Perätilasynnytys!

olihan se sektion jälkeen kyllä semmosta, että sängyssä sai tosi varovasti kääntyä kyljeltä toiselle ja nousta istumaan yms. Mut leikattiin perjantaina päivällä, niin nousin lauantaina sit jaloilleni, vaikka vähän vaikeetahan se kävely oli. Mutta nopeemmin siitä kai alkaa toipua, kun nousee ylös ja pikkuhiljaa yrittää kävellä yms. Perjantaina kun oli leikkaus, niin maanantaina pääsin kotiin, sunnuntaina jo alko helpottaa se pahin vaikeus siinä kävellessä. Pojan syntymästä nyt 3kk ja vieläkin vähän vaikuttaa olevan alavatsasta tuntoa pois, mutta muuten mun mielestä kaikki ihan normaalia. Tosin jos vatsaa haluaa jumpata synnytyksen jälkeen, niin jostain just luin, että alatiesynnytyksen jälkeen pitää 3kk venata ja sektion jälkeen vielä pidempään, en tiedä kuinka kauan pitäis odotella. Mut mä koen toipuneeni suht nopeasti, ja yksilöllisiähän noi asiat aina on.

tikku:

Minkälaisia kokemuksia muilla on pt vaavelin odotuksesta?Rohkaisu sanoja kaipailen.Ja tietysti jos on positiivisia kokemuksia pt-vaavelin synnytyksestä,niitäkin olisi kiva lueskella,koska totuushan on että jos synnytys on jo hyvässä vauhdissa ja paikat auki niin eihän ne sit ala leikkaamaan!

### Synnytin esikoiseni yllätyspt:ssa alakautta. En ehtinyt saamaan mitään puudutteita. Lapsi syntyi nopeasti ja " normaalin" kivun kera (keskimmäiseni syntyi myös ilman puudutteita, mutta oikein päin). Sektioon en olisi mitenkään suostunut jos olisi ollut vaihtoehto. Olen vierestä seurannut useammankin sektioäidin tervehtymistä ja erittäin kovaa kipuilua. Hyvin monelle suurta murhetta on aiheuttanut se, etteivät äidit ole kyenneet itse hoitamaan omaa lastaan :-(. Imetys on lähtenyt kuitenkin yhtä hyvin käyntiin kuin alakautta synnyttäneillä. Sektio on aina suuri riski komplikaatioineen, kuten tietysti se alakautta synnyttäminenkin. Ja vaikka sektio ei mitenkään " vähennä" synnytyksen " arvoa" niin suurin osa sektion kokeneista äideistä on maininnut tunteneensa/tuntevansa huonommuutta ja masennusta toimenpiteen vuoksi (eivät ole kokeneet supistuksia jne.). Tämä on ikävää koska aina emme voi " valita" synnytystapaamme. Lääketieteelliset syyt, äidin ja vauvan turvallisuus, on aina etusijalla. Sektio tehdään jos on tarpeen vaikka synnytys olisi ihan loppusuoralla vrt. hätäsektio. Toivon, että synnytyskokemuksesi tulee olemaan positiivinen ja tsemppiä loppuodotukseen :-))

