Lue keskustelun säännöt.
Te jotka pistätte kotityöt liikuntaharrastuksen edelle, miettikää näin
05.09.2017 |
Kymmenen vuoden päästä ei ole mitään väliä oliko se kämppänne sotkuinen viime vuodet, mutta kehonne näyttää rapistumisen, lonkat ei kestä, sastatte joutua leikkauksiin, olette väsyneitä, teillä on niska ja hartiakipuja ja virtsanpidätys ongelmia. Oliko tietty siisteystaso tämän kaiken arvoista?
Kommentit (35)
Realiteetit.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalilla ihmisellä on aikaa sekä kodille että harrastuksille. Ei tarvitse valita joko paskainen koti tai paska fyysinen kunto. Kodin siivoaminen kunnolla vie aikaa kerran viikossa enemmän, joka päivä ehkä kymmenen minuuttia pitää tavarat hyvässä järjestyksessä. Pyykinpesu ja ruoanlaittokaan ei vie älyttömyyksiin aikaa edes työtä tekevältä. Liikuntaharrastuksillekkin riittää se muutama tunti viikossa. Kohtuus kaikessa, kämppää ei tarvitse puunata lattiasta kattoon joka päivä eikä liikuntaa tarvitse harrastaa kahta tuntia joka päivä pysyäkseen kunnossa.
En tiedä minkä ikäiset lapset sulla on ja tukiverkot. Mutta kun minä tulen lasten kanssa kotiin päiväkodin jälkeen niin täystyöllistetty siinä on koko illan. Toisesta päästä siivoot niin toisesta päästä lapset sotkee. Kun se aika tosiaan menee pitkälti lapsiin; he kaipaa huomiota ja syliä erossaolon jälkeen, on väsymystä ja jatkuvaa pientä kinastelua ja konfliktien ratkomista. Lasten menoja ja harrastuksia.
Minulle lääkäri esim suositteli jumppaa 3x viikossa kunnon parantamiseksi eikä sen yhdistäminen työ/pikkulapsiarkeen ole todellakaan yksinkertaista.
Kotona voi jumpata lasten kanssa. Maailma on täynnä tekosyitä.
Ja jumppaatko itse useinkin pikkulasten kanssa? Ekana lähtee painot, sitten ne pyörii siinä jaloissa kun koitat tehdä askelia, lopuksi sulla roikkuu yks selässä ja toinen pomppii mahan päällä kun koitat tehdä venytyksiä. Joo, voihan sitä reenailla silti... 45 min treenissä 90 keskeytystä ja häiriötekijää.
Eli kyllä, mulla on tilattu käyttöoikeudet niihin nettijumppiin, arvon Einstein.
Kyllä jumppasin aikoinaan. Lapset tottu äidin treeneihin ja leikki keskenään sen aikaa. Lapsia voi tarvitessa käyttää myös painoina.
Ja mitäs sitten kun ne ei totu? Sanonko niille että tottukaa, aihe vapaan anonyyminkin lapset tottus ja antoi jumppailla rauhassa?
Ja kyllä, tiedän että lapsia voi myös käyttää painona osissa jumppia. Toisaalta kun toinen painaa 23 kg ja toinen 13 kg, niin se ei kevyessä jumpassa ole enää ihan yhtä mielekästä välttämättä kuin vauvajumpissa sen söpön palleron nostelu. Kun ei tässä mitään kehonrakennusta olla kuitenkaan harjoittamassa...
