Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi ettei elämässä päämäärää - mitä tehdä?
11.09.2017 |
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 2v, joista yhdessä 8v. Mieheni on nuorena kärsinyt masennuksesta, mutta sai sen terapian avulla selätettyä. Tavattiin opiskeluaikana ja nyt ollaan kummatkin yli 30 v, mutta lapsia ei ole, onneksi tässä tapauksessa.
Pari vuotta mieheni valmistumisen jälkeen hän onnistui löytämään hänen koulutusta vastaavan unelmaduunin, mutta siitä lähtien liittomme on mennyt pelkkä alamäkeä - työstä johtuva stressi on johtanut liiallisen alkoholin käyttöön ja ehkä jopa lääkkeiden. Ongelmistaan hän ei kerro minulle, vaan saan juurta jaksain kysyä mikä vaivaa mieltä. Alkoholin käytöstä olen valittanut aiemmin, mutta syiksi olen saanut mm. valittavan vaimon, työstressin ja kaiken siltä väliltä.
Tätä on jatkunut nyt 1,5 vuotta ja minulla alkaa toivo loppua. Eroa olen harkinnut hyvin moneen otteeseen. Käskin miestä hakemaan ammattiapua ongelmiinsa, mutta hänellä on kaikki asiat kunnossa...??? Kuulemma tuntuu vain siltä, että elämässä ei ole mitän päämäärää vaan töitä tehdään laskujen maksamiseen ja siinä kaikki.
Mitä minä oikein teen, nostanko kytkintä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Joo, kuulostaa tutulta.
Meilläkin miehen jatkuva päämäärättömyys syineen selvisi kun muutti yht äkkiä pois.
Ei se ole päämäärätön kuin sinun kanssasi, parempi että lähdet /alat valmistautua miehesi lähtöön ettei käy samoin kun itselläni.
" Päämäärättömyys" jatkui usemman vuoden tulleen päätökseen kun mieheni ilmoitti muuttavansa tammikuussa pois yhteisestä asunnosta, sen jälkeen on ollut hyvin päämäärätietoinen :D Että tsemppiä. Lähti itseltä maailmasta pohja samalla kun tää alko toteuttaa omia päämääriään...
Minäkin luulin että olimme yhteisymmärräyksessä, ei oltukaan, mies oli puhumaton juntti joka oli kaikessa samaa mieltä vaan siksi ettei keskustelua tarvitse jatkaa ja oikeasti ajatteli ihan muuta.
Alkoon mies pakeni sitten siitä syystä että ei enää kestänyt elää omissa valheissaan ja alkoi valmistautua pommin pudottamiseen häipymisestään.
Mäkin luulin alussa et löysin elämänkumppanin, mahdollisen isän tulevalle lapselleni ja aviomiehen sekä ihmisen jonka kanssa voi vihdoin ostaa sen talon. Ja näistä puhuttiin vuosia, mies hymisteli ja intoili välillä, joten ei tullut mieleen ettei halua samoja asioita.
Kyseessä oli tyyppi: No en mä viittiny sanoo ku oisin menettäny sut.
Että vittu mitä idiootteja.
Myös minä olen ollut semialkoholistin emmävoisanoamitäänettetlähde-tyypin kanssa. No, pakkohan se oli lähteä. Tämä mun tapaus kyllä nitisi koko ajan kaikesta pienestä, mutta ei uskaltanut sanoa mitään tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni päämääränä on työuran lisäksi perheen perustaminen (olen jo 32v.), matkustelu ja tietysti terveenä pysyminen ja onnellisuus.
-AP
Ei millään pahalla, mutta sellaiset seikat kuin terveenä pysyminen tai onnellisuus eivät ole päämääriä. Terveenä pysyminen on, vaikka siihen tietyissä rajoissa voi itsekin vaikuttaa, loppuviimeksi lahja elämältä. Onnellisuus puolestaan on eräänlainen elämisen sivutuote. Onnellisuus on tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Onnellisuus ei siis ole mikään pysyvä olotila. Elämäänsä tyytyväinenkin ihminen vihaa välillä itseään ja läheisiään, niin ristiriitaiselta kuin se ehkä kuulostaakin! Olen sinua tasan 30 vuotta vanhempi, joten kykenen tarkastelemaan asioita jo ikään kuin peruutuspeilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni päämääränä on työuran lisäksi perheen perustaminen (olen jo 32v.), matkustelu ja tietysti terveenä pysyminen ja onnellisuus.
-AP
Ei millään pahalla, mutta sellaiset seikat kuin terveenä pysyminen tai onnellisuus eivät ole päämääriä. Terveenä pysyminen on, vaikka siihen tietyissä rajoissa voi itsekin vaikuttaa, loppuviimeksi lahja elämältä. Onnellisuus puolestaan on eräänlainen elämisen sivutuote. Onnellisuus on tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Onnellisuus ei siis ole mikään pysyvä olotila. Elämäänsä tyytyväinenkin ihminen vihaa välillä itseään ja läheisiään, niin ristiriitaiselta kuin se ehkä kuulostaakin! Olen sinua tasan 30 vuotta vanhempi, joten kykenen tarkastelemaan asioita jo ikään kuin peruutuspeilistä.