synnytin kättärillä kakkoseni jonka loppuodostusaikaan liittyy tällainen perätilajuttu.Muistaakseni viikolla36 vauvan todettiin olevan perätilassa kuten olin itsekin uimoillut.Menin käännätyttämään häntä ja hyvinhän se sujui vaikka epämiellyttävää supistuksenestolääkityksen takia olikin.Jännitin kauheasti tilannetta kuitenkin.käännöksen jälkeen tulin kotiin. samana iltana masussa tuntui kuin joku olisi noussut seisomaan vaakasuunnassa jalat mun selkärankaan nojaten(auts!!venyyvenyy),arvasin että masuvauva oli ottanut nokkiinsa käännöksestä ja siirtyi jököttämään istuma-asentoon pieneksi intiaaniksi jalat maata kohden.Neuvolassa ei meinattu uskoa että se oli kääntynyt vaikka tippa linssissä kerroin että potkii alaspäin!saimpa sitten taas lähetteen kättärille ja sama homma uudestaan.Ei enää naurattanut, hermot oli riekaleina ja kaikki tuntui niin turhalta. Varsinkin kun lääkäri intti että kun oot tuollainen toissynnyttäjä niin kyllähän me tää perätilassa synnytetään ilmanmuuta.Mä vaadin sektiota koska esikoiseni oli nelikiloinen ja tämä tuntui jopa isommalta mutta meni kuuroille korville.Lääkäri sanoi lisätutkimuksia tekemättä että painoarvion perusteella mahtuu hyvin tulemaan, sekin meni yli kilon pieleen.Vauva oli 4.6kg syntyissään arvio oli 3.5kg.Toisen käännöksen jälkeen tyyppi yritti sitkeästi muljahtaa ympäri ja makoili poikittain joten en ollut ihan varma onko perätilassa vai ei.Olin lasketun ajan nurkilla todella huolissani koska ykköseni synnytys oli käynnistynyt järkkynopeasti.Kättärillä otettiin kylmän rauhallisesti vielä silloinkin kun soitin että vedet meni ja on perätilaepäily.Käskivät odottaa muutaman tunnin tai huomiseen ennen sinne tuloa.Onneksi lähdin sinne heti koska supparien väli muuttui heti tosi tiheeks niinku ykkösenkin kanssa.Ja onneks vauva oli raivotarjonnassa.Työtä oli siinäkin synnytyksessä mutta selkäpiitä karmii kun mietin mitä siitä ois tullu kun jalat ois tullu edeltä!!!

Kommentoisin vieläkin tuota sektiosta toipumista. Ensimmäinen vuorokausi oli tosiaan kurja, kun en itse voinut nostaa vauvaa rinnalleni jne. Eka yö hän ei ollutkaan vierihoidossa. Seuraavana päivänä nousin sängystä, ja vaikka eka nouseminen oli hankala, kävelin jo iltapäivällä osastolla ilman suurempia kipuja ja hoidin itse vauvaani. Muiden äitien ilmeiden perusteella he taisivat olla vähintään yhtä kipeitä tai kipeämpiä kuin minä, vaikka olivat synnyttäneet alateitse. Tosin toipuminen on yksilöllistä.

Imetys lähti käyntiin 3. päivänä, mikä taitaa olla normi muutenkin.

Koituduin sairaalasta 5. päivänä.



Minulle ei tulisi mieleenkään kokea huonommuutta sektion vuoksi, ja minusta on surullista, jos äidit ajattelevat olevansa huonompia äitejä synnytystavan vuoksi. Minusta se kertoo tosiaan jotain siitä, miten uhkaavaa äitiys on, kun siihen liitetään niin paljon normeja ja sääntöjä.



Callistrate

Itse asiasa minä voin rehellisesti sanoa että en ehkä ihan täysin ymmärrä äitejä jotka väkisin haluavan perätilavauvansa alakautta synnyttää, kun siinä juuri suurimmat riskit ottaa vauva. En siis millään tavoin koe olevani nyt huonompi synnyttäjä tai äiti kun olen perätilalapseni menossa sektiolla synnyttämään. Itse tulevana äitinä en halua millään tapaa riskeerata oman pienokaiseni terveyttä tai pahimmassa tapauksessa henkeä vaan otan riskit mielummin itselleni...



Sektion riskeistä vielä sen verran että leikkaus on aina riski mutta myös normaali alatiesynnytys voi päätyä sektioon. Eli voi kai sanoa että riskejä liittyy myös alatiesynnytykseen. Suurimmat riskit sektiossa liittyvät kyllä juuri noihin hätäsektiohin. Oma lääkärinikin myönsi että hätäsektio on aina suurempi riski kuin ennalta suunniteltu koska siinä on lupa " vähän ohittaa" , kun on kyse äidin tai lapsen tai pahimmassa tapauksessa molempien hengestä.



Anyway, onnellista odotusta ja vauva-arkea kaikille äideille synnytystavasta riippumatta!



Emmi :)

Tuskin sentään suurin osa sektioiduista kokee hunommuutta ja masennusta siitä, ettei saanut kokea supistuksia. Uskon, että se, miksi jotkut näitä tunteita kuitenkin kokevat, johtuu siitä, että puheissa tällaista ajatusta pidetään hengissä ja yleensä vielä sellaisten ihmisten johdosta, jotka eivät sektiota ole kokeneet. Tässä pinossa on ainakin ollut harvinaisen tyytyväistä porukkaa sektioonsa.



