Miksi jotkut kuvittelevat, että akateemisuus tekee ihmisestä jotenkin kypsemmän ja humaanimman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kuvitelmaa, vaan totta. Akateemiset ovat humaanimpia kuin matalammin koulutetummat. Olen lukenut monia kansanmurhista kertovia kirjoja. Niissä on tutkittu sitä, millaiset ihmiset helpoiten syyllistyvät kansanmurhaan. Kaikissa kansanmurhissa nimenomaan matalasti koulutetut ovat innokkaimpia ja julmimpia tappajia. Matalasti koulutetummat ajattelevat keskimäärin mustavalkoisemmin kuin akateemiset. Matalasti koulutetut ajattelevat, että kun joku tietty ihmisryhmä hävitetään, asiat ovat heti paremmin. He myös uskovat helposti kaiken propagandan, mitä joku keksii väittää jostain ihmisryhmästä. Akateemiset tajuavat, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, ja heillä on enemmän lähdekritiikkiä.

Kyllä tällainen selväkin korrelaatio taitaa tosiaan olla älykkyyden kanssa ainakin. Muistuu mieleen joskus näkemäni dokkari My Lain joukkomurhasta Vietnamissa jossa runsaat 500 kyläläistä murhattiin ja yhtenä syynä tapahtumalle pidettiin, että joukkueenjohtahja (William Calley nimeltään) oli juuri ja juuri läpäissyt armeijan hänen asemalleen asettamat älykkyysrajat. Esimerkkejä näistä on tietty vaikka kuinka. Tällaiset rajat muuten on käytössä käytännössä joka armeijalla ja niin on Suomessakin. Eli jos älykkyys sitten korreloi akateemisuuden kanssa (niin kuin tekeekin) niin..

Jos taas viittaa tuolla ihmisryhmä-kommentillasi esim. maahanmuuttoon niin siinäkin olettaisi älykkäillä ihmisillä olevan enemmän tervettä järkeä jonka sitten voi sumentaa vaikka yltiösuvaitsevaisuus siinä kuin joskus joku muukin aate.

Kun kerran akateemisuus on teistä tekee immuuniksi hirmutöille niin miksi ne akateemiset ovat juuri suunnittelemassa kaikkein pahimmat kauhdeuset toisten samanlaisten kanssa, kehittävät propagandan ja muut keinot pakottaa kaikki tottelemaan? Oliko ei-akateemiset suunnittelemassa atomipommia ja pudottamassa niitä siviilien niskaan?

Eiköhän näihinkin kysymyksiin ole ketjussa tavalla tai toisella jo vastattu.

Humanistit kuvittelevat olevansa humaaneja. Me luonnontieteilijät ollaan ehkä keskimäärin kyynisempää sakkia... tai realistisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ei otsikossa kuvaamaasi yhteyttä voi mitenkään tehdä akateemisuuden ja humaanisuuden  välille, kypsyyden kanssa ehkä.

Akateeminen koulutus poikkeaa AMK- tai keskiasteenkoulutuksen kanssa siinä, että sen tarkoitus ei suoranaisesti ole valmistaa tiettyyn ammattiin, vaan antaa valmiudet mm. analyyttiseen ajatteluun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja asioiden ymmärtämiseen ilmiötasolla. Tästä johtuen akaateemisen koulutuksen omaavat ihmiset eivät useinkaan näe asioita mustavalkoisina, eivätkä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat pää punaisena tuomitsemassa asioita julkisissa keskusteluissa. Tästä seuraa, että akateemiset voidaan nähdä hieman ylimielisinä tai omahyväisenä, koska he eivät ole niin taipuvaisia olemaan samaa mieltä äänekkäimpien kanssa. Nykypäivän julkista keskustelua vaivaa se, että monesti äänekkäin saa eniten palstatilaa ja pienen kansanryhmän mielipiteille voi täten tulla kohtuuttoman suuri arvo. Ääripäät huutavat ja suuri enemmistö, johon monesti kuuluu paljon akateemisiakin, on hiljaa. Kypsyyteen ja sydämen sivistykseen kuuluu mielestäni se, että osataan ottaa huomioon asioihin vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti, ennen kuin muodostetaan mielipide. Valitettavasti tällaiset mielipiteet vaan jäävät niiden varjoon, jotka muodostetaan miettimättä ja tuupataan ulos mahdollisimman kovalla äänellä. 

