvinaista se, että lapset leikkivät sukupuolesta millä haluavat, olkoon barbie, pikkuauto tai vaikka napanöyhtä.
*sukupuolesta huolimatta
Onpas hassu kysymys!
Meillä tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että tytöt ovat vahvoja ja taitavia ja heidän mielipiteensä ovat arvokkaita. He saavat leikkiä millä leluilla haluavat. Ostetaan tyttöjen vaatteita. Yritetään opettaa auttamaan kotitöissä. Yritetään opettaa kunnioittamaan muita ihmisiä sekä luontoa.
Poikien kasvatuksessa korostetaan sitä, että pojat ovat vahvoja ja taitavia ja heidän mielipiteensä ovat arvokkaita. He saavat leikkiä millä leluilla haluavat. Ostetaan poikien vaatteita. Yritetään opettaa auttamaan kotitöissä. Yritetään opettaa kunnioittamaan muita ihmisiä sekä luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala tätä sukupuolineutraalihössötystä...
Mun mielestä maalaisjärki, normaali suvaitsevuus ja herkkyys lasten suhteen on kaiken a ja o. Yhtä lailla totaalisukupuolineutraalihössöttäjät voi vetää pahasti överiksi kuin nekin vanhemmat, joiden mielestä on tiukasti "tyttöjen juttuja" ja "poikien juttuja" ja niissä pitäydytään väkisin. Meillä on yksi lapsi, poika, ja hän saa olla mikä on. Sitä sukupuolta ei kielletä, ei tuputeta, ei häivytetä, ei neutralisoida piiloon. Se vaan on. Sillä on pippeli ja sanoo itsekin itseään pojaksi. Tai lapseksi, välillä vauvattaa ja sanoo itseään vauvaksi. :-) Mitä sitä "poikuutta" lähteä kieltämään ja korostamaan, että "eikun olet lapsi". Saa tehdä niitä juttuja, mistä tykkää. Kotityöt opetetaan, tykännyt tyhjentää astianpesukonetta ja auttaa pyykeissä jo 1v iästä... On vielä sen ikäinen, että ei hirveästi mukise vaatteista. Ostan niitä oman mieleni mukaan, tykkään lapsella väreistä. On paljon eläinvaatteita, mutta myös autopaitoja. Musta ne on kivoja ja poikakin tykkää niistä. En mitenkään tarkoituksella pue niihin, mutta en myöskään tarkoituksella pue hänelle mitään Frozen-vaatteita, "koska pitäisi olla sukupuolineutraali". Leikkii niin eläimillä, nukeilla kuin leikkikeittiöllä, että autoillakin. Autot on kuitenkin suosikkeja. En tiedä, onko luonnostaan vai onko siksi, koska isänsä sattuu olemaan kiinnostunut autoista ja lukee paljon autolehtiä, rassaa autoja... Jos meillä olisi tyttö, saisi samanlailla leikkiä autoilla, jos niistä tykkäisi. En kuitenkaan ole isältään kieltänyt autoja, ettei poika vain niistä kiinnostuisi. :-)
Mun mielestä sekin voi olla lapselle haitallista, jos ei kerrota omasta sukupuolesta selkeästi eikä kerrota sukupuolien välisistä eroista. Kyllä jo 2-vuotiasta ihan luontaisesti kiinnostaa, miksi tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli. Niistä kerrotaan asioiden oikeilla nimillä lapsen tasoisesti ja kerrotaan, että ne on erilaiset, mutta yhtä hyvät silti. Enemmistö lapsista nyt varmasti kokee oman sukupuolensa omakseen ja sillä mennään toistaiseksi. Jos joskus alkaa vaikuttaa, että lapsi ei koe itseään pojaksi, sitten katsotaan tilanne uudelleen. Mitä sitä kuitenkaan lähteä tän ikäisen lapsen mieltä sekoittamaan millään sukupuolineutraaliuksilla? Pääasia, että kaikki voi tehdä kaikkea ja tykätä kaikesta, oman mieltymyksensä ja persoonansa mukaan? Jokainen normaali vanhempi tämän varmasti tajuaa?
