Kokopäivätyö kahdeksasta neljään pitkän tauon jälkeen. Tuntuu, ettei ole enää muuta elämää

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee ketjua, niin huomaa, että me ihmiset ollaan tosi erilaisia. Minä pidän eniten iltavuorosta klo 12/13-20/21. Käyn usein aamulla ennen töihin menoa salilla, valokuvaamassa ym. ja iltaisin kävelen kotiin tai katselen kaukoputkella taivaalle.

Oletko nainen vai mies?;) Kuulostat mun unelma puolisolta.

Tunnin työmatka tuossa on se ongelma. Minä jaksan hyvin, kun työmatka on sen 20 min ovelta ovelle, ja töiden jälkeen voi jäädä heti kaupungille kahville, näyttelyyn, syömään, kavereita tapaamaan jne. Helpompi mennä suoraan menoihin, kotoa on heti vaikeampaa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile yötyötä. Töitä ma-pe 00:00-08:00. Nukun päivät kun muut tekee ne työt, mutta silti senkin jälkeen herätessä olo on ihan semmonen, että mikään ei kiinnosta. Joskus nipinnapin jaksaa tunnin salilla käydä :D

Minä taas rakastan yötyötä, se sopii minulle tosi hyvin. Olen siitä onnellinen, että saan tehdä unelmatyötäni ja samaan aikaan se on minulle rakas harrastus.

Olen tuo, jolle vastasit. Minäkin siis tykkään nyt tehdä töiyä yöllä, koska aloin inhoamaan aikaista heräämistä. Olen aina ollut ilta/yövirkku. Tarkoitin vaan sitä työntekoa sitten muun elämän kannalta, niin sen kanssa on usein haasteita. Eläminen keskittyykin lähinnä vapaapäiviin ja viikonloppuihin.

Ystäväni siirtyi vuorotöistä 9-17 työaikaan ja on ollut muutoksesta hyvin pahoillaan. Kuulemma oma aika hävisi kokonaan, ruuhkat pidentävät työmatkaan kulutettua aikaa, kaipaa erityisesti arkivapaita ja rauhallisia kaupassakäyntejä. Myös sitä, että välillä tehdään putkeen useampi päivä ja vastaavasti voi olla pitempiä vapaita.

Minä olen aina tehnyt ns. virastotyöaikaa, elän parhaillani niitä ruuhkavuosia. Näin arkisin en ehdi mitään, en yhtään mitään, töiden ja lasten harrastusten lisäksi. Viikonloppuisin toinen päivä menee siivoamiseen ja tulevan viikon mahdollistamiseen. Toinen päivä puuhastellaan perheenä, se on aidosti viikon ainoa päivä, jolloin ehtii elääkin. Onneksi, onneksi, nautin työstäni.

Sama. Olin neljä vuotta kotirouvana miehen työkomennuksen takia. Ehti tottua siihen, että oli kaikki päivät aikaa puuhata omia, mieleisiä juttuja. Nyt paluu työelämään on ollut ihan karmea. Joo, ei saisi valittaa, mutta... Asiaa ei varsinaisesti auta sekään, että komennusmaa oli tropiikissa ja Suomi puolestaan hieman kylmempi ja pimeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ehdin töiden jälkeen tekemään vaikka mitä. Mulla menee työmatkoihin kuitenkin vain puoli tuntia suuntaansa ja tykkään työstäni. Lisäksi mun palkka on oikein hyvä ja mahdollistaa vaikka minkä.

Taloudessa kolme teini-ikäistä lasta. Harrastuksiin kuskailua ja läksyjen tekoa.

Ei palkalla varsinaisesti saa lisää aikaa. Se on kaikille ihan se sama 24 tuntia vuorokaudessa. 

Tietysti voi huipputuloilla voi valita oman helikopterin sen sijaan, että rytyyttäisi bussilla, mutta tuskin tarkoitit tätä. 

Kai se minulla on vain tottumiskysymys. Olen todellakin tehnyt töitä hyvin joustavasti. Nyt uskaltauduin ottamaan tällaisen työn, jossa joustovara työaikojen suhteen on hyvin pieni. 

Tulee mahdollisesti rutiinia tästä. Työ sinänsä on melko mukavaa, vaikkakin (kuten jo totesin) palkka ei ole kovin hyvä. Ajattelin tehdä muuta rahallisen arvoista päätyön ulkopuolella, mutta lähinnä pakollisen liikuntalenkin jälkeen jaksan vain pakolliset kotityöt, lukemista ja telkkua. 

Ja tosiaan asun nykyään yksin. Ei mitään velvoitteita itseni ulkopuolella. 

-ap

Rahalla saa aikaa jos haluaa.

