kriisi - keskusteluapua?

Olen tainnut pilata parisuhteeni lopullisesti. Olen juuri mennyt naimisiin. En kestä. Tuntuu, että mitään ei ole enää tehtävissä. Vuorovaikutus miehen kanssa muuttuu aina vain rumemmaksi.

Ap

Mitä tapahtui?

Miksi sanot että olet tainnut pilata parisuhteesi? Mitä mielestäsi olet tehnyt?

Kiitos vastauksista!

Itkettää.. tuntuu, että olen solmussa. Vuorovaikutus miehen kanssa on muuttunut tosi rumaksi. Riitelemme ihan liikaa tavalla, joka hajottaa suhdettamme sen sijaan, että saisimme asioita selvitetyksi.

Äsken minun olisi pitänyt lähteä saattamaan miestäni lentokentälle hänen vanhempiensa kanssa, mutta päätin lopulta olla lähtemättä, koska itketti niin pi*usti; riita oli kesken ja jotenkin vaan nolotti niin kauheasti kohdata anoppi ja appi tässä tilassa, joten päätin jäädä kotiin. Nolottaa se, etten pysty tukemaan miestäni tätä paremmin, vaan itken tilanteessa, jossa pitäisi olla kannustava ja vahva.

Riita ei liittynyt hänen lähtöönsä, vaan ihan muihin asioihin.

Ap

Riita alkoi tänään siitä, kun mieheni kertoi, että oli päättänyt jättää työmatkat väliin. Hän oli tehnyt päätöksen sillä perusteella, että MINÄ en halua hänen lähtevän matkoille. Siitä tuli tietenkin erittäin syyllinen olo. En halua manipuloida häntä! En halua, että hän jättäytyy pois matkoilta, jotka ovat hänen uransa kannalta tärkeitä.

Totuus on, että nämä työmatkat eivät minua ilahduttaneet. Itsekkäät tunteeni ja tarpeeni ovat oleet syynä sille, etten ole osannut olla hänen tukenaan. Koen, että hän on laiminlyönyt suhdettamme jo pidemmän aikaa, minkä takia omat tarpeeni ovat alkaneet saada kohtuuttoman isoa roolia mielessäni. Miten voisin niitä vähän laimentaa ja pehmentää? Olen koittanut olla ilmaisematta tunteitani ja tarpeitani, mutta eihän se onnistu, on tapahduttava aito muutos.

Ap

Tuossa oli hieman taustaa tämän päivän riidalle. Mutta se, mikä eniten harmittaa, on itse riitely - Miten on niin vaikeaa puhua toiselle asiallisesti? Tuntuu, että tämä jatkuva riitely syö kaiken elämänilon ja rakkauden meidän väliltämme. Miten negatiivista kommunikaatiota voi muuttaa? Minulla ei ole keinoja muuttaa tilannetta. Tunnen itseni kädettömäksi. Olen valmis eroon, vaikka olemme olleet naimisissa vasta vähän aikaa.

Ap

Riitelevä ihminen pelkää jotain. Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö esimerkiksi että tulet hylätyksi?

Vierailija kirjoitti:

Riita alkoi tänään siitä, kun mieheni kertoi, että oli päättänyt jättää työmatkat väliin. Hän oli tehnyt päätöksen sillä perusteella, että MINÄ en halua hänen lähtevän matkoille. Siitä tuli tietenkin erittäin syyllinen olo. En halua manipuloida häntä! En halua, että hän jättäytyy pois matkoilta, jotka ovat hänen uransa kannalta tärkeitä.

Totuus on, että nämä työmatkat eivät minua ilahduttaneet. Itsekkäät tunteeni ja tarpeeni ovat oleet syynä sille, etten ole osannut olla hänen tukenaan. Koen, että hän on laiminlyönyt suhdettamme jo pidemmän aikaa, minkä takia omat tarpeeni ovat alkaneet saada kohtuuttoman isoa roolia mielessäni. Miten voisin niitä vähän laimentaa ja pehmentää? Olen koittanut olla ilmaisematta tunteitani ja tarpeitani, mutta eihän se onnistu, on tapahduttava aito muutos.

Ap

Ilmaise itseäsi pehmeämmin. Eli tietysti sinua harmittaa kun mies on matkoilla koska silloin ei ole sinun kanssasi (eli huomioimatta sinun tarpeita).

Kerro rehellisesti tuo että tiedostat omat tunteesi syyksi miksi et miestä ole tukenut ja mahdollisesti se että mies ei ole huomioinut sinua.

