Mistä niitä miehiä löytää? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota kissa tai koira ja ala kouluttamaan niitä mieleiseksesi. Säästyy jonkun viattoman ihmisen elämä.

Mitä ihmettä tämäkin neuvo tarkoittaa?

Ainahan tällä palstalla on sanottu että kyllä nainen kuin nainen seuraa löytää ja nyt yhtäkkiä yksinäinen nainen ei ansaitse muuta kuin korkeintaan lemmikin?

parisuhde ei ole mikään ihmisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun päätin että olen niin pettynyt miehiin niin niitä tunkee joka tuutista ja loukkaantuvat kun sanon etten ole kiinnostunut parisuhteesta.

Mulle tulee facepyyntöjä kavereiden kavereilta, miehiltä tietysti, fb:n autoryhmästä, skepsis-ryhmästä, jopa kirpparitavan myynyt äijä alkoi tunkea uudelleen yhteyksiin.

Mutta tietysti nämä on omituisia tyyppejä. Oon ääliömagneetti. Täyspäinen löytyy luultavimmin baarista tai ehkä jossain tapauksessa kuntosalilta. Tinderistä ei kyllä löydy ja sinne en mene enää ikinä. Tinderäijiä kun on katsellut ja menee baariin niin suu loksahtaa auki, miten hyvännäköisiä äijiä siellä on..

puhutko nyt lihatiskien pelimiehistä vai lähiöräkälän ukoista?

Joskus yritit lähestyä muutamaa hiljaista nörttipoikaa? No jos ne pari kaks poikaa ei kiinnostuneet niin ei se tarkoita että loput 2,5 miljoonaa suomalaismiestä ei vois kiinnostua sinusta. Kokeile vaan rohkeasti uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus yritit lähestyä muutamaa hiljaista nörttipoikaa? No jos ne pari kaks poikaa ei kiinnostuneet niin ei se tarkoita että loput 2,5 miljoonaa suomalaismiestä ei vois kiinnostua sinusta. Kokeile vaan rohkeasti uudestaan.

kai sitä kuvittelee, kun lähestyvät miehet ovat aina kiinnostuneita, niin olisi lähestyttävätkin :D 

Puutteesi on ilmeinen. Olet niin valmis syömään kokonaisen miehen. Pakkomielteisyys on huomattava.

Unohda etsiminen, unohda netti ja ala elää, VAILLA ODOTUKSIA. Saatat yllättyä.

Sait nörttipojilta pakit? Teitkö varmasti selviä alotteita? Mulla on useita nörttimieskavereita eikä kukaan heistä ole koskaan saanut naiselta alotetta

Etsi vanhemmista. Meille kelpaa 32-v.

M50

Pistä ap tarkempia tietoja jakoon.

Kelpaisiko 40v duunarimies?

Täällä on yksi varautunut introvertti piilossa julmalta maailmalta.

Vierailija kirjoitti:

Puutteesi on ilmeinen. Olet niin valmis syömään kokonaisen miehen. Pakkomielteisyys on huomattava.

Unohda etsiminen, unohda netti ja ala elää, VAILLA ODOTUKSIA. Saatat yllättyä.

En ole pakkomielteinen, olen elänyt vailla odotuksia jo vuosia. Olen matkustellut Australiaa myöten, kokeillut uusia harrastuksia. Urheilen 4-5 tuntia viikossa. Viihdyn kotona siivoillen, leivon pakastimeen. Aina välillä olen koittanut onneani netissä eikä pettymykset ole enää mitään yllätyksiä.

Mikään ei vaan koskaan muutu. En enää edes usko löytäväni ketään ja katkeroidun aina vaan enemmän. -ap

 

Ap vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta, en tiedä miksei kumppania löydy? Isoa osaa miehistä ei kiinnosta aito parisuhde yhden naisen kanssa?

Sama tilanne mulla. Välillä helpompaa enkä edes kaipaa silloin ketään. Jos oon pitkään ilman aikuiskontaktia on vaikeeta.

Mä oon introvertti että senkin takia vaikeaa löytää ketään. Käyn harrastuksissa ja niissä miehet on yleensä varattuja.

Yritän nyt nauttia vaan tästä vapaudesta kun saa tehdä kaikki ihan oman mielen mukaan eikä tuu riitoja.

Sinkku oon ollut 8vuotta. Lapsia on.

Laihduta, hyvä nainen.

Mut löytää kohta grillaamasta kanaa.