Voi kun tää oliskin totta. Akateemisilla on omat kuppikunnat, joissa määritellään ihan tasan tarkalleen mikä on hyväksyttyä ajattelua ja mikä ei. Kriittisyys my ass. Kaikki tämän tietää.

No jaa. Kyllä kaikenlainen ajattelu on akatemiassa sallittua, vaan se kritiikki pitää pystyä perustelemaan asia-argumentein. Ja sitten on sellaisia asioita, joita ei parane lähteä kyseenalaistamaan jos ei halua vaikuttaa k..ipäältä, sanotaan nyt vaikka kaikkien yhtäläinen ihmisarvo.

Täsmälleen näin. Kun argumentit ja lähteet ovat kunnossa, saa ihan vapaasti esitää sellaisia näkemyksiä kuin hyväksi katsoo ja olla niin paljon eri mieltä kuin haluaa. Kokeilen mielelläni rajoja, mitä saa sanoa, ja ei ole vielä tullut rajaa vastaan. Ehkä se raja sitten menee ideologiaan tai vakaumukseen vetoamisessa tai juuri siinä ihmisarvon kieltämisessä. JHA:han esimerkiksi on julkisesti ollut sitä mieltä, ettei mitään ihmisarvoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin akateemiset kilvan pyrkivät kieltämään ylimielisyyden ilmiönä kääntämällä asian vain hyväksi argumentaatiotaidoksi ja kyvyksi ajatelle syvällisesti. Eikö ole ironista? Eikö se jo kerro, että ilmiö on oikeasti todellinen?

Mutkuei.

"Mä vaan ajattelen paremmin, nii siksi susta tuntuu et mä olisin ylimielinen, vaikka oon ihan tavis. Paitsi et oon fiksumpi"

Itsehän sinä tässä kinaat, että tuollaisen asian toteaminen on ylimiellisyyttä. Sehän on vain yksi ominaisuus tai kyky ihmisessä. Koulutuksen kauttahan ko. taidot oppii. Ei se mitään salatiedettä ole, eikä se nyt ihmisestä parempaa tee.  

Kyllähän ei-akateemisesti koulutettukin voi lukea paljon ja kyetä keskustelemaan asioista hyvinkin syvällisesti ja monitasoisesti. Ei se ole ollenkaan tavatonta. Tarkoitus oli tuoda vaan esille, että mistä tämä käsitys akateemisesta ylimielisyydestä voisi johtua.

Mitä taas tulee sydämmen sivistykseen, niin se on yleensä ihan muista asioista kiinni. Mulkkuja on kaikissa yhteiskuntaluokissa. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kuvitelmaa, vaan totta. Akateemiset ovat humaanimpia kuin matalammin koulutetummat. Olen lukenut monia kansanmurhista kertovia kirjoja. Niissä on tutkittu sitä, millaiset ihmiset helpoiten syyllistyvät kansanmurhaan. Kaikissa kansanmurhissa nimenomaan matalasti koulutetut ovat innokkaimpia ja julmimpia tappajia. Matalasti koulutetummat ajattelevat keskimäärin mustavalkoisemmin kuin akateemiset. Matalasti koulutetut ajattelevat, että kun joku tietty ihmisryhmä hävitetään, asiat ovat heti paremmin. He myös uskovat helposti kaiken propagandan, mitä joku keksii väittää jostain ihmisryhmästä. Akateemiset tajuavat, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, ja heillä on enemmän lähdekritiikkiä.

Kyllä tällainen selväkin korrelaatio taitaa tosiaan olla älykkyyden kanssa ainakin. Muistuu mieleen joskus näkemäni dokkari My Lain joukkomurhasta Vietnamissa jossa runsaat 500 kyläläistä murhattiin ja yhtenä syynä tapahtumalle pidettiin, että joukkueenjohtahja (William Calley nimeltään) oli juuri ja juuri läpäissyt armeijan hänen asemalleen asettamat älykkyysrajat. Esimerkkejä näistä on tietty vaikka kuinka. Tällaiset rajat muuten on käytössä käytännössä joka armeijalla ja niin on Suomessakin. Eli jos älykkyys sitten korreloi akateemisuuden kanssa (niin kuin tekeekin) niin..