Itse en ainakaan ollut surullinen siitä, että en joutunut kokemaan supistuksia tässä synnytyksessä. Mielestäni tärkeintä on lopputulos, ei se kuinka " hienosti" kukin on osannut synnyttää. Valitettavasti sitä kirkkainta kruunua havitellaan edelleen inokkaasti ja siinä sivussa herkempi ihminen saattaa alkaa soimata itseään siitä, että olisi jotenkin epäonnistunut lapsensa maailmaan saattamisessa. Toivon, että ihmiset vapautuisivat tällaisista ajatuksista, elämmehän sentään 2000-lukua, aikaa, jolloin synnytyksen ei tarvitse olla naiselle ja lapselle hengenvaarallinen tapahtuma.



Haluan korostaa, että tämä kirjoitus ei ollut kohdistettu sinulle (en muista nimimerkkiäsi, anteeksi), joka sanoit, että suurin osa sektioiduista kokisi huonommuutta tai masennusta siitä, etteivät saaneet normaalisti synnyttää. Viestisi sai minut vain innostumaan aiheesta, jota olen paljon miettinyt ja ihmetellyt.

vaikkakin meillä tämä epäilty perätila on onneksi pää raivotarjonnassa..kovasti mietin näitä asioita kun kk:n verran epäiltiin perätilaa ja ennen kun sain ajan ultraan tarkastukseen..

mulle olisi ollut aivan selvä asia että synnyttäisin alakautta enkä todellakaan minkään kirkkaan kruunun takia..mun mielestä sektio tuntuu niin epäluonnolliselta tavalta synnyttää etten missään nimessä haluaisi omalle kohdalleni osuvan..etenkin lisäksi kun alatiesynnytyskokemukseni on (edellinen synnytys, esikoinen) ollut helppo, nopea ja ihana..ihan samalla lailla kun en halua ottaa epiduraaleja, epparia tms.

kysymys ei aina ole mistään kirkkaasta kruunusta vaan siitä miten kokee oman kehonsa ja oman naiseutensa ja minkä itselleen ja syntymättömälle lapselleen kokee oikeaksi.. mä ainakin itse haluan kokea mitä mun kropassa tapahtuu ja sen takia pelkäisin hullun lailla tollasia puudutuksia ym. leikkauksia, joissa ei itsellä ole mitään päätösvaltaa omaan kehoon ja sen tunteisiin



en siis tässä halua tuomita ketään sektiota haluavaa, itselleni se olisi vaan painajainen johon en halua, ellei ole mitään muita vaihtoehtoja..

toisekseen mulla oli ainakin viimeksi huonetoverina synnärillä nainen joka synnytti esikoisensa alakautta (juurikin siitä syystä ettei halunnut sektiota) ja kaikki oli mennyt ihan niin kun normaalissakin alatiesynnytyksessä..ponnistusvaihetta oli vaan himmailtu ja tarkkailtu enemmän..eli ei sen nyt aina ole niinkään että perätilavauvoja sitten synnytellään riskejä kaihtamatta alakautta (kovat ne riskit on sektiossakin..), vaan äidille on annettava mahdollisuus tehdä niin kuin itse parhaaksi kokee..mikäli se on mahdollisen rajoissa (lantion koko , lapsen koko ym.)



näitä ajatellen ja toivottavasti ei kenellekkään sektionystävälle hernettä nenään..

t.anni 38+

Myös minun oli tarkoitus synnyttää alakautta, mutta meni yliaikaiseksi, eikä perätiloja käynnistetä kättärillä.



En missään nimessä yritä sanoa, että sektio oli kivuton kokemus, mutta mielestäni on turhaa pelotella ihmisiä sektion kamaluudesta silloin kun se on välttämätön. Aina siihen synnytystapaan kun ei vaan voi itse vaikuttaa..

