Tunnetko sinkkuja, joiden käsitys omasta markkina-arvosta on liian korkea?

Minusta varmaan joku ajattelee, että on suuret luulot omasta markkina-arvostaan, minulla on jäätävän hyväkroppainen mies joka vielä tienaa kohtuullisesti. Itse olen pyöreähkö ja persjalkainen ja naamastakin tavis. Mutta meillä vaan on todella hauskaa, kivaa ja turvallista yhdessä. Ilmeisesti mies sitten pitää sitä enemmän arvossa kuin ulkonäköä, koska saisi varmasti halutessaan fitnesskissankin sieltä saliltaan.

Ei ulkoisista markkina-arvoista ole hyötyä, jos ei luonteet sovi yhteen eikä viihdy toisen seurassa. Itselläni kaikki miehet ovat olleet suurinpiirtein samalla "tasolla" niin ulkonäön kuin koulutuksen suhteen kuin itse mutta en kuitenkaan ole löytänyt pysyvää kumppania. Mies on aina tehnyt aloitteen, itse en edes halua tehdä mutta jostain syystä he sitten kyllästyvät ja haluavat olla "kavereita" tai peräti "ystäviä" eivätkä halua sitoutua ja perustaa perhettä. En todellakaan halua mitään kaverimiehiä sellaisista, jotka ensin hylkäävät naisena. Se on minulle täysin turn-off. Olen kyllästynyt etsimään kumppania, ollaan sitten yksin. En vaan jaksaisi kuunnella lässytystä siitä kuinka utsekäs olen, kun en perusta perhettä. Vaikeaa se kavereiden kesken on.

Vierailija kirjoitti:

Minusta varmaan joku ajattelee, että on suuret luulot omasta markkina-arvostaan, minulla on jäätävän hyväkroppainen mies joka vielä tienaa kohtuullisesti. Itse olen pyöreähkö ja persjalkainen ja naamastakin tavis. Mutta meillä vaan on todella hauskaa, kivaa ja turvallista yhdessä. Ilmeisesti mies sitten pitää sitä enemmän arvossa kuin ulkonäköä, koska saisi varmasti halutessaan fitnesskissankin sieltä saliltaan.

Niinpää. Ajattelee ja ajattelee se on kumma ja toisinaan hivenen raivostuttaa kun toisinaan tuntuu, että osa ottaa oikeudekseen muka tietää, että kuka tai ketkä ovat, jotenkin oikeutetumpia muodostamaan tai saamaan parisuhteen ja ketkä eivät..   Vielä tylsempiä ovat he, jotka eivät tajua haaveilun ja unelmie eroa siitä, mitä tai mihin oikeasti on valmis. Ei se, että minulla on unselmissani ollut yhden jos toisenlaisia kumppanieta tarkoita, että olisin tosipaikan tullen edes halukas heistä jokaista saamaan kumppanikseni, jos tulisivat soittamaan ovikelloa ja kysymään, että kuule oltaisko me niinkuin yhdessä pari. Mutta mikä estää haaveksimasta, jos ja kun haaveksunta kuitenkin muodostaa vain hyvin, hyvin pienen osan arjestani, eli se ei estä minua esimerkiksi muutoin toimimasta ja elämästä tai vaikka tekemästä työtäni tai harrastamasta enempi -vähempi aktiivisesti ja atai pitämästä yllä muutoin tai muunlaisia ihmissuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä siis, että on itse vaikkapa keskinkertaisen näköinen, mutta etsii kumppanikseen todella hyvännäköistä? Tai on itse köyhä tai työtön ja haluaa koulutetun/varakkaan kumppanin? Tai, että kokonaisuudessaan ei ulkopuolisten silmin ole mikään erityinen, mutta ei silti kelpuuta vaatimuksiinsa pohjautuen edes keskinkertaista kumppania? Mitä tällaisilla ihmisillä on taustalla?

Mikä markkina-arvo? En tunne yhtään sinkkua tässä isossa kaupungissa, jotka perustavat asiat johonkin markkina-arvoon.

Valehtelet. Suomessa ei ole yhtään isoa kaupunkia :)