Kyllä ne tottuu ja oppii, että kuntoilla täytyy pitääkseen itsensä kunnossa. Kotoa lapset oppinsa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella meistä on aikaa 168h/vko. Jos oletetaan, että nukumme optimaalisen 8h/vrk (56h/vko) jää aikaa 112h/vko. Jos tekee työtä 8h/vrk 5x/vko, menee siihen viikossa 40h (monet tekee lyhyempää päivää, toiset taas pidempää, tämä on vain kärjistys, eihän kaikki nuku joka yö tasaisesti myöskään 8h). Aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen jää 72h. Jos oletetaan, että arkipäivisin töihin meno+kotiin paluu lasten viemisen/hakemisen lisäksi vie 1,5h/pvä (taas toisilla menee enemmän ja toisilla vähemmän) niin aikaa ma-pe menee se 7,5h. Aikaa jää 64,5h. Jos oletetaan, että siivoamiseen, ruoanlaittoon ja kodin ylläpitoon menee 1,5h/pvä 7x/vko niin tällöin aikaa kuluu 10,5h/vko. Aikaa on edelleen 54h/vko. Tämä on sitä vapaavalintaista aikaa, toiset vie lapsia harrastuksiin, leikkii kotona lasten kanssa jne. toiset katsoo kotona tv:tä, jotkut myös harrastavat itse (liikunta, lukeminen, järjestystoiminta, retkeily jne.) 54h on siis vapaavalintaista aikaa tehdä mitä ikinä keksii.
Tiedän, ettei kaikilla ole miestä tai tukiverkostoja ollenkaan, mutta en voi ymmärtää että lapset tarvitsisivat leikeissään vanhempaa koko ajan. Myös lasten kanssa boi harrastaa liikuntaa (pelejä ja leikkejä ulkona, retkeilyä luonnossa jne.). Jos sinulla on viikossasi aikaa katsoa salkkareita 2,5h/vko, ja puunata kotia ja laittaa ruokaa 10,5h/vko...miksei sinulla olisi 2-3h aikaa myös liikunnalle? Tekosyitä tekosyitä. Ja jos lapset ovat siinä iässä, ettei heitä voi jättäö yksin, ei ole toista vanhempaa jne. Niin lapset ovat myös sen ikäisiä, että menevät aikaisin nukkumaan (aikaa vanhemmalle jumpata). Jos taas lapset ovat kouluikäisiä ja pärjäävät tunnin yksin kotona niin mars lenkille tai salille!
Joillekin on jo perusarjen pyörittäminen ihan uskomattoman hankalaa ja niitä kädettömiä luonnollisesti löytyi tähänkin ketjuun.
Nyt lapseni ovat jo 11,13 ja 16 vuotiaat, mutta ei siitä ole kauan kun he olivat pieniä. Mieheni teki pitkiä työpäiviä ja oli ainakin kaksi kertaa kuukaudessa työmatkoilla ulkomailla. Minä taas opiskelin iltaisin nuorimman ollessa pieni ja lähdin töihin hänen täyttäessä kolme vuotta. Asumme isohkossa omakotitalossa, jossa on myös isohko piha. Kotimme oli ja on aina perussiisti, kaikilla oli puhtaat vaatteet silloinkin ja ilmapiiri oli erittäin leppoisa. Ja on vieläkin.
En käynyt silloin enää muiden asioiden lisäksi kodin ulkopuolella kuntoilemassa, mutta kotitöissä tuli kuntoa ihan yllin kyllin, mm. talvella pihan kolaamisessa, kesällä nurtsin leikkauksessa, kyökkipuutarhan hoitamisessa, risuja kerätessä, haravoidessa lehtiä jne. Sisällä taas tarvittaessa illalla ehti hyvin polkemaan kuntopyörällä vartin ja normaalia oli myös, että kävimme lasten kanssa kävelemässä, juoksemassa tai pyöräilemässä ainakin puolisen tuntia iltaisin. Kuntopyöräni oli mummoni vanha reuhka, mutta toimi.