Mitä tarkoitat tuolla mielen sekoittamisella sukupuolineutraaliuksilla? Kasvatustyylisi kuulostaa jo melko neutraalilta, kukaan ei ole pyytänyt kieltämään lapsen omaa sukupuoli-identiteettiä.
Ap
No esim. se, kun jotkut ei halua puhua lapselle tytöistä ja pojista, vaan kaikkien pitäisi muka puhua vain lapsista, koska eri sukupuolet on "paha asia". Tai musta se ainakin joskus kuulostaa siltä kuin eri sukupuolet olisi jotenkin paha asia joidenkin mielestä. Siinä mun mielestä mennään metsään, kun aletaan kieltää ne sukupuolet ja kaikista yritetään tehdä just sitä samaa massaa. Lapselta ikäänkuin pahimmillaan pimitetään se oma sukupuoli. Vaarana voi olla, että lapsi alkaa kokea oman "poikuutensa" tai "tyttöytensä" jotenkin vääränä asiana.
Tiedän, että oma kasvatustyyli on aika neutraali. Mutta mä puhuisin mieluummin normaalista kuin neutraalista. Mulla ei ole takana mitään ideologiaa ja lapsi saa olla poika. En ole hänestä väkisin mitään tyttöä leipomassa enkä edes tyttömäistä poikaa, mutta en väkisin mitään miesten miestäkään enkä Poikaa isolla Peellä. Hän saa tehdä sekä poikien että tyttöjen juttuja ja toimia omalla tavallaan. Tiedän, että sukupuolineutraaliudessa ei periaatteessa virallisesti kielletä lapselta omaa sukupuolta, mutta silti se joillain mun mielestä menee just siihen. Se on joillain vain se toinen ääripää, missä ei-sukupuolineutraaleilla pahimmillaan on toisena ääripäänä se, että pojat ei saa leikkiä nukeilla eikä pukeutua pinkkiin, eikä tytöt saa riehua tai leikkiä autoilla. Äärisukupuolineutraaleilla taas vältellään ettei tytöt leikkisi nukeilla eikä pojat autoilla (mä oon meinaan saanut kritiikkiä poikani autokiinnostuksesta ja autopaidoista). Molemmat ääripäät on musta yhtä huonoja. Sit siihen väliin mahtuu sukupuolineutraaleja ja ei-sukupuolineutraaleja, joilla lapsi saa olla mitä on. Ne on (me ollaan) oikeastaan aika samaa porukkaa loppujen lopuksi tai ainakin toimitaan aika samanlailla loppupeleissä. Toiset vain määrittää itsensä ja toimintatapansa ja toiset "vain on" ihan tavallisesti tekemättä siitä mitään elämää suurempaa numeroa. Mun mielestä tää koko sukupuolineutraalikeskustelu on yleisesti ottaen noussut nykypäivänä niin oudoksi ja hämmentäväksikin aiheeksi jo omasta mielestäni ja ihmettelen, miksi tästä pitää niin kovin kaikkialla vouhottaa? Jos jo aikuinen kokee tämän epäkummallisena, niin miten asian kokee pieni lapsi? Miksei voida vain olla ja antaa kaikkien olla, mitä on?
On ihan jees että pikkulapselle sukupuoleen katsomatta ostaa autopaitoja, mutta vähän mautonta, että jo vauvalle, jonka kiinnostuksen kohteena on lähinnä maito, ostetaan autobodeja, tai muumibodeja, tai frozen-bodeja. Varsinkin just jos poika saa vain niitä autobodeja tai vain pelkkää sinistä värimaailmaa. Eri asia sitten kun lapsi osaa ilmaista itse kiinnostuksenkohteensa tai värimieltymyksensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Lapsia tulee kohdella eri tavoin sukupuolensa vuoksi! Poikia ei pidä kohdella kuten tyttöjä, koska he ovat erilaisia kuin tytöt. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Tasapuolinen toki pitää olla, ja poikien pitää osallistua kotitöihin siinä kuin tyttöjenkin.