Jos taas viittaa tuolla ihmisryhmä-kommentillasi esim. maahanmuuttoon niin siinäkin olettaisi älykkäillä ihmisillä olevan enemmän tervettä järkeä jonka sitten voi sumentaa vaikka yltiösuvaitsevaisuus siinä kuin joskus joku muukin aate.

Kun kerran akateemisuus on teistä tekee immuuniksi hirmutöille niin miksi ne akateemiset ovat juuri suunnittelemassa kaikkein pahimmat kauhdeuset toisten samanlaisten kanssa, kehittävät propagandan ja muut keinot pakottaa kaikki tottelemaan? Oliko ei-akateemiset suunnittelemassa atomipommia ja pudottamassa niitä siviilien niskaan?

Atomipommin jamyöhemmin myös vetypommin kehittäneet ihmiset olivat äärimmäisen älykkäitä fyysikkoja ja matemaatikkoja. Olen ymmärtänyt että itse pommin kehittäminen oli niin kova haaste ja niin mielenkintoista ja innostavaa kun pääsivät soveltamaan uusinta modernia fysiikkaa aivan maailman eturintamassa että se kehitystyö oli se kiinnostuksen kohde, ei se mitä sillä kehitetyllä laitteella olisi tarkoitus tehdä. Tutkiessaan ja soveltaessaan kaunista sileää plutoniumpalloa oli asiassa jotain faustista ja varmaan monelle tuli mieleen miten joki noin upea ja kaunis esine voi tehdä sitä mitä se tekee jos sitä käytetään taistelussa sodassa.

Ensimmäisen atomipommin räjäyttämisen jälkeen eli Trinity-kokeen jälkeen Oppenheimer ajatteli mielessään nähdessään räjähdyksen että " nyt minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja" vanhan hindiläisen tekstin mukaan.

Neuvostoliitossa Shakrahov joka sai Neuvostoliitolle kehitettyä vetypommin kääntyi myöhemmin rauhanaktivistiksi ja toisinajattelijaksi. Einstein sanoi että jos olisi tiennyt mihin hänen tutkimuksensa ja teoriansa johtaa hän olisi mieluummin ryhtynyt valmistamaan käkikelloja.

Toisaalta ydinpelote kauhun tasapainoineen USA:n ja Neuvostoliiton välillä on estänyt kolmannen maailmansodan ja vetypommit estävät merkittävän maailmanlaajuisen sodan edelleen, minkä takia ne ovat ne rauhanaseet jotka takaavat rauhan. Tässä toteutuu paradoksi joka jo Rooman ajoista lähtien on tunnettu "Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan".

Totta. Olihan se myös kilpa vastapuolen kanssa ja panoksena niinkin suuri asia kuin kuka voittaa sodan. Olihan siinä vaihtoehtona se natsi-Saksakin. Einsteinkin varoitti Rooseveltia vuonna '39, että Saksa kehittää kokonaan uudenlaista pommia. Atomipommia.

Ketjua sen kummemmin lukematta totean, että minä ja akateemiset ystäväni voimme jupista kotonamme itseksemme rasistisia tuntemuksia. Me emme kuitenkaan huuda bussissa kuljettajalle, että puhu suomea v:n n! Tai kuten kantasuomalainen bussikuski ei avannut arabipariskunnalle keskiovea, jotta he olisivat saaneet vaunut sisälle. Pyysin avausta, johon tämä sanoi, en avaa, nuo eivät ole näyttäneet merkkiä. Tämä tapatui Turun jälkeen. Eikä ottanut kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin akateemiset kilvan pyrkivät kieltämään ylimielisyyden ilmiönä kääntämällä asian vain hyväksi argumentaatiotaidoksi ja kyvyksi ajatelle syvällisesti. Eikö ole ironista? Eikö se jo kerro, että ilmiö on oikeasti todellinen?

