Voiko uusperhe onnistua hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain "landella" ehkä voi, koska siellä on mahdollista ostaa isompi talo, koska talot on halvempia. Helsingissä ei voi uusperhe onnistua kuin rikkailla, koska ehdoton edellytys on se, että asunnossa on riittävästi tilaa ja jokaisella oma huone, jonne voi rauhassa vetäytyä, ja käytännössä myös pari suihkua ja pari vessaa, muuten aamut muodostuu mahdottomiksi.

Me asumme Helsingissä. Kerrostalossa, jossa on kaksi asuntoa yhdistetty. Emme ole rikkaita, siksi olemme vuokralla. Ei meillä olisi varaa ostaa tällaista 600 000-700 000 euron asuntoa.

3

Ei se vuokrakaan varmaan mikään halpa ole, ellei ole Stadin kämppä.

2000 e kuukaudessa, mutta onhan meitä kaksi maksajaa.

Pienempään kämppään emme olisi mahtuneet. Ehkä ydinperheenä, mutta uusperheessä tilan tarve on isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannes epäonnistuu ja se muotoutumisprosessi kestää 4-15 vuotta. Teineillehän tuo on hornaa, kun heidän pitäisi saada keskittyä itseensä, eikä vanhempien uusiin kuvioihin.

Minun lapseni olivat teinejä, kun muutimme yhteen. Ei se heidän elämäänsä hetkauttanut. Toinen on ilmoittanut elävänsä meidän kanssa 40-vuotiaaksi.... toinen vuoroviikkolapseni halusi muuttaa kokopäiväisesti luoksemme. Jos tämä olisi ihan kauheaa, ei hän olisi muuttanut.

Piti lisätä vielä teeseihini: uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita. Uusperheessä pitää katsoa tavallista enemmän sormien läpi. Koska on erilaisia tapoja.

3

Ja sun mielestä on siis positiivista, että teini jää peräkamariin?

Kerroin se esimerkkinä siitä,,että jos tämä perhemuoto olisi lapsille kamalaa, niin lapsi ilmottaisi muuttavansa heti 18-vuotiaana pois. Jos hän haluaa jäädä tänne pidemmäksi aikaa, niin sehän kertoo, että meillä on hyvä olla.

Olet kyllä aivan surkea äiti.

Eihän se pointti ole se että teini viihtyy peräkamarissasi vaan se millaiset eväät kykenet hänelle antamaan uusperhekuviossa. Ilmeisen surkeat. Oikeesti.

Luuletko pystyväsi loukkaamaan minua?

3

Missä ne teinisi nyt ovat?

Onko opiskeltu? Työpaikka? Perhe?

Lukiossa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yksi teini-ikäinen uusperheen lapsi totesi perhekuviotaan kertoessaan, että heillä ei ole sun lapsia, mun lapsia eikä puolikkaita, on vain lapsia. Minusta se kuulosti hyvältä ajatukselta.

Tämä toimii vain silloin jos kaikkien perheiden lapset saa saman verran myös niiltä toisilta vanhemmilta ja kotona kaikilla on tasan samat säännöt.

Minusta lähtökohtana on ennemminkin yhteinen asenne: ollaan kaikki samaa perhettä kukin omista lähtökohdistaan. Pyrkimys tasapuolisuuteen ja ymmärrys sen suhteen, että se ei aina voi toteutua pilkuntarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannes epäonnistuu ja se muotoutumisprosessi kestää 4-15 vuotta. Teineillehän tuo on hornaa, kun heidän pitäisi saada keskittyä itseensä, eikä vanhempien uusiin kuvioihin.

Minun lapseni olivat teinejä, kun muutimme yhteen. Ei se heidän elämäänsä hetkauttanut. Toinen on ilmoittanut elävänsä meidän kanssa 40-vuotiaaksi.... toinen vuoroviikkolapseni halusi muuttaa kokopäiväisesti luoksemme. Jos tämä olisi ihan kauheaa, ei hän olisi muuttanut.

Piti lisätä vielä teeseihini: uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita. Uusperheessä pitää katsoa tavallista enemmän sormien läpi. Koska on erilaisia tapoja.

3

Ja sun mielestä on siis positiivista, että teini jää peräkamariin?

Kerroin se esimerkkinä siitä,,että jos tämä perhemuoto olisi lapsille kamalaa, niin lapsi ilmottaisi muuttavansa heti 18-vuotiaana pois. Jos hän haluaa jäädä tänne pidemmäksi aikaa, niin sehän kertoo, että meillä on hyvä olla.

Olet kyllä aivan surkea äiti.