Mitenkäs töissä? Jos mulla on kaksi alaista, joista toinen on mies ja toinen nainen, pitääkö minun kohdella heitä eri tavoin? Anna joku esimerkki.
Tahallasiko esität tyhmää? Esim. miesalaiselle et voi myöntää äitiyslomaa (naiselle voit mikäli saa lapsen), työterveyspalvelut on syytä miettiä sukupuolen mukaan (naisille ei tarjota eturauhastutkimusta ja miehille mammografiaa tai gyne-palveluita). Työvaatteet ja -kengät olisi syytä olla sukupuolen mukaista muotoilua.
Äitiyslomaa tai isyyslomaa ei myönnetä sukupuolen perusteella, vaan syntyvän lapsen perusteella. Samoin et pysty sukupuolen perusteella antamaan toiselle työntekijälle laajempia työterveyspalveluita kuin toiselle. Mitä tulee työvaatteisiin, työtehtävä ensisijaisesti sanelee tarvittavat vaatteet ja turvavarusteet.
Kerro nyt joku oikea esimerkki, missä nimenomaan sukupuoli vaikuttaa kohteluun, ei mikään asianhaara kuten raskaus.
Meille syntyy marraskuussa lapsi. Voin siis mielestäsi miehenä hakea nyt 50 päivää ennen laskettua aikaa äitiyslomaa ja oliko se 55 päivää lasketun ajan jälkeen? Veikkaan että ainakaan pomoni ei ole aivan samaa miltä kanssasi...
Entäpä mitä mieltä sinä ja pomosi olette: voitko sinä hakea isyyslomaa, jos perheeseesi ei ole tulossa lasta? Jos isyysloma myönnetään sinulle siksi, että olet mies, niin totta kai kaikkien miesten pitää saada sitä.
Tämä sai alkunsa ylempänä kirjoitetusta väitteestä: "Poikia ei pidä kohdella kuten tyttöjä, koska he ovat erilaisia kuin tytöt." Edelleen odotan sitä esimerkkiä työelämästä, jossa samassa työtehtävässä toimivaa miestä ja naista on soveliasta kohdella eri tavoin ihan ainoastaan siksi, että toinen on mies ja toinen nainen.
Liene kyllä minun tai pomoni mielipiteellä mitään väliä... tuosta säädetään vuosilomalaissa. kvg jos et ole kuullut. Tuossahan noita esimerkkejä sulle on lueteltu jo useampia mutta ei sulle kelpaa mikään.
Edelleen odottelen sitä työelämän esimerkkiä, joka vahvistaa että miehiä ja naisia on soveliasta kohdella eri tavoin vain siksi, että toinen on mies ja toinen nainen. Ei siksi, että toinen olisi fyysisesti vahvempi tai toinen olisi raskaana.
Mutta joo, tuli selväksi ettei sitä ole odotettavissa.
Kuinka paksusta rautalangasta nuo yllä olevat esimerkit täytyy sulle vääntää että ne menevät kaaliisii?
No nyt ne on ainakin väännetty niin ohuesta rautalangasta, että menevät aivan ruttuun lähemmin tarkasteltaessa.
Äitiys/isyysloma. Ei riipu sukupuolesta, vaan synnyttämisestä. Mieti vaikka sateenkaariperheitä tai adoptiolasten vanhempia.
Fyysinen koko. Ei riipu välttämättä sukupuolesta. Olisi aika julmaa pistää työpaikan 50-kiloinen skolioosista kärsivä mies nostamaan painava tavarat sukupuolensa vuoksi, jos tarjolla tehtävään on myös 80-kiloinen urheilijanainen.
Työvaatteet. Okei, joissakin töissä voi olla univormu, joka on erilainen miehillä ja naisilla. Mutta tämäkin harvinaistuu koko ajan, ja pääsääntöisesti jos mies tarvitsee turvakengät, tarvitsee samoja hommia tekevä nainenkin turvakengät.Mielestäsi pomo voi siis kieltäytyä myöntämästä synnyttävälle äidille äitiyslomaa sillä perusteella ettei sitä isäksi tulevalle miehellekään myönnetä?
