Lue keskustelun säännöt.
Mies, miksi et halua enää naistasi?
Ihmettelijä
08.09.2017 |
Täällä oli joku mies omaan parisuhteeseensa liittynen kysellyt naisilta syitä miksi nainen ei halua omaa miestään enää. Siitä tuli mieleeni tehdä vastaava kysely,mutta toisinpäin. Eli mies,mistä syistä et enää lämpeä puolisostasi? Mikä on etäännyttänyt sinut hänestä? Kyselen myös koska oma puolisoni on etääntynyt minusta rajusti,joten kaipailen näkökulmia mistä tällainen voi miehen silmin johtua.
Kommentit (549)
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysytään naisilta tähän vastausta, kyseessä on yleensä lähes aina joku muu syy kuin miehen ulkonäkö. Miesten vastaukset koostuvat lähinnä yhdestä ainoasta asiasta: naisen ulkonäöstä ja tarkemmin sanoen painosta. Useimmille miehille rakkaus = naisen paino. Tätä on naisena hankala hyväksyä kyllä, mutta totuus on kestettävä. :(
Kestettävä? Tarkoitat varmaankin että kannattaa hyppiä tasajalkaa riemusta?
Kummasti naiset aina unohtavat että vaikka mies onkin tarkempi leveydestä, ovat naiset tarkempia pituudesta.
Ja näistä vain toinen on sellainen johon itse pystyy vaikuttamaan.
Ja vain toinen niistä on sellainen, että *kun parisuhteessa on jo oltu* toinen yllättäen ilmoittaa, että tää oli nyt tässä, koska sun ulkonäkö ei miellytä.
Vai onko monikin mies tullut jätetyksi, kun lasten/sairauden/stressin myötä lyheni sentin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ikävä naisena kuulla totuus, mutta ymmärrän hyvin ettei ole kivaa jos kumppani lihoo. Siis tarkoitan ihan kunnon lihomista, kymmeniä kiloja. Siinä ei enää edes kasvot ole saman ihmisen kasvot, lisäksi ei jaksa oikein rehkiä, energia on aina loppu. Itse olen siis masennuksen takia 40kg lihonnut nainen, enkä uskalla edes yrittää saada miestä itselleni koska pelkään saavani jonkun läskifetistin, joka haluaa että lihoan vain entisestäni, tai sitten joku huolii minut koska ei saa parempaakaan. Silloin kun olin vielä sopivasti pyöreä, se oli pelkkää plussaa, miehet tuntui tykkäävän minusta jopa enemmän hieman muhkuna kuin luuviuluna, mutta nyt kun olen jo yli satakiloinen niin ei tää ole enää kenenkään mielestä kaunista. Kaula on kadonnut ja kasvojen muodon näkee vain vanhoista valokuvista. Se on ikävä totuus ja se tavallaan myös kiusallisesti paljastaa sen, ettei minulla ole asiat kunnossa. Onnellinen ihminen huolehtii itsestään ja terveydestään. Kissakin viedään lääkärille jos se lopettaa itsensä sukimisen.
En minä itsekään kiihotu mistään hirveästä läsömiehestä, jolla on jäätävä tynnyrimaha, kaksoisleuka ja muodoton taikinanaama. Ei sille vaan voi mitään, ihminen on luotu sellaiseksi, että terveys ja hyvä itsetunto viehättää, koska sellaisen ihmisen kanssa on hyvä olla. Jos toisesta tulee välinpitämätön omaa terveyttään kohtaan, se varmasti ärsyttää kokonaisvaltaisesti hyvin monella muullakin tavalla kuin vain ulkonäöllisesti, koska siihen liittyy yleensä paljon muutakin flegmaattisuutta. Jotka saattaa sitten näyttäytyä esimerkiksi kiukutteluna ja välinpitämättömyytenä omaa kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Pappi sanoi aamen ja pers e turposi kuin taikasanasta. Luojan kiitos en erehtynyt painostamaansa lapsentekoon. Muuttui nanhan vitsin mukaan kerta aamenesta kissasta lehmäksi.
Nykyään toisen miehen kanssa pari lasta. Eron jälkeen laihdutti ns. kosto/seuraava pyydys kropan. Nyt sen 165cm ja 110kg. Onnea vaan.
Jotenkin söpöjä nää miehet, jotka oikein halveksuu lihovia vaimojaan, mut sit kuitenkin vuosia eron jälkeen on edelleen niin kiinnostuneita, että tietää nyksät, lapset ja painon kilon tarkkuudella:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä näitä "miesten näkökulmasta"- juttuja, olen onnellinen että pidän naisista.
Enemmän kuin sukupuolierot, ajattelisin asiaa enemmän yksilöiden välisenä. Hassua, että ’sukupuolivapaa’ henkilö ajattelee näin jyrkästi sukupuolten välisenä erona.