Eihän se pointti ole se että teini viihtyy peräkamarissasi vaan se millaiset eväät kykenet hänelle antamaan uusperhekuviossa. Ilmeisen surkeat. Oikeesti.

Luuletko pystyväsi loukkaamaan minua?

3

Missä ne teinisi nyt ovat?

Onko opiskeltu? Työpaikka? Perhe?

Lukiossa ovat.

Pystyivätkö tsemppaamaan ysillä täyteen kukoistukseensa? Kuinka paljon tuit heitä? Kuinka paljon käytät nyt heihin aikaa? Mitä sinulla on tarjota kun he lähtevät opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannes epäonnistuu ja se muotoutumisprosessi kestää 4-15 vuotta. Teineillehän tuo on hornaa, kun heidän pitäisi saada keskittyä itseensä, eikä vanhempien uusiin kuvioihin.

Minun lapseni olivat teinejä, kun muutimme yhteen. Ei se heidän elämäänsä hetkauttanut. Toinen on ilmoittanut elävänsä meidän kanssa 40-vuotiaaksi.... toinen vuoroviikkolapseni halusi muuttaa kokopäiväisesti luoksemme. Jos tämä olisi ihan kauheaa, ei hän olisi muuttanut.

Piti lisätä vielä teeseihini: uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita. Uusperheessä pitää katsoa tavallista enemmän sormien läpi. Koska on erilaisia tapoja.

3

Ja sun mielestä on siis positiivista, että teini jää peräkamariin?

Kerroin se esimerkkinä siitä,,että jos tämä perhemuoto olisi lapsille kamalaa, niin lapsi ilmottaisi muuttavansa heti 18-vuotiaana pois. Jos hän haluaa jäädä tänne pidemmäksi aikaa, niin sehän kertoo, että meillä on hyvä olla.

Olet kyllä aivan surkea äiti.

Eihän se pointti ole se että teini viihtyy peräkamarissasi vaan se millaiset eväät kykenet hänelle antamaan uusperhekuviossa. Ilmeisen surkeat. Oikeesti.

Luuletko pystyväsi loukkaamaan minua?

3

Missä ne teinisi nyt ovat?

Onko opiskeltu? Työpaikka? Perhe?

Lukiossa ovat.

Pystyivätkö tsemppaamaan ysillä täyteen kukoistukseensa? Kuinka paljon tuit heitä? Kuinka paljon käytät nyt heihin aikaa? Mitä sinulla on tarjota kun he lähtevät opiskelemaan?

He eivät ole mitään kympin oppilaita, mutta riittävän hyviä, että pääsivät siihen kouluun mihin halusivat.

Autan heitä, jos he tarvitsevat apua. Pääsääntöisesti uskon, että teini pitää jättää rauhaan, eli en tyrkytä apua.

Minä käytän heihin niin paljon aikaa, kun he itse haluavat. Vanhemmalla on aika lailla omat menot eikä hän kaipaa minua. Nuoremman kanssa olen enemmän, etenkin niinä viikonloppuina, kun miehellä on omat pienemmät lapsensa meillä.

Mitä tarjoat, mitä voin tarjota? No, pesutorni, pari pientä rahastoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannes epäonnistuu ja se muotoutumisprosessi kestää 4-15 vuotta. Teineillehän tuo on hornaa, kun heidän pitäisi saada keskittyä itseensä, eikä vanhempien uusiin kuvioihin.

Minun lapseni olivat teinejä, kun muutimme yhteen. Ei se heidän elämäänsä hetkauttanut. Toinen on ilmoittanut elävänsä meidän kanssa 40-vuotiaaksi.... toinen vuoroviikkolapseni halusi muuttaa kokopäiväisesti luoksemme. Jos tämä olisi ihan kauheaa, ei hän olisi muuttanut.

Piti lisätä vielä teeseihini: uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita. Uusperheessä pitää katsoa tavallista enemmän sormien läpi. Koska on erilaisia tapoja.

3

Ja sun mielestä on siis positiivista, että teini jää peräkamariin?

Kerroin se esimerkkinä siitä,,että jos tämä perhemuoto olisi lapsille kamalaa, niin lapsi ilmottaisi muuttavansa heti 18-vuotiaana pois. Jos hän haluaa jäädä tänne pidemmäksi aikaa, niin sehän kertoo, että meillä on hyvä olla.

Olet kyllä aivan surkea äiti.

Eihän se pointti ole se että teini viihtyy peräkamarissasi vaan se millaiset eväät kykenet hänelle antamaan uusperhekuviossa. Ilmeisen surkeat. Oikeesti.

Luuletko pystyväsi loukkaamaan minua?

3

Missä ne teinisi nyt ovat?

