Mies haluaa kihloihin

Mies on jo kertonut missä kirkossa haluaa naimisiin, millaisen kodin yms. En kuulu edes kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa.. On tämänkin selvittänyt.. Yleensä se on kai nainen joka haaveilee häistä?

Ap

Onko mies eri kulttuurista? Jos kyseessä on kulttuuri, jossa esiaviollisiin suhteisiin ei suhtauduta niin suopeasti, miehellä voi olla siksi hätä. Kihlauksella hän haluaisi vähän rauhoitella omaatuntoaan ja kenties vanhempiaan. Toki jossain suomalaisessakin lahkossa voi olla tällaista. Tuli vaan mieleen kun mainitsit tuon "kirkossa, johon et kuulu".

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus. Ollaan seurusteltu alle vuosi. Miksi ihmeessä mies alkaa jo nyt ehdotella tuota? Kiva mies ja hirveän rakastunut minuun, omien sanojensa mukaan, mutta eikö kihlat ole sopimus naimisiinmenolle? Eikai nyt tässä vaiheessa voi tietää haluaako jakaa loppuelämän toisen kanssa? En minä ainakaan kehtaisi hepposin perustein erota kihlatusta.

Mies ei siis tiedä mitä kihloihin meno tarkoittaa. Mä olen kerran dumpannu moisen juntin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on jo kertonut missä kirkossa haluaa naimisiin, millaisen kodin yms. En kuulu edes kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa.. On tämänkin selvittänyt.. Yleensä se on kai nainen joka haaveilee häistä?

Ap

Mies haluaa omistaa sut ja kontrolloida sua. Jos sä suostut sen pyyntöihin, huomaat pian olevasi ansassa. Kuulostaa tyypilliseltä sairaalloisen omistushaluiselta mieheltä josta tulee hirviö vihkimisen jälkeen. Mä juoksisin ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukuni on myös sekopäistä, ja jos joku on kihloissa niin automaationa isot häät...

Ap

Ja Suomen laki velvoittaa suostumaan siihen mitä suku haluaa? Linkitätkö tänne sen kohdan finlexistä jooko?

Vai käyttäisitkö tällä  kertaa omaa järkeäsi kuuntelematta sukua?

Kiesus...

Haluatko olla miehen kanssa miehen itsensä takia vai siksi että saat mieheltä paljon huomiota? Jos et siis kerran itse koe rakastavasi.

Vierailija kirjoitti:

Mies on jo kertonut missä kirkossa haluaa naimisiin, millaisen kodin yms. En kuulu edes kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa.. On tämänkin selvittänyt.. Yleensä se on kai nainen joka haaveilee häistä?

Ap

Minulla oli nuorena samantyyppinen poikaystävä. Alkoi jankuttaa (kirkko)häistä ja lapsista heti seurustelun alussa eikä esim. ollut kuulevinaankaan, kun huomautin, että en kuulu kirkkoon enkä aio liittyä siihen vain häiden tähden. Lopulta, kun tajusi, etten ole sellainen unelmien vaimokandidaatti, kuten hän oli kuvitellut, alkoi kiusata minua ihan toden teolla. Siitä on nyt lähemmäs kymmenen vuotta aikaa ja aina silloin tällöin huomaan, että suhtaudun hyvin skeptisesti ja ynseästi treffailukumppaneihini. Onneksi pahimmat angstit ovat jo taakse jääneitä.

Toisin sanoen: mies voi olla rakastunut omaan kuvitelmaansa "normaaleista" häistä ja täydellisestä vaimosta. Olisin ap sinuna varovainen miehen suhteen. Pidä itsestäsi huolta!

Ihan suomalainen mies ruotsalaisilla sukujuurilla. En koe alistuvani jos menisin hänen mieleisessään kirkossa naimisiin. Asialla ei ole minulle merkitystä. En silti mene naimisiin toisen mieliksi. Suvussani kihlat on yhtä kuin häät, eikä kukaan sedistä, enoista, tädeistä tai serkuista ole eronnut. Myös minulle on iskostunut tämä malli.