Mutkuei.

"Mä vaan ajattelen paremmin, nii siksi susta tuntuu et mä olisin ylimielinen, vaikka oon ihan tavis. Paitsi et oon fiksumpi"

Itsehän sinä tässä kinaat, että tuollaisen asian toteaminen on ylimiellisyyttä. Sehän on vain yksi ominaisuus tai kyky ihmisessä. Koulutuksen kauttahan ko. taidot oppii. Ei se mitään salatiedettä ole, eikä se nyt ihmisestä parempaa tee.  

Kyllähän ei-akateemisesti koulutettukin voi lukea paljon ja kyetä keskustelemaan asioista hyvinkin syvällisesti ja monitasoisesti. Ei se ole ollenkaan tavatonta. Tarkoitus oli tuoda vaan esille, että mistä tämä käsitys akateemisesta ylimielisyydestä voisi johtua.

Mitä taas tulee sydämmen sivistykseen, niin se on yleensä ihan muista asioista kiinni. Mulkkuja on kaikissa yhteiskuntaluokissa. :-)

Oliko tuo sun mielestä kinaamista?

Ja kuinka objektiivisesti ihminen aina sitä omaa kykyään pystyy arvioimaan? Onko oma käsitys yhtä kuin totuus? Olisko hedelmällisempää ja rakentavampaa keskittyä myöntämään et asioilla voi olla ne molemmat puolet: on myös ylimielisyyttä ja toki myös kyse voi olla erilaisista ajattelu-ja keskustelutaidoista.

Tosin on pakko vielä lisätä, että tärkeä osa keskustelutaidoista on sitä, että on aito pyrkimys ymmärtää mitä toinen oikeasti haluaa sanoa, myös silloin kun hän ei kommunikoi yhtä sujuvasti kuin keskustelun toinen osapuoli. Tähän kannattaa keskittyä elämäm koulun huutelemisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ei otsikossa kuvaamaasi yhteyttä voi mitenkään tehdä akateemisuuden ja humaanisuuden  välille, kypsyyden kanssa ehkä.

Akateeminen koulutus poikkeaa AMK- tai keskiasteenkoulutuksen kanssa siinä, että sen tarkoitus ei suoranaisesti ole valmistaa tiettyyn ammattiin, vaan antaa valmiudet mm. analyyttiseen ajatteluun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja asioiden ymmärtämiseen ilmiötasolla. Tästä johtuen akaateemisen koulutuksen omaavat ihmiset eivät useinkaan näe asioita mustavalkoisina, eivätkä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat pää punaisena tuomitsemassa asioita julkisissa keskusteluissa. Tästä seuraa, että akateemiset voidaan nähdä hieman ylimielisinä tai omahyväisenä, koska he eivät ole niin taipuvaisia olemaan samaa mieltä äänekkäimpien kanssa. Nykypäivän julkista keskustelua vaivaa se, että monesti äänekkäin saa eniten palstatilaa ja pienen kansanryhmän mielipiteille voi täten tulla kohtuuttoman suuri arvo. Ääripäät huutavat ja suuri enemmistö, johon monesti kuuluu paljon akateemisiakin, on hiljaa. Kypsyyteen ja sydämen sivistykseen kuuluu mielestäni se, että osataan ottaa huomioon asioihin vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti, ennen kuin muodostetaan mielipide. Valitettavasti tällaiset mielipiteet vaan jäävät niiden varjoon, jotka muodostetaan miettimättä ja tuupataan ulos mahdollisimman kovalla äänellä. 

Voi kun tää oliskin totta. Akateemisilla on omat kuppikunnat, joissa määritellään ihan tasan tarkalleen mikä on hyväksyttyä ajattelua ja mikä ei. Kriittisyys my ass. Kaikki tämän tietää.

No jaa. Kyllä kaikenlainen ajattelu on akatemiassa sallittua, vaan se kritiikki pitää pystyä perustelemaan asia-argumentein. Ja sitten on sellaisia asioita, joita ei parane lähteä kyseenalaistamaan jos ei halua vaikuttaa k..ipäältä, sanotaan nyt vaikka kaikkien yhtäläinen ihmisarvo.

