Miksi jotkut kuvittelevat, että akateemisuus tekee ihmisestä jotenkin kypsemmän ja humaanimman?

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Sana 'eri' on taipumaton adjektiivi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Voi päätellä jo aikaisemminkin. Päiväkodin työntekijät väittävät tietävänsä jo viisivuotiaista kuka on todennäköinen syrjäytynyt jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Olisi kiva tietää, mistä aiheesta keskustelitte. Jos tuttusi haluaa nimenomaan tietoa jostain aiheesta, niin mikäpä järki olisi lukea jostain asia-aiheesta mielipiteitä tai muuta mutua. Mutta tuskin hän ulottaa tätä asiaa arkisiin asioihin, joissa voi ihan hyvin kuunnella toisten kokemuksia.

 Jos itse olet perehtynyt johonkin asia-aiheeseen enemmän, on lähinnä pitkästyttävää ja jaarittelua kuunnella, mitä joku Teppo Tavallinen on mieltä aiheesta varsinkin vielä puuttellisilla arkitiedoillaan.

Ymmärrätkö mikä argumentaatiovirhe tekstissäsi on?

Kerro ihmeessä, niin saan tekstille tulkinnan, jota en itse odottanut olevan olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen taas huomannut, että hyväsydämisimpiä, herkimpiä ja empaatisimpia ihmisiä ovat monesti päihdeongelmaiset, syrjäytyneet ja jopa rikoksia tehneet.

Tässähän aamun paras vitsi. Hekottelen ihan tässä kahvia juodessani...

Sen voin kyllä allekirjoittaa, että kaikki tuntemani päihdeongelmaiset, syrjäytyneet ja rikoksia tehneet henkilöt ovat jollain tapaa herkempiä, mutta eivät missään nimessä hyväsydämisimpiä saati empaattisimpia ihmisiä joita tunnen...huhhuh!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Sana 'eri' on taipumaton adjektiivi.

Eli mikä on erin monikko tässä tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Sana 'eri' on taipumaton adjektiivi.

Eli mikä on erin monikko tässä tapauksessa?

Heillä on eri kiinnostuksen kohteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Sana 'eri' on taipumaton adjektiivi.

Eli mikä on erin monikko tässä tapauksessa?

"Kiinnostuksen kohteet ovat eri" (tosin voi miettiä, kirjoittaisiko asian toisella tavalla, "kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia" tai vaihtamalla sanajärjestystä). Tässä esitetään, että predikatiivikäyttö ei välttämättä ole suositeltavaa.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1645

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Olisi kiva tietää, mistä aiheesta keskustelitte. Jos tuttusi haluaa nimenomaan tietoa jostain aiheesta, niin mikäpä järki olisi lukea jostain asia-aiheesta mielipiteitä tai muuta mutua. Mutta tuskin hän ulottaa tätä asiaa arkisiin asioihin, joissa voi ihan hyvin kuunnella toisten kokemuksia.

 Jos itse olet perehtynyt johonkin asia-aiheeseen enemmän, on lähinnä pitkästyttävää ja jaarittelua kuunnella, mitä joku Teppo Tavallinen on mieltä aiheesta varsinkin vielä puuttellisilla arkitiedoillaan.

Ymmärrätkö mikä argumentaatiovirhe tekstissäsi on?

Kerro ihmeessä, niin saan tekstille tulkinnan, jota en itse odottanut olevan olemassakaan.

Kannattaako noin puutteellisilla arkitiedoilla yrittää keulia netissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kuvitelmaa, vaan totta. Akateemiset ovat humaanimpia kuin matalammin koulutetummat. Olen lukenut monia kansanmurhista kertovia kirjoja. Niissä on tutkittu sitä, millaiset ihmiset helpoiten syyllistyvät kansanmurhaan. Kaikissa kansanmurhissa nimenomaan matalasti koulutetut ovat innokkaimpia ja julmimpia tappajia. Matalasti koulutetummat ajattelevat keskimäärin mustavalkoisemmin kuin akateemiset. Matalasti koulutetut ajattelevat, että kun joku tietty ihmisryhmä hävitetään, asiat ovat heti paremmin. He myös uskovat helposti kaiken propagandan, mitä joku keksii väittää jostain ihmisryhmästä. Akateemiset tajuavat, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, ja heillä on enemmän lähdekritiikkiä.

Rasmuslaiset taitavat sitten olla aika huonosti koulutettuja.