Toisaalta olen hirveän iloinen, että mies on noin vakavissaan, koska olen ollut ihan oma itseni kauheimmillaan.

Ap

Olet sitten sukusi ensimmäinen avoliitosta eronnut. En jaksa uskoa että mies kokemansa nöyryytyksen jälkeen haluaa olla kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on jo kertonut missä kirkossa haluaa naimisiin, millaisen kodin yms. En kuulu edes kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa.. On tämänkin selvittänyt.. Yleensä se on kai nainen joka haaveilee häistä?

Ap

Minulla oli nuorena samantyyppinen poikaystävä. Alkoi jankuttaa (kirkko)häistä ja lapsista heti seurustelun alussa eikä esim. ollut kuulevinaankaan, kun huomautin, että en kuulu kirkkoon enkä aio liittyä siihen vain häiden tähden. Lopulta, kun tajusi, etten ole sellainen unelmien vaimokandidaatti, kuten hän oli kuvitellut, alkoi kiusata minua ihan toden teolla. Siitä on nyt lähemmäs kymmenen vuotta aikaa ja aina silloin tällöin huomaan, että suhtaudun hyvin skeptisesti ja ynseästi treffailukumppaneihini. Onneksi pahimmat angstit ovat jo taakse jääneitä.

Toisin sanoen: mies voi olla rakastunut omaan kuvitelmaansa "normaaleista" häistä ja täydellisestä vaimosta. Olisin ap sinuna varovainen miehen suhteen. Pidä itsestäsi huolta!

No tuota olen hänelle sanonut, kun tuntuu että odottaa minun olevan jotain muuta.

Olemme hoitaneet joskus hänen veljensä lapsia. Yksi lapsista on todella söpö, ja joskus lauloin tänne, niin mies jäi vaan tuijottamaan ja hymyili sellaisella, hyväksyvällä tavalla. Tuli jotenkin väärinymmärretty olo. Vaikka tykkään ko lapsesta, en ehkä halua lapsia, vaikka koiranpennut on ihania, en halua koiraa. Tuntuu ettei mies usko, vaikka yritän kertoa, hän näkee ne asiat mitä haluaa, ei todellisuutta.

Lisäksi vaikka nyt on ollut rauhallinen vuosi, olen oikeasti sosiaalinen ja tykkään juhlia. Olen tämän vuoden aikana kerran ollut humalassa ja mies oli jo siitä vähän pahoillaan.

Ap

On suvussani avoparit eronneet. Ei opiskeluaikainen ensimmäinen kunnon suhde välttämättä johda avioon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluatko olla miehen kanssa miehen itsensä takia vai siksi että saat mieheltä paljon huomiota? Jos et siis kerran itse koe rakastavasi.

Koen rakastavani, mutta koen myös ettei tunneta toisiamme tarpeeksi.

Ap

Kuinka moni sukulaisistasi on ensin seurustellut, mennyt kihloihin, pitänyt häät ja vasta sitten muuttanut yhteen? Tai muuttanut yhteen kun on menty kihloihin ja sovittu häistä? Tyyliin mikä on kaunista, arvokasta, perinteistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kihlauksen merkitys monelle muuttunut.

Keskustele miehen kanssa asiasta. Jos se on hänelle vain osoitus sitoumuksesta sinuun.

Kihlojen merkitys ei ole muuttunut, jotkut vain eivät ymmärrä kihlauksen merkitystä.

Mun mies kosi ekan kerran joskus 2kk seurustelun jälkeen. Itseäni hirvitti silloin enkä uskaltanut suostua. Myöhemmin mieskin jo alkoi vähän epäröidä, tuleeko tästä mitään. Olin hankala ja tuittuileva matkakumppani ulkomaanreissulla. Sitten 7kk seurustelun jälkeen mies kosi uudestaan ja silloin oli jo helppo suostua. Siitä kuukauden päästä mentiin naimisiin. Nyt yli yli 17 vuotta ollaan oltu naimisissa.