No kun ei vaan ole. Miksi tätä on vaikea myöntää?

Olen ollut kurssilla, jossa sukupuolittunutta väkivaltaa sai käsitellä vain feministisestä näkökulmasta. Mitään järkiperustetta ei professori kyennyt esittämään. Moni nieli asian ongelmitta. Vastaavia esimerkkejä on pilvin pimein.

Missä nyt on se kuuluisa (itse)kriittisyys?

Tuleehan tässä mieleen kaksi humaania lääkäriäkin, Ernesto Guevara ja Josef Mengele...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen taas huomannut, että hyväsydämisimpiä, herkimpiä ja empaatisimpia ihmisiä ovat monesti päihdeongelmaiset, syrjäytyneet ja jopa rikoksia tehneet.

Tässähän aamun paras vitsi. Hekottelen ihan tässä kahvia juodessani...

Sen voin kyllä allekirjoittaa, että kaikki tuntemani päihdeongelmaiset, syrjäytyneet ja rikoksia tehneet henkilöt ovat jollain tapaa herkempiä, mutta eivät missään nimessä hyväsydämisimpiä saati empaattisimpia ihmisiä joita tunnen...huhhuh!!

Se herkkyyshän nimenomaan mahdollistaa empatian ja hyväsydämisyys on yleensä seurausta kyvystä tuntea empatiaa ja ilmentää sitä käytännössä. Empatiahan on sitä, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan, "menemään hänen nahkoihinsa", niin että ymmärtää, mitä tämä toinen ihminen kokee ja tuntee. Ilman herkkyyttä se on mahdotonta.

On myös paljon ihmisiä, jotka olettavat ja sanovat olevansa hyvin empaattisia, mutta kun näitä ihmisiä tarkemmin havainnoi, niin huomaa, että se empatiakyky on kuitenkin varsin rajallinen. Se saattaa esim. kohdistua vain saman kaltaisiin, samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin ihmsiiin. Mitä helpompaa toiseen on samaistua, sitä helpompaa on luonnollisesti myös tuntea empatiaa. Itse asiassa se on melkeinpä sama kuin empatisoisi itseään. :)

Ne tuntemani ihmiset, joiden empatia ja ymmärrys ovat todella laajalle ulottuvia, ovat melkein poikkeuksetta jonkinlaisessa marginaalissa,  ja/tai kovia kokeneita ihmisiä. Toisaalta se on ihan loogistakin. Kun asiat menevät putkeen ja on osa suurta massaa, on mahdollista kulkea laput silmillä. Vaikka koko elämänsä.

Mitä tulee akateemisuuden kypsyyttä ja humaaniutta lisäävään vaikutukseen, niin lienee pitkälti tapauskohtaista. Yleisesti ottaen olen kuitenkin hiukan skeptinen. Itse koin yliopiston toisaalta mielenkiintoisena ja antoisana, mutta toisaalta ajattelua ja luovuutta rajoittavana. Humaani olin jo ennen akateemista koulutusta ja sitä kypsyyttä olen hankkinut siitä paljon parjatusta elämänkoulusta. :D

Minun luullakseni tuossa on aika paljon kyse persoonallisuustyypistä, joka voi olla synnynnäinen tai sitten opeteltu; pidättyväisyys vs. ulospäinsuuntautuneisuus. Toisilla on kovempi kontrolli päällä kuin toisilla ja toisille on tärkeää kontrolloida sitä, ettei ole niin kova kontrolli päällä, koska erilaisilla ihmisillä on erilainen tunne ja sisäinen käsitys siitä, miltä heidän kuuluisi kuulostaa ja näyttää.

Kun ihminen käy jonkun pitemmän koulutuksen, eikä hänellä ole muita identiteettiä vahvasti muokkaavia taitoja, kokemuksia tai historiaa, hän kategorisoi itsensä sinne koulututtautuneiden joukkoon, johon assosioidaan pidättyväisyys ja jopa monotonisuus. Tuo on myös vähän kulttuurikohtaista; Suomessa monotonisella äänellä puhuvaa 'tylsimystä' pidetään viisaana, kun taas esim.latinalaisessa Amerikassa pidettäisiin enemmänkin yksinkertaisena. Tällaisen akateemisen ihmisen identiteettiin pieni irrottelu ja hassuttelu ei välttämättä kuulu, koska hänellä ei vielä ole tarpeeksi vahva identiteetti voidakseen poiketa tietyistä itselle asetetuista raameista, vaan pelkona on oman identiteetin ja julkikuvan sotkeentuminen ja kriisiintyminen.