Työvaatteet ei ole kyllä lainkaan harvinaistumassa. Sanoisin, että valtaosa Suomen työväestöstä tekee työnsä joissain muissa kuin omissa vaatteissaan.
Jos äiti tulee äidiksi jollakin muulla tavalla kuin synnyttämällä, niin tietenkään hän äitiyslomaa saa. Esimerkiksi adoptioäiti ei saa äitiyslomaa. Joten äitiysloma ei ole sukupuolesta riippuva oikeus. Eikö tämä ole jo monta kertaa käsitelty.
Ja kyllä todellakin on harvinaistumassa ajattelu, että naisella pitäisi olla _erilaiset_ työvaatteet kuin miehellä.
Lapselle ostetaan tyttöjen osaston vaatteita, välillä haluaa pukea mekon jos katsoo esim frozenia. Jos lapsi saa valita vaatteensa kaupasta on niissä joku prinsessakuva tms.. itse ostan ihan yksivärisiä mielellään ilman printtejä. Mukisematta pukee ainakin vielä.
Lapsi tykkää tyttömäisistä jutuista: hoitaa nukkeja, syöttää, pesee, tykkää hakea korujani leikkeihin, nukuttaa nukkea rattaissa... Leikkii satunnaisesti myös autoilla, laittaa leluja kyytiin ja kuljettaa niitä autossa. Saa leikkiä ihan mitä itse haluaa ja saa toivoa mitä lastenohjelmaa haluaa katsoa.
Emme opeta "tyttöjen ja poikien töitä" kaikkea tehdään eli: ruokaa, siivotaan, korjataan ja siirrellään painavia huonekaluja.. lapsi on kohta 3-vuotias tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala tätä sukupuolineutraalihössötystä...
Mun mielestä maalaisjärki, normaali suvaitsevuus ja herkkyys lasten suhteen on kaiken a ja o. Yhtä lailla totaalisukupuolineutraalihössöttäjät voi vetää pahasti överiksi kuin nekin vanhemmat, joiden mielestä on tiukasti "tyttöjen juttuja" ja "poikien juttuja" ja niissä pitäydytään väkisin. Meillä on yksi lapsi, poika, ja hän saa olla mikä on. Sitä sukupuolta ei kielletä, ei tuputeta, ei häivytetä, ei neutralisoida piiloon. Se vaan on. Sillä on pippeli ja sanoo itsekin itseään pojaksi. Tai lapseksi, välillä vauvattaa ja sanoo itseään vauvaksi. :-) Mitä sitä "poikuutta" lähteä kieltämään ja korostamaan, että "eikun olet lapsi". Saa tehdä niitä juttuja, mistä tykkää. Kotityöt opetetaan, tykännyt tyhjentää astianpesukonetta ja auttaa pyykeissä jo 1v iästä... On vielä sen ikäinen, että ei hirveästi mukise vaatteista. Ostan niitä oman mieleni mukaan, tykkään lapsella väreistä. On paljon eläinvaatteita, mutta myös autopaitoja. Musta ne on kivoja ja poikakin tykkää niistä. En mitenkään tarkoituksella pue niihin, mutta en myöskään tarkoituksella pue hänelle mitään Frozen-vaatteita, "koska pitäisi olla sukupuolineutraali". Leikkii niin eläimillä, nukeilla kuin leikkikeittiöllä, että autoillakin. Autot on kuitenkin suosikkeja. En tiedä, onko luonnostaan vai onko siksi, koska isänsä sattuu olemaan kiinnostunut autoista ja lukee paljon autolehtiä, rassaa autoja... Jos meillä olisi tyttö, saisi samanlailla leikkiä autoilla, jos niistä tykkäisi. En kuitenkaan ole isältään kieltänyt autoja, ettei poika vain niistä kiinnostuisi. :-)
Mun mielestä sekin voi olla lapselle haitallista, jos ei kerrota omasta sukupuolesta selkeästi eikä kerrota sukupuolien välisistä eroista. Kyllä jo 2-vuotiasta ihan luontaisesti kiinnostaa, miksi tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli. Niistä kerrotaan asioiden oikeilla nimillä lapsen tasoisesti ja kerrotaan, että ne on erilaiset, mutta yhtä hyvät silti. Enemmistö lapsista nyt varmasti kokee oman sukupuolensa omakseen ja sillä mennään toistaiseksi. Jos joskus alkaa vaikuttaa, että lapsi ei koe itseään pojaksi, sitten katsotaan tilanne uudelleen. Mitä sitä kuitenkaan lähteä tän ikäisen lapsen mieltä sekoittamaan millään sukupuolineutraaliuksilla? Pääasia, että kaikki voi tehdä kaikkea ja tykätä kaikesta, oman mieltymyksensä ja persoonansa mukaan? Jokainen normaali vanhempi tämän varmasti tajuaa?
