Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi ettei elämässä päämäärää - mitä tehdä?
11.09.2017 |
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 2v, joista yhdessä 8v. Mieheni on nuorena kärsinyt masennuksesta, mutta sai sen terapian avulla selätettyä. Tavattiin opiskeluaikana ja nyt ollaan kummatkin yli 30 v, mutta lapsia ei ole, onneksi tässä tapauksessa.
Pari vuotta mieheni valmistumisen jälkeen hän onnistui löytämään hänen koulutusta vastaavan unelmaduunin, mutta siitä lähtien liittomme on mennyt pelkkä alamäkeä - työstä johtuva stressi on johtanut liiallisen alkoholin käyttöön ja ehkä jopa lääkkeiden. Ongelmistaan hän ei kerro minulle, vaan saan juurta jaksain kysyä mikä vaivaa mieltä. Alkoholin käytöstä olen valittanut aiemmin, mutta syiksi olen saanut mm. valittavan vaimon, työstressin ja kaiken siltä väliltä.
Tätä on jatkunut nyt 1,5 vuotta ja minulla alkaa toivo loppua. Eroa olen harkinnut hyvin moneen otteeseen. Käskin miestä hakemaan ammattiapua ongelmiinsa, mutta hänellä on kaikki asiat kunnossa...??? Kuulemma tuntuu vain siltä, että elämässä ei ole mitän päämäärää vaan töitä tehdään laskujen maksamiseen ja siinä kaikki.
Mitä minä oikein teen, nostanko kytkintä?
Kommentit (27)
Millaisia päämääriä sinulla itselläsi on? Muistan, miten noin kolmekymppisenä kahden pienen lapsen äitinä ajattelin, että tätäkö elämäni tulee olemaan: töitä, kotitöitä, lastenhoitoa ja nukkumista. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että mulla oli silloin jonkinlainen ikäkriisi. Nuoruus oli takana eikä oikein mitään odotettavaa tulevaisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän voi joko vähentää stressin aiheuttajaa (töitä) tai lisätä omaa stressinsietokykyään. Jälkimmäiseen on olemassa monenlaisia keinoja. Jos häntä ei asian ratkaiseminen kiinnosta, niin sitten ei voi kai mitään. Toisen puolesta ei voi elämää elää.
Miehelläni on erinomainen stressinsietokyky, jota olen aina ihaillut ja vähän jopa ihmetellyt. Niin, ei kai sille voi sitten mitään.
-AP
Millainen päämäärä olisi hyvä. Saada omakotitalo, kaksi autoa, kultainen noutaja ja kaksi lasta? Vai kenties nobelin palkinto fysiikassa.
Miksi pitäisi olla joku päämäärä? Elämä kuluu ja sitten kuollaan, oli päämäärä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia päämääriä sinulla itselläsi on? Muistan, miten noin kolmekymppisenä kahden pienen lapsen äitinä ajattelin, että tätäkö elämäni tulee olemaan: töitä, kotitöitä, lastenhoitoa ja nukkumista. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että mulla oli silloin jonkinlainen ikäkriisi. Nuoruus oli takana eikä oikein mitään odotettavaa tulevaisuudelta.
Itselläni päämääränä on työuran lisäksi perheen perustaminen (olen jo 32v.), matkustelu ja tietysti terveenä pysyminen ja onnellisuus. Olen jo syvästi harkinnut eroa jo sen takia, että perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaista, mutta lapsieni isäksi en halua masentunutta ja riippuvuuksista kärsivää miestä. Olen itse lähtöisin perheestä, jossa kamppailtu alkoholismin parissa.
-AP
Ap yksi masennusoire on se, että lakkaa unelmoimasta ja tulee olo, että tulevaisuus ei tarjoa mitään. Eli toisinsanoen tuntuu, että elämässä ei ole mitään päämäärää (vaikka puoli vuotta aiemmin elämässä olisi ollut paljonkin päämääriä ja haaveita). Sanoisin, että miehesi masennus on uusinut. Lisääntynyt alkon käyttö ja viittaa myös siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole mitään päämäärää. Elän ja hengitän, päivät kulkee. Ajaudun paikasta ja asiasta toiseen.
