Kauhea makeanhimo, mutta yritän olla syömättä makeaa. Millä korvata esim suklaa?

Munkin tekee jatkuvasti mieli makeaa. Joka ikinen päivä, ei auta vaikka kuinka söisi säännöllisesti. Kesällä paras herkkujen korvaaja oli tietty mansikat, harmi ettei oikein saa enää. Mut osta tuore ananas! Tosi hyvää ja menee pahin makeanhimo ohi

Ei suklaata korvaa millään. Jotain hyötyä raskaasta työstä, voi mässätä jos huvittaa. Aika usein tuntuu huvittavan.

Oiskohan muija ostanut mitään hyvää? Tutkimaan..

Tee suklaavaahtoa: lisää kermavaahtoon oikeaa kaakaota, lisää halutessasi marjoja.

Joskus keho saa himoitsemaan sokeria silloin, kun proteiinin saanti ei ole riittävää. Proteiinivanukas on oikein oivallinen vaihtoehto.

Sori mut ei suklaata korvaa mikään😂

Pakene esim. lenkille tai päiväunille.

Ei sitä oikein korvaa millään. Mulla sama vika, joka ikinen ilta ihan törkeän paha makeanhimo (suklaa on best), vaikka mitä söisin päivän mittaan. Voin vetää vaikka kilon säkin suklaairttareita. Joku hedelmä tms. alkaa vaan vituttaa...

No mää oo nyt syönyt niitä lohilo -jätskejä. Se double chocolate on yllättävän jees. Haluan ajatella, että on se ainakin parempi valinta kuin suklaalevy 🙄

Ei suklaata voi korvata.

Ole ilman, ja kun ostat ja syöt suklaata, niin keskity siihen hetkeen. Siis ei lueta, ei katsota telkkaa, pistetään suklaa suuhun ja silmät kiinni.

Mikään ei saa niin pahalle tuulelle kuin suklaan korvikkeet. Hitto menee rahaa, saa sokeria ja kaloreita, mutta ei pääse lähellekään sitä mitä suklaa oikeasti on.

Juustovoileipä. Se on täydellinen korvike.

Vesimeloni on makeaa.

Suklaan korvaa paha 86% suklaa.

Minulla kolesteroliarvot nousivat aikanaan taivaisiin. Jätin mm. suklaan pois. Itse asiassa se oli helppoa. En siis tarkoita sanoa, että koska se minusta oli helppoa, niin se välttämättä kaikilla olisi helppoa. Mutta haluan jakaa tällaisen kokemuksen. Suklaansyöntini tuskin täytti mitään valkuaisen tarvetta. Mielihyvää se sen sijaan toi.

Jotenkin mielihyvästä on tullut kirosana. Sitä ei saisi hankkia esimerkiksi suklaalla, seksillä, kohtuullisella alkoholinkäytöllä tai ostamalla jotakin kivaa. Kuitenkin vain harvalle nautinnoista kieltäytyminen on tyydyttävä itsensä hallitsemisen kokemus. Uskon, että me tarvitsemme mielihyvää. Ja usein kai käy niin, että kun lopettaa jonkin mielihyvää tuottavan ja riippuvuutta aiheuttavan toiminnan, se korvautuu toisella. Tupakanpoltto voi vaihtua vaikka naposteluun. Ja joka asiaan tyrkytetään lääkkeeksi liikuntaa. Liikunta toki on välttämätöntä, mutta ainakaan minä en ole saanut siitä mitään ihmeempää iloa, tuskaa se on. Avainsana lienee kohtuullisuus: jos on ennen syönyt levyn suklaata päivässä, pitäisi rajoittaa se vaikka patukkaan päivässä. Jos suklaa pitää jättää kokonaan pois, on minusta ihan asiallista miettiä, mistä sitten saa mielihyvää - kenties haitattomammalla tavalla. Itselläni on auttanut rusinat. En tiedä niiden ravintoarvosta juuri mitään, mutta ainakin syön niitä paljon vähemmän ja harvemmin kuin suklaata aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta mikään porkka tai omena. Mitä terveellistä makeaa herkkua voisin ostaa kaupasta?

Unohda kaikki makea. Ihan kaikki. Ne vaan pitkittävät vieroittumista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolesteroliarvot nousivat aikanaan taivaisiin. Jätin mm. suklaan pois. Itse asiassa se oli helppoa. En siis tarkoita sanoa, että koska se minusta oli helppoa, niin se välttämättä kaikilla olisi helppoa. Mutta haluan jakaa tällaisen kokemuksen. Suklaansyöntini tuskin täytti mitään valkuaisen tarvetta. Mielihyvää se sen sijaan toi.