Ilmeisesti seuraava 15 vuotta muuttaa maailmankuvani, koska itse näen, että onnellisuus on pitkälti asenne ja valinta. Elämälle pitää luoda puitteet, joissa onnellisuuden saavuttaminen on helpointa ja pitää osata myös päästää irti epäkohtiin takertumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti seuraava 15 vuotta muuttaa maailmankuvani, koska itse näen, että onnellisuus on pitkälti asenne ja valinta. Elämälle pitää luoda puitteet, joissa onnellisuuden saavuttaminen on helpointa ja pitää osata myös päästää irti epäkohtiin takertumiselta.
Tarkkaan ajatellen se, että on elämäänsä tyytyväinen on eri asia kuin se, että kokee onnellisuutta. Tyytyväisyys tarkoittaa sitä, että arjen puitteet ovat sellaiset, joissa pärjää ja voi olla oma itsensä. Koska onnellisuus on nimenomaan tunne, sen luonteeseen kuuluu häilyväisys. Mikäli elämän päämääränä on jonkin tunteen tavoittelu, johtaa se pidemmällä tähtäyksellä vääjäämättä epäaitoon olemiseen, väkisin tehtyyn elämään. Onnellinenkin, eli onnen hetkiä kokeva, ihminen on ajoittain onneton, turhautunut, vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli tuollainen kausi, kuin miehelläsi.
Pakersin vuosia opintojen, parisuhteen, sekä sen unelmien duunin eteen ja kun ne sain - huomasin, ettei se elämä taian iskusta muutukaan jotenkin upeaksi ja minä onnelliseksi, vaan jotain edelleen puuttuu. Itse hakeuduin terapiaan ja sain hoitoa, mutta lähtökohtaisesti se ongelma oli, etten viihtynyt työssäni ja olin vain etsinyt merkitystä työn ja koulutuksen avulla.. En ollut kehittänyt itseäni muulla saralla.
Hyvä kommentti, viimeinen lause kertoo kaiken! Ihminen joka odottaa että kaikki tulee valmiina eteen, ei kehitä itseään. On siis tyytymätön ITSEENSÄ, syyttää siitä muita! Minulla on sama tilanne kuin ap.llä.
Kaikkeni olen koittanut, en pysty aikuista ihmistä kannattelemaan jos toisella ei ole MITÄÄN halua edes yrittää. Tottakai tuen ja olen hyvä puoliso, teen kotona kaiken, että toinen voi levätä jne.. otan huomioon. Mutta kun sama ei toimi toisinpäin.... Lisäksi mikään ei kelpaa, mitä ehdotan; käydäänkö elokuvissa, ihan vaan kävelyllä, mene siskosi luo kylään tai pelaa jotain, tai ehdota sinä? - niin toinen vaan istuu sohvalla olut kädessä. Mitä enää voi tehdä? Ei mitään. Surettaa, meillä on jo yksi lapsi, toinen haaveissa, mutta mies "vie" sen mahdollisuuden olemalla tuollainen!!
Minulle elämä on ok, perusasiat riittää, lapsi, koti jne.. En haaveile kuuta taivaalta. Olen tyytyväinen itseeni ja harrastuksiini. Mies taas haaveilee jatkuvasti kaikesta "suuresta" ( tyyliin lottovoitto, ettei tarvitsisi mennä töihin, voisi vain lomailla), epäilen kyllä, ettei olisi tyytyväinen sittenkään. Ei vaan uskalla kohdata omaa sisintään, pakenee juomalla ja olemalla välinpitämätön, luulee että vika on kaikissa muissa. Ottaisi vastuuta itsestään ja tekemättä jättämisistään, niin voisi tilanne parantuakin?
Harkitsen eroa todella vakavasti. Jos hän yrittäisi, niin voisi ollakin kaikki hyvin. Milläpä saat toisen siihen?
Lisäksi on syyttelyä. Minä olen kuulema masentavaa seuraa! Hänen mielestä kaikki on minun vika, hänen tylsä elämä, hänen jaksamattomuus, kerran humalassa sanoikin, että ei rakasta minua. Mikä tällaisia "miehiä" vaivaa? Huh huh, nyt kun kirjoitin tähän, niin aika paha tilanne on meilläkin :(
Eroa vaikeuttaa yhteinen asuntolaina, ajattelin että ellei kesään mennessä ala tilanne hänen osaltaan muuttua, niin sitten saa olla. Muuta neuvoa en osaa ap.lle antaa. Yritä puhua rauhallisesti ja tehkää vaikka suunnitelma, jos alkuun vaikka kuukauden sisään joku pieni juttu, sitten lisää? Meillä tuo toimi talvella, mutta nyt on alamäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku matkustaminen, terveenä pysyminen ja perheen perustaminen voivat olla jollekin päämääriä? Mitä sä sitten elämässäsi tekisit, ellet jotain tuontapaista? Kuule, joku ei vain ole niin snobi, että kutsuu itsestäänselvyyksiä juhlallisesti päämääriksi, koska ei noissa ole mitään tavoiteltaa, ellet ole ihan retardi, jolta ei onnistu mikään.
JSSAP!!