Naiset, voisitteko ihastua/ rakastua lihavaan mieheen?

Kyllä voisin. Esimerkiksi laulaja Antti Railio on mielestäni erittäin sexy. 

En voisi. Tosin luulin ennen etten voisi ihastua lyhyeen mieheen ja nyt olen ihastunut sellaiseen.

En koska itse kuntoilen ja urheilen sekä haluan että mieheni myös näyttää sporttiselta

Ihastuin ja rakastuin, muttei olisi kyllä kannattanut - alapää lakkasi miehellä toimimasta kunnolla jo vähän päälle kolmenkympin tienoilla. Mies reagoi sulkeutumalla, kyttäämällä ja vittuilemalla.

Toki jos luonne machaa. Julkisuudessahan on paljon tuon kaliiberin miehiä. Ville Haapasalo, Jethro, Aki Palsanmäki, poliitikkoja ym. Julkkiksilla vielä turhan rasittava luonne mutta naista piisaa.

Minun mieheni on 178 pitkä ja painaa 103 kg. Hänellä on ihana "äijämassu". Ei mikään kauhea läskimaha vaan sellanen sopiva.

Puuskuttava pallo olisi ehdoton ei, mutta jos olet fyysisesti hyvässä kunnossa ja osa painosta lihaksissa, niin sitten voisin ihastua. Jaksatko esim. pitkän reippaan kävelylenkin?

Kyllä voisin. Ihmisen persoona, se miten hän naista kohtelee, on minulle tärkeämpää kuin ulkonäkö.

Alle 100 kiloset punnitaan neuvolassa. Eivät siis miehiä ensinkään ;)

Voisin, mutta tunnen itseäni sen verran hyvin, että tuo ei olisi hyvä idea. Miehen laihduttamisesta tulisi itselleni pakkomielle ja projekti. En usko että pystyisin suhtautumaan niin että sinä olet nyt lihava ja saat ollakkin.

Kyllähän Teemu Selännettäkin moni ihailee.

Kyllä voisin, jos lihavuus ei kuitenkaan olisi puuskuttavalla ja hiessä kylpevällä tasolla.

Varmaan voisin, olen tavannut ihan miellyttäviä lihavia miehiä. Plösö ei saisi kuitenkaan olla, vaan rasvakerroksen alta pitäisi löytyä lihakset, jotka pitävät ryhtiä hyvänä ja auttavat muutenkin jaksamaan.

Pelkkä pituus ja paino aloituksen tapaan eivät vielä kerro mitään, sillä noissa mitoissahan voi olla rasvaton bodarikin.

Joo, aloin seurustelemaankin sellaisen kanssa. Ihana mies, kalja ja darramättö vaan maistunut useamman vuoden. 

En noin lihavaan, mutta omalla kullallani on kyllä ihan kunnon iskämaha.

Tapasin aikoinani netissä miehen, joka kertoi olevansa atleetti. Ihmettelin, kun hän halusi koko ajan siirtää tapaamista ja lopulta meni pari kuukautta ennen kuin tavattiin (tämä oli 1990-luvun loppupuolella eli silloin kun ei vielä ollut yleistä ottaa ja jaella selfieitä). Huomasin välittömästi, että atleetti oli varsin kaukana todellisuudesta. Yritin kuitenkin kiinnostua hänestä, koska hän oli mukava ihminen ja olin jo ehtinyt kuvitella, että minulla olisi tunteita häntä kohtaan, olimmehan jutelleet paljon puhelimessa ja kirjoitelleet toisillemme syvällisiäkin asioita.

Seurustelumme aikana hän lihoi liioittelematta ainakin 20 kg, ehkä jopa 30 kg. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, että hän siirsi tapaamistamme siksi, että yritti epätoivoisesti laihduttaa ennen kuin tapaisin hänet. Sitten kun tapasimme ja minä kelpuutinkin hänet, hän ilmeisesti kuvitteli että pidän isoista miehistä ja antoi itsensä repsahtaa lopullisesti.

Liika on liikaa. Ylipaino ei ole ongelma mutta lihavuus on.

Minun on todella vaikea ymmärtää miksi joitakin ihmisiä ei kiinnosta terveys ollenkaan. En tiedä miten voisin elää sellaisen ihmisen kanssa. Olen itse katsonut miten vanhempieni terveys pikkuhiljaa rapistuu, niin että molemmilta on liikuntakyky mennyt jo melkein kokonaan kuusikymppisenä. Sen verran pystyvät että hitaasti kävelevät autoon. Muistan miten he nelikymppisinä naureskelivat lenkkeileville ihmisille, että siellä hullut paahtaa räntäsateessa. Nyt ei sitten enää naurata. En ymmärrä sitä että liikuntakykyä ja terveyttä pidetään itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin, muttei olisi kyllä kannattanut - alapää lakkasi miehellä toimimasta kunnolla jo vähän päälle kolmenkympin tienoilla. Mies reagoi sulkeutumalla, kyttäämällä ja vittuilemalla.

Kyllähän tuolle potenssin menetykselle  voi olla vaikka mitä muitakin syitä, kuin ylipaino. Ehkä vaan miehellä käynyt huono flaksi geenien kanssa. Miehen reaktio ei ollut välttämättä rakentava, mutta toisaalta ihan ymmärrettävä; kyllähän tuollainen käy itsetunnon päälle, kun oot läski ja sitten vielä impotentti siihen päälle.

En usko että noilla mitoilla.

Mun eka mies oli atleettinen kropaltaan ja olin varma etten koskaan voisi hyväksyä vatsakasta miestä. Niin vaan olen ollut jo 21v yhdessä nykyisen mieheni kanssa vaikka hän onkin vatsakas. Tosin se ei haittaa koska hän on pitkä ja raamikas muutenkin ja vatsakin on vuosien mittaan madaltunut saliharjoittelun myötä. 193/105 on ihan hyvät mitat

Kyllä voisin ja olen ihastunutkin. Ikävä kyllä en saanut häneltä vastakaikua, vaikka olen ihan nätti ja siro nainen. :(

En voisi. Jokainen pystyy laihduttamaan, jos lihavuus on esteenä naisen saamiselle!