Lue keskustelun säännöt.
Eikö oikomishoito kuulu kouluhammaslääkärille/kunnalliseen hammashoitoon kun niin monella hampaat risuaitaa?
11.09.2017 |
Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen, että monella on todella sikinsokin-hampaat. Vaikka olisi kuinka valkaistut niin hampaat ovat joko vuorotellen toistensa takana, eripituisia, "torahampaita" muita ylempänä (alahampaissa yleistä) tai sitten etuhampaat on laattamaisesti muun rivin edessä (ylähampaissa), isoja rakoja tai sitten näkee että koko hammasrivi on liian ahtaalla ja aikanaan koulussa olisi pitänyt ottaa hampaita pois ja raudat suuhun. Ja näitä siis on aikuisilla ihmisillä, joten nykyajan säästötoimet eivät voi olla syynä.
Ja tuo purenta kun ei ole vain ulkonäkökysymys vaan sehän aiheuttaa hartiakipuja, päänsärskyjä, narskuttelua jne. Eikö oikominen siis ole kuulunut esim. -80-90-luvuilla julkisen puolen kustannettaviin, niin että kouluhammaslääkärillä olisi nuo selkeät purentavirheet korjattu?
Kommentit (70)
En saanut oikomishoitoa 80-luvulla lapsena vaikka purentavikaa ja esteettistä haittaa. Muutettuani toiselle paikkakunnalle parikymppisenä takahampaiden purentavikaa alettiin hoitaa mutta etuhampaille ei tehty mitään. Maksoin itse pari vuotta sitten oikomishoidon ja hinta oli yhteensä 2500 €. Yhtään hammasta ei poistettu, viilattiin vain ahtaita hammasvälejä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikutti positiivisesti itseluottamukseen. Olen aina hävennyt vinoja hampaitani ja oppinut hymyilemään hampaat paljastaen vasta lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli alakoulu-ikäisenä oikein kunnon jäniksen etuhampaat. Siis suuret taltat. Ylipurenta pahensi vaikutelmaa. Saatettiin minua oravaksikin pilkata.
Vaan ei sitä hammalääkäri minään pitänyt. Ja toki kun ihminen kasvaa, niin eivät ne hampaat nyt niin kovin suurilta enää aikuisena näytä.
Pohdin mielessäni joskus 10 vuotta sitten, että pyydän oikomishoitoa, mutta se sitten jäi. Enää viitsi vaivautua, kun vanhat amalgaamipaikat vaativat kokoajan uusimista. Merkkareita en enää suuhuni laita, kun niihin tarttuu myötäänsä joku paikka.
Mä olen syntynyt '91, ja mulla oli nuorempana purentavikaa (ylä- ja alaleuka ei mätsännyt yhteen). Ei niitä hampaita/purentaa silloinkaan korjattu meidän kunnassa ellei tilanne ollut todella huono.
Mun hoitaminen tapahtui yksityisellä, sillä purenta oli "liian hyvä" julkiselle puolelle. Jo eläköitynyt hammaslääkäri-mummini oli kuitenkin sitä mieltä, että mun purenta täytyy hoitaa, joten yksityisellä mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisipä mieleni kertoa yhdestä asiasta, joka tähän oikomishoidon tarpeeseen auttaisi... Mutta siitä ei lukijat av:llä halua kuulla eilisen perusteella.
Jos puhut imetyksestä, niin meillä se ei auttanut kun lapsi oli perinyt isältään liian ahtaan leukaluun.
No itse asiassa se imetys on toinen asia joka vaikuttaa myös, mutta nyt en tarkoittanut sitä, vaan erästä toista fyysistä asiaa, joka voi vaikuttaa myös imetyksen onnistumiseen/epäonnistumiseen, sekä myös lapsen suun, kitalaen, hampaiston, purennan ja leukaluun kehitykseen... Ja se on liian kireä kielijänne (kivittäkää taas...), joka joillain synnäreillä kyllä nykyään kaikilta katsotaan, mutta silti moni ei tule diagnosoiduksi, tai sitä ei ole kunnolla oikeaoppisesti leikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ala-asteen 1970-luvulla minulta kysyttiin, haittaako purenta ja vastasin aina nopeasti, ettei se haittaa yhtään. Koska en halunnut rautoja, se olisi ollut kauhistus. Rillit JA raudat..
Lopputulos: superahdas purenta, paljon reikiä, jokainen viisuri osittain ulkona ja tulehtunut, ristipurenta.
Tilanne helpotti kun viisurit poistettiin aikuisena ja opin lankaamaan hammasvälit. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, ettei aikoinaan tehty oiontaa kun lukee miten monella se on ollut ihan turhaa ja purenta on palautunut. Pelkkä paikkauskin on huimasti erilaista nykyisin. Aikoinaan hammasvälejä ei tarkistettu, siis että tuliko sinne edes sellaista rakoa, että voi langata. Minulla jäi pitkään kaikki langatkin väleihin kiinni, ja katkesivat. Nykyisin lääkäri huolehtii, että väli on sopiva ja lankaus onnistuu.
Reikiintyminen on pysähtynyt ja ainoa ongelma on vinous, jota olen ajatellut korjata nyt aikuisena. Ihan esteettisistä syistä ja omilla varoilla.
Hammasongelmat eivät aina näy ulospäin. Muutamalla tuttavalla on ollut todella vaikea purentaongelma, joihin on vaadittu juuri niitä leukaleikkauksia ja pitkää hoitoa. Näkyvät etuhampaat ovat kuitenkin olleet sievät ja järjestyksessä. Kun taas oma purentani on suht toimiva, mutta etuhampaat vinksallaan.
Joskus sellainen etupurenta myös mielestäni on esteettisesti kaunis, varsinkin jos se nostaa ylähuulta. Itseä harmittaa "litteä hampaisto", kun haluaisin sellaisen kohoavan ylähuulen kaaren, eikä sellaista tähän naamaan tule ilman jotain täyteainetta.
Mulla oiottiin lapsena hampaita VUOSIA. Se sattui. Yläasteen lopulla sain raudat pois. Oli hienot, suorat hampaat.
Nyt, 30-vuotiaana, hampaat on vääntyneet takaisin vinoon. Ovat sikinsokin kun paskahuusin rappuset.
Olen miettinyt että pitäisikö oikaista ne, mutta ei huvita maksaa tuhansia euroja jos lopputulos on taas kohta sama.
Lisäksi inhoan hammaslääkäriä ja ei houkuttele ravata siellä jatkuvasti. Mulle on oikomishoidosta päällimmäisenä jäänyt mieleen jatkuva kipu ja epämukavuus.
🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 41vuotias ja vasta ollessani 30, kysyi hammaslääkäri onko pahalle ylipurennalleni koskaan tehty mitään. Ai mille?! En ollut koskaan katsonut muiden suita kovin tarkasti enkä ollut ajatellut, että hampaiden kuuuluu mennä purressa vastakkain ei päällekkäin. Eipä tälle enää mitään voi.
Ei todellisuudessa.
Kunnallisella puolella pääsimme vain jonoon. Jonoon. Jonoon. Jonoon.
Molempien hampaat oiottiin yksityisesti.
2014 aikuisena oiottiin julkisella. Paha purentavika, kertamaksu n. 30€