Lapset ovat osallistuneet ihan pienistä saakka siivoamiseen ja koska olen huolehtinut, että roinaa ei ole liiaksi kenelläkään, niin kaikki myös pysyi hyvin järjestyksessä. En ole kotitöihin menevää aikaa miettinyt, mutta ei siitä ole minulle stressiä ikinä tullut, joten tilanne oli balanssissa kaikin puolin.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, on siivoaminen ja kaikki vieläkin helpompaa. Jokainen tekee märisemättä osuutensa ja perjantainakin saimme koko talon siistiksi tunnissa. Siinä oli mukana myös lakanoiden vaihto ja petivaatteiden tuuletus. Kannattaa opettaa kakaroille siis normaalit kotityöt jo pieninä niin he eivät niistä isonakaan valita niin kuin muutamat kermaperäiset mammat tässäkin ketjussa..
kirjoitti:
Jokaisella meistä on aikaa 168h/vko. Jos oletetaan, että nukumme optimaalisen 8h/vrk (56h/vko) jää aikaa 112h/vko. Jos tekee työtä 8h/vrk 5x/vko, menee siihen viikossa 40h (monet tekee lyhyempää päivää, toiset taas pidempää, tämä on vain kärjistys, eihän kaikki nuku joka yö tasaisesti myöskään 8h). Aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen jää 72h. Jos oletetaan, että arkipäivisin töihin meno+kotiin paluu lasten viemisen/hakemisen lisäksi vie 1,5h/pvä (taas toisilla menee enemmän ja toisilla vähemmän) niin aikaa ma-pe menee se 7,5h. Aikaa jää 64,5h. Jos oletetaan, että siivoamiseen, ruoanlaittoon ja kodin ylläpitoon menee 1,5h/pvä 7x/vko niin tällöin aikaa kuluu 10,5h/vko. Aikaa on edelleen 54h/vko. Tämä on sitä vapaavalintaista aikaa, toiset vie lapsia harrastuksiin, leikkii kotona lasten kanssa jne. toiset katsoo kotona tv:tä, jotkut myös harrastavat itse (liikunta, lukeminen, järjestystoiminta, retkeily jne.) 54h on siis vapaavalintaista aikaa tehdä mitä ikinä keksii.
Tiedän, ettei kaikilla ole miestä tai tukiverkostoja ollenkaan, mutta en voi ymmärtää että lapset tarvitsisivat leikeissään vanhempaa koko ajan. Myös lasten kanssa boi harrastaa liikuntaa (pelejä ja leikkejä ulkona, retkeilyä luonnossa jne.). Jos sinulla on viikossasi aikaa katsoa salkkareita 2,5h/vko, ja puunata kotia ja laittaa ruokaa 10,5h/vko...miksei sinulla olisi 2-3h aikaa myös liikunnalle? Tekosyitä tekosyitä. Ja jos lapset ovat siinä iässä, ettei heitä voi jättäö yksin, ei ole toista vanhempaa jne. Niin lapset ovat myös sen ikäisiä, että menevät aikaisin nukkumaan (aikaa vanhemmalle jumpata). Jos taas lapset ovat kouluikäisiä ja pärjäävät tunnin yksin kotona niin mars lenkille tai salille!
Provohan tuo, mutta peukutin hyvää laskelmaasi. Mikä ihmeen hinku sinulla on kuitenkin yrittää ajaa porukkaa yksin lenkille tai jonnekin haisevalle salille? Ja kuinkahan monta edes tekee jossakin salilla muuta kuin kevyttä pientä ajanvieteharjoittelua...? Siitä ei ole mitään hyötyä muille kuin salin kassavirralle.