Mitä päämääriä sitten pitäisi olla? Ap, avaatko vähän?
Mitkä ovat omat päämääräsi? Keskustele niistä miehesi kanssa ja puhukaa siitä, sopiiko mies ja miehen omat päämäärät sinun päämääriisi vai haluaako mies jotain muuta. Keskustelu selkeyttää tilannetta ja ehkäpä sen jälkeen tiedät, mihin suuntaan jatkaa. Samalla asia tulee myös miehelle selväksi ja hän osaa varautua tilanteeseen tai ainakin selaittaa hänet miettimään, mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Jos keskustelu ai onnistu, niin silloin ei kannata jatkaa, koska lasten myötä tilanne ei parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan ole mitään päämäärää. Elän ja hengitän, päivät kulkee. Ajaudun paikasta ja asiasta toiseen.
Mitä päämääriä sitten pitäisi olla? Ap, avaatko vähän?
Kerroin jo aiemmassa viestissäni omista päämääristäni ja niistä ollaan keskusteltu monesti ja oltu yhteisymmärryksessä. En vaan jaksa tätä helvettiä alkon ja lääkkeiden (?) kanssa, josta minua osaksi syytetään. Monesti olen ehdottanut eri teille lähtemistä, mutta mies ei kuulemma kestä ajatusta elää ilman minua.
En vain jaksa enää.
-AP
Tarkoitatko liiallisella alkoholin käyttämisellä alkoholismia? Jos kyllä niin lähde, et voi oikeasti tehdä mitään. Minulla oli pitkään se harhaluulo, että yksi ihminen voisi jotenkin auttaa tuollaisissa ongelmissa, mutta ei se mene niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan ole mitään päämäärää. Elän ja hengitän, päivät kulkee. Ajaudun paikasta ja asiasta toiseen.
Mitä päämääriä sitten pitäisi olla? Ap, avaatko vähän?
Kerroin jo aiemmassa viestissäni omista päämääristäni ja niistä ollaan keskusteltu monesti ja oltu yhteisymmärryksessä. En vaan jaksa tätä helvettiä alkon ja lääkkeiden (?) kanssa, josta minua osaksi syytetään. Monesti olen ehdottanut eri teille lähtemistä, mutta mies ei kuulemma kestä ajatusta elää ilman minua.
En vain jaksa enää.
-AP
No jos et jaksa niin lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan ole mitään päämäärää. Elän ja hengitän, päivät kulkee. Ajaudun paikasta ja asiasta toiseen.
Mitä päämääriä sitten pitäisi olla? Ap, avaatko vähän?
Kerroin jo aiemmassa viestissäni omista päämääristäni ja niistä ollaan keskusteltu monesti ja oltu yhteisymmärryksessä. En vaan jaksa tätä helvettiä alkon ja lääkkeiden (?) kanssa, josta minua osaksi syytetään. Monesti olen ehdottanut eri teille lähtemistä, mutta mies ei kuulemma kestä ajatusta elää ilman minua.
En vain jaksa enää.
-AP
Ilmeisesti ei kuitenkaan, jos miehen sanojen mukaan hänen elämässään ei ole päämäärää. Jos kuitenkin nuo ovat teidän yhteisiä päämääriänne, voisitteko alkaa konkretisoimaan asiaa? Enkä tarkoita, että hankkisitte tähän tilanteeseen lapsia vaan että mies - mikäli hän tosiaan haluaa kanssasi lapsia - alkaisi vähentää alkoholinkäyttöään ja tarvittaessa hakeutuisi hoitoon, jos masennus on uusiutunut. Ja nämä siis siksi, että muussa tapauksessa lasten hankkiminen ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan ole mitään päämäärää. Elän ja hengitän, päivät kulkee. Ajaudun paikasta ja asiasta toiseen.