Millä perusteella edellinen kommentoija on "sukupuolivapaa"? Ja mitä se edes tarkoittaa?
Jossakin pikkulapsivaiheen aikana vaimon puhetyyli muuttui epäkunnioittavaksi ja syyllistäväksi.
En oikein tiedä minkä vuoksi, koska kun asian toi esiin niin kävi ilmi ettei hän ollut tarkoittanut puhua sillä tavalla. No, sitä kuitenkin jatkui vuositolkulla.
Aluksi aloin vältellä vastakkainasettelua, sitten kuvioon tuli mukaan omiin oloihin vetäytyminen ja aiemmin hyvät, kiinnostavat keskustelut jäivät historiaan.
Tässä rinnalla intiimi kanssakäyminen on hiipunut pikkuhiljaa.
Ajankäytöstäni työ ja lapset alkoivat viemään yhä suuremman siivun vaimon kustannuksella ja syystä.
Arvelen että tästä syystä olen vielä jotakuinkin järjissäni ja naimisissakin.
Koen että lapsien saamisen aiheuttamat muutokset vaimon ulkonäössä eivät ole se olennainen syy, vaan nimenomaan tuo henkinen puoli.
Toisen tuomitseminen ja vähättely on myrkkyä parisuhteessa, eritoten kun se on perusteetonta.
Jos en olisi mielessäni päättänyt olla uskollinen ja katsoa tämän loppuun asti, olisin varmasti jo käynyt hakemassa sen "toisen mielipiteen" markkinoilta, ihan vain tarkistaakseni että olenko tosiaan sellainen vätys kuin vaimoni puheista voisi ymmärtää.
Kaipaan kovasti hauskaa ja älykästä keskustelua, ja kanssakäymistilanteita joissa voit olla varma että toisen mieli tai kiinnostus ei yhtäkkiä muutu kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Nyt kun lapset ovat jo teini-ikäisiä vaimon käyttäytyminen on hiljalleen parantumassa. Etanavauhtia tosin.
Vieläkin on kausia että mieluummin vietän aikani eri kerroksessa, mutta väliin mahtuu parempiakin aikoja. Ei vieläkään niin hyviä kuin ennen lapsia, mutta sinne päin kuitenkin ollaan menossa.
En tosiaan tiedä minkä vuoksi tämän laakson läpi on pitänyt kulkea, päällisin puolin kaiken pitäisi olla hyvin. Ehkä lasten saamiseen liittyvät hormonaaliset muutokset ovat jotenkin olleet tähän vaikuttamassa.
Nyt kun vaihdevuosien ensimmäiset merkit on nähtävissä, myös käyttäytyinen on muuttumassa normaalimpaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun luen täällä näitä "miesten näkökulmasta"- juttuja, olen onnellinen että pidän naisista.
Naisten kanssa sulla on vaan eri ongelmat!!! Nämä fem. lesbojen miesten alaspäin katsomiset on rasittavia kommentteja. Siis - jos et ymmärrä heterosuhteita sinun ei ole niistä keskusteltava täällä, pysy omassa porukassa. Heterosuhteissa asiat on keskimääräisesti tietyin tavoin ja biologialle mitään ei voi. Jos mies ei esim.halua lihavaa naista, se ei sille mitään voi. Itsekään en haluaisi lihavaa miestä saatikka sitten lihavaa naista!!
T. Nainen35
Miksi hetero(naise)t tulkitsee tuon kommentin niin, että kyse on just tästä lihavuus-ulottuvuudesta? Ainakin itselle kyse on siitä, että näissä keskusteluissa (monissa jopa enemmän kuin tässä) huomattava osa kommenteista kuulostaa siltä, että kumppani on joku valintamyymälän hyllyltä valittava seksilelu, joka ensimmäisen kolhun tullen (tai ihan vaan uutuudenviehätyksen kadotessa) viskataan roskiin samalla valittaen, että ei saatu sitä, mitä mainoksessa luvattiin. Sitten takaisin kauppaan katsomaan, riittäisikö rahat uudempaan malliin.
Ja joo, myös naiset tekee tätä, ja voi olla, että tällaisia keskusteluja olisi anonyymillä nettipalstalla myös ei-heteroiden kesken, mutta en ole itse sellaisiin palstoihin törmännyt.
t. Se, joka oli samaa mieltä, mutta tiedostaa, ettei palsta tod.näk. vastaa todellisuutta
Vaimoni on liian seksikäs ja se pelottaa minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossakin pikkulapsivaiheen aikana vaimon puhetyyli muuttui epäkunnioittavaksi ja syyllistäväksi.