Kerropas myös miksi pihan suojalumesta kolaaminen, kesto noin 1,5h, olisi kuntopolulla hölköttelyä vähäisempää liikuntaa? Tai nurmikon ajaminen normaalilla ei itsevetävällä ruohonleikkurilla, aikaa menee siinäkin noin puolitoista tuntia? Omakotitalossa töitä riittää ja työt ovat monipuolisia verrattuna johonkin kevyeen kävelyyn naapurin Maikin kanssa. Toki ymmärrän, että et asu omakotitalossa ja et ole tottunut kotitöitä tekemään hyödyllisesti tai edes kävelemään muutamaa kilometriä päivässä, koska onhan sinulla autokin. :) Juu, keskity nyt siihen omaan kuntoosi ja rupsahtamiseesi, minä huolehdin omastani. Ja älä suotta tule vastaamaan, en jaksa tulla lukemaan kun lähden nyt saunaan! :)
Realiteetit.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalilla ihmisellä on aikaa sekä kodille että harrastuksille. Ei tarvitse valita joko paskainen koti tai paska fyysinen kunto. Kodin siivoaminen kunnolla vie aikaa kerran viikossa enemmän, joka päivä ehkä kymmenen minuuttia pitää tavarat hyvässä järjestyksessä. Pyykinpesu ja ruoanlaittokaan ei vie älyttömyyksiin aikaa edes työtä tekevältä. Liikuntaharrastuksillekkin riittää se muutama tunti viikossa. Kohtuus kaikessa, kämppää ei tarvitse puunata lattiasta kattoon joka päivä eikä liikuntaa tarvitse harrastaa kahta tuntia joka päivä pysyäkseen kunnossa.
En tiedä minkä ikäiset lapset sulla on ja tukiverkot. Mutta kun minä tulen lasten kanssa kotiin päiväkodin jälkeen niin täystyöllistetty siinä on koko illan. Toisesta päästä siivoot niin toisesta päästä lapset sotkee. Kun se aika tosiaan menee pitkälti lapsiin; he kaipaa huomiota ja syliä erossaolon jälkeen, on väsymystä ja jatkuvaa pientä kinastelua ja konfliktien ratkomista. Lasten menoja ja harrastuksia.
Minulle lääkäri esim suositteli jumppaa 3x viikossa kunnon parantamiseksi eikä sen yhdistäminen työ/pikkulapsiarkeen ole todellakaan yksinkertaista.
Kotona voi jumpata lasten kanssa. Maailma on täynnä tekosyitä.
Ja jumppaatko itse useinkin pikkulasten kanssa? Ekana lähtee painot, sitten ne pyörii siinä jaloissa kun koitat tehdä askelia, lopuksi sulla roikkuu yks selässä ja toinen pomppii mahan päällä kun koitat tehdä venytyksiä. Joo, voihan sitä reenailla silti... 45 min treenissä 90 keskeytystä ja häiriötekijää.
Eli kyllä, mulla on tilattu käyttöoikeudet niihin nettijumppiin, arvon Einstein.
Kyllä jumppasin aikoinaan. Lapset tottu äidin treeneihin ja leikki keskenään sen aikaa. Lapsia voi tarvitessa käyttää myös painoina.
Ja mitäs sitten kun ne ei totu? Sanonko niille että tottukaa, aihe vapaan anonyyminkin lapset tottus ja antoi jumppailla rauhassa?
Ja kyllä, tiedän että lapsia voi myös käyttää painona osissa jumppia. Toisaalta kun toinen painaa 23 kg ja toinen 13 kg, niin se ei kevyessä jumpassa ole enää ihan yhtä mielekästä välttämättä kuin vauvajumpissa sen söpön palleron nostelu. Kun ei tässä mitään kehonrakennusta olla kuitenkaan harjoittamassa...
Ai hitsi, keksit vetäistä tuon marttyyriäitikortin tähän saumaan! Jumppaa ihmeessä niiden ilmeisen pulleroisten lapsiesi kanssa! Se tekee myös heille hyvää ihan niin kuin pulskalle äidillekin tekee. Ja jätä nyt vihdoinkin ne herkut sinne kauppaan, olet syönyt ja lihottanut niillä jo perheesikin liiaksi ja viimeistään alakoulussa terkkari tulee lapsillesi asiasta hyvin suorasukaisesti sanomaan. Tekosyyt pois, niitä on kuultu jo liiaksi! Emme halua kuulla edes sitä "lapseni ovat erityislapsia" -korttia tällä kertaa, se ei nyt toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on jo perusarjen pyörittäminen ihan uskomattoman hankalaa ja niitä kädettömiä luonnollisesti löytyi tähänkin ketjuun.