Mitä tarkoitat tuolla mielen sekoittamisella sukupuolineutraaliuksilla? Kasvatustyylisi kuulostaa jo melko neutraalilta, kukaan ei ole pyytänyt kieltämään lapsen omaa sukupuoli-identiteettiä.
Ap
No esim. se, kun jotkut ei halua puhua lapselle tytöistä ja pojista, vaan kaikkien pitäisi muka puhua vain lapsista, koska eri sukupuolet on "paha asia". Tai musta se ainakin joskus kuulostaa siltä kuin eri sukupuolet olisi jotenkin paha asia joidenkin mielestä. Siinä mun mielestä mennään metsään, kun aletaan kieltää ne sukupuolet ja kaikista yritetään tehdä just sitä samaa massaa. Lapselta ikäänkuin pahimmillaan pimitetään se oma sukupuoli. Vaarana voi olla, että lapsi alkaa kokea oman "poikuutensa" tai "tyttöytensä" jotenkin vääränä asiana.
Tiedän, että oma kasvatustyyli on aika neutraali. Mutta mä puhuisin mieluummin normaalista kuin neutraalista. Mulla ei ole takana mitään ideologiaa ja lapsi saa olla poika. En ole hänestä väkisin mitään tyttöä leipomassa enkä edes tyttömäistä poikaa, mutta en väkisin mitään miesten miestäkään enkä Poikaa isolla Peellä. Hän saa tehdä sekä poikien että tyttöjen juttuja ja toimia omalla tavallaan. Tiedän, että sukupuolineutraaliudessa ei periaatteessa virallisesti kielletä lapselta omaa sukupuolta, mutta silti se joillain mun mielestä menee just siihen. Se on joillain vain se toinen ääripää, missä ei-sukupuolineutraaleilla pahimmillaan on toisena ääripäänä se, että pojat ei saa leikkiä nukeilla eikä pukeutua pinkkiin, eikä tytöt saa riehua tai leikkiä autoilla. Äärisukupuolineutraaleilla taas vältellään ettei tytöt leikkisi nukeilla eikä pojat autoilla (mä oon meinaan saanut kritiikkiä poikani autokiinnostuksesta ja autopaidoista). Molemmat ääripäät on musta yhtä huonoja. Sit siihen väliin mahtuu sukupuolineutraaleja ja ei-sukupuolineutraaleja, joilla lapsi saa olla mitä on. Ne on (me ollaan) oikeastaan aika samaa porukkaa loppujen lopuksi tai ainakin toimitaan aika samanlailla loppupeleissä. Toiset vain määrittää itsensä ja toimintatapansa ja toiset "vain on" ihan tavallisesti tekemättä siitä mitään elämää suurempaa numeroa. Mun mielestä tää koko sukupuolineutraalikeskustelu on yleisesti ottaen noussut nykypäivänä niin oudoksi ja hämmentäväksikin aiheeksi jo omasta mielestäni ja ihmettelen, miksi tästä pitää niin kovin kaikkialla vouhottaa? Jos jo aikuinen kokee tämän epäkummallisena, niin miten asian kokee pieni lapsi? Miksei voida vain olla ja antaa kaikkien olla, mitä on?