Onko opiskeltu? Työpaikka? Perhe?

Lukiossa ovat.

Pystyivätkö tsemppaamaan ysillä täyteen kukoistukseensa? Kuinka paljon tuit heitä? Kuinka paljon käytät nyt heihin aikaa? Mitä sinulla on tarjota kun he lähtevät opiskelemaan?

He eivät ole mitään kympin oppilaita, mutta riittävän hyviä, että pääsivät siihen kouluun mihin halusivat.

Autan heitä, jos he tarvitsevat apua. Pääsääntöisesti uskon, että teini pitää jättää rauhaan, eli en tyrkytä apua.

Minä käytän heihin niin paljon aikaa, kun he itse haluavat. Vanhemmalla on aika lailla omat menot eikä hän kaipaa minua. Nuoremman kanssa olen enemmän, etenkin niinä viikonloppuina, kun miehellä on omat pienemmät lapsensa meillä.

Mitä tarjoat, mitä voin tarjota? No, pesutorni, pari pientä rahastoa...

Eli alisuoritttavat ja sinä et tee mitään. Ja korvaat materialla henkisen poissaolosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannes epäonnistuu ja se muotoutumisprosessi kestää 4-15 vuotta. Teineillehän tuo on hornaa, kun heidän pitäisi saada keskittyä itseensä, eikä vanhempien uusiin kuvioihin.

Minun lapseni olivat teinejä, kun muutimme yhteen. Ei se heidän elämäänsä hetkauttanut. Toinen on ilmoittanut elävänsä meidän kanssa 40-vuotiaaksi.... toinen vuoroviikkolapseni halusi muuttaa kokopäiväisesti luoksemme. Jos tämä olisi ihan kauheaa, ei hän olisi muuttanut.

Piti lisätä vielä teeseihini: uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa tehdä asioita. Uusperheessä pitää katsoa tavallista enemmän sormien läpi. Koska on erilaisia tapoja.

3

Ja sun mielestä on siis positiivista, että teini jää peräkamariin?

Kerroin se esimerkkinä siitä,,että jos tämä perhemuoto olisi lapsille kamalaa, niin lapsi ilmottaisi muuttavansa heti 18-vuotiaana pois. Jos hän haluaa jäädä tänne pidemmäksi aikaa, niin sehän kertoo, että meillä on hyvä olla.

Olet kyllä aivan surkea äiti.

Eihän se pointti ole se että teini viihtyy peräkamarissasi vaan se millaiset eväät kykenet hänelle antamaan uusperhekuviossa. Ilmeisen surkeat. Oikeesti.

Luuletko pystyväsi loukkaamaan minua?

3

Missä ne teinisi nyt ovat?

Onko opiskeltu? Työpaikka? Perhe?

Lukiossa ovat.

Pystyivätkö tsemppaamaan ysillä täyteen kukoistukseensa? Kuinka paljon tuit heitä? Kuinka paljon käytät nyt heihin aikaa? Mitä sinulla on tarjota kun he lähtevät opiskelemaan?

He eivät ole mitään kympin oppilaita, mutta riittävän hyviä, että pääsivät siihen kouluun mihin halusivat.

Autan heitä, jos he tarvitsevat apua. Pääsääntöisesti uskon, että teini pitää jättää rauhaan, eli en tyrkytä apua.

Minä käytän heihin niin paljon aikaa, kun he itse haluavat. Vanhemmalla on aika lailla omat menot eikä hän kaipaa minua. Nuoremman kanssa olen enemmän, etenkin niinä viikonloppuina, kun miehellä on omat pienemmät lapsensa meillä.

Mitä tarjoat, mitä voin tarjota? No, pesutorni, pari pientä rahastoa...

Eli alisuoritttavat ja sinä et tee mitään. Ja korvaat materialla henkisen poissaolosi.

jos haluat niin ajatella, niin ajattele pois vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme muuttamassa mieheni kans pian yhteen. Meillä yhteensä 5 lasta iät 7-16 ja tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Alkaako helvetti väistämättä?

Kyllä uusperhe voi onnistua!

Tässä pari vinkkiä:

- Muuttakaa uuteen kotiin. Älkää muuttako kummankaan nykyiseen asuntoon, etenkään sellaiseen missä on asunut myös ex. Aloittakaa perhe-elämä puhtaalta pöydältä.

-Sopikaa yhteiset pelisäännöt. Yhdistätte kaksi perhettä, joissa on kummassakin ollut omat sääntönsä. Nyt teidän pitää yhdistää ne.

- Keskustelkaa tunteistanne avoimesti ja rehellisesti. Uusperhe herätää kaikenlaisia tunteita kaikissa perheenjäsenissä. Kuunnelkaa toisianne ja ymmärtäkää.