En oikein tiedä minkä vuoksi, koska kun asian toi esiin niin kävi ilmi ettei hän ollut tarkoittanut puhua sillä tavalla. No, sitä kuitenkin jatkui vuositolkulla.
Aluksi aloin vältellä vastakkainasettelua, sitten kuvioon tuli mukaan omiin oloihin vetäytyminen ja aiemmin hyvät, kiinnostavat keskustelut jäivät historiaan.Tässä rinnalla intiimi kanssakäyminen on hiipunut pikkuhiljaa.
Ajankäytöstäni työ ja lapset alkoivat viemään yhä suuremman siivun vaimon kustannuksella ja syystä.
Arvelen että tästä syystä olen vielä jotakuinkin järjissäni ja naimisissakin.Koen että lapsien saamisen aiheuttamat muutokset vaimon ulkonäössä eivät ole se olennainen syy, vaan nimenomaan tuo henkinen puoli.
Toisen tuomitseminen ja vähättely on myrkkyä parisuhteessa, eritoten kun se on perusteetonta.
Jos en olisi mielessäni päättänyt olla uskollinen ja katsoa tämän loppuun asti, olisin varmasti jo käynyt hakemassa sen "toisen mielipiteen" markkinoilta, ihan vain tarkistaakseni että olenko tosiaan sellainen vätys kuin vaimoni puheista voisi ymmärtää.
Kaipaan kovasti hauskaa ja älykästä keskustelua, ja kanssakäymistilanteita joissa voit olla varma että toisen mieli tai kiinnostus ei yhtäkkiä muutu kuin salama kirkkaalta taivaalta.Nyt kun lapset ovat jo teini-ikäisiä vaimon käyttäytyminen on hiljalleen parantumassa. Etanavauhtia tosin.
Vieläkin on kausia että mieluummin vietän aikani eri kerroksessa, mutta väliin mahtuu parempiakin aikoja. Ei vieläkään niin hyviä kuin ennen lapsia, mutta sinne päin kuitenkin ollaan menossa.En tosiaan tiedä minkä vuoksi tämän laakson läpi on pitänyt kulkea, päällisin puolin kaiken pitäisi olla hyvin. Ehkä lasten saamiseen liittyvät hormonaaliset muutokset ovat jotenkin olleet tähän vaikuttamassa.
Nyt kun vaihdevuosien ensimmäiset merkit on nähtävissä, myös käyttäytyinen on muuttumassa normaalimpaan suuntaan.
Kyllähän lapset vähän pilaa parisuhdetta. Tutkitustikin onnellisimpia ovat lapsettomat pariskunnat. Mutta jos siitä myllerryksestä päästään yli ilman pettämisiä ja eroamista, suhde voi alkaa taas kukoistaa ja moni sanoo, että silloin on ne parhaat vuodet vasta edessä. Naiset varmaan stressaa niitä lasten asioita enemmän kuin miehet. Vaikka mies olisikin hyvä mies ja tekee osansa lasten hoidossa.
Vastaukset on osittain niin ilkeitä etten yhtään ihmettele vaikka puolisonsa ovat myös muuttaneet hirviöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysytään naisilta tähän vastausta, kyseessä on yleensä lähes aina joku muu syy kuin miehen ulkonäkö. Miesten vastaukset koostuvat lähinnä yhdestä ainoasta asiasta: naisen ulkonäöstä ja tarkemmin sanoen painosta. Useimmille miehille rakkaus = naisen paino. Tätä on naisena hankala hyväksyä kyllä, mutta totuus on kestettävä. :(
seksi != rakkaus.
Mutta ilman seksiä ei ole rakkauttakaan. Ei naisen ja miehen välistä.
Olen eri mieltä. Läheisyyttä, rakkautta ja toisen rakastamista voi olla ilman seksiä ja sen harrastamista. Ei pidä yleistää. Suhteet, elämäntilanteet, nk. kaikki ihmisetkin ovat aina erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet on ihan normaali elämään kuuluva vaihe, joka ottaa oman aikansa. Eikö parisuhteessa ollakaan myötä- ja vastoinkäymisissä tukena? Ei ne herkkua ole naisellekkaan.
Ajattelepa huviksesi, että olisit ihminen jolla on tasainen luonne ja aina samat hormonit joka ikinen päivä.
Kauanko jaksaisit epätasapainoisessa suhteessa, jossa toisella on vaikeaa viikon-pari kuukaudessa, sitten on vaikeaa 9kk kerrallaan, ja sen jälkeen x-vuotta että päästään taas kuukausittaiseen vaikeilubalanssiin. No sitten alkaakin 5-vuoden esivaikeilukausi, ennen lopullista vaikeiluromahdusta?