On ihan jees että pikkulapselle sukupuoleen katsomatta ostaa autopaitoja, mutta vähän mautonta, että jo vauvalle, jonka kiinnostuksen kohteena on lähinnä maito, ostetaan autobodeja, tai muumibodeja, tai frozen-bodeja. Varsinkin just jos poika saa vain niitä autobodeja tai vain pelkkää sinistä värimaailmaa. Eri asia sitten kun lapsi osaa ilmaista itse kiinnostuksenkohteensa tai värimieltymyksensä
No niissä vauvan bodien kuvissa nyt ei ole mitään väliä, koska ei niin pieni mahaansa katso... Vanhemmat voi ostaa, mikä omaa silmää ja mieltä miellyttää, niin mä oon tehnyt. Iso osa oli myös saatuja, niin ne nyt oli mitä sattui oleen. :-D Mitä sun mielestä vauvan bodeissa sit sais olla? :-)
Värejä olen käyttänyt paljon erilaisia. En siksi, että en halua korostaa jompaa kumpaa sukupuolta erityisesti, vaan siksi että värit yleensäkin piristää ja tarjoaa vauvalle erilaisia aistikokemuksia (nyt kuulostaa varmaan juurikin sukupuolineutraalilta, mutta se ei ole tarkoitus, vaan ihan yleisesti kehitys/psykologisessa mielessä). Minä ja mies pukeudutaan lähinnä mustaan, mutta lapsen kohdalla se ei musta vaan sovi eikä ole hyväksikään ja hänen kohdallaan olen huomannut tykkääväni muutenkin väreistä. Joskus on mielessä käynyt sekin, että lapsiparka kun joutuu katselemaan synkkiin puettuja vanhempiaan... :-D Jostain syystä nyt lapsen saatuani olen kuitenkin itsekin alkanut enemmän käyttää värejä omassa pukeutumisessani. En tietoisesti, vaan hiljattain tajusin tämän asian ja se on tapahtunut vähän vahingossa.
Jos minulla olisi lapsia, niin tottakai kasvattaisin lapset sukupuolen mukaan. Haluaisin, että pojistani kasvaisi miehiä, jotka kantavat vastuun perheestään ja toimivat perheen päänä. Ja että tyttäreni olisivat ylpeästi naisia ja nauttisivat naiseudestaan eivätkä halveksisi äitiyttä.
Vanhempi tyttö leikki autoilla ja barbeilla, nuorempi tyttö ei välittänyt kummistakaan, vaan rakasti jo pienenä eläimiä. Eikö ihan yleistä ole, että lapset leikkivät millä haluavat ja pitävät niistä väreistä, jotka silmää miellyttävät. Ei kai se ole mitään kasvattamista, vaan tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Lapsia tulee kohdella eri tavoin sukupuolensa vuoksi! Poikia ei pidä kohdella kuten tyttöjä, koska he ovat erilaisia kuin tytöt. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Tasapuolinen toki pitää olla, ja poikien pitää osallistua kotitöihin siinä kuin tyttöjenkin.
Mitenkäs töissä? Jos mulla on kaksi alaista, joista toinen on mies ja toinen nainen, pitääkö minun kohdella heitä eri tavoin? Anna joku esimerkki.
Tahallasiko esität tyhmää? Esim. miesalaiselle et voi myöntää äitiyslomaa (naiselle voit mikäli saa lapsen), työterveyspalvelut on syytä miettiä sukupuolen mukaan (naisille ei tarjota eturauhastutkimusta ja miehille mammografiaa tai gyne-palveluita). Työvaatteet ja -kengät olisi syytä olla sukupuolen mukaista muotoilua.
Äitiyslomaa tai isyyslomaa ei myönnetä sukupuolen perusteella, vaan syntyvän lapsen perusteella. Samoin et pysty sukupuolen perusteella antamaan toiselle työntekijälle laajempia työterveyspalveluita kuin toiselle. Mitä tulee työvaatteisiin, työtehtävä ensisijaisesti sanelee tarvittavat vaatteet ja turvavarusteet.