Kun ihminen pitää suunsa kiinni ja on hiljaa, hän ei ainakaan näytä kovin tyhmältä, vaikka ei hirveän lahjakas olisikaan ja myös osa apukoulutason väestä omaksuu tämän saman ominaisuuden, mutta vähän erilaista tietä; peruskoulussa he voivat olla ihailtuja kiusaajia ja turpaanvetäjiä ja jossain vaiheessa rupeavat saamaan itse turpaan kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti ja sitten 'valaistuvat' nyrpistämään nenää vähän kaikelle, koska pelkäävät epäonnistumista ja itseluottamus on nollissa. Sillä tavalla sitten peitetään sitä omaa epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ei otsikossa kuvaamaasi yhteyttä voi mitenkään tehdä akateemisuuden ja humaanisuuden  välille, kypsyyden kanssa ehkä.

Akateeminen koulutus poikkeaa AMK- tai keskiasteenkoulutuksen kanssa siinä, että sen tarkoitus ei suoranaisesti ole valmistaa tiettyyn ammattiin, vaan antaa valmiudet mm. analyyttiseen ajatteluun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja asioiden ymmärtämiseen ilmiötasolla. Tästä johtuen akaateemisen koulutuksen omaavat ihmiset eivät useinkaan näe asioita mustavalkoisina, eivätkä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat pää punaisena tuomitsemassa asioita julkisissa keskusteluissa. Tästä seuraa, että akateemiset voidaan nähdä hieman ylimielisinä tai omahyväisenä, koska he eivät ole niin taipuvaisia olemaan samaa mieltä äänekkäimpien kanssa. Nykypäivän julkista keskustelua vaivaa se, että monesti äänekkäin saa eniten palstatilaa ja pienen kansanryhmän mielipiteille voi täten tulla kohtuuttoman suuri arvo. Ääripäät huutavat ja suuri enemmistö, johon monesti kuuluu paljon akateemisiakin, on hiljaa. Kypsyyteen ja sydämen sivistykseen kuuluu mielestäni se, että osataan ottaa huomioon asioihin vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti, ennen kuin muodostetaan mielipide. Valitettavasti tällaiset mielipiteet vaan jäävät niiden varjoon, jotka muodostetaan miettimättä ja tuupataan ulos mahdollisimman kovalla äänellä. 

Voi kun tää oliskin totta. Akateemisilla on omat kuppikunnat, joissa määritellään ihan tasan tarkalleen mikä on hyväksyttyä ajattelua ja mikä ei. Kriittisyys my ass. Kaikki tämän tietää.

No jaa. Kyllä kaikenlainen ajattelu on akatemiassa sallittua, vaan se kritiikki pitää pystyä perustelemaan asia-argumentein. Ja sitten on sellaisia asioita, joita ei parane lähteä kyseenalaistamaan jos ei halua vaikuttaa k..ipäältä, sanotaan nyt vaikka kaikkien yhtäläinen ihmisarvo.

Täsmälleen näin. Kun argumentit ja lähteet ovat kunnossa, saa ihan vapaasti esitää sellaisia näkemyksiä kuin hyväksi katsoo ja olla niin paljon eri mieltä kuin haluaa. Kokeilen mielelläni rajoja, mitä saa sanoa, ja ei ole vielä tullut rajaa vastaan. Ehkä se raja sitten menee ideologiaan tai vakaumukseen vetoamisessa tai juuri siinä ihmisarvon kieltämisessä. JHA:han esimerkiksi on julkisesti ollut sitä mieltä, ettei mitään ihmisarvoa ole.

