Kadehditko kuninkaallisten helppoa elämää?

Kadehtivatkohan köyhät ja nälänhätää kokevat suomalaista ylemmyyttä?

Kadehdin. Töitä he eivät tee ja suurimman osan päivistä ovat vapaalla. Töiksi lasketaan kaikki kättenheilutukset. Asuvat palatsissa veronmaksajien rahoilla, lomailua hienoissa luksuskohteissa. Miten voisin olla olematta kateellinen?

En kadehdi kyllä ollenkaan. Olen hyvin yksityinen ihminen ja se olisi mun pahin mahdollinen painajainen, että mun jokaista liikettä seurattaisiin ja arvosteltaisiin. Lisäksi varsinkin kruununprinsseiltä ja prinsessoilta odotetaan vähän pakolla jälkikasvua, tämäkin olisi mulle kauhistus, koska en halua lapsia. Ja kyllähän kuninkaalliset töitä tekevät. Esim. Ruotsin Victoriahan on tunnettu työteliäisyydestään ja ahkeruudestaan ja tunnollisuudestaan.

Jos saisin valita vaihtaisin kyllä tämän köyhän elämäni heidän kaltaiseen elämään. Kadehdin että heidän ei tarvitse murehtia toimeentulosta tai tulevaisuudesta niin kuin meikäläisen, elävät sivistyneesti ja saavat kokea ja nähdä kaikkea. Itselläni on Estellen ikäinen tyttö joka on kumma kyllä aika samannäköinen. Kyllä Victoria perheineen vaikuttaa aidosti niin onnelliselta kuin olla voi. Kannattaa muistaa että kun syntyy siihen ja saa ihan lapsesta saakka tottua, ei se heille ole sama asia kuin tavalliselle joka heitettäisiin pystymetsästä siihen hommaan. Heillä on myös niin paljon apujoukkoja ja neuvojia eri alojen ammattilaisilta että heidän tehtävä ole mikään ylivoimainen. Kyllähän Catherine myös vaikuttaa aidosti nauttivan edustuksistaan. Jotenkin näen että hänen unelmansa on käynyt toteen. Victorian 40-vuotis dokumentissa toimittaja nosti esille heidän etuoikeutetun asemansa ja heitti vähän kriittisiäkin kysymyksiä. Jollain tavalla kuninkaalliset kai huijaavat itseäänkin. Teatteriahan se on pohjimmiltaan kuitenkin, suurta sellaista.

Jos satavuotiaat ihmiset joutuvat kiertämään tuhatkin tapahtumaa vuodessa ja kuulumaan satoihin yhdistyksiin, niin enpä kyllä kahdehdi. 

Victoriallakin suurin osa päivistä on ilman edustustehtäviä. Kuten kaikilla kuninkaallisilla. Ja turha selittää näkymättömästä työstä, ei sitäkään niin paljoa ole.

Avustajat tekevät likaisen työn ja briiffaavat kuninkaalliset tilaisuuksiin. Niissäkin on vaikea mokata, kun välttää sanomasta mitään muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Palvelusväkeä on lastenhoitajista puutarhuriin ja stylistiin. Aina saa kampaajan ja meikkaajan. Remontit menee veronmaksajien piikkiin.

Tehtävämäärä voi kuulostaa suurelta, mutta samaan päivään mahtuu useita tehtäviä. Siksi ahkerimmillakin kuninkaallisilla on paljon enemmän vapaata kuin työtä tekevillä. Ruotsissa selvitettiin, että kaikilla kuninkaallisen perheen jäsenillä on kalenterissa enemmän vapaata kuin päiviä, jolloin olisi mitään edustustehtäviä. Nuorilla, terveillä ja työkykyisillä ihmisillä.

Kaikista iltapaskojen tyrmäävän kaunis jutuista päätellen ainakin media pyrkii saamaan taviksen kateelliseksi. Eihän enää uutisia voi lukea etteikö nämä ole aina jossain muodossa esillä.

Ei kannata unohtaa, etteivät varmasti itse päätä kalenteristaan.

Jos jollain kylällä on juhlat tai museon avaaminen, paikalla on oltava. Vaikka olis ripuli ja päätä särkee. Avustajat luovat nuo aikataulut valmiiksi eikä hyvällä katsota, jos kruunupää alkaa perumaan, vaan pidetään automaattisesti mulkkuna.

Jos haluaisi lähteä baariin laulamaan karaokea, ei onnistu. Se baari buukataan sitten parin kuukauden päähän, kun kalenterissa on tilaa ja eikös jossain ole joku terroristi tehnyt jotain, niin se menee sitten siinä. Ja se baari pitää tyhjentää ja se koko ympäristö käydä läpi pommiryhmän kanssa. Ja taas on lööpit, miten aatelinen vaan dokaa eikä osaa edes laulaa.

Mihinkään et pääse ilman, että henkilökunta tietää. Etkä ilman että turvamies on mukana. "Haluisin käydä ostamassa kiskalta jätskin" Ei, liian riskialtista, parempi kun tuodaan sitä jätskiä palatsiin.

"Haluaisin käydä puistossa syöttämässä ankkoja" -Mutta sir, teillä on puutarha täynnä lintuja. Olet kotisi vanki.

Turvamies on paikalla, kun hempeilet vaimollesi. Kun lapsi kakkaa housuun.

Olet juuri harrastamassa seksiä, kun joku paukkaa sisään ja kertoo et trump irtisanoutuu ilmastosopimuksesta.