Kotityöt voi ulkoistaa ja siitä saa paljon vapaa-aikaa.

Itse tykkään kuitenkin enemmän vapaudesta kuin rahasta. Siksi teen töitä satunnaisesti, fiiliksen mukaan (olen vapaa taiteilija). Siivooja meillä käy kerran kuussa mutta mielelläni haluaisin käyvän useammin.

Meillä kun tasataan työtunteja, on joskus työpäivät 10 tunnin pituisia..

Mene tekemään asioita suoraan töistä.

Miten vähäenergisiä ihmiset nykyään on kun uupuvat 8-16 työstä, eikä ole edes lapsia hoidettavana?

Itse olen täyden työpäivän lisäksi omaishoitaja ja vapaata 1vkl kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole vain tottunut. Itse olen keski-ikäinen, perheellinen nainen, teen töitä 8-16.30, työmatkaan menee lisäksi n 1 1/2 tuntia päivisin. Murrosikäinen yläkoululainen ja tarhaikäinen lapsi. Molemmat vaativat hoivaa, murrosikäisen perään pitää katsoa ja etenkin tarkistaa että hoitaa koulu-asiansa kunnolla, ja tarhaikäinen lapsi: joka aamu pitää huolehtia aamupesusta, pukemisesta, ja ajoissa tarhaan lähdöstä, huolehtia että tarhassa on vaihtovaatetta ja sumplia kuka vie aamusta lapsen tarhaan ja kuka ehtii hakea ennen klo 17. Heti kotiin tullessa pitää alkaa huolehtia lapsen läksyjen tarkistuksesta, ruuan lämmittämisestä perheelle, pyykeistä, tiskikoneen tyhjennyksestä, roskien viemisestä, ja sitten siivota keittiö päivällisen jälkeen, pakata seuraavan päivän vaatteet ja tavarat mm tarhalaiselle valmiiksi, pistää pyykit kuivuriin, imetoida keittiö ka eteinen ja sitten onkin jo iltapesun ja iltapalan, ja iltasadun aika. Sen jälkeen vahdit että murkku tulee ajoissa kotiin ja huolehtii, että koulutavarat on pakattu, iltapala syöty ja mennyt itse hampaiden pesulle. Ja lopuksi Voikkaan kuivat pyykit kaappeihin paikoilleen, pakkaat seuraavan työpäivän omat eväät valmiiksi, syöt iltapalaa ja käyt hampaan pesulla ja 21.30-22 nukkumaan. Herätys aamulla klo 6 ja sama rumba jatkuu joka ikinen arkipäivä, paitsi että välillä lenkkeilee/käy kävelyllä/ punttisalilla jossain välissä iltaa tai aamulla ennen töihin menoa. Ja viikolla kaksi kertaa kauppareissut ja kolme-neljä kertaa jossakin välissä ruoanlaitto perheelle.

Miten te äidit jaksatte tuollaista? Itellä hajoais pää tollaseen rumbaan noin viikossa.

Minä kyllä väitän, että päätetyö väsyttää ja uuvuttaa eri tavalla. Ei silleen terveellä tavalla kuten fyysinen työ esimerkiksi ulkotiloissa. Näytön katsominen 8h päivässä turruttaa. Siihen päälle kylmät ja pimeät illat niin...

Ja jos nyt mietitään muita länsimaita, niin harvassa maassa molemmat vanhemmat tekevät kokopäivätyötä. Se on oikeasti aika epätyypillistä, mutta meille normia.

Olen varmaan tavallista laiskempi, mutta minulla menee näin:

16.30 kotiin

16.30-17 pieniä kotitöitä: pyykkikone pyörimään, tiskit kaappeihin, lehtien

viemistä jne. niin että koti olisi suht siisti

17-17.30 pakko käydä sohvalle raskaan työpäivän jälkeen lepäämään. En nuku, mutta makoilen. Sitten iskee nälkä.

17.30-18.30 ruoanlaitto ja syöminen

18.30 nyt pitäisi ilmeisesti lähteä salille tai lenkille? En todellakaan jaksa, kun vihdoin voin hengähtää sohvalla kunnolla. Katson 1-2 jaksoa jotain sarjaa ja surffailen, sitten kello onkin n. 20.30. Suihku, pyykit narullle ja sänkyyn lukemaan hetkeksi. Klo 22 nukkumaan.

Liikunta jää viikonlopuille enkä tajua, miten tässä jaksaisi vielä lapsiakin pyörittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tavallista laiskempi, mutta minulla menee näin:

16.30 kotiin

16.30-17 pieniä kotitöitä: pyykkikone pyörimään, tiskit kaappeihin, lehtien

viemistä jne. niin että koti olisi suht siisti

17-17.30 pakko käydä sohvalle raskaan työpäivän jälkeen lepäämään. En nuku, mutta makoilen. Sitten iskee nälkä.

