Lue keskustelun säännöt.
Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?
03.09.2017 |
Niin pahasti, että on pilannut aikuisen elämäni. Ja hänen valtansa alla olemisella tarkoitan aikaa, kun asuin kotona ja hiukan sen jälkeen.
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi.
Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?
apMiksi ihmeessä sinä olet mennyt tekemään lapsia jos sinusta ei ole äidiksi heille? Et ole yhtään äitiäsi parempi!
En nähnyt vanhemmuuden kaikkia aspekteja lapsettomana enkä tulevaa mieheni ja minun välistä vuorovaikutusta.
apTiesithän sä oman omituisuutes ja kuinka hukassa olet! Miten olet voinnut kuvitella että sinusta on huolehtimaan muista kun olet niin keskittynnyt itseesi ettet oikeen tunnu pystyvän huolehtimaan itsestäsikään. Minä, minä, minä ja miltä MINUSTA tuntuu. Ryven, ryven, ryven. Huku siihen itsesääliis ja anna miehellesi ja lapsille mahdollisuus parempaan elämään. Voin vaan kuvitella sen ahdistunneen ilmapiirin mikä teidän kotona on tämänkin viikonlopun valinnu! Voi lapsi parat😳
"Miten olet voinnut kuvitella että sinusta on huolehtimaan muista"
No minun äitini tuntien siihen ei paljoa tarvitse, käsitätkö? Ei minulle ollut syntynyt kuvaa, millälailla lapsi tarvitsee välittämistä, ennenkuin heitä oli kaksi? Vauvaa on minusta helpompi hoitaa, kuin vaativaa isoa lasta, koska vauva vain lähinnä vastaanottaa, ei "ideoi" itse ja ole niin monimutkainen. Mitenkään nyt vauvojen tarpeita vähättelemättä ja ohittamatta.
Ja lisäksi kyllä se, miten miehen ja mun kommunikaatio lastenhoidossa vuosien varrella meni vaikutti kuormittumiseeni myös. Miestäkään nyt siinä syyttämättä. Mutta mistä mä sen olisin voinut nähdä, millainen mies on isänä suhteessa minuun??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi.
Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?
apMiksi ihmeessä sinä olet mennyt tekemään lapsia jos sinusta ei ole äidiksi heille? Et ole yhtään äitiäsi parempi!
En nähnyt vanhemmuuden kaikkia aspekteja lapsettomana enkä tulevaa mieheni ja minun välistä vuorovaikutusta.
apTiesithän sä oman omituisuutes ja kuinka hukassa olet! Miten olet voinnut kuvitella että sinusta on huolehtimaan muista kun olet niin keskittynnyt itseesi ettet oikeen tunnu pystyvän huolehtimaan itsestäsikään. Minä, minä, minä ja miltä MINUSTA tuntuu. Ryven, ryven, ryven. Huku siihen itsesääliis ja anna miehellesi ja lapsille mahdollisuus parempaan elämään. Voin vaan kuvitella sen ahdistunneen ilmapiirin mikä teidän kotona on tämänkin viikonlopun valinnu! Voi lapsi parat😳
Sitäpaitsi sinä et osaa ilmeisesti antaa "ohjeita" mitenkään muulla tavalla, kuin olemalla loukkaava sille, jonka kuvittelet loukkaavia puheitasi arvostavan. Vai ryven minä itsessäni, jos ihminen on täysin kuormittunut muista koska oppia puolustaa omia rajojaan ei (ilmeisesti) ole annettu, niin syyttele sä vaan itsekkääksi! Ja että "lapsillasi on mahdollisuus parempaan elämään ilman sinua"! Anteeksi? Mitä? Onko toi sinusta auttavaa ja kohteliasta kommunikaatiota? Kuka sä oikein kuvittelet olevasi analysoimalla tuollaista mulle?
Mä en ope edes ollut kotona tänä viikonloppuna ensinnäkään, mutta sä sitten varmaat hurraat sille?! Etkö tajua ollenkaan, että ei ole hyvä tilanne saatana....
ap
Mä tajusin, että mä haluan olla rauhassa mun perheeltä totaalisesti, enkä ole ollut nyt kotona johonkin aikaan. Oon saanut rauhoittua ja olla, mutta mitään hyvää en tässä näe. Tämä on täysin paska pakkoratkaisu tilanteessa, jossa mä en vain enää jaksanut olla kotona menettämättä hermojani.
ap
Ap, jos menneisyytesi on sellainen kuten luulen (en vietä tarpeeksi aikaa tällä palstalla että tajuaisin miksi jengi kuittailee niin karusti sinulle), niin:
1) älä soita. Koskaan.
2) katkaise välit eli käytä puhelunestoja, sähköpostien automaattisia roskapostisääntöjä yms.
Sen jälkeen vaan päivä kerrallaan. Aika auttaa. Minulla meni pahimmasta ahdistuksestani 10 vuotta, ennen kuin huomasin olevani onnellinen. Mutta se vaati sen, etten edes keskustellut äitini kanssa.
Tyyppi ahdistaa mua hetkittäin vieläkin, ja tulee varmaan haudan takaakin sitä tekemään, vaikka hänen kuolemansa tulee olemaan minulle enimmäkseen helpotus. Mutta se ei hallitse elämääni.
