Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole soittanut 82v isälleni kohta vuoteen
05.09.2017 |
Luultavasti hän on hengissä kun mitään ei ole ilmoitettu. En vaan jaksa kun hän ei hyväksy elämääni. Onko vanhuksiin pakko pitää yhteyttä?
Kommentit (20)
En minäkään äitini kanssa. Äiti ei ole osannut vastata puhelimeen 10 vuoteen. Pariin vuoteen ei ole pystynyt puhumaan lainkaan. Pitkän välimatkan vuoksi näemme vain harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko. Itse olen nähnyt äitini viimeksi n. 20 v. sitten. Kyllä se perunkirjoittaja sitten ilmottaa, kun kuolo on korjannut.
Ja isälläni on helppokäyttöinen kännykkä jota osaa käyttää eikä hänkään ole viitsinyt vuoteen soittaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Olet huono lapsi.
Niin mä varmaan olen. En vaan jaksa jatkuvaa arvostelua ja sitä kun sisareni eivät ole koskaan tehneet mitään väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Itse sain kunniatehtävän auttaa juoppohullua isääni lapsena, pesin ja ruokin häntä. nyt olisi sama rooli taas jaossa, eikä kiitosta ole kuulunut menneestäkään.
ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Meillä vanhempien mielenterveysongelmat ovat vaikuttaneet elämään melko lailla. Ap
Minulla myös ristinä entinen juoppo, yhä väkivaltainen hullu vanha isä. Ei ole pakko soittaa, ei ole pakko vastata puhelimeen. Räyhää ja kiusaa kaikkia, tehtailee rikosilmoituksia. Lapsensa voi antaa pois tässä maassa, mutta vanhemmistaan ei eroon pääse, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ole pakko. En myöskään oleta että lapseni olisi minuun mihinkään yhteydessä jos käyttäytyisin kuin kusipää
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ristinä entinen juoppo, yhä väkivaltainen hullu vanha isä. Ei ole pakko soittaa, ei ole pakko vastata puhelimeen. Räyhää ja kiusaa kaikkia, tehtailee rikosilmoituksia. Lapsensa voi antaa pois tässä maassa, mutta vanhemmistaan ei eroon pääse, valitettavasti.
Vanhemmistaan ei pääse ikinä eroon. Muistot seuraa vielä kuoleman jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Minulla on sama tilanne, päivittäin soitellaan ja kerran viikossa käyn. Mutta en ajattele sitä noin juhlallisesti. Minusta vaan on luonnollista, että omaa lähisukulaista autetaan niin paljon kuin osataan. Veri on vettä sakeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Itse sain kunniatehtävän auttaa juoppohullua isääni lapsena, pesin ja ruokin häntä. nyt olisi sama rooli taas jaossa, eikä kiitosta ole kuulunut menneestäkään.
ei jaksa.
Ymmärrän, minä sain vastaavanlaiselta kaverilta nimittelyä narkkarihuoraksi yms. kun tein teininä yövuoroa maksaakseni asioita, joita hänen olisi kuulunut maksaa. Ja vieläkin yritän auttaa silloin tällöin, vaikka mieli ei tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Meillä isä hakkasi ja nöyryytti ihan pienestä pitäen. Piti joskus nälässä ja käytti kirjaimellisesti lapsityövoimana. Meidän piti olla virheettömiä aikuisia jo taaperosta lähtien. Isäni on traumatisoitunut alkoholisti. En vihaa enää, ymmärrän ettei isäni kaltainen ihminen hänen historiallaan olisi millään voinut olla hyvä vanhempi, mutta en kyllä soittelekaan, tai käy kylässä. Ei soittele isäkään. En tunne syyllisyyttä.
Käyn katsomassa omaa vanhempaani joka viikko ja auttelen muutenkin, jos hän apua tarvitsee.
Suhteemme ei ole erityisen lämmin, mutta mielestäni nuorempien kuuluu auttaa suvun vanhimpia.
En ole soittanut isälleni varmaan 20 vuoteen. Elämämme erkanivat kun olin lapsi ja en koe mitään velvollisuutta nyt ottaa häneen yhteyttä vaikka ikä varmasti alkaakin painaa jo hänellä.
Mielestäni on vanhemman valinta hankkia lapsia, mutta ei lasta voi siitä syyllistää, jos ei yhteys pysy vanhemman elämän loppuun asti. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään ja eiköhän isäsikin voisi sinulle soittaa, jos haluaisi.
Alapeukuttajien mielestä vanhempiin pitäisi olla yhteydessä, vaikka ne ois sadistisia psykoja?
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Itse soitan päivittäin iäkkäälle isälleni ja käyn viikoittain hänen luonaan. Hän on rakas minulle. Hän on auttanut minua, nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Koen sen kunniatehtävänä.
Hoitaisitko isääsi kunniatehtävänä, jos hän olisi koko lapsuutesi hakannut sinua ja vielä nytkin haukkuisi sekä toivoisi ääneen kuolemaasi?
Isäni on narsisti, joka käytti minua hyväksi lapsena ja käytöksellään aiheutti minulle vaikean syömishäiriön ja monia muita ongelmia. Välimme ovat muodolliset parhaimmillaankin. Viimeksi olen puhunut kahdeksankymppisen isäni kanssa maaliskuussa.
En tunne syyllisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ilmeisesti.