Opettajien asiaton käytös äitinsä menettänyttä lasta kohtaan(ov)
Mieheni tyttäten äiti kuoli alkuvuodesta ja ilmoitimme kouluun heti että näin on käynnyt ja sieltä luvattiin informoida opettajia. Nyt kuitenkin muutamat opettajat jotka rehtorin mukaan tietävät asiasta huomauttelevat tytölle tyyliin " voi sinua pientä mites pärjäät kun ei ole äiti reppua pakkaamassa" ja " onkos äiti pakannu penaalin kun kynät puuttuu" . Viimeksi terveydenhoitaja kyseli tytön ja äidin suhteesta ja kun tyttö sanoi että äiti on kuollut niin th sanoi että " pikkujuttu". Tyttö on oikesti vieläkin hyvin surullinen ja minusta nämä kommentit eivät auta asiaa. Rehtorille olen valittanut hän sanoi että nuohan on vitsejä.... no aika huonoja.
Kommentit (12)
70-luvulla pakotettiin täysorpokin tekemään joka vuosi äitien- ja isäinpäiväkortit koulussa vaikka oppilas kertoi olevansa orpo.
Porvoon kouluissa on asiat huonolla tolalla.
En usko että oikeesti sanonut "pikku juttu"
ensin oikeasti luulin että ei ollu tieto kulkennut, mutat rehtori varmisti että on ja tää pahin vitsailija on tytön luokanvalvoja joten ainakin pitäs tietää
niin tyttö kertoi, sanoi alakerran mummokin hänelle että älä valehtele kun tyttö kertoi kysyttäessä että äiti on kuollut
Minulta kuoli isä kun olin 14. Sen jälkeen minut nähtiin aina vain puoliorpona. Mitä tahansa tapahtui, sen saattoi vyöryttää puoliorpouden syyksi.
Myös endometrioosi, näköhermontulehdus, kysta diagnosoitiin henkisiksi sairauksiksi jotka johtui isän kuolemasta.
Mun mies oli leski ja kahden pienen lapsen isä. Koulussa lasten piti tehdä äitienpäiväkortit-antoivat ne mummillensa.
No niin varmaan. Todella mauton provon aihe. Lapselle veetuiluhan siinä tulee ensin mieleen tuossa tilanteessa. Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli isä kun olin 14. Sen jälkeen minut nähtiin aina vain puoliorpona. Mitä tahansa tapahtui, sen saattoi vyöryttää puoliorpouden syyksi.
Myös endometrioosi, näköhermontulehdus, kysta diagnosoitiin henkisiksi sairauksiksi jotka johtui isän kuolemasta.
Sama täällä, paitsi että minulla kuoli äiti. Jokainen sairauteni määriteltiin sen jälkeen äidin kuoleman kautta. Oli pakko mennä yksityislääkärille jokaisen pikkujutun kanssa, koska influenssa (verikokein todettu) oli tk-lääkärille äidin kuolemasta johtuvaa surutyötä (koska olin padonnut tunteita 12 vuotta, niin siinä 18v iässä se surutyö sitten iski melkein 40 asteen kuumeena, lihasheikkoutena ja pahoinvointina). Avuksi sain lähetteen mielenterveystoimistoon juttelemaan.
Tuntuu kyllä todella erikoiselta, että opettajakoulutuksen saanut henkilö sanoisi äitinsä menettäneelle lapselle, että "onkos äiti pakannut penaalin kun kynät puuttuu". Tuollaisen henkilön täytyy olla jotenkin sairas. AP:n mukaan lapsen koulussa olisi muitakin aikuisia, jotka puhuvat tuohon tyyliin...
Sori nyt AP, mutta nyt ei kyllä vaikuta sun juttusi todelta...
Oikeesti??? No huhhuh.