Mitähän tapahtuisi jos menisi lääkäriin, istahtaisi alas ja toteaisi vain lyhyesti, että..

..en jaksa enää.
Että voimat on aivan finaalissa, että jokainen aamu on kuin suossa heräisi ja suossa rämpisi päivän. Että on itku-ja jonkinsortin ahdistus/pelkokohtauksia. Etten näe valoa välillä missään, yhtään.

Näkisi varmaan tiedoista, jos työterv.lääkärille menisin, että keväällä-16 työterv.lääkäri teki ahdistus/masennustestin ja tulos oli jonkin asteinen ahdistus ja keskivaikea masennus. Hoidoksi tarjosi banaaneja ruokavalioon, ei kuulema lääkityksen tai s.loman tarvetta.
No, olenkin porskuttanut eteenpäin ilman päivänkään "nuppilomaa" kiitos armottoman korkean velvollisuudentunteeni ja työmoraalin vuoksi ja aika helvetin korkea kynnys on mennä lääkärille uudelleen, paitsi jos olisi fyysinen syy.

Tuntuu hiton raskaalta herätä jokaiseen aamuun, paitsi välillä la-aamuisin, infernaaliseen paskaan oloon, ei voisi vähempää kiinnostaa työnikään enää, en jaksaisi sitä sosiaalisuutta ja iloisen, positiivisen roolin ylläpitämistä nyt yhtään, en tippaakaan:'(