Mua kiinnostaisi tietää miten ihmisarvon olemassaolo on johdettu tai mitkä havainnot tukevat ihmisarvon olemassaoloa

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan tässä mieleen kaksi humaania lääkäriäkin, Ernesto Guevara ja Josef Mengele...

Toisaalta lääketieteellinen etiikka kehittyi vasta toisen maailmansodan jälkeen sellaiseksi kuin sen nyt tunnemme, natsien suorittamien kokeiden jälkeen vasta kiellettiin ihmiskokeet siten kuin nykyisin. Osa natsien tekemistä kokeista oli sellaisia ettei niitä voida enää tehdä ja niistä saatu tieto on kuitenkin edelleen käyttökelpoista ainakin sotilaslääketieteessä ja myös siviilipuolella katastrofitilanteissa tapahtuvissa ihmisten vammoissa ja paleltumissa yms. Esim. tieto siitä miten mereen tippunut hävittäjälentäjä tulee pelastaa ja mikä on ennuste perustuu natsien tekemiin ihmiskokeisiin, joissa lentäjää matkiva ihminen on laitettu istumaan lentäjän asentoon kylmään veteen ja seurattu hypotermian kehittymistä sekä sitä missä asennossa paleltunut tajuton lentäjä tulisi nostaa ylös jne. ja taulukko kylmettymisen etenemisestä jne. Tulokset ovat tallessa ja niitä voidaan hyödyntää ja hyödynnetään edelleen.

Ihmiskokeita ei kuitenkaan kansainvälisesti ollut kielletty siten kuin nykyisin silloin kun natsit kokeitaan tekivät.

Sotilaslääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleehan tässä mieleen kaksi humaania lääkäriäkin, Ernesto Guevara ja Josef Mengele...

Toisaalta lääketieteellinen etiikka kehittyi vasta toisen maailmansodan jälkeen sellaiseksi kuin sen nyt tunnemme, natsien suorittamien kokeiden jälkeen vasta kiellettiin ihmiskokeet siten kuin nykyisin. Osa natsien tekemistä kokeista oli sellaisia ettei niitä voida enää tehdä ja niistä saatu tieto on kuitenkin edelleen käyttökelpoista ainakin sotilaslääketieteessä ja myös siviilipuolella katastrofitilanteissa tapahtuvissa ihmisten vammoissa ja paleltumissa yms. Esim. tieto siitä miten mereen tippunut hävittäjälentäjä tulee pelastaa ja mikä on ennuste perustuu natsien tekemiin ihmiskokeisiin, joissa lentäjää matkiva ihminen on laitettu istumaan lentäjän asentoon kylmään veteen ja seurattu hypotermian kehittymistä sekä sitä missä asennossa paleltunut tajuton lentäjä tulisi nostaa ylös jne. ja taulukko kylmettymisen etenemisestä jne. Tulokset ovat tallessa ja niitä voidaan hyödyntää ja hyödynnetään edelleen.

Ihmiskokeita ei kuitenkaan kansainvälisesti ollut kielletty siten kuin nykyisin silloin kun natsit kokeitaan tekivät.

Kappas, joku sentään vaivautui tarttumaan täkyyn. Mengelen tutkimusmetodit tosin eivät täytä akateemisen tutkimuksen periaatteita, paremminkin kotikutoista "tehdään ja katsotaan mitä tapahtuu". Toisaalta tutkimuskoekappaleita oli rajattomasti tarjolla joten oli varaa koetella.

Lääketieteen lisäksi erityisesti edistyneempi ("akateemisesti tutkittu") konetekniikka/ilmailutekniikka on velkaa natsien oivalluksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Unohdit nyt mainita, missä yhteydessä tuon sanoi. Jos puhutaan "materiaalista", niin silloin on syytäkin olla tarkkana, millaisia tekstejä lukee. Artikkeleita harvemmin edes kirjoittavat muut kuin ihmiset, jotka tietävät, miten artikkeli laaditaan. Ei sitä ainakaan ammattikoulussa opeteta. 

Asiapitoisista kirjoista oli puhe. Siis aivan tavallisista tavallisille ihmisille suunnatuista kirjoista. Esimerkkinä voisi olla kirja Suomen ulkomaankaupasta tai kulttuurista.