miksi somatiikan puolella luetaan psyykelehdet?

nosto

Ei lueta, kun ei niitä ole oikeuksia nähdä. Lääkärit näkee, hoitajat ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei lueta, kun ei niitä ole oikeuksia nähdä. Lääkärit näkee, hoitajat ei.

Kyllä ne näkyy muillekin kuin lääkäreille mutta niitä ei saa mennä lukemaan. Psyk sivut on erityissuojattu.

Kyllä niitä psyykelehtiä saa lukea somatiikan puolelta ihan syyllä "kokonaisvaltainen hoito". Eli eivät ole mitenkään erityissuojattuja. Psyykepotilaat myös saavat huonompaa hoitoa somaattisiin sairauksiin.

"Mielenterveysongelmista kärsivät törmäävät usein ennakkoluuloihin ja jopa syrjintään asioidessaan perusterveydenhuollossa.

Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck kertoo, että monilla psykiatrisista sairauksista kärsivillä on huonoja kokemuksia.

– Oikeus terveydenhoitoon ei toteudu tasapuolisesti. Mielenterveyspotilaat kertovat, että heitä ei kuunnella lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Psyykkinen sairaus leimaa ihmisiä, Wahlbeck sanoo."

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/744043/Mielenterveyspotilaat+tormaavat…

Yle MOT:

 

"Anne:

"Syiksi mainittiin pääasiassa kokonaisvaltainen hoito, kattava hoito, potilaan laaja kohtaaminen. Suurimmassa osassa näissä palautteissa mainittiin myös, että henkilö ei asiaa enää muista."

    "Olen kokenut, että se on vaikuttanut hoitooni ja kohteluuni kipujen vähättelemisenä ja monenlaisena muuna epäasiallisena käyttäytymisenä.""

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/03/potilas-tietojasi-urkitaan-kas…

https://areena.yle.fi/1-1758935

Koska ne ovat mielenkiintoisia! Siksi. Niiden perusteella voidaan myös jättää hoitamatta, koska psyykesairaat eivät sairasta somaattisia sairauksia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne ovat mielenkiintoisia! Siksi. Niiden perusteella voidaan myös jättää hoitamatta, koska psyykesairaat eivät sairasta somaattisia sairauksia ollenkaan.

Aivan totta. Teini-iässä ollut masennuskausi antaa pitkälle keski-ikään kestävän suojan kaikkia muita, paitsi onnettomuuksista aiheutuvia vaurioita vastaan ja niidenkin vakavuutta ae vähentää merkittävästi. Esimerkiksi kipulääkkeitä ei tarvitse määrätä vaikkapa murtumaan ollenkaan, jos potilas on joskus ollut hetkenkin masentunut. Suosittelen kaikkia ihmisiä sairastamaan vähintään yhden masennuskauden, sillä sen jälkeen et voi sairastua enää mihinkään.

Eikun...miten se menikään ihan oikeesti?

Ainakin psykiatrian puolella käytettävät lääkkeet vaikuttavat somatiikan puolella käytettäviin lääkityksiin. Jos vaikka olisi somatiikan puolelta pakko aloittaa joku lääke joka ei sovi yhteen psyykenlääkkeiden kanssa niin lääkäri voi saada selvyyttä siihen uskaltaako lääkettä vaihtaa tai voisiko sen ehkä lopettaa kokonaan. Toisinaan somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita. Tällöin psykiatrian teksteistä saa kuvan potilaan aiemmista oireista, ja jos uudet oireet eivät sovi aiempaan taudinkuvaan ne osataan erottaa toisistaan eikä kaikkia oireita katsota perussairauden aiheuttamiksi.

Itse työskentelen neurologian puolella vaikeasti sairastuneiden aikuisten parissa ja kyllä me tehdään hyvin tiivistä yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Sen takia että esim. akuutissa vakavassa sairastumisessa usein henkinen jaksaminen on kovilla ja halutaan välttää psykiatrisen sairauden pahenemista.

Onhan se silleen oleellinen tieto. Jos jollain on 500 sivua esim. hypokondria-ja paniikkihäiriön-käyntejä, niin melko varmaa on, ettei ne oudot puutumiset ja tykytykset tälläkään kertaa mitään vakavaa ole. Ei tietenkään koskaan voi tietää, mutta näin se vaan ikävä kyllä menee.