Pointti mitä hain: on olemassa naisia joilla on normaali kierto ja aikanaan vaihdevuodet, mutta he osaavat elää ilman jatkuvaa pahan olon oksentelua läheistensä päälle. Miksi sinä et osaa?
Miksi nainen vastaa miehille esitettyyn kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipaino. Ei ole kiva tunne kiivetä sellaisen hyllyvän möykyn päälle ja leikkiä olevansa yhdynnässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on edelleen hoikka ja sporttinen, mutten pidä hänen ikääntymisestä. 40+ naama ei vaan sovi hänelle, eikä ole se sama ihminen, jonka kanssa menin 20 v sitten naimisiin. Olen todella rakastunut työpaikkani kesäharjoittelijaan ja ymmärtänyt, että nuoret naiset ovat sittenkin minun juttuni. Tätä en olisi 20 vuotta sitten uskonut tulevasta itsestäni, kun kuvittelin että oma vanheneminen helpottaa naisen vanhenemisen katsomista. Ei se niin mene. Edelleen vain 18-20 v kiinnostaa, vaikka olen 47 v.
Harmi vaan, että noin vanha setä tuskin on niiden 18-20v mimmien juttu.
Paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää.
Helppoa varmaan, mutta eikö ollenkaan vituta se, että ilman rahaa eivät edes vilkaisisi sinuun päin? Näkevät sinussa pelkän lompsan, muu ei kiinnosta.
Suurin osa naisista ajattelee näin joka tapauksessa. On ainoastaan hyvä asia, että mies tiedostaa sen itse, tällöin molemmat voivat olla rehellisiä suhteessa.
Jotenkin kauhean surullista, että jollain on tuollainen elämä. Suhteet ostetaan ja suhde on vain välinearvo. Todellinen ihmissuhde ei voi kukoistaa transaktion äärellä.
Onneksi tämä on harvinaista. Suurin osa kuuluisuuksista potee sitä, että tykätäänkö heistä oikeasti vai ollaanko heidän kanssaan vain rahan takia. Eräs miljonäärikaverini rakastui ja lainasi kaverin romuautoa ja yksiötä ensimmäiset kuukaudet, kun ei kestänyt ajatusta, että häneen rakastutaan vain rahan takia. Ihana mies.
Hei! Minä olen toiminut vähän samoin, sillä erotuksella, että en ole kumppania löytänyt. En ole kovinkaan komea ja muutenkin olen aika lyhyt ja vatsaakin on kertynyt. Enkä hae edes mitään missiä, vaan aitoa rakastavaa kumppania, mutta aina päädyn vain ystäväksi. Joskus kun kaipaan seksiä, paljastan naiselle että minulla on erittäin hyvä taloudellinen tilanne ja saan seksiä näin, mutta ns pienituloisena ei onnistu. Alan oleen jo niin kyyninen naisten motiivien suhteen, että en tiedä haluanko elämääni edes naista. Vituttaahan tämä.
Tätä juuri tarkoitin. Suurin osa naisista, niin avioliitossa kuin huorinakin elävistä haluaa miehiltään ensi sijassa taloudellista turvaa. Kun mies tämän ymmärtää, hänellä on paremmat edellytykset löytää itselleen sopiva puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suomimies tarvitse mitään naista, ne kiihottuu moottoreista ja metsästyksestä, kuvittelevat että voivat määritellä minkä naisen haluavat vaikkei saa sellaista muualta kuin pornovideosta.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan se vierelle jäi kun oli niin sinnikäs, mutten juuri kovin erityisenä häntä pitänyt. Kai sitä tyytyy kun ei jaksa nähdä vaivaa parempaankaan. Nyt sitten olen viimeaikoina alkanut lähenemään yhden naispuolisen ystävän kanssa ja pitäisi alkaa suunnitella eroa.
Väitän että tämä on erittäin yleinen tilanne. Itsekin tunnen useita miehiä, joiden avioliitto on alkanut juuri tällä tavalla.
Ja pitääkö sellaisesta miehestä muka kiihottua joka ei osaa puhua mitään, ei viitsi pestä itseään vapaaehtoisesti, ei tee mitään kotitöitä eikä ole mitään sosiaalista pelisilmää? Syyttäköön itseään jos ei naiselta saa.
Nykyään ainoastaan penisnainen kelpaa tyydyttämään vaativaa makuani. Naisellisempaa olentoa saa etsimällä etsiä.
jos ei seksi vaimon kanssa kelpaa niin runkatkaa apinat
Sama. Tosin pätee oikeastaan kaikkiin muihinkin heteroiden "parisuhde-markkina-arvo-tasoteoria"-ketjuihin. Sit aina muistutan itseäni, että suurin osa heterokavereiden suhteista vaikuttaa kuitenkin ihan täyspäisten ihmisten touhulta.