Ymmärrän että syynä siis on miehen työ joka vie pois luotasi? Tunteeton olisit jos se ei sinua harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli hieman taustaa tämän päivän riidalle. Mutta se, mikä eniten harmittaa, on itse riitely - Miten on niin vaikeaa puhua toiselle asiallisesti? Tuntuu, että tämä jatkuva riitely syö kaiken elämänilon ja rakkauden meidän väliltämme. Miten negatiivista kommunikaatiota voi muuttaa? Minulla ei ole keinoja muuttaa tilannetta. Tunnen itseni kädettömäksi. Olen valmis eroon, vaikka olemme olleet naimisissa vasta vähän aikaa.

Ap

Minä en osaa riidellä. En kykene olemaan asiallinen jos olen tunteiden vallassa vaan lietsontaa riitaa lisää typerästi.

Yrtön lähteä tilanteesta pois ja selvittää ajatukset ensin ja sitten keskustelemme riidat ja mikä siihen johti.

Ei kuulosta siltä, että tilanne olisi kovin vakava. Sinulla ainakin tuntuu olevan kykyä eritellä riitojen syitä. Ja jos  molemmilla on halua jatkaa suhdetta, ihan varmasti kyky kommunikoda riitelemättä on mahdollista myös oppia ja löytää. Voitte yhdessä hankkia apua kommunikaation parantamiseksi (parisuhdetarapia,  esim. kirkon kautta ilmaista tunnustuksetona saatavilla, ei tarvi olla uskovainen).

Ja anteeksipyyntö on monesti käänteentekevä juttu siinä, että pystyy taas tulemaan lähelle, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Anteeksi voi mielestäni pyytää myös sitä, että ei osaa ilmaista itseään muuten kuin rumasti. Vaikka itse asian suhteen olisi ollut "oikeassa" (ja lisäksi, parisuhteessa sillä ei varmaan ole niin kauhean usein edes merkitystä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä). Tsemppiä. Ei kannattane miettiä eroa vaihtoehtona ainakaan vielä.

Vaikka ollaan suhteessa, ollaan myös yksilöitä. Ettet vain liikaa odota miehestä jotain, minkä voisit löytää itsestäsi? Mikä on se tyhjiö jota odotat hänen täyttävän? Erilläänoloaika kannattaa käyttää itsen vahvistamiseen, ei pakkomielteiseen riippuvuussuhteen pohdintaan. Kunpa oppisit sanoittamaan asiasi täsmällisesti, niin voit tulla ymmärretyksi. Lukeminen voi auttaa löytämään sanoja tunteen tai ongelman kuvaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli hieman taustaa tämän päivän riidalle. Mutta se, mikä eniten harmittaa, on itse riitely - Miten on niin vaikeaa puhua toiselle asiallisesti? Tuntuu, että tämä jatkuva riitely syö kaiken elämänilon ja rakkauden meidän väliltämme. Miten negatiivista kommunikaatiota voi muuttaa? Minulla ei ole keinoja muuttaa tilannetta. Tunnen itseni kädettömäksi. Olen valmis eroon, vaikka olemme olleet naimisissa vasta vähän aikaa.

Ap

Minä en osaa riidellä. En kykene olemaan asiallinen jos olen tunteiden vallassa vaan lietsontaa riitaa lisää typerästi.

Yrtön lähteä tilanteesta pois ja selvittää ajatukset ensin ja sitten keskustelemme riidat ja mikä siihen johti.

Niin ja jos riita jää roikkumaan ilman selvitystä sitä seuraa vaan lisää. Ei välttämättä samaa aiheesta mutta taustalla on se sama Paha olo mikä jäi edellisestä eli reagoi toisen tekoihin negatiivisesti vaikka ne ei sitä välttämättä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Riitelevä ihminen pelkää jotain. Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö esimerkiksi että tulet hylätyksi?

Kyllä pelkään, että tulen hylätyksi. Mies on viimeiset kaksi vuotta asunut uransa takia ulkomailla. Hän ei antanut minulle vaihtoehtoja, vaan sanoi, että suhteemme loppuu, jos hänen poissaolonsa ei ole minulle ok. Hän ei erityisemmin houkutellut minua muuttamaan kanssaan. Sanoin, että minun olisi vaikea lähteä mukaan, jos en löydä päiviini mitään tekemistä, minkä jälkeen hän ei ottanut asiaa enää kertaakaan puheeksi. Tulkitsin tämän tarkoittavan, että hänelle on täysin ok olla etäsuhteessa. Onnistuin kuitenkin hankkimaan itselleni ensimmäisen puolentoistavuoden erossaolon aikana osa-aikaisen etätyön, joten pystyin viettämään melkein koko viime kevään hänen luonaan. Hänen ehdoillaan ollaan siis menty jo jonkin aikaan ja kyllä, koen tulleeni hylätyksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli hieman taustaa tämän päivän riidalle. Mutta se, mikä eniten harmittaa, on itse riitely - Miten on niin vaikeaa puhua toiselle asiallisesti? Tuntuu, että tämä jatkuva riitely syö kaiken elämänilon ja rakkauden meidän väliltämme. Miten negatiivista kommunikaatiota voi muuttaa? Minulla ei ole keinoja muuttaa tilannetta. Tunnen itseni kädettömäksi. Olen valmis eroon, vaikka olemme olleet naimisissa vasta vähän aikaa.