Olen sairaanhoitaja tk:ssa ja me tk:n vuodeosastolla ei nähdä psyk -lehtiä. Ei näe meidän päivystyksen hoitajatkaan. Ainoastaan lääkärit näkee tekstit.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykiatrian puolella käytettävät lääkkeet vaikuttavat somatiikan puolella käytettäviin lääkityksiin. Jos vaikka olisi somatiikan puolelta pakko aloittaa joku lääke joka ei sovi yhteen psyykenlääkkeiden kanssa niin lääkäri voi saada selvyyttä siihen uskaltaako lääkettä vaihtaa tai voisiko sen ehkä lopettaa kokonaan. Toisinaan somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita. Tällöin psykiatrian teksteistä saa kuvan potilaan aiemmista oireista, ja jos uudet oireet eivät sovi aiempaan taudinkuvaan ne osataan erottaa toisistaan eikä kaikkia oireita katsota perussairauden aiheuttamiksi.

Itse työskentelen neurologian puolella vaikeasti sairastuneiden aikuisten parissa ja kyllä me tehdään hyvin tiivistä yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Sen takia että esim. akuutissa vakavassa sairastumisessa usein henkinen jaksaminen on kovilla ja halutaan välttää psykiatrisen sairauden pahenemista.

Jos tarvitaan pelkät lääketiedot, niin miksi sitten pitäisi lukea hoidollisia tekstejä?

Ja eikö näitä tietoja voi kysyä potilaalta suoraan?

Itse en halua jakaa hoidollisia keskustelujani esim neurologian kanssa. Ei kuulu heille pätkääkään.

Huomaa taas sen ennakkoluulon, että psyykepotilaat eivät tiedä omasta elämästään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykiatrian puolella käytettävät lääkkeet vaikuttavat somatiikan puolella käytettäviin lääkityksiin. Jos vaikka olisi somatiikan puolelta pakko aloittaa joku lääke joka ei sovi yhteen psyykenlääkkeiden kanssa niin lääkäri voi saada selvyyttä siihen uskaltaako lääkettä vaihtaa tai voisiko sen ehkä lopettaa kokonaan. Toisinaan somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita. Tällöin psykiatrian teksteistä saa kuvan potilaan aiemmista oireista, ja jos uudet oireet eivät sovi aiempaan taudinkuvaan ne osataan erottaa toisistaan eikä kaikkia oireita katsota perussairauden aiheuttamiksi.

Itse työskentelen neurologian puolella vaikeasti sairastuneiden aikuisten parissa ja kyllä me tehdään hyvin tiivistä yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Sen takia että esim. akuutissa vakavassa sairastumisessa usein henkinen jaksaminen on kovilla ja halutaan välttää psykiatrisen sairauden pahenemista.

Jos tarvitaan pelkät lääketiedot, niin miksi sitten pitäisi lukea hoidollisia tekstejä?

Ja eikö näitä tietoja voi kysyä potilaalta suoraan?

Itse en halua jakaa hoidollisia keskustelujani esim neurologian kanssa. Ei kuulu heille pätkääkään.

Huomaa taas sen ennakkoluulon, että psyykepotilaat eivät tiedä omasta elämästään mitään.

Kyllä niitä kysytään potilaaltakin. Kuitenkin lääkäreiden teksteissä mainitaan esim. erilaisten mieliala ym. testausten pisteitä sekä käytetään lääketieteen tarkkaan määriteltyjä termejä jotka kertovat kaikille lääkäreille saman asian oireesta ja sen vakavuudesta.

Hoidollista keskusteluja ei sellaisenaan edes kuvata psykiatrian lehdillä vaan enimmäkseen käydään läpi mitä asiasisältöjä on käsitelty sekä juuri tuota psykiatrista diagnostiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykiatrian puolella käytettävät lääkkeet vaikuttavat somatiikan puolella käytettäviin lääkityksiin. Jos vaikka olisi somatiikan puolelta pakko aloittaa joku lääke joka ei sovi yhteen psyykenlääkkeiden kanssa niin lääkäri voi saada selvyyttä siihen uskaltaako lääkettä vaihtaa tai voisiko sen ehkä lopettaa kokonaan. Toisinaan somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita. Tällöin psykiatrian teksteistä saa kuvan potilaan aiemmista oireista, ja jos uudet oireet eivät sovi aiempaan taudinkuvaan ne osataan erottaa toisistaan eikä kaikkia oireita katsota perussairauden aiheuttamiksi.