Jotenkin mielihyvästä on tullut kirosana. Sitä ei saisi hankkia esimerkiksi suklaalla, seksillä, kohtuullisella alkoholinkäytöllä tai ostamalla jotakin kivaa. Kuitenkin vain harvalle nautinnoista kieltäytyminen on tyydyttävä itsensä hallitsemisen kokemus. Uskon, että me tarvitsemme mielihyvää. Ja usein kai käy niin, että kun lopettaa jonkin mielihyvää tuottavan ja riippuvuutta aiheuttavan toiminnan, se korvautuu toisella. Tupakanpoltto voi vaihtua vaikka naposteluun. Ja joka asiaan tyrkytetään lääkkeeksi liikuntaa. Liikunta toki on välttämätöntä, mutta ainakaan minä en ole saanut siitä mitään ihmeempää iloa, tuskaa se on. Avainsana lienee kohtuullisuus: jos on ennen syönyt levyn suklaata päivässä, pitäisi rajoittaa se vaikka patukkaan päivässä. Jos suklaa pitää jättää kokonaan pois, on minusta ihan asiallista miettiä, mistä sitten saa mielihyvää - kenties haitattomammalla tavalla. Itselläni on auttanut rusinat. En tiedä niiden ravintoarvosta juuri mitään, mutta ainakin syön niitä paljon vähemmän ja harvemmin kuin suklaata aikanaan.

Huonompi vaihtoehto ne rusinat on kuin suklaa :)

Mun superherkku on taatelit pyöriteltynä raakalakritsijauheessa. Ei auta välttämättä suklaanhimoon, mutta karkinhimoon kyllä. Kannattaa kokeilla!

Hunajatee, muutama pähkinä ja pari palaa tummaa suklaata. Näin mä teen joka arkipäivä klo 15 eli juuri parasta aikaa. Olen hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolesteroliarvot nousivat aikanaan taivaisiin. Jätin mm. suklaan pois. Itse asiassa se oli helppoa. En siis tarkoita sanoa, että koska se minusta oli helppoa, niin se välttämättä kaikilla olisi helppoa. Mutta haluan jakaa tällaisen kokemuksen. Suklaansyöntini tuskin täytti mitään valkuaisen tarvetta. Mielihyvää se sen sijaan toi.

Jotenkin mielihyvästä on tullut kirosana. Sitä ei saisi hankkia esimerkiksi suklaalla, seksillä, kohtuullisella alkoholinkäytöllä tai ostamalla jotakin kivaa. Kuitenkin vain harvalle nautinnoista kieltäytyminen on tyydyttävä itsensä hallitsemisen kokemus. Uskon, että me tarvitsemme mielihyvää. Ja usein kai käy niin, että kun lopettaa jonkin mielihyvää tuottavan ja riippuvuutta aiheuttavan toiminnan, se korvautuu toisella. Tupakanpoltto voi vaihtua vaikka naposteluun. Ja joka asiaan tyrkytetään lääkkeeksi liikuntaa. Liikunta toki on välttämätöntä, mutta ainakaan minä en ole saanut siitä mitään ihmeempää iloa, tuskaa se on. Avainsana lienee kohtuullisuus: jos on ennen syönyt levyn suklaata päivässä, pitäisi rajoittaa se vaikka patukkaan päivässä. Jos suklaa pitää jättää kokonaan pois, on minusta ihan asiallista miettiä, mistä sitten saa mielihyvää - kenties haitattomammalla tavalla. Itselläni on auttanut rusinat. En tiedä niiden ravintoarvosta juuri mitään, mutta ainakin syön niitä paljon vähemmän ja harvemmin kuin suklaata aikanaan.

Me saatiin kuulla kunnon saarna rusinoiden haitoista suuhygienistin vastaanotolla. Tuo uhosi että rusinoiden antaminen lapsille pitäisi kieltää kun ne takertuu hampaiden pintoihin ja sisältävät paljon luontaista sokeria. Ja viinirypäleet ovat paljastuneet varsinaiseksi kemikaalicocktaileiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolesteroliarvot nousivat aikanaan taivaisiin. Jätin mm. suklaan pois. Itse asiassa se oli helppoa. En siis tarkoita sanoa, että koska se minusta oli helppoa, niin se välttämättä kaikilla olisi helppoa. Mutta haluan jakaa tällaisen kokemuksen. Suklaansyöntini tuskin täytti mitään valkuaisen tarvetta. Mielihyvää se sen sijaan toi.

