Miten kestät kerrostaloelämää?

Asutaan todella levottomalla alueella, meidän talossa ei ole reilun vuoden aikana kuulunut kertaakaan mitään meteliä. Todellakin tuuripeliä.

Mä ratkaisin ongelman 12 vuotta sitten muuttamalla vuosien kerrostaloasumisten jälkeen maalle. Ei naapureita, pelkkää metsää. Hetkeäkään en ole katunut. Ihana rauha!

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa hirvee bilekerrostalo, tässä ei kuulu ikinä mitään.

Tuuripeliä.

Juuri sitä. Häiriköidä voi myös monella muullakin tapaa kuin bilettämällä. Rapussa voi olla vaikkapa 18 asuntoa joista yhdenkään asukkaat ei paisko ovia, ei keskustele huutamalla (etenkään rappukäytävässä) eikä pese pyykkiä klo 22.55 vaan ymmärtävät että kerrostalossa asuvan ihmisen pitää osata elää siivosti koska kaikki oikeasti kuuluu naapuriin. Sitten yksi asunto myydään ja tilalle muuttaa mölyapina joka kuvittelee että ihan kaikki mekkalointi on sallittua ja ok 24/7, koska kerrostalossa nyt vaan kuuluu sietää meteliä, eikun anteeksi, elämisen ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ratkaisin ongelman 12 vuotta sitten muuttamalla vuosien kerrostaloasumisten jälkeen maalle. Ei naapureita, pelkkää metsää. Hetkeäkään en ole katunut. Ihana rauha!

Tulisin hulluksi maaseudun rauhassa, mutta hienoa että sinä löysit itsellesi sopivan ratkaisun. Minä viihdyn loistavasti n 2,5 km keskustasta sijaitsevassa kerrostaloasunnossani. Naapurit ovat rauhallisia ja palvelut lähellä. 

Hyvin kestän, jopa tätä vuokrakerrostaloelämää talon alimmassa asuinkerroksessa :)

Mistään ei kuulu mitään. Kaikkialla on siistiä. Ei tarvitse itse hoitaa pihaa, luoda lumia, korjata vessanpönttöä, yms.

Ihanaa!

...Ja minulla ei mitenkään olisi varaa tähän kämppään, jos olisi omistusasunto. Näin vuokralla on helpostikin :)

Alue on erinomainen (paljon vanhuksia ja lapsiperheitä) ja talo on melko uusi. Naapurit ovat samanlaisia kuin minä: hiljaisuutta arvostavia.

Minäkin välillä haaveilen maallemuutosta, mutta epäilen myös, että taitaisin parin kuukauden jälkeen viimeistään kyllästyä siihen + yksin asuvana voisi joskus jopa pelottaakkin. Kyllä nuo lähellä asuvat naapurit tuo kuitenkin hieman turvaakin, jos joku hätä iskee, niin tietää saavansa apua vaikka keskellä yötä, jos vain kykenee raahautumaan naapurin ovelle ovikelloa soittamaan.

Vierailija kirjoitti:

No kuten tuossa on aiemmin ehdotettu, kannattaa varmaan vähän syrjemmästä etsiä asuntoa. Yleensä bilettäjät tykkäävät asua keskustassa tai halvemmissa lähiöissä. Meillä muuten asui hyvällä alueella paritalossa naapurina musiikinjumputtaja, voin kertoa että oli välillä vähän hermot kireällä..

Nää mun yläkertalaiset eivät ole mitään bilettäjiä vaan ihan hyvissä ammateissa olevia siistejä ihmisiä. Tekevät ilta- ja yötöitä joten nytkin juuri alkoi kiva TÖMSTÖMSTÖMS kun siellä alettiin kai tehdä ruokaa ja pörrätä pitkin asuntoa. Tätä on luvassa tuonne klo 01 asti yleensä. Ja päivällä sama homma ennen kuin menevät ehkä töihin ellei vapaa. Kuuluu ihan kaikki vessan lorotosta ja kaappien availua myöten eli on eristyksissäkin jotain vikaa.

Teen töitä kotoa joten rytmit ja töminät tulleet tutuiksi. ap

Elämässäni on kyllä ihan muut asiat ongelmana kuin se, että asun kerrostalossa.

Täällä on hiljaista. Naapurin plikka joskus biletti lauantai-iltaisin, jonnekin kymmeneen asti saattoi kuulua vaimeaa jumputusta, sitten varmaan lähti baariin. Nyt ei ole aikoihin kuulunut sitäkään (en tosin kaipaakaan). Yläkerran setä joskus remontoi, ei mitenkään säännöllisesti kuitenkaan. Toisen seinänaapuriasunnon edellisilla asukkailla oli kerran riitä josta kuului möykkää tännekin. Talossa on paljon koiria mutta haukuntaa ei kuulu. Ehkä tässä talossa on vain hyvä äänieristys? Kuulossani ei ole mitään vikaa.

