Onko tämä työelämän turhin hokema?

Tuttu juttu. Sama kuin "pojat on poikia", jonka varjolla hyvien poikien pahoja tekoja katsotaan läpi sormien, mutta muille vaaditaan kuria ja rangaistuksia.

Rikoin duunissa tarjottimen täynnä 20 lasia " rapatessa roiskuu" "tekevälle sattuu"

Kenellä on varaa palkata sellainen guru, joka ei ole koskaan tehnyt yhtään virhettä? Ei edes ensimmäisessä työpaikassaan?

"Jos ei duuni maistu, niin tuossa on ovi. Tilallesi on jonossa ainakin 50-200 hakijaa."

Eihän sitä ehkä ääneen sanota, mutta kummasti se vaan ilmassa roikkuu.

Meidän kaikki pomot katsoo jatkuvasti peiliin tai nostaa kissan pöydälle. Väki vähenee ja markkinaosuus pienenee. Kumma juttu.

Olen valmennusguru ja HR-viisas, ja sanon itse usein noin että virheitä ei pidä pelätä. Mutta en sano niin koskaan kellekään yksittäiselle ihmiselle, sillä me HR-viisaat ei todellakaan tarkoiteta, että yhden työntekijän ei pidä pelätä virheitä, vaan että esimiesten pitää kehittää firman organisaatiokulttuuri sellaiseksi, että siellä uskalletaan epäonnistua ja kokeilla, ja virheistä opitaan koko organisaation voimin. Tuon viisauden idea ei todellakaan ole käskeä yhtä työntekijää uskaltamaan vaan idea on käskeä johtoa näkemään virheet myönteisesti ja kehittämisen syötteinä. Se viisaus vaan on välillä käsitetty väärin. On totta, että monessa firmassa johto ei sulata epäonnistumisia, ainakaan kaikkien taholta. Siihen pitäisi saada muutos.

On kyllä aika monta duunia, jossa ei pidä tehdä virheitä, vaikka se olisi kuinka luovaa ja muutenkin ihanaa. Kuka haluaa kuulla kirurgin suusta "Oho!", tai lennojohtajan suusta "No mistä toi Airbus nyt tohon tuli?".

Cost saving & efficiency gains. Ja seuraavassa lauseessa "people are our main asset" ja piipmarjat; jokaisesta headcountista saa tapella, töitä lisätään väkeä vähentämisen lisäksi. Ja ihmetellään kun ei löydy pysyviä, motivoituneita uusia orjia huonolla palkalla.

Ai sun ikä ja kokemuslisät plus lomat tuli täyteen. No, laitetaan sut yt:issä pihalle ja otetaan pentu tilalle tekemään ilmaseksi paskemmalla laadulla. Jää itelle vähän enemmän viivan alle ennenku asiakkaat hokaa laadun tippuneen.

Sitte tää nuori jannu saa kuunnella sun huutoa, jota etois ikinä kokeneelle uskaltanu antaa, ku se tiesi hommat paremmin ku sä. Lopputulos: vedit itelle fyrkkaa välistä ja nyt saat huutaa kokemattomalle ja tuntea itse olevasi tärkeä ja kokenut.

Näitä pikkupellejä on työelämä täynnä.

Valmennusguru syö ruokapöydässäsi.

Sanonta ja käsitys, joille sattuu pahoja mokia, heistä lopulta tulisi parhaita ja velvollisuudentuntoisimpia työläisiä, eräs keittiön emäntä jota suuresti arvostin, antoi näin ymmärtää, allekirjoitan sen.

On tietysti toinen juttu sanoa kuin lakata jännittämästä.

No no, tämä ei ole ongelma vaan mahdollisuus.

Kyllä se päätöksen tekemättömyys on kaikesta pahinta. Päätöksen tehdessään on yleensä 50% mahdollisuus osua oikeaan, ja yleensä sen päätöksen voi perua/vaihtaa, kun huomaa sen menneen pieleen.

Ehkä turhin on kuitenkin 'Arbait maht frai'?

Minusta turhin hr-ämmien ja pomojen hokema on: "Ei se palkka ole tärkeä, on tutkittu, että muut asiat merkitsevät enemmän." Joopa joo, kuitenkin pomoja jostain syystä sitoutetaan juuri rahalla ja muulla rahanarvoisella, kuten osakeoptioilla.