Te lapsettomat parit, jotka ette halua lapsia. Miksi ette?
Ymmärrän kyllä, että jotkut eivät hanki lapsia sen vuoksi, kun eivät löydä kumppania. Jotkut toiset taas eivät hanki lapsia sen vuoksi, kun heillä on kenties sairaus tai vamma, joka estää lastensaannin. Mutta te lapsettomat parit, joilla ei ole kumpaakaan noista. Miksi te ette hanki lapsia?
Lapset ovat kuitenkin elämän perimmäinen tarkoitus, sillä eihän ihmisiä edes olisi olemassa, jos ihminen ei hankkisi lapsia. Lisäksi niinkin saattaa käydä joissakin tapauksissa, että lapsettomuuspäätöksen vuoksi vanhemmista ei tule isovanhempia, omista sisaruksista ei tule tätejä eikä setiä ja heidän lapsillaan ei kenties ole serkkuja. Ymmärrättekö ollenkaan, kuinka itsekästä tuo on, koska aiheuttatte pettymyksiä noin monille ihmisille?
Kommentit (61)
Suurin syy on se, etten usko olevani hyvä äiti. Kuormitun helposti, tarvitsen paljon oma aikaa ja rauhaa enkä jaksa jatkuvaa sosiaalista läsnäoloa. Oma äitini oli samanlainen enkä halua kellekkään lapsuutta sellaisen vanhemman kanssa. Kun näin vajaa kolmekymppisenä mietin elämääni eteenpäin, näen itseni paljon onnellisempana ilman lapsia. Elämän merkitysellisyyttä olen pohtinut jo vuosia ja todennut sen löytyvän omalla kohdallani luonnosta, vapaudesta, muiden auttamisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Itselläni ei riitä kapasiteettia yhdistää tähän pikkulapsiarkea, edes muutamaksi vuodeksi.
En pidä lapsista. Rajoittavat liikaa elämää. Jos lapsia haluaa heille on pystyttävä tarjoamaan hyvä elämä,harrastukset, lomamatkat ja tietysti kaikki samat tavarat kuin kavereilla on. Olen elänyt köyhän ja raukkaudettoman lapsuuden.
Miksi kukaan ylipäätään haluaa lapsia? Vaikea käsittää..
Samasta syystä kuin emme hanki koiraakaan: ei sovi vapaaseen ja boheemiin elämäntapaamme.
Kohta 11 vuotta yhdessäoloa joista 3 vuotta kihloissa on autot ja omakotitalo. Lapsia ei ole eikä todennäkösesti tule lainkaa. Ei ole lainkaan jees antaa perinnöllistä sairautta omalle lapselle.
Lapsi utelut on kyllä kuultu kaikilta sukulaisilta ja nyt utelut on loppuneet olen kuitannut pitkät keskustelut asiasta yhdellä sanalla V***t.
Osataan elää ilmankin sit on kyl valmiiksi yksi karvainen kaveri jota saa hoitaa ja paijata jos tulee semmonen olo.
Nämä asiat on jokaisen pariskunnan omia asioita kenenkää ei tarvi selitellä jos ei halua. Jos taas joku muu näkee asiasta vaivaa ni käskee surutta suksii V......
Tarvitsemme molemmat rauhaa ja hiljaisuutta. Pidämme lapsista, mutta emme halua tähän meidän elämäämme mitään kaaosta tai ylimääräistä sählinkiä. Olemme 37 ja 39 v ja akateemisia. Olemme onnellisia.
Emme halua, mies ei halua enkä minä. Tässä jotain syitä:
Haluamme matkustella ja harrastaa omia juttujamme ilman että lapsi rajoittaisi tekemistä.
Maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä.
Maapallon tila tulee tulevaisuudessa heikkenemään liikakansoituksen aiheuttamasta saastumisesta. En haluaisi että jälkeläiseni joutuisi kärsimään jos maapallo alkaa tuhoutua.
Lapsen kasvattamiseen menee rahaa. Kyllä meillä olisi varaa mutta silti summa, joka lapseen menisi, tuntuisi järjettömältä.
Haluan nukkua yöni rauhassa.
En halua tuhota kroppaani raskaudella ja synnytyksellä.