Mitä päämääriä sitten pitäisi olla? Ap, avaatko vähän?
Kerroin jo aiemmassa viestissäni omista päämääristäni ja niistä ollaan keskusteltu monesti ja oltu yhteisymmärryksessä. En vaan jaksa tätä helvettiä alkon ja lääkkeiden (?) kanssa, josta minua osaksi syytetään. Monesti olen ehdottanut eri teille lähtemistä, mutta mies ei kuulemma kestä ajatusta elää ilman minua.
En vain jaksa enää.
-AP
Ilmeisesti ei kuitenkaan, jos miehen sanojen mukaan hänen elämässään ei ole päämäärää. Jos kuitenkin nuo ovat teidän yhteisiä päämääriänne, voisitteko alkaa konkretisoimaan asiaa? Enkä tarkoita, että hankkisitte tähän tilanteeseen lapsia vaan että mies - mikäli hän tosiaan haluaa kanssasi lapsia - alkaisi vähentää alkoholinkäyttöään ja tarvittaessa hakeutuisi hoitoon, jos masennus on uusiutunut. Ja nämä siis siksi, että muussa tapauksessa lasten hankkiminen ei ole mahdollista.
Niin ja lisään vielä, että sille lastenhankinnalle asettaisitte jo tavoiteaikataulun eli esim vuonna 2019 alkaisitte yrittämään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SELVÄ NARSISTI! Tiedät mitä tehdä...
Joo, kuulostaa tutulta.
Meilläkin miehen jatkuva päämäärättömyys syineen selvisi kun muutti yht äkkiä pois.
Ei se ole päämäärätön kuin sinun kanssasi, parempi että lähdet /alat valmistautua miehesi lähtöön ettei käy samoin kun itselläni.
" Päämäärättömyys" jatkui usemman vuoden tulleen päätökseen kun mieheni ilmoitti muuttavansa tammikuussa pois yhteisestä asunnosta, sen jälkeen on ollut hyvin päämäärätietoinen :D Että tsemppiä. Lähti itseltä maailmasta pohja samalla kun tää alko toteuttaa omia päämääriään...
Minäkin luulin että olimme yhteisymmärräyksessä, ei oltukaan, mies oli puhumaton juntti joka oli kaikessa samaa mieltä vaan siksi ettei keskustelua tarvitse jatkaa ja oikeasti ajatteli ihan muuta.
Alkoon mies pakeni sitten siitä syystä että ei enää kestänyt elää omissa valheissaan ja alkoi valmistautua pommin pudottamiseen häipymisestään.
Mäkin luulin alussa et löysin elämänkumppanin, mahdollisen isän tulevalle lapselleni ja aviomiehen sekä ihmisen jonka kanssa voi vihdoin ostaa sen talon. Ja näistä puhuttiin vuosia, mies hymisteli ja intoili välillä, joten ei tullut mieleen ettei halua samoja asioita.
Kyseessä oli tyyppi: No en mä viittiny sanoo ku oisin menettäny sut.
Että vittu mitä idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kuulostaa tutulta.
Meilläkin miehen jatkuva päämäärättömyys syineen selvisi kun muutti yht äkkiä pois.
Ei se ole päämäärätön kuin sinun kanssasi, parempi että lähdet /alat valmistautua miehesi lähtöön ettei käy samoin kun itselläni.
" Päämäärättömyys" jatkui usemman vuoden tulleen päätökseen kun mieheni ilmoitti muuttavansa tammikuussa pois yhteisestä asunnosta, sen jälkeen on ollut hyvin päämäärätietoinen :D Että tsemppiä. Lähti itseltä maailmasta pohja samalla kun tää alko toteuttaa omia päämääriään...
Minäkin luulin että olimme yhteisymmärräyksessä, ei oltukaan, mies oli puhumaton juntti joka oli kaikessa samaa mieltä vaan siksi ettei keskustelua tarvitse jatkaa ja oikeasti ajatteli ihan muuta.