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Vierailija kirjoitti:

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Voisitko kertoa, miten lapsi on aiheuttanut pahaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Voisitko kertoa, miten lapsi on aiheuttanut pahaa mieltä?

Esim. kun lukio päättyi, lapsi päätti että ylioppilaslakitusta saa mennä koululle katsomaan vain hänen äitinsä ja äidin suku. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset sisaruspuolet eivät saaneet mennä katsomaan lakitusta, ei edes oma isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Voisitko kertoa, miten lapsi on aiheuttanut pahaa mieltä?

Esim. kun lukio päättyi, lapsi päätti että ylioppilaslakitusta saa mennä koululle katsomaan vain hänen äitinsä ja äidin suku. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset sisaruspuolet eivät saaneet mennä katsomaan lakitusta, ei edes oma isä.

Eli lapsi ei ole aiheuttanut pahaa mieltä, vaan eksä on aiheuttanut pahan mielen?

En kyllä vieläkään tajua, miksi tuollainen yo-juhlaan pääsemättömyys voisi olla syy, että et aloittaisi parisuhdetta uudelleen.... aika pieni ongelma se näin ulkopuolisen silmissä on.

Olen seurustellut jonkin aikaa miehen kanssa, jolla kaksi pientä lasta. Itsellä on yksi teini. Mun mielestä ei olisi reilua mun tyttärelle, että muutettaisiin yhteen, koska hän on tottunut siihen, että meillä ei ole pikkulasten ääniä ja tavaroita ympäriinsä. Seurustelumme onnistuu hyvin ihan näinkin, ettemme asu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut jonkin aikaa miehen kanssa, jolla kaksi pientä lasta. Itsellä on yksi teini. Mun mielestä ei olisi reilua mun tyttärelle, että muutettaisiin yhteen, koska hän on tottunut siihen, että meillä ei ole pikkulasten ääniä ja tavaroita ympäriinsä. Seurustelumme onnistuu hyvin ihan näinkin, ettemme asu yhdessä.

Minulla myös teini, joka asuu koko ajan meillä. Miehellä pienemmät lapset joka toinen viikonloppu.

Olihan se teini aluksi hämillään lapsista. Mutta me sanoimme, että ei ole liikaa vaadittu, että hän on neljä yötä kuukaudesta hiljempaa.

Ja mies keskittyy pitämään lasten äänet hiljaisina, ei anna remuta. Ja on muutenkin aina monta tuntia päivässä pois kotoa. (Ei vain teinin takia, vaan muutenkin: ei osaa viihdyttää lapsiaan muualla kuin hoplopissa).

Kolmanneksi meillä on iso asunto. Uusperheessä asunnon on oltava isompi kuin ydinperheessä.

Ei ole teini kitissyt lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Voisitko kertoa, miten lapsi on aiheuttanut pahaa mieltä?

Esim. kun lukio päättyi, lapsi päätti että ylioppilaslakitusta saa mennä koululle katsomaan vain hänen äitinsä ja äidin suku. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset sisaruspuolet eivät saaneet mennä katsomaan lakitusta, ei edes oma isä.

Siinä on isä kyllä sössinyt. Ei tuo lapsi. Minä en kutsunut äitiä häihini ja se oli kyllä ihan oma valinta johon painavat syyt.

Milloin vanhemmat tajuaa ettei niitä lapsia saa kohdella miten sattuu ja silti säilyttää oikeudet olla aina vaan sen lapsen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustele alussa miten sujuu, siitä voi saada viitteitä tuleeko homma ikinä toimimaan.

Meillä miehen toinen lapsi aiheuttanut tosi paljon pahaa mieltä kaikille osapuolille (kun taas toinen lapsi ihan päinvastainen).

Ollaan vielä vuosien jälkeen miehen kanssa yhdessä, mutta en lähtisi samaan kuvioon enää mukaan jos uusi mahdollisuus tulisi. Valitettavasti näin ajattelen.

Ehkä sitten kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, alkaisin treffaamaan kivaa miestä, mutta en silloinkaan muuttaisi yhteen hänen kanssaan (vrt. joulu, lapsien hääjuhlat, lastenlasten ristiäiset etc.).

Voisitko kertoa, miten lapsi on aiheuttanut pahaa mieltä?

Esim. kun lukio päättyi, lapsi päätti että ylioppilaslakitusta saa mennä koululle katsomaan vain hänen äitinsä ja äidin suku. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset sisaruspuolet eivät saaneet mennä katsomaan lakitusta, ei edes oma isä.