17.30-18.30 ruoanlaitto ja syöminen

18.30 nyt pitäisi ilmeisesti lähteä salille tai lenkille? En todellakaan jaksa, kun vihdoin voin hengähtää sohvalla kunnolla. Katson 1-2 jaksoa jotain sarjaa ja surffailen, sitten kello onkin n. 20.30. Suihku, pyykit narullle ja sänkyyn lukemaan hetkeksi. Klo 22 nukkumaan.

Liikunta jää viikonlopuille enkä tajua, miten tässä jaksaisi vielä lapsiakin pyörittää.

Siksi varmaan niin moni perheellinen on todella poikki ja eroaa. 

Itse;

6.00 Ylös

7.00 Lapset päiväkotiin ja minä töihin

16.00 Hirveällä juoksulla päiväkotiin

17-18 Puolet viikossa lapsilla on harrastuksia, toiset puolet pitää käydä kaupassa, asioilla jne

18-19 Ruoka, pyykit, lasten jutut..

19-20 Lasten iltatoimet

20-21 Miehen kanssa vapaa-aikaa

22 Simahdus. 

Ei tää ole elämää. Viikonloput menee niin nopeasti, eikä ehdi levätä kunnolla. Itse voin paljon paremmin kun tein näitä sekavia 7-14, 11-19, 10-18, 13-21 vuoroja. Silloin sai välillä olla ihan rauhassa kotona, ja tuli pidempi tauko töiden väliin + arkivapaat! Ai että :) Niitä mulla on ikävä. Nykyään en kerkeä käydä lääkärissä, pankeissa, tms asioilla, kun pitää ottaa vapaata töistä niitä varten ja se on aina yhtä sähläystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tavallista laiskempi, mutta minulla menee näin:

16.30 kotiin

16.30-17 pieniä kotitöitä: pyykkikone pyörimään, tiskit kaappeihin, lehtien

viemistä jne. niin että koti olisi suht siisti

17-17.30 pakko käydä sohvalle raskaan työpäivän jälkeen lepäämään. En nuku, mutta makoilen. Sitten iskee nälkä.

17.30-18.30 ruoanlaitto ja syöminen

18.30 nyt pitäisi ilmeisesti lähteä salille tai lenkille? En todellakaan jaksa, kun vihdoin voin hengähtää sohvalla kunnolla. Katson 1-2 jaksoa jotain sarjaa ja surffailen, sitten kello onkin n. 20.30. Suihku, pyykit narullle ja sänkyyn lukemaan hetkeksi. Klo 22 nukkumaan.

Liikunta jää viikonlopuille enkä tajua, miten tässä jaksaisi vielä lapsiakin pyörittää.

Siksi varmaan niin moni perheellinen on todella poikki ja eroaa. 

Itse;

6.00 Ylös

7.00 Lapset päiväkotiin ja minä töihin

16.00 Hirveällä juoksulla päiväkotiin

17-18 Puolet viikossa lapsilla on harrastuksia, toiset puolet pitää käydä kaupassa, asioilla jne

18-19 Ruoka, pyykit, lasten jutut..

19-20 Lasten iltatoimet

20-21 Miehen kanssa vapaa-aikaa

22 Simahdus. 

Ei tää ole elämää. Viikonloput menee niin nopeasti, eikä ehdi levätä kunnolla. Itse voin paljon paremmin kun tein näitä sekavia 7-14, 11-19, 10-18, 13-21 vuoroja. Silloin sai välillä olla ihan rauhassa kotona, ja tuli pidempi tauko töiden väliin + arkivapaat! Ai että :) Niitä mulla on ikävä. Nykyään en kerkeä käydä lääkärissä, pankeissa, tms asioilla, kun pitää ottaa vapaata töistä niitä varten ja se on aina yhtä sähläystä. 