Nyt lapseni ovat jo 11,13 ja 16 vuotiaat, mutta ei siitä ole kauan kun he olivat pieniä. Mieheni teki pitkiä työpäiviä ja oli ainakin kaksi kertaa kuukaudessa työmatkoilla ulkomailla. Minä taas opiskelin iltaisin nuorimman ollessa pieni ja lähdin töihin hänen täyttäessä kolme vuotta. Asumme isohkossa omakotitalossa, jossa on myös isohko piha. Kotimme oli ja on aina perussiisti, kaikilla oli puhtaat vaatteet silloinkin ja ilmapiiri oli erittäin leppoisa. Ja on vieläkin.
En käynyt silloin enää muiden asioiden lisäksi kodin ulkopuolella kuntoilemassa, mutta kotitöissä tuli kuntoa ihan yllin kyllin, mm. talvella pihan kolaamisessa, kesällä nurtsin leikkauksessa, kyökkipuutarhan hoitamisessa, risuja kerätessä, haravoidessa lehtiä jne. Sisällä taas tarvittaessa illalla ehti hyvin polkemaan kuntopyörällä vartin ja normaalia oli myös, että kävimme lasten kanssa kävelemässä, juoksemassa tai pyöräilemässä ainakin puolisen tuntia iltaisin. Kuntopyöräni oli mummoni vanha reuhka, mutta toimi.
Lapset ovat osallistuneet ihan pienistä saakka siivoamiseen ja koska olen huolehtinut, että roinaa ei ole liiaksi kenelläkään, niin kaikki myös pysyi hyvin järjestyksessä. En ole kotitöihin menevää aikaa miettinyt, mutta ei siitä ole minulle stressiä ikinä tullut, joten tilanne oli balanssissa kaikin puolin.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, on siivoaminen ja kaikki vieläkin helpompaa. Jokainen tekee märisemättä osuutensa ja perjantainakin saimme koko talon siistiksi tunnissa. Siinä oli mukana myös lakanoiden vaihto ja petivaatteiden tuuletus. Kannattaa opettaa kakaroille siis normaalit kotityöt jo pieninä niin he eivät niistä isonakaan valita niin kuin muutamat kermaperäiset mammat tässäkin ketjussa..
Joo, mutta kun minun tarttis oikeasti tehdä sitä kunnon jumppaa, jotta saisin esim raskaudessa levähtäneet vatsalihakset takaisin ruotuun. Siihen ei riitä mikään risujen kerääminen ulkona.
Ja joo, sun lapset on isoja, huomaan. Kaikilla ei myöskään ole sitä isoa omakotitaloa, missä jumppailla ja pumppailla mielin määrin kun kakarat nukkuu. Meillä on pieni asunto enkä todellakaan pysty tekemään jumppia kun lapset nukkuu ihan siinä vieressä.
Itse taidat olla se kermaperseinen mamma, jolla oli miehen maksama iso talo missä puuhailla rauhassa, ilman stressiä kaikenlaista pientä kivaa. Mulla kun jo se 2v käy päiväkodissa ja minä töissä että saadaan ruokaa pöytään ja tämä pieni kerrostaloluukku maksettua. Kun pitkän päivän jälkeen tullaan kotiin niin kyllä se ilmapiiri on usein ihan kaikkea muutakuin lepposa. Ihan jo siksi että lapsilla on ollut ikävä ja raskas päivä siellä päiväkodissa. Siinä kun äippä alkaa levittelemään kuntomattoa niin kyllä sieltä ekana tulee ne soraäänet ja pahanteot, koska he kaipaa enemmän minun syliä ja huomiota kuin yksikään jumppamatto.