Itsehän en usko tuohon levittämääsi propagandaan matalasti koulutetuista.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään kuvitelmaa, vaan totta. Akateemiset ovat humaanimpia kuin matalammin koulutetummat. Olen lukenut monia kansanmurhista kertovia kirjoja. Niissä on tutkittu sitä, millaiset ihmiset helpoiten syyllistyvät kansanmurhaan. Kaikissa kansanmurhissa nimenomaan matalasti koulutetut ovat innokkaimpia ja julmimpia tappajia. Matalasti koulutetummat ajattelevat keskimäärin mustavalkoisemmin kuin akateemiset. Matalasti koulutetut ajattelevat, että kun joku tietty ihmisryhmä hävitetään, asiat ovat heti paremmin. He myös uskovat helposti kaiken propagandan, mitä joku keksii väittää jostain ihmisryhmästä. Akateemiset tajuavat, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, ja heillä on enemmän lähdekritiikkiä.

Kyllä tällainen selväkin korrelaatio taitaa tosiaan olla älykkyyden kanssa ainakin. Muistuu mieleen joskus näkemäni dokkari My Lain joukkomurhasta Vietnamissa jossa runsaat 500 kyläläistä murhattiin ja yhtenä syynä tapahtumalle pidettiin, että joukkueenjohtahja (William Calley nimeltään) oli juuri ja juuri läpäissyt armeijan hänen asemalleen asettamat älykkyysrajat. Esimerkkejä näistä on tietty vaikka kuinka. Tällaiset rajat muuten on käytössä käytännössä joka armeijalla ja niin on Suomessakin. Eli jos älykkyys sitten korreloi akateemisuuden kanssa (niin kuin tekeekin) niin..

Jos taas viittaa tuolla ihmisryhmä-kommentillasi esim. maahanmuuttoon niin siinäkin olettaisi älykkäillä ihmisillä olevan enemmän tervettä järkeä jonka sitten voi sumentaa vaikka yltiösuvaitsevaisuus siinä kuin joskus joku muukin aate.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Sana 'eri' on taipumaton adjektiivi.

Eli mikä on erin monikko tässä tapauksessa?

"Kiinnostuksen kohteet ovat eri" (tosin voi miettiä, kirjoittaisiko asian toisella tavalla, "kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia" tai vaihtamalla sanajärjestystä). Tässä esitetään, että predikatiivikäyttö ei välttämättä ole suositeltavaa.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1645

Joo, ajattelin että nyt on joku brain freeze kun en keksi miten eri taipuu. Erilainenhan on eri sana.

Humanisti. Se sana tekee hyytävän kylmästä päsmäristäkin oikein ihmisystävän. Humaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Olisi kiva tietää, mistä aiheesta keskustelitte. Jos tuttusi haluaa nimenomaan tietoa jostain aiheesta, niin mikäpä järki olisi lukea jostain asia-aiheesta mielipiteitä tai muuta mutua. Mutta tuskin hän ulottaa tätä asiaa arkisiin asioihin, joissa voi ihan hyvin kuunnella toisten kokemuksia.

 Jos itse olet perehtynyt johonkin asia-aiheeseen enemmän, on lähinnä pitkästyttävää ja jaarittelua kuunnella, mitä joku Teppo Tavallinen on mieltä aiheesta varsinkin vielä puuttellisilla arkitiedoillaan.

Ymmärrätkö mikä argumentaatiovirhe tekstissäsi on?

Kerro ihmeessä, niin saan tekstille tulkinnan, jota en itse odottanut olevan olemassakaan.

Kannattaako noin puutteellisilla arkitiedoilla yrittää keulia netissä?

Tämähän on keskustelupalsta, eli arkitiedon varassa keskustelu passaa tähän kontekstiin varsin hyvin. Et tainnut nyt kumota aiemmasta väittämästäni mitään, vaikka kovasti sillä kehuskelit.

Esimerkki 1: Rasisteissa on vähemmän akateemisia kuin ei-rasisteissa. 

Käykö vastaukseksi kysymykseesi?

Ja koska kohta tänne tulee joku selittämään jotain huhtasaarista ja halla-ahoista, kehotan vielä miettimään. En sanonut, että kaikki akateemiset olisivat humaaneja. 

Kyllä AMK taustallakin tulee näitä pätijöitä, yksi kaverini on todella tärkeilevä ja julistaa tietävänsä alastaan kauheasti. Omissa silmissäni 3 v tutkinto ei hänestä tee mitään sivistyseliittiä kun ei tosiaan ole alaansa enää opiskellut kymmeneen vuoteen. Myös opistoinsinöörit ovat usein todella olevinaan.