Ap

Minä en osaa riidellä. En kykene olemaan asiallinen jos olen tunteiden vallassa vaan lietsontaa riitaa lisää typerästi.

Yrtön lähteä tilanteesta pois ja selvittää ajatukset ensin ja sitten keskustelemme riidat ja mikä siihen johti.

Niin ja jos riita jää roikkumaan ilman selvitystä sitä seuraa vaan lisää. Ei välttämättä samaa aiheesta mutta taustalla on se sama Paha olo mikä jäi edellisestä eli reagoi toisen tekoihin negatiivisesti vaikka ne ei sitä välttämättä olisi.

Koen, että juuri tämä on ongelmamme. Meillä on selvittämättömiä riitoja taustalla. Tai no, onhan niitä selvittetty, mutta ANTEEKSI ei olla annettu. En kai osaa antaa anteeksi. Se tuntuu tosi vaikealta, jos mikään ei muutu käytännössä.

Riitoja on myös erittäin vaikeaa selvittää, kun mies vetäytyy ja vaikenee. Kun keskustelemme jostakin vakavasta aiheesta, mies saattaa "omalla vuorollaan" olla 5 - 10 min täysin hiljaa. Hän ei millään tavoin "kuittaa", että olisi edes kuullut, mitä minä sanon. Hänen mukaansa tämä on minun syytäni. Minä aiheutan hänessä tämän käytöksen. Ongelmana on, että minussa on jotain niin uhkaavaa, että hän menee lukkoon. Riidat jäävät siis usein kesken tai venyvät tuntikausien maratooneiksi. Mies ei myöskään itse ota koskaan kesken jääneitä asioita uudelleen esille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelevä ihminen pelkää jotain. Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö esimerkiksi että tulet hylätyksi?

Kyllä pelkään, että tulen hylätyksi. Mies on viimeiset kaksi vuotta asunut uransa takia ulkomailla. Hän ei antanut minulle vaihtoehtoja, vaan sanoi, että suhteemme loppuu, jos hänen poissaolonsa ei ole minulle ok. Hän ei erityisemmin houkutellut minua muuttamaan kanssaan. Sanoin, että minun olisi vaikea lähteä mukaan, jos en löydä päiviini mitään tekemistä, minkä jälkeen hän ei ottanut asiaa enää kertaakaan puheeksi. Tulkitsin tämän tarkoittavan, että hänelle on täysin ok olla etäsuhteessa. Onnistuin kuitenkin hankkimaan itselleni ensimmäisen puolentoistavuoden erossaolon aikana osa-aikaisen etätyön, joten pystyin viettämään melkein koko viime kevään hänen luonaan. Hänen ehdoillaan ollaan siis menty jo jonkin aikaan ja kyllä, koen tulleeni hylätyksi.

Ap

Onko ollut puhetta että tähän tulisi muutos? Oletteko siis menneet naimisiin tuona aikana?

Minusta tunteesi on täysin loogisia mutta se miten ne ilmaiset tai kuinka mies ottaa vastaan on tärkeämpää. Olet kuitenkin mennyt suhteeseen tietäen mitä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelevä ihminen pelkää jotain. Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö esimerkiksi että tulet hylätyksi?

Kyllä pelkään, että tulen hylätyksi. Mies on viimeiset kaksi vuotta asunut uransa takia ulkomailla. Hän ei antanut minulle vaihtoehtoja, vaan sanoi, että suhteemme loppuu, jos hänen poissaolonsa ei ole minulle ok. Hän ei erityisemmin houkutellut minua muuttamaan kanssaan. Sanoin, että minun olisi vaikea lähteä mukaan, jos en löydä päiviini mitään tekemistä, minkä jälkeen hän ei ottanut asiaa enää kertaakaan puheeksi. Tulkitsin tämän tarkoittavan, että hänelle on täysin ok olla etäsuhteessa. Onnistuin kuitenkin hankkimaan itselleni ensimmäisen puolentoistavuoden erossaolon aikana osa-aikaisen etätyön, joten pystyin viettämään melkein koko viime kevään hänen luonaan. Hänen ehdoillaan ollaan siis menty jo jonkin aikaan ja kyllä, koen tulleeni hylätyksi.

Ap

Voi luoja, että ongelmia keksitään kyllä kaikesta tyhjästä!

Jos mun mies muuttais ulkomaille duunin takia, lähtisin KILJUEN MESSIIN..siellä vois sitten ihmetellä rauhassa mitä tekee.

Ainakin pitää siitä kodista huolta.