Itse työskentelen neurologian puolella vaikeasti sairastuneiden aikuisten parissa ja kyllä me tehdään hyvin tiivistä yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Sen takia että esim. akuutissa vakavassa sairastumisessa usein henkinen jaksaminen on kovilla ja halutaan välttää psykiatrisen sairauden pahenemista.

Jos tarvitaan pelkät lääketiedot, niin miksi sitten pitäisi lukea hoidollisia tekstejä?

Ja eikö näitä tietoja voi kysyä potilaalta suoraan?

Itse en halua jakaa hoidollisia keskustelujani esim neurologian kanssa. Ei kuulu heille pätkääkään.

Huomaa taas sen ennakkoluulon, että psyykepotilaat eivät tiedä omasta elämästään mitään.

Kyllä niitä kysytään potilaaltakin. Kuitenkin lääkäreiden teksteissä mainitaan esim. erilaisten mieliala ym. testausten pisteitä sekä käytetään lääketieteen tarkkaan määriteltyjä termejä jotka kertovat kaikille lääkäreille saman asian oireesta ja sen vakavuudesta.

Hoidollista keskusteluja ei sellaisenaan edes kuvata psykiatrian lehdillä vaan enimmäkseen käydään läpi mitä asiasisältöjä on käsitelty sekä juuri tuota psykiatrista diagnostiikkaa.

Ei pidä paikkaansa! Kyllä hoidollisia keskusteluja kuvataan psykitatrian lehdillä, osittain hyvinkin seikkaperäisesti, esim mitä on tapahtunut lapsuudessa, seksuaaliasiat, koulukiusaamiset yms yms.

Ja pelkkien lääkelistojen tuijottaminen on turhaa. Esim potilaalle saatetaan määrätä vaikkapa jotkain mielialalääkettä, mutta hän ei sitten ole sitä käyttänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se silleen oleellinen tieto. Jos jollain on 500 sivua esim. hypokondria-ja paniikkihäiriön-käyntejä, niin melko varmaa on, ettei ne oudot puutumiset ja tykytykset tälläkään kertaa mitään vakavaa ole. Ei tietenkään koskaan voi tietää, mutta näin se vaan ikävä kyllä menee.

Ja alapeukkua taas. Todellakin on oleellinen tieto, jos ihmisen perusdilemma on esim. syövän pelko ja käynyt sen takia 500 kertaa vastaanotolla ns. turhaan ja kärsii hypokondriasta.  Se ei tarkoita, että oireita ei tutkittaisi, mutta tottakai se on oleellinen tieto, jos ihmisen surin pelko, on esim, aivokasvaimen pelko ja kaikki tutkimukset tehty , mitään ei ole löytynyt. Silti käydään esim. 2-3 kertaa viikossa eri lääkäreillä, koska aina pelätään jotain vakavaa sairautta ja googlella haetaan oireita. Tällaisia ihmisiä todellakin on olemassa.

Hypokondria on melko yleinen oire ja kuormittavat somaattisia erikoisaloja. Siten on nämä yleiset ahdistuneisuus -ja paniikkihäiriöt, jotka voivat ilmetä voimakkaina fyysisinä oireina. Hypokondrikoiden yleisimpiä pelkoja ovat aivokasvain, MS:tauti, ALS, borrelioosi ja sydänkohtaus. Se ei tarkoita etteikö niitä voisi jollain olla, mutta jostain syystä niiden pelko on todella voimakas ja jokainen voi kokea joskus sellaisia oireita, jolla sellaisen voi diagnosoida itsessään Esim. pientä puutumista siellä täällä.  Täytyy ottaa huomioon, että monet ovat vakuuttuneita sairastavansa MS_tautia, vaikka kaikki tutkimukset olisi tehty ja sitä ei olisi löydetty.  Eli on se oleellista, että tarvittaessa nähdään psyykepuolen tekstit. Hypokondrikot kokevat oireet aina vahvasti somaattisina ja pelko on todellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykiatrian puolella käytettävät lääkkeet vaikuttavat somatiikan puolella käytettäviin lääkityksiin. Jos vaikka olisi somatiikan puolelta pakko aloittaa joku lääke joka ei sovi yhteen psyykenlääkkeiden kanssa niin lääkäri voi saada selvyyttä siihen uskaltaako lääkettä vaihtaa tai voisiko sen ehkä lopettaa kokonaan. Toisinaan somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa psykiatrisia oireita. Tällöin psykiatrian teksteistä saa kuvan potilaan aiemmista oireista, ja jos uudet oireet eivät sovi aiempaan taudinkuvaan ne osataan erottaa toisistaan eikä kaikkia oireita katsota perussairauden aiheuttamiksi.