Akateemisia on moneen junaan, kiinnostavia pohdiskelijoita ja sitten ihan tavallisia materiaa ja rahaa kaiken aikansa pohtivia( yksi kieltenope tulee mieleen ja yksi lääkäri joita kiehtovat vain astiastot ja mökin varustelut).

Oma isäni on maisterin tutkintonsa takia olevinaan joku viisauden kuningas, vaikka oikeasti ei kauheasti tiedä mistään. Eikä kerskumisissaan ole mukava ihminen vaan vastenmielinen leveilijä.

Bourdeau kirjoitti:

Kuuluu meritokratiaan. Ilman meritokratiaan kuka tahansa voisi ilmaista yhtä pätevän mielipiteen. Silloin ihmisiä ei voitaisi hallita, toisin kuin nyt ihmisiä hallitaan tieteen avuin uskonnon menetettyä merkityksensä. Tästä syystä tieteet, joilla ihmistä on helppo hallita, ovat myös arvostetuimpia.

Saatujen alapeukkujen määrästä voi päätellä, että akateeminen saattaa ainakin näillä palstoilla olla hiukan keskimääräistä fiksumpi...

Totta nimittäin oli joka sana.

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Unohdit nyt mainita, missä yhteydessä tuon sanoi. Jos puhutaan "materiaalista", niin silloin on syytäkin olla tarkkana, millaisia tekstejä lukee. Artikkeleita harvemmin edes kirjoittavat muut kuin ihmiset, jotka tietävät, miten artikkeli laaditaan. Ei sitä ainakaan ammattikoulussa opeteta. 

Akateemisen vinttikonttorissa taitaa kuitenkin olla resursseja ja potentiaalia himpun verran enemmän kuin amiksella.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ei otsikossa kuvaamaasi yhteyttä voi mitenkään tehdä akateemisuuden ja humaanisuuden  välille, kypsyyden kanssa ehkä.

Akateeminen koulutus poikkeaa AMK- tai keskiasteenkoulutuksen kanssa siinä, että sen tarkoitus ei suoranaisesti ole valmistaa tiettyyn ammattiin, vaan antaa valmiudet mm. analyyttiseen ajatteluun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja asioiden ymmärtämiseen ilmiötasolla. Tästä johtuen akaateemisen koulutuksen omaavat ihmiset eivät useinkaan näe asioita mustavalkoisina, eivätkä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat pää punaisena tuomitsemassa asioita julkisissa keskusteluissa. Tästä seuraa, että akateemiset voidaan nähdä hieman ylimielisinä tai omahyväisenä, koska he eivät ole niin taipuvaisia olemaan samaa mieltä äänekkäimpien kanssa. Nykypäivän julkista keskustelua vaivaa se, että monesti äänekkäin saa eniten palstatilaa ja pienen kansanryhmän mielipiteille voi täten tulla kohtuuttoman suuri arvo. Ääripäät huutavat ja suuri enemmistö, johon monesti kuuluu paljon akateemisiakin, on hiljaa. Kypsyyteen ja sydämen sivistykseen kuuluu mielestäni se, että osataan ottaa huomioon asioihin vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti, ennen kuin muodostetaan mielipide. Valitettavasti tällaiset mielipiteet vaan jäävät niiden varjoon, jotka muodostetaan miettimättä ja tuupataan ulos mahdollisimman kovalla äänellä. 

Minusta akateeminen koulutus ei takaa, että ihminen kykenisi rehellisesti analysoimaan omaa käytöstään. Ihminen voi jollakin alalla osata sen, mutta olla samalla täysin epäjohdonmukainen tunteiden suhteen.

Ihminen voi olla sokea omille motiiveilleen.

Mikään akateeminen koulutus ei takaa ihmisen kykyä erottaa oikea ja väärä. Ihminen voi kokea oikeutuksen olla itsekäs ja riistää toisia oli koulutusta tai ei.

Yliopistojen tehtävä on antaa ylintä opetusta ja edistää tieteellistä ja taiteellista sivistystä sekä kasvattaa ylioppilaita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa / ihmiskuntaa.

Tämän lakisääteisen tehtävänsä ne ovat hoitaneet hyvin, eikä asiassa ole ilmennyt hankaluuksia tai lain täyttämättä jättämistä.

Länsimainen yliopistolaitos on jo 1100-luvulta peräisin oleva instanssi.

Yliopisto kehittää ihmisen kaikkia ominaisuuksia. Tosin Anton Tsehovin mukaan "yliopisto kehittää ihmisen kaikkia ominaisuuksia - myös tyhmyyttä".