Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää yksin, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi!
05.09.2017 |
Olen treffaillut ja etsinyt miestä. Kahden kanssa on synkannut niin että olisin halunnut tutustua enemmän ja seurustella, mutta toisen kanssa oli liian pitkä välimatka ja toisen kanssa ilmeni muita ongelmia seurusteluun. Näitä miehiä olen itkenyt kun tuntuu niin pahalta löytää helmi enkä kuitenkaan voinut saada kumpaakaan. :(
Alan olla epätoivoinen ja surullinen. Kaipaan valtavasti kumppania, todellista rakkautta. Voinko uskoa että sellainen vielä löytyy vai lopetanko etsimisen kokonaan 😞
Kommentit (20)
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Välimatka on este kun molemmilla on lapsia eikä halua laittaa omia tarpeitaan lasten edun edelle.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Molemmat oltiin huonossa parisuhteessa. Mä heivasin eksän ulos ja mies lähti omasta suhteestaan mun luo. Vuokralla asui. Töitä sai täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Molemmat oltiin huonossa parisuhteessa. Mä heivasin eksän ulos ja mies lähti omasta suhteestaan mun luo. Vuokralla asui. Töitä sai täältä.
No sepä kuulostaa hyvältä. Fiksuja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lutkutan nyt tikkaria.
Asiaan, se on niin perustavanlaatuinen halu tulla rakastetuksi. mene sitä halua kohti, antaudu sille, vapaudu, ja kohtalo tuo luoksesi kullan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Molemmat oltiin huonossa parisuhteessa. Mä heivasin eksän ulos ja mies lähti omasta suhteestaan mun luo. Vuokralla asui. Töitä sai täältä.
Siinä on suhde hyvällä pohjalla. Molempien ongelmanratkaisutapa on hypätä ensin uuteen ja vasta sitten jättää entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Molemmat oltiin huonossa parisuhteessa. Mä heivasin eksän ulos ja mies lähti omasta suhteestaan mun luo. Vuokralla asui. Töitä sai täältä.
No sepä kuulostaa hyvältä. Fiksuja ihmisiä.
Mitä sitä odottelemaan. Ihmisellä on vain yksi elämä ja mitäpä ei onnensa eteen tekisi. Yhdessä oltu liki 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä jos ei tuo? Olis paljon helpompaa jos en haluais ollenkaan itselleni miestä. Jos haluaisin elää yksin tai siis lasten kanssa. Kuitenkaan asia ei oo niin vaan minulla on järjetön tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. En pääse tästä tunteesta eroon ja tänään on mennyt koko aamu itkemiseen. Olen niin pohjattoman surullinen ja pelkään että joudun elämään lopun elämääni tämän tuskan kanssa. :(
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä este se välimatka on? Mun mies muutti luokseni kahden viikon kuluttua tapaamisestamme.
Avoliittoon kahden viikon tuntemisella? ilmeisesti ei työpaikat, toisen asunnon myynti/vuokraus tai muut arjen realiteetit paljon edellyttäneet järjestelyjä.
Molemmat oltiin huonossa parisuhteessa. Mä heivasin eksän ulos ja mies lähti omasta suhteestaan mun luo. Vuokralla asui. Töitä sai täältä.
Siinä on suhde hyvällä pohjalla. Molempien ongelmanratkaisutapa on hypätä ensin uuteen ja vasta sitten jättää entinen.
Mun onneksi tajusin tuolloin miten sairaassa suhteessa olin elänyt. Tapaamani mies oli kuin päivä verrattuna yöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimatka ei ole mikään ongelma kun sen oikean löytää.
Itse seurustelin vuoden miehen kanssa joka asui eri maassa. Tapasimme noin kerran kuukaudessa pitkän viikonlopun, muuten olimme yhteydessä puhelimella ja Skypessä.
Tunsin tämän miehen jo jotenkuten aikaisemmin ystävien välityksellä, sitten tapasimme kunnolla eräillä festareilla ja meistä tuli pari. Emme voineet muuttaa yhteen koska minulla opiskelu kesken hänellä hyvä työpaikka kotimaassaan.
Kun valmistuin, muutin hänen luokseen ja sain töitä samasta firmasta missä hänkin työskentelee. Jopa samassa avokonttorissa ollaan vaikka eri työtä tehdään!
Neljä ja puoli vuotta nyt asuttu yhdessä ja seuraavana talon osto. Meillä on koira ja kaksi kissaa, lapsia emme halua kumpikaan. Meillä on läheiset välit miehen perheeseen sekä minun äitiini ja veljeeni. Äiti käy täällä monta kertaa vuodessa.
Kyllä etäsuhde voi onnistua jos todella sitoudutaan ja se oikea kohdalle osuu!
Olen kuitenkin sitä mieltä että rakkautta ei etsimällä löydä. Se tulee eteen arvaamatta. En minä ainakaan olisi uskonut että meistä kahdesta pari tulee, niin vain kävi! :-)
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Ei rakkaus ole mikään ihmisoikeus. Jotkut jäävät ilman ja sen kanssa on opittava elämään.
Vierailija kirjoitti:
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Ei kaikki vaan löydä ketään. Olen itse jo 35v mies ja huomannut kaveripiirissä sen, että monet ikisinkut ovat nyt kolmekymppisinä vain ottaneet jonkun. Ei näytä olevan mitään kemiaa, ollaan vaan yhdessä ettei tarvitse olla yksin. Aika karua mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Ei rakkaus ole mikään ihmisoikeus. Jotkut jäävät ilman ja sen kanssa on opittava elämään.
Rakkaus on inihimilinen perustarve jokaisella nälän janon yms ohella. se, onko kaikilla oikeus on eri kysymys? minusta kaikilla on oikeus rakkauteen, ihan kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Ei rakkaus ole mikään ihmisoikeus. Jotkut jäävät ilman ja sen kanssa on opittava elämään.
Rakkaus on inihimilinen perustarve jokaisella nälän janon yms ohella. se, onko kaikilla oikeus on eri kysymys? minusta kaikilla on oikeus rakkauteen, ihan kaikilla.
Sinun mielestäsi joku pitäisi pakottaa väkisin rakastamaan näitä yksinäisiä? Kuulostaa todella häiriintyneeltä.
Rakkaus tulee sen ansaitsevan luokse ja on jotain, joka ansaitaan, eikä saada tarjottimelta annettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa toivon minäkin. I'm so sick of loving with nobody to love :-( Ikää kohta 29 ja koskaan en ole saanut vastarakkautta. Kaksi kertaa olen ollut palavasti ihastunut/rakastunut, mutta aina huonoa tuuria miesten kanssa. Kyllä ihme olisi joskus jonkun joskus saisin omakseni. N28
Ei rakkaus ole mikään ihmisoikeus. Jotkut jäävät ilman ja sen kanssa on opittava elämään.
Väitinkö sen olevan joku ihmisoikeus? Kyllä mä sen tiedän etten välttämättä tule koskaan saamaan rakkautta ja olen jo hyväksynytkin sen. Silti en voi haaveilleni mitään että haaveilen rakkaudesta.
Väkisin ei kannata etsiä, mutta aktiivinen ja silmät auki kannattaa olla. Sekä tarttua tilanteisiin.