Hei te joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja olette työelämässä!

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on beetasalpaajia käytössä, minkä nimisiä käytätte? Niitäkin on varmasti montaa sorttia olemassa ja jotkut ehkä tehoavat paremmin kuin toiset nimenomaan jännitysoireisiin?

En usko, että lääkkeen valmistajalla on sinällään merkitystä, koska kaikilla on sama funktio, eli alentaa verenpainetta ja myös sydämensykettä.

Enemmän vaikutusta on annostuksella.

Mielestäni beetasalpaajat ei kuitenkaan ole kovinkaan tehokkaita lääkkeitä yhtään kovempaan oirehdintaan.

Parhaita töitä on varmaan sellaiset, joita saa tehdä suht omassa rauhassa, mutta ei ehkä täysin eristäytyneenä muusta maailmasta.

Jokin kirjanpitäjän tai palkanlaskijan työ, arkkitehti, puhelin asiakaspalvelija, kääntäjä, it-ala joissain työtehtävissä, monet insinöörin työtehtävät, siivooja, lehden/postinjakaja, varastotyö, kuorma/rekka/roska/jakelu auton kuljettaja, hyllyttäjä, piirivartija, tutkija (varauksin), ilp asentaja yms jotkin yksin tehtävät rakennusalan työt, taiteilija, kirjailija..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa lääkettä Optipar. Pitäisi toimia, mm lääke sosiaaliseen fobiaan.

Itse väitän, että sosiaalisessa fobiassa on kolme eri astetta ja lääkitys sen mukaan.

1. Lievin: optipar tai muu beetasalpaaja

2. Keskivaikea: optiparin lisäksi ssri lääkitys ja tarvittaessa rauhoittava lääkitys

3. Vaikea: jatkuva rauhoittava lääkitys sekä ssri ja optipar lääkitys

Olen kirjoittaja nr 178. Optipar lääke on eri maissa eri nimillä. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt kaikissa on substanssina Paroxetin. Itse olen käyttänyt lääkettä yli toistakymmentä vuotta. Minulla on sosiaalinen fobia alkujaan. Ja tämä on ollut minulle niin suuri apu että sosiaalinen fobia on poissa. Alkuvuodet otin yhden tabletin päivässä ja monia vuosia sitten puolitin annoksen. Ja hyvin olen pärjännyt.

Paroxetinista en ole kuullutkaan. Auttaa siis todella? Beetasalpaajasta ei ole minulle apua enkä voi sitä käyttää muutenkaan lepopulssin hitauden takia. Onko esim jollakin sitalopraamia jännitykseen?

Vierailija kirjoitti:

Paroxetinista en ole kuullutkaan. Auttaa siis todella? Beetasalpaajasta ei ole minulle apua enkä voi sitä käyttää muutenkaan lepopulssin hitauden takia. Onko esim jollakin sitalopraamia jännitykseen?

Optipar sisältää pareksotiiniä. Jos googlaat niin löydät lääkkeen ja voit lukea mihin sitä käytetään.

Mitä eroa on optipar ja propalilla?

Minulla oli sosiaalisten tilanteiden pelko ja paha sellainen. Pari vuotta kotona piiloteltuani totesin kuitenkin, että pakko on johonkin työhön mennä. Pitkään pohdittuani tulin tulokseen, että no vanhuksia en pelkää, mummot ja vaarit tuntuivat turvallisilta. Hakeuduin sitten opiskelemaan vanhuspuolelle lähihoitajaksi.

Opiskeluaika oli todella stressaavaa ja olin luovuttaa monta kertaa, koska koulussa jo luokkatoverit saati sitten vapaamuotoisemmat ryhmätyöt ahdistivat. Valmistuin juuri kouluun liittyvän pelko-oireiluni vuoksi myöhässä, mutta valmistuinpa kuitenkin.

Nyt olen ollut 15 vuotta alalla. Ilman tätä työtä olisin varmasti edelleen pelokkaana kotinurkissa ja ahdistuisin entiseen malliin jopa kauppaan lähtemisestä. Työ opetti vähä vähältä luottamaan itseeni ja muihin ihmisiin, ja luovimaan vaikka minkälaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Se työrooli on alkuun aika hyvä haarniska kaikkea pelottavaa vastaan.

Onko muilla tälläisia oireita? Sosiaalisissa tilanteissa itse en niinkään hikoile tai tärise eli fyysisiä oireita ei pahemmin ole, mutta lamaannun täysin. En puhu mitään, olen kauhusta kankeana, ajatus ei kulje jne. En voi tälle mitään. Hävettää töissä kun vastaan muille vain parilla sanalla. Kahvitauoilla puhelin on pelastus kun siihen voi vähän piiloutua

Alle 30 V julkinen esiintyminen koulutettavana oli pelottavaa, kyllä sen kaveri huomasikin. Etukäteen jännitinkin erittäinkovasti ettei vaan joutuisi yht' äkkiä puhumaan lavalle valmistautumatta, kuten kouluttaja vaati. Kai tuo huomasi, ettei minusta ole siihen.