Rivitalossakin olen asunut, onhan sitä pieniäkin rivitaloasuntoja (jopa yksiöitä). Siellä löuskutti naapurin koirat niin että kuului, ja piha-alueen yhteisessä osassa huusivat kilvan kakarat ja niiden äidit. Naapuririitoja tulee helpommin kuin kerrostalossa.

Omakotitalossa on sitten se, että olet itse vastuussa kaikesta ylläpidosta. Itse en ole sellaisessa asunut eikä taidot riittäisikään. Muutama, joilla on kokemusta, sanoo että omakotitalo on työleiri.

Oikein hyvin, kiitos kysymästä.

Tosin asun isossa kerrostalossa jossa en tunne naapureitani eli myöskään he eivät tunne minua. Toista oli kun asuin 6 perheen pienkerrostalossa (vrt rivari) jossa kaikki tunsi toisensa ja kuka oli tehnyt ja kuka ei tehnyt mitään tai kaikki. Se oli aivan kammottavaa!

Naapurissa on joka viikonloppu illanistujaisia mutta jossain vaiheessa ymmärsivät klo 23 poistua tai volumet menee pienemmälle. Remontin ääniä kuuluu ja porraskäytävä "meteli" koska väliovet puuttuu.

Huolto auraa lumet ja leikkaa nutrtsin. Sekä auttaa kun mm. sähköt katkesi yllättäen.

Huoletonta kaupunki elämää ❤

Vierailija kirjoitti:

Ite oon pohtinu samaa, en kestä kerrostalossa asumista mutta asun yksin, ok-talot on liian isoja yhelle ihmiselle ja en oo ikinä sellasessa asunu nii en osais hoitaa sitä ite :/ ja tietty oon opiskelija, ei mulla edes olis varaa muuttaa omaan taloon, ja tuskin tulee tulevaisuudessakaa olemaan ku en saa lainalle takaajia..

Kauhee töminä kuuluu, ihmiset ei osaa näköää kävellä mitenkää muutenkui kantapäillä ja ovet pitää aina paiskoa. Ja tietty aina samaan aikaan päivästä kuuluu naisen ja miehen riitely. Joskus soitetaan täysillä musiikkia ja joku kusipää naapuri on viimeset neljä vuotta tasasen välein rempannu kämppäänsä silleen ett aamusella alkaa vasaran hakkaus ja poraaminen. MIKÄ VITTU SITÄ VAIVAA???!!!

Ite oon kauhee hiljanen hissukka, miks mä en koskaan saa itelleni mun kaltasta naapuria? Ehkä vielä joskus...

Mä kans ihmettelen, miks mulle ei koskaan löydy itseni kaltaista naapuria (rauhallinen, töissäkäyvä sinkkunainen).  Täytyy kuitenkin muistaa, että kun asukas löytää vuokramarkkinoilta oikeasti hyvän asunnon niin pitää siitä kyllä kynsin ja hampain kiinni ja näitä ei vapaudu. Näin ollen vuokralle tarjottavat asunnotkin ovat usein juuri niitä "huonoja", joissa naapureina häiriköitä ja kukaan kunnon ihminen ei niissä viihdy kuin hetken. Näitä sitten tarjotaan vuokralle...

Oticon ainakin tekee korvatulppia oman korvan mittojen mukaan, suosittelen.

Mua ei muiden rellestys haittaa, mutta omien lasten meluaminen pelottaa kun muutamme ensi kuussa toisten ihmisten yläpuolelle. Mielelläni olisin ottanut alimman kerroksen kämpän, kun ei 0-4-vuotiaat osaa vielä säännöstellä ääntään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon pohtinu samaa, en kestä kerrostalossa asumista mutta asun yksin, ok-talot on liian isoja yhelle ihmiselle ja en oo ikinä sellasessa asunu nii en osais hoitaa sitä ite :/ ja tietty oon opiskelija, ei mulla edes olis varaa muuttaa omaan taloon, ja tuskin tulee tulevaisuudessakaa olemaan ku en saa lainalle takaajia..

Kauhee töminä kuuluu, ihmiset ei osaa näköää kävellä mitenkää muutenkui kantapäillä ja ovet pitää aina paiskoa. Ja tietty aina samaan aikaan päivästä kuuluu naisen ja miehen riitely. Joskus soitetaan täysillä musiikkia ja joku kusipää naapuri on viimeset neljä vuotta tasasen välein rempannu kämppäänsä silleen ett aamusella alkaa vasaran hakkaus ja poraaminen. MIKÄ VITTU SITÄ VAIVAA???!!!

Ite oon kauhee hiljanen hissukka, miks mä en koskaan saa itelleni mun kaltasta naapuria? Ehkä vielä joskus...