Tämän takia minä rakastan vuorotöitä. Iltavuorossa ollessani toinen on koulussa aamun ja toisen vien päiväkotiin klo 11, mulle jää 2h "omaa aikaa" ennen töitä jolloin saa rauhassa tehdä milloin mitäkin. Kun tulen töistä on lapset nukkumassa. Yövuoroissa tulen tyhjään kotiin ja herään muun perheen kotiutuessa. Arkivapaiden ansiosta lapset ei ole niin väsyneitä kun saavat olla kotona eikä lapsilla ole oikeastaan koskaan ollut täysiä hoitoviikkoja päiväkodissa, esikoinen on onnellinen kun olen aamulla ja iltapäivällä kotona ja jää aikaa touhuta. Hoitopäivät on myös pääosin lyhyitä (11-16). Harrastuksia vanhemmalla lapsella on kahtena iltana, ei tunnu kuskaus rankalle puolisostakaan kun jos olen iltavuorossa, on kotona päivällä tekemäni ruoka valmiina jne. Pystyn hoitamaan vapaapäivillä kaikki neuvolat/hammaslääkärit/vanhempainvartit jne ilman mitään säätöä. Jos olen viikonlopputöissä ei lapsia tarvitse kuskailla mihinkään ja kotiin tulen "valmiiseen pöytään" toisen vanhemman pyörittäessä ruoka- ja pyykkirumbaa. Meillä hoituu kotityötkin oikeastaan helpommin kun viikkoa kohden on jompikumpi vanhemmista määrällisesti paljon enemmän kotona. Tämä toki vaatii sen että molemmat tekevät osansa ollessaan kotona. En jaksaisi minäkään samaa päivätyöarkea mikä puolisollani on. Kolikon kääntöpuoli on toki ettei koko perheellä ole yhteistä vapaa-aikaa nimeksikään, mutta ei se haittaa. Kun sitä on niin nautitaan. Ja lisillä maksellaan lomamatkoja :)

Tottumiskysymys varmasti, helpottaa ajan kuluessa.

Mulla kului vähän päälle 5 vuotta silleen että olin kotiäitinä, tein sijaisuuksia ja osa-aikatöitä välillä.

Nyt kaksi vuotta sitten palasin kokoaikatöihin ja vuoroni ovat yleensä jotain 6-22 välillä. Aamuvuoroa, päivävuoroa ja iltavuoroa. Yörinkiin astun vasta vuodenvaihteen jälkeen, mitä kahdeksan vuoden jälkeen, kivaa.

Esikoinen täyttää 8v loppuvuodesta ja kuopus on 4,5v.

Aikamoista härdelliä tämä välillä mutta aikansa kutakin. Kyllä meidän arjen pelastaa se että miehellä on säännöllinen päivätyö, tosin vähän joustavilla työajoilla.

Hän menee töihin 8-9 välillä ja pääsee 15.30-16.30 välillä.

Onko teillä työajan joustoa esim. keskelle päivää? Että voisit hoitaa omia asioitasi, eikä tarvisi työpäivän perään lähteä esim. optikolle.

Voitko kerätä työaikaa olemalla pidempiä päiviä ja siten kartuttaa vapaata itsellesi?

Etätyön mahdollisuudesta kannattaa neuvotella. Jokaisessa työssä ainakin 1 pvä / kk pitäisi voida käyttää oman työn kehittämiseen ja siten esim. alan kirjallisuuden ja artikkeleiden lukemiseen rauhassa kotona. Usein ne kehittämispäivät pidetään jossain koulutuksessa, mutta tehokkaampaakin se on jos välillä saa itsekseen tutustua alan uusiin tuuliin.

Jo se, että tiedät että kuun lopulla on tulossa saldovapaa tai etätyöpäivä, auttaa jaksamaan viikkoja eteenpäin. Kannattaa neuvotella niistä ennenkuin ihan oikeasti väsähtää.

Mulla on vuorotyö, matka tunnin suuntaansa. Kun menen kuudeksi töihin, herään neljältä. Olen kolmelta kotona, haen lapsen, kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous, sohvalle lysähdys, lasten harrastuksiin kuskausta ymm illalla. Viimeistään kahdeksalta nukkumaan. Mies hoitaa lasten aamutoimet. Iltavuoroviikolla en näe miestä enkä kahta vanhempaa lastani lainkaan, koska ovat koulussa ja mies töissä. Kasin maissa ylös, siivous ja ruuanlaitto, ennen yhtä lapsi tarhaan ja työ alkaa klo 14. Kotona klo 23, kaikki nukkuvat. Omia harrastuksia ei ole enkä jaksa töiden lisäksi kuin pakolliset. Viikonloput masentaa jo tuleva työviikko. Ei tämä ole mitään ihmisen elämää.

Mä olen palaamassa maanantaina 3kk omaehtoisen työttömyyden jälkeen töihin. Työaika 9-17.30. Kotona olen joskus kuuden jälkeen. Tarvitsen paljon unta, eli illalla on omiin juttuihin aikaa n. 4h.

Onneks työ itsessään on tosi kiinnostava eli ei tunnu siltä että elämä valuu hukkaan kun kaikkia energia menee töiden paiskimiseen. 

Sitähän se elämä pääasiassa on, työtä ja työtä. Ei sitä turhaan vanhemmat lapsilleen paasaa, että opiskele hyvä ammatti itsellesi. Sellainen, jossa oikeasti viihdyt, ja josta maksetaan vielä kohtuullinen korvaus.