Up

Itse olen hammashoitaja. Olen pohtinut alan vaihtoa, mutta koen olevani umpikujassa En tiedä mikä työ minulle sopisi paremmin. 

Koko päivä hammaslääkärin työparina, potilaat, kiire ja stressi on minulle liikaa. Kotona olen aivan naatti, jonkin sortin masennusta on myös tullut

Mä oon tuore putkiasentaja, mutta tällä hetkellä töitä ei ole. Suhdanteet näyttää huonolta ja koulutus vanhenee kokoajan. Jotain työtä pitäisikin nyt päästä tekemään tai sitten TAAS opiskelemaan uutta alaa, mutta en tiedä mitä tekisi. Olen autisti ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Kovasti ehdotetaan jotain kaupan kassaa (ei pysty, kokeiltu on ja tuhoa saatu aikaiseksi), hoitoalaa (ei näillä sosiaalisilla taidoilla), siivousta (aivot lagittaa). Toimistotyötä ehdotetaan myös ja sitä teinkin jo kymmenkunta vuotta. Niihin on sikana hakijoita ja pitäisi osata brändätä itsensä dynaamiseksi extrovertiksi superosaajaksi ja sanoittaa ties mitä motivaatiota ihan perus etuuskäsittelijäksi tai kirjanpitoharjoittelijaksi haettaessa. Lisäksi työ on todella puuduttavaa, ainakin kaikki toimistotyö mihin itse olen päässyt. Putkiasentajana viihdyn, kun saan omassa rauhassa touhuta ja työkaverit on suht vähäpuheisia miehiä, mutta työllistyminen todella hankalaa tällä hetkellä eikä tämä työttömyyden pitkittyminen helpota työllistymistä alalle myöhemminkään... 

En oikein tiesä mitä täsaä tekisi. Töitä haen kyllä koko ajan, mutta mistään ei kuulu mitään. 

Opiskelen tällä hetkellä aika sosiaalista ihmisläheistä alaa.Otan aina kun voin omaa yksityistä aikaa. Se auttaa jaksamaan jotenkin. Tosin en tiedä miten tulen työelämään sopeutumaan. 

Edelliset kirjoittajat:  hammashoitaja, putkiasentaja, opiskelija: toivon viisautta teille tulevaisuuden valintoihin.

Täällä yksi jännittäjä. Vaiva alkoi yläkoulussa kiusaamisen myötä. Jännitän ensinnäkin tilanteita, joissa joudun olemaan suljetussa tilassa isossa porukassa suht hiljaisissa olosuhteissa, eli kokoukset, koulutukset, vanhempainillat jne. Vaikka ei tarvitsisi edes puhua mitään. Jännitän vatsallani niin, että se alkaa kurisemaan. Mikä ahdistaa toki entisestään. Tietysti jännittää myös nuo esittäytymiset, small talkit jne. Opiskeluaikoina siedätyin esitelmiin, joita oli todella paljon, mutta onneksi nykytyössäni ei ikinä. Jännitän myös jostain syystä naapureita. Heitä kohdatessa kun pitäisi aina keksiä jotain ympäripyöreää, positiivista nopeaa sanottavaa, muutakin kuin ööh tai kaunis ilma tänään. Sitten päädyn vaan moikkaamaan lyhyesti, mikä nolottaa, koska nähdään suht usein ja vaikutan tylyltä, tai jos yritän olla kiva ja sosiaalinen, niin päädyn selittämään ihan liikaa tai jotain sekavaa, ja tulee sellainen pyörtymisen tunne. Samoin lasten ollessa pieniä monet sitä kautta tulleet sosiaaliset jutut kuten synttärit, harrastusjutut jne. oli hankalia, kun kentän laidalla ois pitänyt vähän tutustua. Olen ihan pärjäävä opiskellut ja hyvissä työpaikoissa ja jopa esimiestehtävissä ollut perheellinen ihminen, eikä kukaan ehkä uskoisi, miten paljon tämä on kuormittanut vuosien mittaan. Vaikka toki olen varmasti muiden silmissä vähäpuheinen ja jäykkä tyyppi. Propral käytössä ääritilanteisiin, joita nykyään todella harvoin. Tsemppiä kohtalotovereille!

Taas näitä pilalle paapottuja omassa elämässään epäonnistuneita. Mikä vttu teitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä pilalle paapottuja omassa elämässään epäonnistuneita. Mikä vttu teitä vaivaa?

Sosiaalisten tilanteiden pelko, joillakin kuten mulla lisäksi autismi. 

Itselläni on ollut Optipar 20mg 1x1 aamuisin noin 20 vuotta. Ilman sitä olisin varmaankin työkyvytön ja syrjäytynyt. Ehkä en olisi enää edes elossa. Niin rankkaa se oli. Oma taustani on kiusatuksi joutuminen ja siitä tämä johtuu.