Mä kans ihmettelen, miks mulle ei koskaan löydy itseni kaltaista naapuria (rauhallinen, töissäkäyvä sinkkunainen).  Täytyy kuitenkin muistaa, että kun asukas löytää vuokramarkkinoilta oikeasti hyvän asunnon niin pitää siitä kyllä kynsin ja hampain kiinni ja näitä ei vapaudu. Näin ollen vuokralle tarjottavat asunnotkin ovat usein juuri niitä "huonoja", joissa naapureina häiriköitä ja kukaan kunnon ihminen ei niissä viihdy kuin hetken. Näitä sitten tarjotaan vuokralle...

Aivan. Tästä munkin taloyhtiöstä on nytkin tarjolla kaksi asuntoa tästä rapusta. Ja aina vaan ilmoituksissa lukee kuinka "loistava sijainti rauhallisessa taloyhtiössä". Varmaan monia tamperelaisia kiinnostaa mutten  nyt viitsi osoitetta laittaa muuta kuin että Kaakinmaalla.

Kyllästyttiin kerrostaloelämään ja muutettiin miehen kanssa maalle. Kunnolla maalle, auto hankittiin tietysti. Hetkeäkään en ole katunut. On vaan niin paljon parempi olla kun ei tarvitse stressata ympäröivästä melusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyttiin kerrostaloelämään ja muutettiin miehen kanssa maalle. Kunnolla maalle, auto hankittiin tietysti. Hetkeäkään en ole katunut. On vaan niin paljon parempi olla kun ei tarvitse stressata ympäröivästä melusta.

Tekisin heti saman jos mulla olisi mies ja auto (tai edes ajokortti). Yksin autottomana tuntee kyllä olonsa vähän avuttomaksi muualla kuin kerrostalossa. Mutta en enää kohta tiedä, tuntuu etten enää kestä uutta yritystä taas uudessa kerrostalossa (jossa aina jotain kuuluu).

Ap kirjoititko tänne juuri aloituksen missä etsit treeltä luhti tai rivitaloa? Kuulostat samalta

Joka päivä porataan, muttei hiljaisuusaikana. Noh... tämä parempi kuin bilehorot =)

Hyvin, kiitos.

Vanhoja ihmisiä alakerrassa. Mistään ei kuulu koskaan mitään. Asun itse ylimmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon pohtinu samaa, en kestä kerrostalossa asumista mutta asun yksin, ok-talot on liian isoja yhelle ihmiselle ja en oo ikinä sellasessa asunu nii en osais hoitaa sitä ite :/ ja tietty oon opiskelija, ei mulla edes olis varaa muuttaa omaan taloon, ja tuskin tulee tulevaisuudessakaa olemaan ku en saa lainalle takaajia..

Kauhee töminä kuuluu, ihmiset ei osaa näköää kävellä mitenkää muutenkui kantapäillä ja ovet pitää aina paiskoa. Ja tietty aina samaan aikaan päivästä kuuluu naisen ja miehen riitely. Joskus soitetaan täysillä musiikkia ja joku kusipää naapuri on viimeset neljä vuotta tasasen välein rempannu kämppäänsä silleen ett aamusella alkaa vasaran hakkaus ja poraaminen. MIKÄ VITTU SITÄ VAIVAA???!!!

Ite oon kauhee hiljanen hissukka, miks mä en koskaan saa itelleni mun kaltasta naapuria? Ehkä vielä joskus...

Mä kans ihmettelen, miks mulle ei koskaan löydy itseni kaltaista naapuria (rauhallinen, töissäkäyvä sinkkunainen).  Täytyy kuitenkin muistaa, että kun asukas löytää vuokramarkkinoilta oikeasti hyvän asunnon niin pitää siitä kyllä kynsin ja hampain kiinni ja näitä ei vapaudu. Näin ollen vuokralle tarjottavat asunnotkin ovat usein juuri niitä "huonoja", joissa naapureina häiriköitä ja kukaan kunnon ihminen ei niissä viihdy kuin hetken. Näitä sitten tarjotaan vuokralle...

Aivan. Tästä munkin taloyhtiöstä on nytkin tarjolla kaksi asuntoa tästä rapusta. Ja aina vaan ilmoituksissa lukee kuinka "loistava sijainti rauhallisessa taloyhtiössä". Varmaan monia tamperelaisia kiinnostaa mutten  nyt viitsi osoitetta laittaa muuta kuin että Kaakinmaalla.

Mulla kans ne painajaisasunnot on aina olleet niitä tyyliin "kiva pikkuasunto rauhallisessa taloyhtiössä". Ja ne painajaisnaapurit ovat asuneet ja häiriköineet pitkään ja kukaan ei niille mitään voi. Eikä edes halua tehdä asialle mitään. Helpompi vaan muuttaa itse pois. Ja sitten seuraava uusi onnekas pääsee taas nauttimaan "rauhallisesta taloyhtiöstä" :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, kiitos.

Vanhoja ihmisiä alakerrassa. Mistään ei kuulu koskaan mitään. Asun itse ylimmässä.

Minulla on kokemusta kerrostaloista, joissa juuri vanhat ihmiset huudattaa telkkua päivät pitkät niin että kuuluu naapuriin asti. Ei ole muuta tekemistä ja kuulo huono jo.