Me oltiin molemmat aikuisia ja sellaisessa elämäntilanteessa, että ei siinä tarvinnut kauaa miettiä kun oikea kumppani osui kohdalle. Lapsi syntyi sellaiset 1,5 vuotta ekoista treffeistä.

Meillä molemmat on laiskoja siivoamaan ja minä olen miestä huonompi kokki. Naimisiin mennessä en tainnut juuri ruuanlaittoa harrastaa ja lapsikin joutui ensimmäiset vuotensa syömään eineksiä. Nyt teen arkipöperöitä jotka kelpaavat minulle hyvin. Jos halutaan jotain parempaa, niin mies kokkaa ja minä autan.

Vierailija kirjoitti:

Juu siis naimisiin tuo mies on menossa ja ostamassa yhteistä kotia, vaikka en ole edes gradua aloittanut 😬 Aspilla pelkkää opintolainaa, enkä osaa käyttää meidän kahvikonetta. Ilman meikkiä makaan sohvalla ja valkkaria tekis mieli. Eli en nyt kovin vaimomainen ole. Vanhapiika on ihan jees vaihtoehto, ottaen huomioon, että nykyään voi kuitenkin elättää itsensä.

Ap

Älä nyt dissaa itseäsi! Gradua vaille valmis on erittäin potentiaalinen tapaus. Ja sitä kahvikonettakin opit käyttämään. En minäkään espressokonetta osannut käyttää kun naimisiin mentiin, mutta niin vain tuli minustakin ihan kelpo kahvihifistelijä, jonka aamu on pilalla jos kahviin tulee huono crema.

Mekin ostettiin yhteinen perheasunto heti muutama kuukautta häiden jälkeen kun tulin raskaaksi. Alle vuoden oltiin seurusteltu siihen mennessä. Minulla ei ollut säästöjä paljonkaan, miehellä velkainen yksiö, mutta puoliksi ostettiin ja mies sen asunnon enimmäkseen maksoi. 

Mieti nyt onko siinä miehessä muuta vikaa kuin että tykkää sinusta kovasti? Kuitenkin olet jo sännännyt avoliittoon. Minä muutin miehen kotiin vasta päivää ennen naimisiinmenoa.

Ja jos olette järki-ihmisiä, niin prinsessahäät voi skipata ja mennä maistraatissa naimisiin matalalla profiililla. Ennen kaikkeahan se on juridinen sopimus perheen ja lesken turvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni sukulaisistasi on ensin seurustellut, mennyt kihloihin, pitänyt häät ja vasta sitten muuttanut yhteen? Tai muuttanut yhteen kun on menty kihloihin ja sovittu häistä? Tyyliin mikä on kaunista, arvokasta, perinteistä.

Ainakin vanhempani asuivat yhdessä opiskelujen loppuun, ja vasta sitten menivät naimisiin. Isovanhemmilla ehkä toisin. Tosin kun oikein laskee, niin isäni vanhin veli on syntynyt 8kk hääpäivästä 😀

Ap

Ne hääthän voi pitää vaikka 10 vuoden päästä. Ei mikään velvoita päättämään hääpäivästä kun kihlautuu. Sehän on sitten joskus tulevaisuudessa. Kihloissahan mennään kihloihin, ei naimisiin.

Up

Pakko kyllä myöntää, että aika pian on kosassut. Sitähän kihlat on, lupaus avioliitosta. Ainakin itse säikähtäsin. Ollaan nyt aika liki 3 vuotta ja 6kk seurusteltu ja ei olla kihloissa, eikä ees asuta yhessä. Puhuttu, jos naimisiin 2027 ehkäpä, tai sitten ei ollenkaan.

Mutta mun mielestä sun kannattaa vaa jatkaa suhdetta, ilman kihloja. Pahimmassa tapauksessa tosin ukko jättää sut, mut mä en ainakaa menisi kihloihin.  your life your choice