Kerro nyt joku oikea esimerkki, missä nimenomaan sukupuoli vaikuttaa kohteluun, ei mikään asianhaara kuten raskaus.
Meille syntyy marraskuussa lapsi. Voin siis mielestäsi miehenä hakea nyt 50 päivää ennen laskettua aikaa äitiyslomaa ja oliko se 55 päivää lasketun ajan jälkeen? Veikkaan että ainakaan pomoni ei ole aivan samaa miltä kanssasi...
Entäpä mitä mieltä sinä ja pomosi olette: voitko sinä hakea isyyslomaa, jos perheeseesi ei ole tulossa lasta? Jos isyysloma myönnetään sinulle siksi, että olet mies, niin totta kai kaikkien miesten pitää saada sitä.
Tämä sai alkunsa ylempänä kirjoitetusta väitteestä: "Poikia ei pidä kohdella kuten tyttöjä, koska he ovat erilaisia kuin tytöt." Edelleen odotan sitä esimerkkiä työelämästä, jossa samassa työtehtävässä toimivaa miestä ja naista on soveliasta kohdella eri tavoin ihan ainoastaan siksi, että toinen on mies ja toinen nainen.
Liene kyllä minun tai pomoni mielipiteellä mitään väliä... tuosta säädetään vuosilomalaissa. kvg jos et ole kuullut. Tuossahan noita esimerkkejä sulle on lueteltu jo useampia mutta ei sulle kelpaa mikään.
Edelleen odottelen sitä työelämän esimerkkiä, joka vahvistaa että miehiä ja naisia on soveliasta kohdella eri tavoin vain siksi, että toinen on mies ja toinen nainen. Ei siksi, että toinen olisi fyysisesti vahvempi tai toinen olisi raskaana.
Mutta joo, tuli selväksi ettei sitä ole odotettavissa.
Kuinka paksusta rautalangasta nuo yllä olevat esimerkit täytyy sulle vääntää että ne menevät kaaliisii?
No nyt ne on ainakin väännetty niin ohuesta rautalangasta, että menevät aivan ruttuun lähemmin tarkasteltaessa.
Äitiys/isyysloma. Ei riipu sukupuolesta, vaan synnyttämisestä. Mieti vaikka sateenkaariperheitä tai adoptiolasten vanhempia.
Fyysinen koko. Ei riipu välttämättä sukupuolesta. Olisi aika julmaa pistää työpaikan 50-kiloinen skolioosista kärsivä mies nostamaan painava tavarat sukupuolensa vuoksi, jos tarjolla tehtävään on myös 80-kiloinen urheilijanainen.
Työvaatteet. Okei, joissakin töissä voi olla univormu, joka on erilainen miehillä ja naisilla. Mutta tämäkin harvinaistuu koko ajan, ja pääsääntöisesti jos mies tarvitsee turvakengät, tarvitsee samoja hommia tekevä nainenkin turvakengät.Mielestäsi pomo voi siis kieltäytyä myöntämästä synnyttävälle äidille äitiyslomaa sillä perusteella ettei sitä isäksi tulevalle miehellekään myönnetä?
Työvaatteet ei ole kyllä lainkaan harvinaistumassa. Sanoisin, että valtaosa Suomen työväestöstä tekee työnsä joissain muissa kuin omissa vaatteissaan.
Jos äiti tulee äidiksi jollakin muulla tavalla kuin synnyttämällä, niin tietenkään hän äitiyslomaa saa. Esimerkiksi adoptioäiti ei saa äitiyslomaa. Joten äitiysloma ei ole sukupuolesta riippuva oikeus. Eikö tämä ole jo monta kertaa käsitelty.
Ja kyllä todellakin on harvinaistumassa ajattelu, että naisella pitäisi olla _erilaiset_ työvaatteet kuin miehellä.
Vastaapa kysymykseen: onko mielestäsi ok että äitiyslomaa kieltäydytään myöntämästä raskaana olevalle naiselle koska isäksi tulevalle miehellekään ei äitiyslomaa myönnetä. Nyt ei siis sotketa muita lomia, ei sairauslomia, vanhempainvapaita, opintovapaita, saldovapaita, tähän.