Alkoon mies pakeni sitten siitä syystä että ei enää kestänyt elää omissa valheissaan ja alkoi valmistautua pommin pudottamiseen häipymisestään.
Mäkin luulin alussa et löysin elämänkumppanin, mahdollisen isän tulevalle lapselleni ja aviomiehen sekä ihmisen jonka kanssa voi vihdoin ostaa sen talon. Ja näistä puhuttiin vuosia, mies hymisteli ja intoili välillä, joten ei tullut mieleen ettei halua samoja asioita.
Kyseessä oli tyyppi: No en mä viittiny sanoo ku oisin menettäny sut.
Että vittu mitä idiootteja.
itsehän se idiootti olit.
Ei sen päämäärän ole pakko liittyä työuraan. Moni on päivätyössään juuri siksi että saa pakolliset laskut maksettua, ja vapaa-ajalla toteutetaan sitten sitä omaa intohimoa.
Mikä miestäsi kiinnostaa (tai jos nyt ei mikään, niin mistä hän on aiemmin pitänyt)? Matkustelu? Urheilu? Musiikki? Kirjat? Autot? Kokkaaminen? Perheen perustaminen? Olisiko hänellä haaveita johonkin muuhun liittyen?
Mulla tuli tuollainen kausi, kuin miehelläsi.
Pakersin vuosia opintojen, parisuhteen, sekä sen unelmien duunin eteen ja kun ne sain - huomasin, ettei se elämä taian iskusta muutukaan jotenkin upeaksi ja minä onnelliseksi, vaan jotain edelleen puuttuu. Itse hakeuduin terapiaan ja sain hoitoa, mutta lähtökohtaisesti se ongelma oli, etten viihtynyt työssäni ja olin vain etsinyt merkitystä työn ja koulutuksen avulla.. En ollut kehittänyt itseäni muulla saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kuulostaa tutulta.
Meilläkin miehen jatkuva päämäärättömyys syineen selvisi kun muutti yht äkkiä pois.
Ei se ole päämäärätön kuin sinun kanssasi, parempi että lähdet /alat valmistautua miehesi lähtöön ettei käy samoin kun itselläni.
" Päämäärättömyys" jatkui usemman vuoden tulleen päätökseen kun mieheni ilmoitti muuttavansa tammikuussa pois yhteisestä asunnosta, sen jälkeen on ollut hyvin päämäärätietoinen :D Että tsemppiä. Lähti itseltä maailmasta pohja samalla kun tää alko toteuttaa omia päämääriään...
Minäkin luulin että olimme yhteisymmärräyksessä, ei oltukaan, mies oli puhumaton juntti joka oli kaikessa samaa mieltä vaan siksi ettei keskustelua tarvitse jatkaa ja oikeasti ajatteli ihan muuta.
Alkoon mies pakeni sitten siitä syystä että ei enää kestänyt elää omissa valheissaan ja alkoi valmistautua pommin pudottamiseen häipymisestään.
Mäkin luulin alussa et löysin elämänkumppanin, mahdollisen isän tulevalle lapselleni ja aviomiehen sekä ihmisen jonka kanssa voi vihdoin ostaa sen talon. Ja näistä puhuttiin vuosia, mies hymisteli ja intoili välillä, joten ei tullut mieleen ettei halua samoja asioita.
Kyseessä oli tyyppi: No en mä viittiny sanoo ku oisin menettäny sut.
Että vittu mitä idiootteja.
itsehän se idiootti olit.
Ei, kyllä se näytät olevan sinä :D
Varmaan joku sukulaissielu tälle miehelle.
Ihan yhtä idioottimainen kommentti.
Hän voi joko vähentää stressin aiheuttajaa (töitä) tai lisätä omaa stressinsietokykyään. Jälkimmäiseen on olemassa monenlaisia keinoja. Jos häntä ei asian ratkaiseminen kiinnosta, niin sitten ei voi kai mitään. Toisen puolesta ei voi elämää elää.