Soivottomuus on terveysriski. Ennemmin ulkoa rapistunut ja sisältä kuin päinvastoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Jokaisella meistä on aikaa 168h/vko. Jos oletetaan, että nukumme optimaalisen 8h/vrk (56h/vko) jää aikaa 112h/vko. Jos tekee työtä 8h/vrk 5x/vko, menee siihen viikossa 40h (monet tekee lyhyempää päivää, toiset taas pidempää, tämä on vain kärjistys, eihän kaikki nuku joka yö tasaisesti myöskään 8h). Aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen jää 72h. Jos oletetaan, että arkipäivisin töihin meno+kotiin paluu lasten viemisen/hakemisen lisäksi vie 1,5h/pvä (taas toisilla menee enemmän ja toisilla vähemmän) niin aikaa ma-pe menee se 7,5h. Aikaa jää 64,5h. Jos oletetaan, että siivoamiseen, ruoanlaittoon ja kodin ylläpitoon menee 1,5h/pvä 7x/vko niin tällöin aikaa kuluu 10,5h/vko. Aikaa on edelleen 54h/vko. Tämä on sitä vapaavalintaista aikaa, toiset vie lapsia harrastuksiin, leikkii kotona lasten kanssa jne. toiset katsoo kotona tv:tä, jotkut myös harrastavat itse (liikunta, lukeminen, järjestystoiminta, retkeily jne.) 54h on siis vapaavalintaista aikaa tehdä mitä ikinä keksii.
Tiedän, ettei kaikilla ole miestä tai tukiverkostoja ollenkaan, mutta en voi ymmärtää että lapset tarvitsisivat leikeissään vanhempaa koko ajan. Myös lasten kanssa boi harrastaa liikuntaa (pelejä ja leikkejä ulkona, retkeilyä luonnossa jne.). Jos sinulla on viikossasi aikaa katsoa salkkareita 2,5h/vko, ja puunata kotia ja laittaa ruokaa 10,5h/vko...miksei sinulla olisi 2-3h aikaa myös liikunnalle? Tekosyitä tekosyitä. Ja jos lapset ovat siinä iässä, ettei heitä voi jättäö yksin, ei ole toista vanhempaa jne. Niin lapset ovat myös sen ikäisiä, että menevät aikaisin nukkumaan (aikaa vanhemmalle jumpata). Jos taas lapset ovat kouluikäisiä ja pärjäävät tunnin yksin kotona niin mars lenkille tai salille!
Provohan tuo, mutta peukutin hyvää laskelmaasi. Mikä ihmeen hinku sinulla on kuitenkin yrittää ajaa porukkaa yksin lenkille tai jonnekin haisevalle salille? Ja kuinkahan monta edes tekee jossakin salilla muuta kuin kevyttä pientä ajanvieteharjoittelua...? Siitä ei ole mitään hyötyä muille kuin salin kassavirralle.