Työasuissakin puhut omiasi. Ei puhuttu mistään sukupuolten mukaisista univormuista vaan työasuista. Niitä käytetään esim. hoito-, siivous-, pelastus- ja turvallisuusalalla. Naisilla ja miehillä on oman vartalonsa mukaan muotoillut vaatteet, koska - yllätys, yllätys - naisten ja miesten vartalot ovat erilaiset.
En kieltäisi poikaa ihailemasta lihaksikasta ja vahvaa tyttöä. En käskisi tyttöä vieroksumaan hintelää ja pientä poikaa. Näistä huolimatta opetan, että alle 10 naista tekee palomiehen töitä ja kannattaa miettiä kaksi kertaa, että tahtooko ko. alalle, oli sitten vaikka poika. En kiellä murrosikäistä poikaa hankkimasta lihaksikkaampaa kroppaa, josta monet tytöt tykkäävät. En kiellä tytöltäni pitkiä hiuksia. En myöskään kiellä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet ja lelut on saanut valita itse omien mieltymystensä mukaan, samaten hiustyylin ja harrastukset. Mutta en ole missään vaiheessa yrittänyt häivyttää tai kieltää lapsen sukupuolta.
Jos nyt mietitään mitä tekisin eri tavalla jos lapsi olisi eri sukupuolta, niin ehkä pojan kohdalla en pohtisi tarvetta itsepuolustuskurssille.
Kukaan ei ole kieltämässä lapsilta heidän sukupuoli-identiteettiään. Ongelma on sukupuoliroolit eli se, että lapsia kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.
Ap
Luonnollisesti kasvatetaan eri tavalla, koska miehuus ja naiseus ovat eri asioita. Miehuuteen kuuluu esim. se velvollisuus, että naiset ja lapset päästetään ensimmäisenä pelastusveneisiin.
Miksi miesten pitäisi päästää naiset ensimmäisenä pelastusveneisiin? Elätkö 1900-luvun alkua? Lasten päästämisen vielä ymmärrän, vaikkei itellä ole.
Ap
Juu, olen niin kalkkis, että elän vielä 1900-luvun alkua. Lisäksi uskon, että samat velvollisuudet sukupuolten välillä ovat yhä voimassa, vaikka onkin jo vuosi 2017.
Mitä sinusta uppoavassa laivassa pitäisi tehdä? Pitäisikö mielestäsi miesten ja naisten mennä tasaisesti veneisiin tai heittää kolikkoa?
Varmaankin pitäisi kuunnella henkilökunnan ohjeita. Jos niitä ohjeita ei kukaan anna, eivät miehet Titanic-tyyliin toimi. Estoniasta pelastui lähinnä nuoria miehiä.
Uskoisin kyllä, että suurin osa miehistä toimisi Titanic-tyyliin myös nykypäivänä, jos heillä olisi puoliso mukana laivassa. Titanicilla kuitenkin annettiin käsky, että naiset ja lapset ensin, koska käskijät ymmärsivät miesten velvollisuudeksi pitää huolta omasta perheestään ja heikommistaan. Jos sinä et halua tämän velvollisuuden olemassaoloa myöntää, se on ihan ymmärrettävää maailmankatsomuksestasi käsin. Jos olet evoluutioon uskova ateisti, niin silloin evoluution kautta toiselle sukupuolelle syntyneet luontaiset velvollisuudet eivät ole objektiivisia. Itse uskovaisena pidän näitä velvollisuuksia todellisina. Mies, joka jättää puolisonsa laivaan, on pelkuri, oli siitä kuka mitä mieltä tahansa.
Työskentelen terästeollisuudessa työterveys kattaa vain työterveyteen liittyvät palvelut, mammografiat ja gynetutkimukset tehdään omalla kustannuksella muualla. Olen pitänyt sekä miesten mitoituksella olevia kokohaalareita että naisten mitoituksella olevia housuja. Kengät ovat olleet nsisten rai miesten mitoituksella, riippuu mallista. Kypärät ovat samanlsisia kaikille.