Siinä on isä kyllä sössinyt. Ei tuo lapsi. Minä en kutsunut äitiä häihini ja se oli kyllä ihan oma valinta johon painavat syyt.

Milloin vanhemmat tajuaa ettei niitä lapsia saa kohdella miten sattuu ja silti säilyttää oikeudet olla aina vaan sen lapsen elämässä?

Minäkin mietin, mikä kuvio tuossa on, että täysikäisellä ei olisi omaa tahtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut jonkin aikaa miehen kanssa, jolla kaksi pientä lasta. Itsellä on yksi teini. Mun mielestä ei olisi reilua mun tyttärelle, että muutettaisiin yhteen, koska hän on tottunut siihen, että meillä ei ole pikkulasten ääniä ja tavaroita ympäriinsä. Seurustelumme onnistuu hyvin ihan näinkin, ettemme asu yhdessä.

Minulla myös teini, joka asuu koko ajan meillä. Miehellä pienemmät lapset joka toinen viikonloppu.

Olihan se teini aluksi hämillään lapsista. Mutta me sanoimme, että ei ole liikaa vaadittu, että hän on neljä yötä kuukaudesta hiljempaa.

Ja mies keskittyy pitämään lasten äänet hiljaisina, ei anna remuta. Ja on muutenkin aina monta tuntia päivässä pois kotoa. (Ei vain teinin takia, vaan muutenkin: ei osaa viihdyttää lapsiaan muualla kuin hoplopissa).

Kolmanneksi meillä on iso asunto. Uusperheessä asunnon on oltava isompi kuin ydinperheessä.

Ei ole teini kitissyt lapsista.

Ei kai siinä kitiseminen auta, kun te niin päätitte järjestää asiat. Itse en halua edes sellaista mahdollisuutta, että lapseni olisi joskus minulle vihainen ja katkera asiasta.

Sehän riippuu siitä, löytyykö halua puhaltaa yhteiseen hiileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut jonkin aikaa miehen kanssa, jolla kaksi pientä lasta. Itsellä on yksi teini. Mun mielestä ei olisi reilua mun tyttärelle, että muutettaisiin yhteen, koska hän on tottunut siihen, että meillä ei ole pikkulasten ääniä ja tavaroita ympäriinsä. Seurustelumme onnistuu hyvin ihan näinkin, ettemme asu yhdessä.

Minulla myös teini, joka asuu koko ajan meillä. Miehellä pienemmät lapset joka toinen viikonloppu.

Olihan se teini aluksi hämillään lapsista. Mutta me sanoimme, että ei ole liikaa vaadittu, että hän on neljä yötä kuukaudesta hiljempaa.

Ja mies keskittyy pitämään lasten äänet hiljaisina, ei anna remuta. Ja on muutenkin aina monta tuntia päivässä pois kotoa. (Ei vain teinin takia, vaan muutenkin: ei osaa viihdyttää lapsiaan muualla kuin hoplopissa).

Kolmanneksi meillä on iso asunto. Uusperheessä asunnon on oltava isompi kuin ydinperheessä.

Ei ole teini kitissyt lapsista.

Ei kai siinä kitiseminen auta, kun te niin päätitte järjestää asiat. Itse en halua edes sellaista mahdollisuutta, että lapseni olisi joskus minulle vihainen ja katkera asiasta.

Poika itse ottaa näihin lapsiin kontaktia. Ei katkera ottaisi.

Ja tuo poika on sellainen, että jos häntä ottaa aivoon, niin naapuritkin tietää. Ei ole mikään helppo teini.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voi onnistua. Meillä on ollut mun 3 lasta ja 1 yhteinen ja meillä on ihana perhe! Vanhimmat jo poissa kotoa mutta ollaan tosi läheisiä

Miinuspeukuttajille tiedoksi, lapset ovat itse kertoneet moneen otteeseen kuinka hyvä heillä on olla kun kaikki perheessä ovat onnellisia. On naurua, yhdessäoloa, mukavat olot ja isäpuoli joka huolehtii kuin omistaan. Tasavertainen kohtelu kaikille - tietty meillä oli helppoa kun oli vain mun lapset alussa. Yhdessä meillä oli myös varaa antaa hieman paremmat taloudelliset olot ja iso kaunis koti lapsille.

Itse olen onnellinen että lapset saivat rakastavan ja huolehtivan miehen mallin isäpuoleltaan, heijastuu nyt heidän omissa parisuhteissaan. Ei elämä bioisänkään kanssa kamalaa ollut ( ei väkivaltaa, alkoa tms) mutta ei myöskään rakastavaa eikä tasa-arvoista meidän vanhempien välillä.

Parempi näin:)