...että onneksi ja todellakin toivottavasti tämän päivän sivistyneessä Suomessa synnytystapa ei ole mikään extreme laji tai äitiyden mitta. Itsellä ei olisi tullut mieleenkään alkaa kyseenalaistamaan oman lääkärini suositusta tehdä sektio, vaikkakin halusin sen tässä tilanteessa joka tapauksessa juuri lapseni takia. Aina kun ei tosiaan ole vaihtoehtoja ja joskus on valittava niistä huonommista vaihtoehdoista se vähiten huonoin.

löytyy täältä ja olen onnellinen että synnytin alateitse. tosin kun synnärille menin(pt-tiedossa) vaadin sektion ja sitä alettiin heti valmistelemaankin, mutta ei ehditty oikein mitään tekemään kun sain luvan ponnistaa (ponnistusvaihe kesti 50min.). ja oli kyllä tuhat kertaa helpompi synnytys kuin esikon, joka sekin oli suht helppo, mutta paljon kivuliaampi.



että ei ne kaikki perätilat kamalia ole. vaikka tiedän kyllä pelkosi, mulla ne oli ihan samat kauhukuvat mielessä kuin sulla.



mä en ehtinyt synnytystapa-arvioon kun lapsi tuli ennen sitä, mutta tyksissä minäkin olin, ja siellä synnärillä muutama kätilö oli hiukan sektiota vastaan, mutta kyllä mä siihen olisin päässyt jos suinkin olisin ehtinyt(onneksi en ehtinyt, toipuminen oli todella nopeaa). mutta jos nyt käy niin että sulle tulee synnytys ennen sektiopäivää, niin tiukasti vain painostat sektiohalukkuutta.kyllä tyksissä synnärillä tehdään niinkuin äiti tahtoo :)

Ottamatta kantaa siihen kumpi ompi parempi, sektio vai perätilasynnytys ;-) kysyn onko kenelläkään kokemusta perätilasynnytyksestä Jorvissa? Olen ymmärtänyt, että Jorvissa tarjotaan hanakasti sektiota ellei äiti ehdottomasti halua muuta. Onko tosiaan näin?

kun on ollut, niin vähän valaisen, miten itse koin.



perätilasynnytys, jonka synnytin normaalisti alateitse: oli tiedossa etukäteen ja huolella seurattiin ja tehtiin painoarvioita ja otettiin kuvat lantiosta. todettiin, et mahtuu vaikka millanen jötikkä tulemaan. kerrottiin, et joutuu synnyttään selällään, jotta lääkäri saa otettua lapsen vastaan sellaselle apupöydälle. ilman muuta halusin synnyttää. ja hyvin meni. episiotomia tehtiin automaattisesti (en sitä ois halunnut), mutta en revenny paljon mitään ja alapää parani nopeemmin ja oli vähemmän kipee kuin RT lapsen synnyttämisen jälkeen. väsynyt tietty muuten sitten olin ja vertakin meni.



sektio, suunniteltu (käynnistyksen yhteydessä päädyttiin hyvissä ajoin sektioon vauvan voinnin takia): en olisi millään halunnut sitä, mutta vauvan edun takia oli pakko. epiduraali- ja spinaalipuudutus tuntui lamaavan hengitystä ja olo oli kyllä niin epätodellinen, kuin nyt lääkkeistä yleensä voi tulla. vauvan näin vain vilaukselta ennenkuin kiidätettiin tehohoitoon. seuraavana päivänä vasta näin oikeasti vauvani. en olisi paljon jaksanut pystyssä olla. seuraavina päivänä oli työlästä aina vauvan luona käynti ja maidon lypsy ym. monta kuukautta leikkauksen jälkeenkin vielä oli kohdussa ilmeisesti kiinnikkeistä johtuvia kipuja. paljon rajoittavampana koin toipumisajan kuin norm. synnytyksestä.



kokemukset tietty eri ihmisillä erilaisia, mut itse menen kaiken mahdollisimman luonnollisen kautta,jos vaan voin valita. en silti kieltäydy epiduraalista tai episiotomiasta tai sektiosta, jos siihen on perustelut. ymmärtääkseni jos lantio on tilava, ei perätilasynnytys kovin paljon isompi riski ole kuin raivotarjonnassa olevakaan. mutta ilman kuvaamista ja kunnon painoarvioita ei tietty hyvältä kuulosta.

katanni:

Olen ymmärtänyt, että Jorvissa tarjotaan hanakasti sektiota ellei äiti ehdottomasti halua muuta. Onko tosiaan näin?