Kerropas myös miksi pihan suojalumesta kolaaminen, kesto noin 1,5h, olisi kuntopolulla hölköttelyä vähäisempää liikuntaa? Tai nurmikon ajaminen normaalilla ei itsevetävällä ruohonleikkurilla, aikaa menee siinäkin noin puolitoista tuntia? Omakotitalossa töitä riittää ja työt ovat monipuolisia verrattuna johonkin kevyeen kävelyyn naapurin Maikin kanssa. Toki ymmärrän, että et asu omakotitalossa ja et ole tottunut kotitöitä tekemään hyödyllisesti tai edes kävelemään muutamaa kilometriä päivässä, koska onhan sinulla autokin. :) Juu, keskity nyt siihen omaan kuntoosi ja rupsahtamiseesi, minä huolehdin omastani. Ja älä suotta tule vastaamaan, en jaksa tulla lukemaan kun lähden nyt saunaan! :)
Se on sinun asiasi mitä teet oman 54h aikana, kolaa vaikka pihaasi...meillä ei ole lunta vielä pihamaalla, tuskin teilläkään. Eikä nurmikon leikkuuseenkaan mene 54h/viikko. Ja se sali ja lenkki nyt on vaan helppoja ja edullisia vaihtoehtoja, eikä niihin tarvita välineitä eikä erityislahjakkuutta siis salikorttia lukuunottamatta ja niitäkin saa 20e/kk ellet asu jossain pellon laidalla. Eipä se minua liikuta vaikka harrastaisit jotain ihan muuta liikuntaa tai muuta kuin liikuntaa. Valintoja on elämä täynnä. Ja kaikille mammoille, jotka kyselee laihdutusvinkkien perään, ottakaa viikko taukoa av:lta ja käyttäkää kaikki se aika liikkumiseen minkä olisitte roikkuneet palstalla. Tulkaa sitten raportoimaan kuinka paljon tuli liikuttua. Saatatte jopa yllättyä mihin kaikkeen sitä aikaa riittääkin jos luopuu turhuuksista. ;)
Vierailija kirjoitti:
Soivottomuus on terveysriski. Ennemmin ulkoa rapistunut ja sisältä kuin päinvastoin
Siis sisältä terve
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Realiteetit.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalilla ihmisellä on aikaa sekä kodille että harrastuksille. Ei tarvitse valita joko paskainen koti tai paska fyysinen kunto. Kodin siivoaminen kunnolla vie aikaa kerran viikossa enemmän, joka päivä ehkä kymmenen minuuttia pitää tavarat hyvässä järjestyksessä. Pyykinpesu ja ruoanlaittokaan ei vie älyttömyyksiin aikaa edes työtä tekevältä. Liikuntaharrastuksillekkin riittää se muutama tunti viikossa. Kohtuus kaikessa, kämppää ei tarvitse puunata lattiasta kattoon joka päivä eikä liikuntaa tarvitse harrastaa kahta tuntia joka päivä pysyäkseen kunnossa.
En tiedä minkä ikäiset lapset sulla on ja tukiverkot. Mutta kun minä tulen lasten kanssa kotiin päiväkodin jälkeen niin täystyöllistetty siinä on koko illan. Toisesta päästä siivoot niin toisesta päästä lapset sotkee. Kun se aika tosiaan menee pitkälti lapsiin; he kaipaa huomiota ja syliä erossaolon jälkeen, on väsymystä ja jatkuvaa pientä kinastelua ja konfliktien ratkomista. Lasten menoja ja harrastuksia.
Minulle lääkäri esim suositteli jumppaa 3x viikossa kunnon parantamiseksi eikä sen yhdistäminen työ/pikkulapsiarkeen ole todellakaan yksinkertaista.
Kotona voi jumpata lasten kanssa. Maailma on täynnä tekosyitä.
Ja jumppaatko itse useinkin pikkulasten kanssa? Ekana lähtee painot, sitten ne pyörii siinä jaloissa kun koitat tehdä askelia, lopuksi sulla roikkuu yks selässä ja toinen pomppii mahan päällä kun koitat tehdä venytyksiä. Joo, voihan sitä reenailla silti... 45 min treenissä 90 keskeytystä ja häiriötekijää.
Eli kyllä, mulla on tilattu käyttöoikeudet niihin nettijumppiin, arvon Einstein.
Kyllä jumppasin aikoinaan. Lapset tottu äidin treeneihin ja leikki keskenään sen aikaa. Lapsia voi tarvitessa käyttää myös painoina.
Ja mitäs sitten kun ne ei totu? Sanonko niille että tottukaa, aihe vapaan anonyyminkin lapset tottus ja antoi jumppailla rauhassa?
Ja kyllä, tiedän että lapsia voi myös käyttää painona osissa jumppia. Toisaalta kun toinen painaa 23 kg ja toinen 13 kg, niin se ei kevyessä jumpassa ole enää ihan yhtä mielekästä välttämättä kuin vauvajumpissa sen söpön palleron nostelu. Kun ei tässä mitään kehonrakennusta olla kuitenkaan harjoittamassa...