Itse työskentelen neurologian puolella vaikeasti sairastuneiden aikuisten parissa ja kyllä me tehdään hyvin tiivistä yhteistyötä psykiatrian puolen kanssa. Sen takia että esim. akuutissa vakavassa sairastumisessa usein henkinen jaksaminen on kovilla ja halutaan välttää psykiatrisen sairauden pahenemista.

Jos tarvitaan pelkät lääketiedot, niin miksi sitten pitäisi lukea hoidollisia tekstejä?

Ja eikö näitä tietoja voi kysyä potilaalta suoraan?

Itse en halua jakaa hoidollisia keskustelujani esim neurologian kanssa. Ei kuulu heille pätkääkään.

Huomaa taas sen ennakkoluulon, että psyykepotilaat eivät tiedä omasta elämästään mitään.

Kyllä niitä kysytään potilaaltakin. Kuitenkin lääkäreiden teksteissä mainitaan esim. erilaisten mieliala ym. testausten pisteitä sekä käytetään lääketieteen tarkkaan määriteltyjä termejä jotka kertovat kaikille lääkäreille saman asian oireesta ja sen vakavuudesta.

Hoidollista keskusteluja ei sellaisenaan edes kuvata psykiatrian lehdillä vaan enimmäkseen käydään läpi mitä asiasisältöjä on käsitelty sekä juuri tuota psykiatrista diagnostiikkaa.

Ei pidä paikkaansa! Kyllä hoidollisia keskusteluja kuvataan psykitatrian lehdillä, osittain hyvinkin seikkaperäisesti, esim mitä on tapahtunut lapsuudessa, seksuaaliasiat, koulukiusaamiset yms yms.

Ja pelkkien lääkelistojen tuijottaminen on turhaa. Esim potilaalle saatetaan määrätä vaikkapa jotkain mielialalääkettä, mutta hän ei sitten ole sitä käyttänytkään.

No ei meillä ainakaan näy muut kuin akuuttipsykiatrian lehdet joissa nimenomaan on tuota alkuvaiheen ja kartoitusjakson diagnostiikkaa.

Esimerkkinä nyt kerron että olen hoitanut potilasta jonka tyypillinen psykoottinen oire oli kuuloharha. Ääni joka toisteli sanoja jotka pelottivat potilasta (esimerkkinä vaikkapa "kuolema" "veri" "likainen" jne) ja joka kuului jatkuvana ääninauhana potilaan korvissa. Potilas hakeutui tk-päivystykseen äänien kuulemisen takia. Potilas kuvasi ääntä kilahtelevaksi, kuin jatkuvaksi ovikellon soitoksi ja oli jo monesti käynyt ovella katsomassa. Koska ovella ei koskaan ollut ketään, hän lähti peloissaan hakemaan apua. Tulovaiheessa potilas oli niin hätääntynyt ja levoton että hän ei kyennyt tarkemmin kuvaamaan aiempaa historiaansa. Kun potilaan aiempia psykiatrian tekstejä tarkasteltiin kävi ilmi että kuullut äänet poikkesivat täysin aiemmista. Tämä herätti epäilyn aivosairaudesta joka tarkemmissa tutkimuksissa paljastui aivotulehdukseksi. Näin potilas päätyi oikeaan hoitopaikkaan heti eikä vasta psykiatrisen tarkkailijakson jälkeen . Parani täysin. Huom! Nyt kun joku huomauttaa vaitiolovelvollisuudesta, totean että tarinan yksityiskohdat ovat muunneltuja mutta samankaltaisia tapauksia on tullut vastaani useita. Ja monen muun diagnoosin myötä myös, ei pelkästään aivotulehdusten. Useampikin psykoosi, masennus, mania onkin paljastunut aivosairaudeksi kun on verrattu potilaan psykiatrista historiaa nykyhetkeen.