Itselläni vähän eri käsitys eli ymmärtääkseni Jorvissa kyllä saa sektion helposti sen kummempia taistelematta mikäli oma suhtautuminen on alatiesynnytykseen kielteinen. Mutta jos kiinnostusta alatiesynnytykseen vähänkään on, siihen kyllä suhtaudutaan hyvin myönteisesti ja kannustavasti, kunhan kaikki riskitekijät suljetaan pois. Meille lääkäri sanoi, että Jorvissa on perätilasynnytykset alakautta lisääntyneet ja niiden toivotaankin lisääntyvän, mutta ehdottomasti toki niin, että siihen vaadittavat edellytykset täyttyvät. Siihen, että mikä on sairaalan yleinen " politiikka" ja mikä yksittäisten lääkärien oma kanta ja eroaako ne toisistaan, vaikea sanoa, mutta tämä siis oma kokemukseni muutaman lääkärin ja kätilön kanssa keskustelleena.

En ymmärrä tuota pelottelua ja kauhutarinoita, joita täällä kirjoitetaan. Harmittaa kyllä kovasti kaikkien tulevien äitien puolesta joilla synnytys edessä. Nuo kaikki repeämis- jutut ja muut.. Ensinnäkin perätilasynnytyksessä tehdään automaattisesti reilu välilihan leikkaus. Tietysti jos on hyvin nopea ponnistusvaihe, ei tähän välttämättä ole aikaa.. Mutta perätilasynnytys voi olla aivan hyvä ja turvallinen tapa synnyttää, kun vain tarvittavat mittaukset yms. on tehty. Äidin oma asennoituminen ja valmius synnyttää perätila alakautta vaikuttaa tosi paljon. Itse olen synnyttänyt esikoisen alakautta, oli perätilassa ja huomattiin ajoissa. Kuvat otettiin ja mittaukset tehtiin. Halusin itse ensisijaisesti alakautta synnyttää .Sain epiduraalin, episiotomia tehtiin. Kaikki sujui hyvin, toipuminen oli nopeaa.

En ole sektiota vastaan ja jos synnytyksen etenemisessä olisi tullut jotain ongelmaa tai vauvalla olisi hätä, olisi oltu heti valmiita sektioon.



Ja totta kai äidillä pitäisi olla oikeus valita synnytystapa jos kyseessä esim. perätila. Olen ymmärtänyt, että joissaikin sairaaloissa ei perätiloja juuri alakautta synnytetä, kun ei ole kokemusta ja osaamista. Toisissa sairaaloissa sitten toisin.

Toivon vain, että jokainen äiti pääsisi turvallisin mielin synnyttämään, ilman että vielä pelotellaan eri komplikaatioilla ja mitä kaikkea voi sattua.. Kyllä sairaalassa kerrotaan mitä riskejä mihinkin synnytystapaan voi liittyä ja itsekin niistä voi kysyä. Jos lääkäri suhtautuu vähättelevästi äidin omiin ajatuksiin ja toiveisiin, niin kannattaa jutella kätilön kanssa.

Synnytyksen lähestyessä äiti tarvitsee (minä ainakin) tukea ja kannustusta, ei pelottelua ja moitteita..



Aurinkoista kevättä kaikille!

Käännöstä yritettiin, ei onnistunut. Lääkäri sanoi että sovitaan sektiopvä. Olin itse päättänyt että haluan synnyttää alakautta, jos estettä ei ole. Kuvat otettiin lantiosta ja kolme synnytystä kun oli aiemmin jo, päädyttiin kirjaamaan papereihin alatiesynnytys. Olin etukäteen polikäynneillä puhunut epiduraalista, ja sen myös sain.

Painoarvio joka tehtiin edellisenä pvänä, meni ihan nappiin.

Synnytys meni tosi hyvin, oli kivuliaampi kuin edelliset mutta helpompi kun päätä ei tarvinnut ponnistaa. Ja olo oli turvallinen, paikalla oli kaksi synnytyslääkäriä, lastenläääkäri ja kaksi kätilöä. Leikkuri oli valmiina jos jotain olisi mennyt pieleen.

Olen itse sektiovastainen ihminen, jo toipumisen ja tulehdusvaaran takia. Mutta olen samaa mieltä kuin varmasti kaikki muutkin, jokainen tekee omat päätökset asiassa, vauvan henkeä ei saa vaarantaa oman mielipiteen takia ja synnytys se sektiokin on.