Ai hitsi, keksit vetäistä tuon marttyyriäitikortin tähän saumaan! Jumppaa ihmeessä niiden ilmeisen pulleroisten lapsiesi kanssa! Se tekee myös heille hyvää ihan niin kuin pulskalle äidillekin tekee. Ja jätä nyt vihdoinkin ne herkut sinne kauppaan, olet syönyt ja lihottanut niillä jo perheesikin liiaksi ja viimeistään alakoulussa terkkari tulee lapsillesi asiasta hyvin suorasukaisesti sanomaan. Tekosyyt pois, niitä on kuultu jo liiaksi! Emme halua kuulla edes sitä "lapseni ovat erityislapsia" -korttia tällä kertaa, se ei nyt toimi.
Olet ala-arvoinen ihminen. Lapseni eivät ole erityislapsia eikä yksikään meistä ole grammaakaan ylipainoinen. Sulla taas näyttää olevan läskiä päässä.
Taidatte olla itse entisiä pulleroita, kun kuvittelette että äidin ainoa tavoite liikunnassa on laihdutus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kotitöihin kuuluu viisihenkisessä taloudessa ehkä tunti päivässä. Siihen ruuanlaitot päälle. Plus lasten aamu- ja iltatoimet. Plus pakollise kauppa-asiat ja pihahommat jne. Hoidan nuo pääasiassa yksin, koska miestä ei vain kiinnosta enkä enää jaksa tai viitsi juputtaa kun ei se kuitenkaan mitään auta.
Töissä olen 8-10 tuntia päivässä, joskus harvoin teen pidempää päivää. Kolmivuorotyötä teen.
Lapsista vanhin on eskarilainen, toiset kaksi 2 ja 3v. Kyllä näidenkin kanssa toki jotain liikuntaa voi harrastaa, mutta aika vaikeaa se on.
Työni on fyysistä, usein olen työpäivän jälkeen jo poikki ja haluan vain levätä perheen kanssa. Yhteinen liikkuminen on kyllä antoisaa.
Mutta kun mies on aina joko töissä, väsynyt tai menossa auttamaan jotain saatanan naapuria, niin millä ajalla tässä mihinkään yksin pääsee? Kerran kuussa ehkä.
Että hyvähän se on sanoa jotain normaalin ihmisen kerkeämisestä, kun ei kuitenkaan kaikkien tilanteita tunne.
Minä käytin kaiken kekseliäisyyteni, jotta pääsin myös ruuhkavuosina liikkumaan. Lähdin iltaisin lenkille, juoksin töihin, jumppadin lasten kanssa. Nykyisin lapset jo isoja ja minä olen huippukunnossa oleva viisikymppinen. Sama vaatekoko kuin ennen lasten syntymää. Mutta kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en juokse. Paitsi julkisiin liikennevälineisiin. Ja lasten perässä sekä ruokakaupassa. Olen hoikka ja veriarvot (veren rasvat yms) ovat hyvät.
Arjessa ei nyt vaan ole tilaa varsinaiselle urheilulle. Hyötyliikuntaa tulee kohtalaisesti.
Meillä ei syödä (pahoja) eineksiä, vaikka se antaisi aikaa urheiluun. Valintakysymys tämäkin.
Lasten kasvaessa aikaa on taas enemmän.
Nykyaika korostaa ulkonäköä kaiken muun kustannuksella.
Kymmenen minuuttia per päivä on ok, jos ei ole sotkevia pikkulapsia, jotka kantaa hiekkaa ja muuta sotkua sisälle ja jokainen perheenjäsen laittaa aina tavarat enemmän ja vähemmän oikeille paikoilleen. Mulla menee vähintään se 10min että voin edes aloittaa päivittäisiä siivouksiani... huoh...