Vaikka tekstien sisältöä ei automaattisesti näe, niin jo pelkästään se, että on psyk.hoidon lehtiä esim. 270 kpl, niin kertoo omaa kieltään. Eihän sillä muuten ole merkitystä ja diagnooseja on erilaisia, mutta välillä tulee vähän semmoinen vaikutelma, että onkohan tää nyt ihan näinkään tää asia. Kun katsoo sitten, että diagnooseina mm. harhaluuluisuushäiriö, niin se riittää, vaikka ei näkisikään ko. tekstejä heti.

Täällä taas mammat luulee, että hoitohenkilökuntaa oikeen kamalasti kiinnostaa juuri heidän psyk. tekstinsä. Ko. asiat on jokapäiväistä työtä, eikä ketään huvikseen kiinnosta yhtään enempää lukea teidän psyk.käyntienne sisältöä kuin mitä se voisi liittyä senhetkiseen tilanteeseen.  Ne samat ahdistukset, hyväksikäytöt ja syömisongelmat on niin moneen kertaan kuultu, ettei ne herätä mitään ihmeellisiä tunteita. Niistä luetaan ainakin päivystyksessä vaan se oleellisin, jos on syytä epäillä, että tilanne liittyy jotenkin psyykepuolen ongelmiin, esim. juuri voimakas paniikkikohtaus tms ( halutaan selvittää onko potilaalla kenties aiemmin ollut tai todettu tms). Jos joku valittaa paisetta selässä, niin ei kukaan mene lukemaan hänen psyk.tekstejään, vaikka niitä olisikin. Ne on myös erityissuojattu, eli niitä ei saa normiklikkauksella auki. EVVK

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas mammat luulee, että hoitohenkilökuntaa oikeen kamalasti kiinnostaa juuri heidän psyk. tekstinsä. Ko. asiat on jokapäiväistä työtä, eikä ketään huvikseen kiinnosta yhtään enempää lukea teidän psyk.käyntienne sisältöä kuin mitä se voisi liittyä senhetkiseen tilanteeseen.  Ne samat ahdistukset, hyväksikäytöt ja syömisongelmat on niin moneen kertaan kuultu, ettei ne herätä mitään ihmeellisiä tunteita. Niistä luetaan ainakin päivystyksessä vaan se oleellisin, jos on syytä epäillä, että tilanne liittyy jotenkin psyykepuolen ongelmiin, esim. juuri voimakas paniikkikohtaus tms ( halutaan selvittää onko potilaalla kenties aiemmin ollut tai todettu tms). Jos joku valittaa paisetta selässä, niin ei kukaan mene lukemaan hänen psyk.tekstejään, vaikka niitä olisikin. Ne on myös erityissuojattu, eli niitä ei saa normiklikkauksella auki. EVVK

Hoitohenkilökunnalle nämä asiat ovat tietenkin normaaleita asioita. Miksi asiaa ei kuitenkaan voida miettiä potilaan näkökulmasta? Ei potilas halua, että esim hänen hyväksikäytöstään tietävät sadat ihmiset. Ei vaikka nämä ihmiset olisivat hoitohenkilökuntaa.

Haluaisivatko nämä somatiikan puolen hoitajat ja lääkärit, että esim heidän raiskauksestaan yksityiskohtaisesti kertovat tekstit olisivat kymmenien tai jopa satojen henkilöiden luettavissa?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisivatko nämä somatiikan puolen hoitajat ja lääkärit, että esim heidän raiskauksestaan yksityiskohtaisesti kertovat tekstit olisivat kymmenien tai jopa satojen henkilöiden luettavissa?

Onko sulla käynyt mielessä että joku somatiikan puolen hoitajakin käy ehkä psykiatrilla? Tai on joutunut raiskatuksi?