Ihmiset soittelee keskellä yötä.

Et voi hengailla verkkareissa. Edes siellä hevostallilla. Aina on maskeeraajat, kampaajat ja stylistit. 

Et saa hoitaa lemmikkejäsi itse, koska aina joku muu puuttuu siihen, ettei "sun tarvitse, kun palvelijat voi hoitaa".

Et tosiaan saa olla mitään mieltä lihansyönnistä, tuottajat hermostuu, et turkiksista, tuottajat hermostuu, et kuluttamisesta, tuottajat hermostuu, et työttömistä, narkomaaneista, et musiikkityyleistä, et ruuista, et telkkariohjelmista.. tosin en usko, että ehtivät telkkaria katsomaan muutenkaan.

Jos ei ratsastus kiinnosta, niin pahempi juttu, pakko kiinnostaa, kuuluu suvun juttuihin.

Et saa mennä mäkkärin drive-iniin, koska se ei ole hyvää julkisuutta. Et kävellä pikkutunneilla kotiin kaverin luota kesäyönä, koska sitä paheksuttaisiin. Et saa istua juhannuksena laiturilla järven rannalla ja kuunnella kuikkaa. Koska se turvamies on siinä ja puhuu puhelimeen.

Et ylipäätään voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on jokin ongelma elämässään. Kavereilla ei vaan ole masennusta tai alkoholiongelmaa, lasten täytyy suoriutua hyvin elämästä jne. Ikävät tapaukset päätetään hovin puolesta jättää ulkopuolelle, sulta ei kysytä.

Et voi oikeasti tutustua ihmisiin sen oman elämänpiirin ulkopuolelta, kaikki vaan kohtelee kuninkaallisena. Et välttämättä tiedä mitään tavallisen työntekijän elämästä.

Ja se jatkuva näyteikkunassa olo. Millonkohan saavat edes suuttua mistään? Taidetaan jossain terapeutilla käsitellä nuo.

Kyllä se itseä korpeaisi, että kun on juuri synnyttänyt, niin huone on täynnä työntekijöitä, jotka laittaa sitä vaatetta päälle ja meikkiä naamaan, että saadaan alamaisille kuvaa. Pitää jaksaa tallustella kaikkien eteen eikä raskauskiloja saa olla. Pakko olla onnellinen, vaikkei olisi mitään suhdetta lapseen.

Pakko pitää mekkoa, vaikka veri valuu pitkin reittä. Pakko käyttää korkokenkiä, vaikka jalkoihin sattuu. Pakko keksiä hyviä puheita henkilökunnan kanssa, jos mokaa, sitä ei anneta anteeksi. Pitää olla hauska oikeissa kohdissa ja osata sanoa oikeat asiat surullisissa tapahtumissa. Pitää olla perkeleen onnellinen perhe, vaikka isäntä käy assareitaan läpi ja lapsi voi huonosti, kun ei näe vanhempiaan melkein ikinä.

Jos olet lomalla, olet mulkku. Jos palat loppuun, olet mulkku. Jos väärät vaatteet..

Joku kirjoitti, että Carl-Philip "vain suunnitelee jotain astioita". No meneppä sanomaan tuonne arabialle ja iittalalle, että ei ne oikeita töitä tee, kun vaan suunnittelevat astioita.

No en tavallaan, koska olisin itsekin päässyt varmaan prinsessaksi jos olisin halunnut.

Ollessani nuori eräs kuninkaallinen iski silmänsä minuun

En todellakaan kadehdi tai haluaisi olla kuninkaallinen. Joo, fyysistä työtä ei tosiaan ole, mutta kyllä se edustaminen ihan totista työtä on ja varsinkin sen työn julkisuus. Istut illallisella jonkun umpikuivan tyypin vieressä ja pitäisi monta tuntia keskustella. Avaat vesisateessa jotain uutta puistoa ja taas pitäisi puhua jotain ympäripyöreää. Ja ihan sama vaikka joku puheenkirjoittajan teksti on käsissä, on se silti osattava lukea kuin se olisi omasta suustasi. Omia mielipiteitä ei saa olla, koko kansa arvostelee kaikkia valintojasi, teet kerran jonkun virheen niin se muistetaan vuosikausia...

Se mitä kahdehdin on todella rikkaiden perheiden jälkeläiset, joiden ei oikeasti tarvitse tehdä mitään, ei edes sitä edustamista. Siiinä sitten nautitaan oikeasti elämästä ja puolisokin yleensä löytyy samoista piireistä. Näitä on ihan täällä Suomessakin, eikä ne julkisuudessa pyöri, niillä on ihan omat piirit.

Joo niitä helppouksia ja mukavuuksia kadehdin, mutta en sitä kaikkea hankaluutta ja vaikeutta mitä perinteet ja julkisuus tuo mukanaan

Vierailija kirjoitti:

On se varmaan mukavaa, kun voi vain nauttia elämän ja lasten mukavista puolista. Ei tarvitse miettiä toimeentuloa ja rahaa, ei tehdä töitä, ei hoitaa arkea, kotia tai lapsia. Voi vain nauttia elämästä ja lasten parhaista puolista.

Kuule, se elämä ei todellakaan ole helppoa eikä tuollaista mitä kuvailit. En kadehdi  heitä enkä vaihtaisi elämääni heidän kanssaan mitään hinnasta.Huomaa kyllä että olet ihan kujalla siitä työmäärästä mitä he tekevät.