Jotenkin mielihyvästä on tullut kirosana. Sitä ei saisi hankkia esimerkiksi suklaalla, seksillä, kohtuullisella alkoholinkäytöllä tai ostamalla jotakin kivaa. Kuitenkin vain harvalle nautinnoista kieltäytyminen on tyydyttävä itsensä hallitsemisen kokemus. Uskon, että me tarvitsemme mielihyvää. Ja usein kai käy niin, että kun lopettaa jonkin mielihyvää tuottavan ja riippuvuutta aiheuttavan toiminnan, se korvautuu toisella. Tupakanpoltto voi vaihtua vaikka naposteluun. Ja joka asiaan tyrkytetään lääkkeeksi liikuntaa. Liikunta toki on välttämätöntä, mutta ainakaan minä en ole saanut siitä mitään ihmeempää iloa, tuskaa se on. Avainsana lienee kohtuullisuus: jos on ennen syönyt levyn suklaata päivässä, pitäisi rajoittaa se vaikka patukkaan päivässä. Jos suklaa pitää jättää kokonaan pois, on minusta ihan asiallista miettiä, mistä sitten saa mielihyvää - kenties haitattomammalla tavalla. Itselläni on auttanut rusinat. En tiedä niiden ravintoarvosta juuri mitään, mutta ainakin syön niitä paljon vähemmän ja harvemmin kuin suklaata aikanaan.

Huonompi vaihtoehto ne rusinat on kuin suklaa :)

Kokemukseni puhuu päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolesteroliarvot nousivat aikanaan taivaisiin. Jätin mm. suklaan pois. Itse asiassa se oli helppoa. En siis tarkoita sanoa, että koska se minusta oli helppoa, niin se välttämättä kaikilla olisi helppoa. Mutta haluan jakaa tällaisen kokemuksen. Suklaansyöntini tuskin täytti mitään valkuaisen tarvetta. Mielihyvää se sen sijaan toi.

Jotenkin mielihyvästä on tullut kirosana. Sitä ei saisi hankkia esimerkiksi suklaalla, seksillä, kohtuullisella alkoholinkäytöllä tai ostamalla jotakin kivaa. Kuitenkin vain harvalle nautinnoista kieltäytyminen on tyydyttävä itsensä hallitsemisen kokemus. Uskon, että me tarvitsemme mielihyvää. Ja usein kai käy niin, että kun lopettaa jonkin mielihyvää tuottavan ja riippuvuutta aiheuttavan toiminnan, se korvautuu toisella. Tupakanpoltto voi vaihtua vaikka naposteluun. Ja joka asiaan tyrkytetään lääkkeeksi liikuntaa. Liikunta toki on välttämätöntä, mutta ainakaan minä en ole saanut siitä mitään ihmeempää iloa, tuskaa se on. Avainsana lienee kohtuullisuus: jos on ennen syönyt levyn suklaata päivässä, pitäisi rajoittaa se vaikka patukkaan päivässä. Jos suklaa pitää jättää kokonaan pois, on minusta ihan asiallista miettiä, mistä sitten saa mielihyvää - kenties haitattomammalla tavalla. Itselläni on auttanut rusinat. En tiedä niiden ravintoarvosta juuri mitään, mutta ainakin syön niitä paljon vähemmän ja harvemmin kuin suklaata aikanaan.

Huonompi vaihtoehto ne rusinat on kuin suklaa :)

Kokemukseni puhuu päinvastaista.

Ei sun kokemus vaikuta suklaan ja rusinan sisältöön.

Pese hampaat, käytä jotain oikein minttuisaa tahnaa.

Ei maistu makea tai mikään muukaan sen jälkeen vähään aikaan.

Minä olen onnistunut vähentämään makean syöntiä ja himoakin karkkipäivän avulla. Lauantaina saan ostaa ja syödä karkkia. Kun himottaa muulloin, ajattelen, että lauantaina ostan tietyn karkin ja syön sen. Ja olen tosiaan onnistunut vähentämään karkin määrää ostohetkellä, kun etukäteen ei ole mikään kielletty. Sitten kaupassa hypistelen ja makustelen, että minkä otan.