Kadehditko kuninkaallisten helppoa elämää?
On se varmaan mukavaa, kun voi vain nauttia elämän ja lasten mukavista puolista. Ei tarvitse miettiä toimeentuloa ja rahaa, ei tehdä töitä, ei hoitaa arkea, kotia tai lapsia. Voi vain nauttia elämästä ja lasten parhaista puolista.
Kommentit (53)
En.
Koko ajan joku puskissa kuvaamassa ja aina oltava hyväntuulinen. En ehkä osaisi käyttäytyä korrektisti.
Mihin tämmöisiä instituutioita tarvitaan. Nostetaan muutama ihminen jalustalle, kukkahattutädit ja mummot huokailee kun kuninkaalliset puskee veronmaksajille lisää maksettavaa. Ei ymmärrä ei.
En usko että kuninkaallisten elämä on erityisen helppoa, päinvastoin helpompaa olla normi nobody ja elellä ilman suuria paineita ja saa elämällään tehdä mitä itse haluaa.
En näiden näkyvimpien kuninkaallisten, joilla on eniten edustamista (sehän on täyttä työtä). Ehkä niiden kuninkaallisten jotka voivat vain nauttia eduista, mutta ei tarvitse tehdä juuri mitään.
Koko elämä julkisuudessa, ei kiitos!
En kadehdi tuota kyttäystä mutta ovathan he saaneet lapsesta asti paljon koulutusta ja treenausta julkisuudessa elämiseen ja saavat työtehtäviä hakematta jne.
En pidä kuninkaallisten elämää helppona. Pidän sitä omalla tavallaan hyvin raskaana, etenkin kun sitä ei voi itse valita tai siitä ei voi luopua.
Kadehdin sitä, että voi viettää perhe-elämää ja omistautua täysin perheelleen.
En kadehdi julkisuuden henkilönä olemista, uskon, että se on raskasta ja vaatii jaksamista.
En todellakaan kadehdi, enkä usko heidän elämänsä olevan mitenkään helppoa. Koko maailma kyttää jokaista askelta ja arvostelee mitä tahansa teetkin. Koen oman elämäni olevan paljon helpompaa ja mukavampaa :D
Kruununperillisellä on liikaa odotuksia ja velvollisuuksia, että olisi helppoa. Mutta joku nuorempi prinssi tai prinsessa tosiaan voi nauttia eduista, ja jättää velvollisuudet vähemmälle, kuten nyt vaikkapa Madeleine. Vaati kuninkaalliset tittelit lapsilleenkin, vaikka mieluimmin asuisi itsekin ulkomailla ja viettäisi luksuslomia. Tai Carl Philip, joka otti tosi-tv -tähden prinsessaksi ja ainoa "työ" jota tekee on rata-autoilu jossakin karting-sarjassa ja astioiden suunnittelu jossakin tiimissä, jossa joku muu tekee työt.
En kadehdi. Jatkuvasti pitää edustaa ja edustaa ja edustaa ja edustaa. Pää hajoaisi siinä hymyilemisessä ja poliittisessa korrektiudessa.
Rikas haluaisin olla, mutta en kuninkaallinen.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin sitä, että voi viettää perhe-elämää ja omistautua täysin perheelleen.
En kadehdi julkisuuden henkilönä olemista, uskon, että se on raskasta ja vaatii jaksamista.
Outo väite. Esim. Ruotsin kuningasperheen nyt aikuiset lapset ovat tilittäneet monissa haastatteluissa siitä, kuinka heidän pienenä ollessaan kovivat ikäväksi sen, kun Kaarle Kustaa ja Silvia joutuivat ramppaamaan kaikki illat edustustilaisuusksissa eivätkä pystyneet viettämään aikaa lastensa kanssa. Se, että saatavilla on jatkuvasti pieni kaarti lastenhoitajia, ei tarkoita sitä, että kuninkaalliset pystyisivät välttämättä itse viettämään leppoisaa arkea lastensa kanssa.
Te ette nyt ymmärrä, että edustaminen menee rutiinilla. Aivan sama miltä tuntuu, hymy tulee kun pitää tulla. Suurta teatteria. Kyllä kadehdin varautta, eli huolta toimeentulosta.
Uskoisin, että oma elämäni on helpompaa tällaisena kuin kuninkaallisena. Minulle ei olisi helppoa olla julkisuudessa enkä osaa olla mitenkään erityisen edustava, en ole kiinnostunut ihmisistä ja haluan vaan olla rauhassa. Vaatteet ja kruunut näyttää tosi hankalilta, enkä jaksaisi sitä pönötystä joka päivä aamusta iltaan. Jos olisin huonolla tuurilla syntynyt kuninkaalliseksi, olisin varmaan aika paska siinä hommassa.
Kyllä. Uskon heidän elämän olevan huomattavasti keskivertoa helpompaa.
Ihanaa elämää heillä. Kun osaa näytellä, niin sujuu hyvin. Noilla eduilla jaksaa hymyillä. Kuvitteleeko joku, että he ovat aina hyvällä tuulella tms. eihei he vetävät vain kuninkaallisen roolinsa.
En kadehdi. Kadehdin kunnan/kaupungin työntekijöitä, etenkin opettajia. Pitkä loma, jonka aikana ei hoideta omaa terveyttä vaan vasta kun koulut alkavat niin sitten alkavat hoidot ja saikuttelut, kun ei ne kakarat oo kivoja. Palkka kiinnostaa, se pitää saada. Jos ei pääse saikulle niin vähintään pikalomalle eli omaa lomaa ja sijainen paikalle.
Tai ne lähärit, jotka ovat ennen lomaa siirtänet saikuttelemalla lomaansa viikolla raahautuvat työpaikalle ja heti parin viikon päästä toteavat etteivät olekaan tarpeeksi kunnossa. Taas saikulle.
Fb-kavereistani kuntien työntekijät ovat päivittäneet seinälleen tämän tyyppisiä uutisia; liput ostettu syyslomalle, pitäisi olla sadonkorjuuvapaata, ääni pois on tää kamalaa...Ei ihme että julkinen maksaa.
Sitten on vielä nämä jotka käyvät varmuuden vuoksi poistattamassa kitarisansa, luomensa... pitkän kesän jälkeen. Kysyin että miksi nyt, niin vastaus oli ettei halua lomaansa pilata. Sekin on kummaa että nämä välilevypotilaat voivat olla kipeitä kuinka monta kertaa vaan, mutta eivät koskaan lentomatkoillaan eikä lomakohteissaan. Eikö oo ihmeellistä? Voivat patikoidakin vaikeissa olosuhteissa, täällä ei pystytä luokkahuoneessa joko seisomaan, kävelemään tai istumaan. Näitä kelmejä mä kadehdin. En kuninkaallisia. Näiden lusmuilua joudun maksamaan.
Kuninkaallistenkin rahat voivat loppua, kuten Yorkin prinsessa Sarahilla tai Tanskan Alexandralla erojen jälkeen. Julkisuus ei silti loppunut, vaan on julmaa ja vaativaa.
En kadehdi. Lehdistö kyttää ja henkivartijat seuraavat joka paikkaan.