Synnytys ajatuksena on niin vastenmielinen tapahtuma että en voi kuvitella sitä omalle kohdalleni. Lisäksi olen lääkäri- ja piikkikammoinen, joten ällöttäisi käydä jossain neuvoloissa sörkittävänä. Mihinkään veri- ym. kokeisiin en suostuisi raskauden takia.
Molemmilla siskoilla lapset, eli kaikki me kolme olemme tätejä ja äitini on isoäiti. Veljiä ei ole.
En halua omia lapsia, ei vain ole mun juttu. Sen sijaan sijaisvanhemmuus kuulostaa semmoiselta mitä joskus voisin tehdä, kun on elämässä enemmän aikaa. :)
Ehkä mä tasotan lessuperheiden lapsitulvaa olemalla tekemättä omia ;)
Meitä ei ole haluttanut eikä mielemme ole muuttunut 30:ssä vuodessa. Elämä on ihanaa kaksistaan. Minä myös pelkään synnytystä.
Viihdyn omissa oloissani enkä juuri pidä ihmisistä. Olipa niillä sitten ikää 5 kuukautta, 15 vuotta, 50 vuotta tai vaikka 105 vuotta. En olisi ehkä itsekään halunnut syntyä, jos olisin voinut asiasta päättää.
Hoidan ennemmin kissaa, koiraa tai vaikka ruusuja kuin ihmiskakaraa, joka kinuaa muovikrääsää, muotivaatteita, älypuhelimia tai muuta jätettä, ja jolle mikään ei koskaan riitä.
Koska ei ole tarvittavia psyykkisiä eikä fyysisiä resursseja lapselle.
Lapsellinen aloitus. Lapsettomat ovat vain fiksuja. Lukemattomat perheelliset vaihtaisivat heidän kanssaan mieluusti paikkaa. Typerää miettiä jotain, että sisaruksista ei tule setiä ja tätejä! Mitä ihmettä...
No, onko ap lukenut ketjun? Joko alat tajuta? Että lapseton elämä on se paras vaihtoehto. Lapsettomat ovat onnellisia.
Lapsi pilaa parisuhteen ja liikkumisen vapauden.
Emme halua olla vanhempia, emme halua mitään perhe-elämään ja lapsiin liittyviä asioita.
Olemme köyhiä, kummallakin on ADHD ja minulla sen lisäksi vakavia oppimisvaikeuksia. Olen kokenut että omassa elämässäni pysyn hädin tuskin pinnalla. Koko ajan stressaan miten ihmeessä oikein selviydyn tulevaisuudessa, enkä kerta kaikkiaan koe voivani tällaiseen tilateeseen hankkia lapsia. Varsinkin kun on erittäin todennäköistä että he perisivät joko ADHD:n, oppimisvaikeudet tai kummatkin. Se tuntuisi vain vahingon vierittämiseltä eteenpäin, mitään iloa yhteiskunnalle ei olisi siitä että tänne syntyisi lisää minunkaltaisia ihmisiä. Tämä kuulostaa nyt todella synkältä, enkä koskaan kehtaisi ääneen myöntää tällaisia ajatuksia, mutta näin pohjimmiltaan koen.
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, et mitä vittua sulle kuuluu jos joku ei halua lapsia? Meitä ihmisiä on jo täällä Telluksella aika monta, ei olla kuolemassa sukupuuttoon. Ja pitäis sitä synnyttää lapsi jotta veljistä tulis setiä ja enoja, siskoista tätejä ja omista vanhemmista isovanhempia? Siis ihan oikeasti????
Onko aloittaja joku hourupää, toivottavasti sulla ei oo lapsia
rakastaisin lasta niin paljon, että kokisin syyllisyyttä, jos tekisin hänet tähän pahaan maailmaan.
en ole hyvä äiti -saan raivokohtauksia. en ole turvallinen.
haluan matkustella, mennä ja tulla miten haluan välittämättä lapsen hoito - saati koulukäynnin pysyvyydestä. masennun suomessa.
vuositulomme on n lähes 100t, mutta silti tuntuu, että pitäisi uhrautua taloudellisesti liikaa, jotta lapsi saisi hyvän naapuruston, mieluiset harrastukset, mauton, kielikurssit, opiskella niin pitkään kun haluaa jne. en halua, että lapsi joutuisi elämään köyhän elämää mitä niin moni suomalainen lapsi joutuu.
mies ei pidä lapsista.
En tiedä, mutta samapa tuo.