Mä nyt vähän epäilen, että olet sellainen prinsessa joka ei osaa yhtään olla yksin, takertuu ja marisee vieressä ja vetää kilareita tyhjästä.

Jos peli ei muutu, niin voit joutuakin yksinäiseksi.

Ei kukaan mies kattele tuollaista kauaa.

Ei kukaan.

Sitä jaksa aikansa yrittää vakuuttaa toista, mutta jos se ei mene perille ja kaikki tapahtuu sun ehdoillas, lähinnä toi kiukuttelu...niin ajan kysymys koska ukko lähtee.

Kaveripiirissä just tuli ero, kun muija teki just mitä halus. Ei mitään väliä mitä mies halusi. Vaimon mukaan vaan mentiin. Kauan ne jaksoi. 10 vuotta, sitten ukko sanoi, että pidä paskas. Nyt riitti.

Aiheesta....

Paremmin täällä osataan neuvoa parisuhteista kuin kriisipuhelimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli hieman taustaa tämän päivän riidalle. Mutta se, mikä eniten harmittaa, on itse riitely - Miten on niin vaikeaa puhua toiselle asiallisesti? Tuntuu, että tämä jatkuva riitely syö kaiken elämänilon ja rakkauden meidän väliltämme. Miten negatiivista kommunikaatiota voi muuttaa? Minulla ei ole keinoja muuttaa tilannetta. Tunnen itseni kädettömäksi. Olen valmis eroon, vaikka olemme olleet naimisissa vasta vähän aikaa.

Ap

Minä en osaa riidellä. En kykene olemaan asiallinen jos olen tunteiden vallassa vaan lietsontaa riitaa lisää typerästi.

Yrtön lähteä tilanteesta pois ja selvittää ajatukset ensin ja sitten keskustelemme riidat ja mikä siihen johti.

Niin ja jos riita jää roikkumaan ilman selvitystä sitä seuraa vaan lisää. Ei välttämättä samaa aiheesta mutta taustalla on se sama Paha olo mikä jäi edellisestä eli reagoi toisen tekoihin negatiivisesti vaikka ne ei sitä välttämättä olisi.

Koen, että juuri tämä on ongelmamme. Meillä on selvittämättömiä riitoja taustalla. Tai no, onhan niitä selvittetty, mutta ANTEEKSI ei olla annettu. En kai osaa antaa anteeksi. Se tuntuu tosi vaikealta, jos mikään ei muutu käytännössä.

Riitoja on myös erittäin vaikeaa selvittää, kun mies vetäytyy ja vaikenee. Kun keskustelemme jostakin vakavasta aiheesta, mies saattaa "omalla vuorollaan" olla 5 - 10 min täysin hiljaa. Hän ei millään tavoin "kuittaa", että olisi edes kuullut, mitä minä sanon. Hänen mukaansa tämä on minun syytäni. Minä aiheutan hänessä tämän käytöksen. Ongelmana on, että minussa on jotain niin uhkaavaa, että hän menee lukkoon. Riidat jäävät siis usein kesken tai venyvät tuntikausien maratooneiksi. Mies ei myöskään itse ota koskaan kesken jääneitä asioita uudelleen esille.

Ap

Minua auttaa että muistan rakastavani miestäni ja kerron sen hänelle. Ei kumpikaan halua riidellä. Meistä minä olen se vetäytyvä puoli mutta en siitä syyttäisi täysin toista vaikka hyökkäävä onkin. Mieheni turhautuu kun minulla vie kauan vastata koska käsittelen asiaa ja yritän keksiä miten sanon asiat rakentavasti.

Me tee riitojen jälkeen sen että istumme alas kahdestaan kun lapset nukkuu ja käymme asiat läpi. Ei se hyvältä tunnu mutta paremmalta kuin mennä taas uudelleen riidoissa nukkumaan.

Kenties teillä välimatka hankaloittaa tätä puhumista? Ette pääse kasvokkain sitä tekemään aina kun tarpeellista?

Miksi mennä avioliittoon miehen kanssa jonka työn ja työn luonteen tietää, jos ne eivät kerran sovi omaan suhdetoivomukseen?

Anteeksi ap! Mutta suhde kuulostaa tuhoon tuomitulta jo alkujaan. Sulla paha olla kun et tästä pidä ja miehellä paha olla kun tietää ettet siitä pidä.

Ehkä sun AP ei oikeasti pidä yrittää väkisin olla etäsuhteessa tai minkään muunkaanlaisessa suhteessa, jossa sun on huono olla.

Sun kannattaa myös kuulostamaan sisältää, että onko huono olosi ihan oikeasti todellista, vai nouseeko se vain tyytymättömyyden tunteesta (jolloin se siirtyy johonkin toiseen asiaan jos nykyinen saadaan korjattua).