M

Itse miehenä olen saanut niin monesti turpaani näissä jutuissa, että olen alkanut epäilemään omaa arvoani ihmisenä. Olen alkanut myös kyseenalaistamaan oman, edes pienen viehätysvoimani toista ihmistä kohtaan ja oikeastaan jopa alkanut hävetä osaa itsestäni. Tämän seurauksena en enää edes etsi ja estän muita minua löytämästä.

Tämä on hyvin ristiriitaista, sillä sydän huutaa liian usein kumppanuuden tuskasta, mutta en ota tuota huutoa kuuleviin korviini.

Kun ei uskalla, niin ei uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä olen saanut niin monesti turpaani näissä jutuissa, että olen alkanut epäilemään omaa arvoani ihmisenä. Olen alkanut myös kyseenalaistamaan oman, edes pienen viehätysvoimani toista ihmistä kohtaan ja oikeastaan jopa alkanut hävetä osaa itsestäni. Tämän seurauksena en enää edes etsi ja estän muita minua löytämästä.

Tämä on hyvin ristiriitaista, sillä sydän huutaa liian usein kumppanuuden tuskasta, mutta en ota tuota huutoa kuuleviin korviini.

Kun ei uskalla, niin ei uskalla.

Olen 39-vuotias nainen ja ihan samat fiilikset. Oikein hätkähdän, jos joku kysyy onko minulla miestä tai lapsia, kuvittelen kai näkyvän päällepäin, että minussa on jotain vikaa ja yllätyn kun niin ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä olen saanut niin monesti turpaani näissä jutuissa, että olen alkanut epäilemään omaa arvoani ihmisenä. Olen alkanut myös kyseenalaistamaan oman, edes pienen viehätysvoimani toista ihmistä kohtaan ja oikeastaan jopa alkanut hävetä osaa itsestäni. Tämän seurauksena en enää edes etsi ja estän muita minua löytämästä.

Tämä on hyvin ristiriitaista, sillä sydän huutaa liian usein kumppanuuden tuskasta, mutta en ota tuota huutoa kuuleviin korviini.

Kun ei uskalla, niin ei uskalla.

Olen 39-vuotias nainen ja ihan samat fiilikset. Oikein hätkähdän, jos joku kysyy onko minulla miestä tai lapsia, kuvittelen kai näkyvän päällepäin, että minussa on jotain vikaa ja yllätyn kun niin ei olekaan.

Piirini ovat niin pienet, että kukaan ei enää edes kysy. En osaa sanoa miten tilanteeseen suhtautuisin. Ehkä tuntemattoman kysymys voisi herättää pienen toivonkipinän, kertoa että on toivoa. Toisaalta se toisi mieleen sen mitä normaalilta ihmiseltä odotetaan ja mitä en ole kyennyt halusta huolimatta saavuttamaan.

Olenkin monesti puhunut hitaan, paineettoman tutustumisen halusta, mutta se ei tunnu olevan tätä päivää. Vaatisi aikaa oppia luottamaan toiseen ja aikaa, että uskaltaa paljastaa oikean itsensä. Valitettavasti aikaa ei tänä päivänä näissä jutuissa ole. Halutaan heti kortit pöytään, eikä odoteta jatkokortteja, jos kädestä ei löydy kahta ässää.

Vierailija kirjoitti:

Ei löytynyt yliopistosta, ei töistä, ei harrastuksista, ei lenkkipolulta, ei nettideiteiltä (joita yritin 8 vuoden ajan).

Aloitteita en ole saanut ikinä, joskus yritin lähestyä niitä yksinäisen ja hiljaisen oloisia nörttipoikia mutta pakit tuli. Nettideiteissä en saa vastausta jos teen aloitteen.

Olen 32v, joko pitää luovuttaa ja hyväksyä vanhapiikuus? Masentaa kun halusin niin kumppanin ja ehkä perheenkin. Elämä on niin tyhjää.

saitko munaa kertaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Laihduta, hyvä nainen.

+1

Tän vinkin uskaltaa heittää ihan summassa samantien jos nainen kertoo, että ei edes nettideiteillä, jossa 80% miehiä, lähestytä. 

Oletko koittanut lähestyä esim. maahanmuuttaija (somalit ja arabit), Suomi Ensin-tyyppejä tai Soldiers of Odineita? Kirjeenvaihtoa linnakundien kanssa?

Kyllä noista vaihtoehdoista luulisi nappaavan melko varmasti.