Ja tämä siis onnistui vain siten, etten ole hänen kanssaan MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. Joskus 20 v sitten yritin terapiaa ja keskustella hänen kanssaan - täysin läppää toimintaa.
Tsemppiä sulle. Jätä nämä palstat ja katkaise äitiisi välit. Siitä tulee syyllinen olo, mutta kun tiedät itse, että se on ainoa asia, mikä sinut itsesi pelastaa, sen syyllisyyden kestää ja se tunne ajan kanssa hälvenee.
Ja muiden kanssa ei kannata tällaisia asioita juurikaan vatvoa. Harvat tajuaa. Itse kerron äiti"suhteestani" TODELLA harvalle.
Ja jos äiti sais tästäkin jotain sanoa, niin se ois varmaan, että hyvä juttu. Joo, tosi hyvä! Aina halusinkin tätä, kun perustin perheen!!!! Noooot!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on selvästi tarve tulla tänne saamaan haukkuja aina uudestaan ja valittamaan toivoen toisenlaista lopputulosta. Et tule saamaan täältä tukea vaan vain kiusaamista, aivan kuin saat äidiltäsi aina vain paskaa niskaan. Älä mene enää tahallasi tilanteisiin, joissa joudut kiusatuksi aina uudestaan.
Mulla on itselläni tämä samanlainen häiriö, kun bongaan ihmisen joka on selkeästi kusipää, minussa herää halu miellyttää tätä ihmistä. Myös minun äitini on narsisti ja kyllä voisi sanoa että se on määrännyt elämäni suunnan (koska nuorena sattuneet jutut vaikuttavat yhä terveysongelmien kautta joka päivä lopun elämääni).
Ja tämmöinen "laatukeskustelumonologi" täällä vaan porskuttaa. On niin ankea, ettei kukaan jaksa edes ilmoittaa asiattomaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä koita näitä miellyttää, mutta en tajua, että kiusaavat mua silti. Ihan vain siitä, että en kestä jotain???? Eli jokainen normaali ihminen tajuaisi, että MULLA on jokin huonosti ja MÄ tartten apua. Ehei, kiusaamista mun kuuluu kestää näitten mielestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.
Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.
apOlen sen surun käsitellyt, ja päässyt elämässäni eteenpäin. Toki minulla on oma sairauteni, johon tarvitsen tukea, mutta tiedän, ettei äitini pystyisi minua siinä tukemaan. Minusta olisi kohtuutonta edes vaatia häneltä sitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat tukea minua.
Oletko nyt varma, että olet päässyt eteenpäin?
En ole ap, vaan yksi, joka väittelee hänen kanssaan. Oma sairauteni ei johdu lapsuuteni traumoista. Niistä olen päässyt jo aikaa sitten yli. AP sensijaan näyttää uskovan, ettei voi päästä yli lapsuutensa traumoista ennen kuin hänen äitinsä muuttuu ihanneäidiksi.
En minä niinkään ajattele, en vain ole saanut mistään apua siihen, mitä minulle on tehty.
ap
ap: mitä jos etsisit psykoterapeutin, joka osaa hoitaa äititraumoitettuja? Kaikki psykoterapeutit eivät osaa hoitaa äititraumoitettuja, mutta toiset osaavat. Lisäksi sinun ja psykoterapeutin kemioiden täytyy kohdata, ja tietenkin sinulla täytyy olla halu kohdata ja käydä läpi äititraumasi. Rankkaa, mutta näin on mahdollista vapautua jopa äititraumasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko, miten sairaalta vaikutat itse? Koko päivän (ja ilmeisesti tähänastisen elämäsi) olet jauhanut tätä kuvottavan itsekeskeistä schaibaa.
Entä sitten!!!? Missä tukeai sitten onkaan?
ap
Tää ap on joku mt-potilas, joka kuormittaa jatkuvasti palstaa. Muut eivät ymmärrä lopettaa hänen kanssaan
Minä minä minä minä minä minä minä. Minua haukuttu. Minua syytetty. Minua kohdeltu huonosti. Minulle huudettu. Minä minä ja ainoastaan minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tämmöinen "laatukeskustelumonologi" täällä vaan porskuttaa. On niin ankea, ettei kukaan jaksa edes ilmoittaa asiattomaksi :D
Vaikeasti äititraumatisoituneen elämä ON äärimmäisen ankeaa, joten mene muualle naureskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.
Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.
apOlen sen surun käsitellyt, ja päässyt elämässäni eteenpäin. Toki minulla on oma sairauteni, johon tarvitsen tukea, mutta tiedän, ettei äitini pystyisi minua siinä tukemaan. Minusta olisi kohtuutonta edes vaatia häneltä sitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat tukea minua.
Oletko nyt varma, että olet päässyt eteenpäin?
En ole ap, vaan yksi, joka väittelee hänen kanssaan. Oma sairauteni ei johdu lapsuuteni traumoista. Niistä olen päässyt jo aikaa sitten yli. AP sensijaan näyttää uskovan, ettei voi päästä yli lapsuutensa traumoista ennen kuin hänen äitinsä muuttuu ihanneäidiksi.
En minä niinkään ajattele, en vain ole saanut mistään apua siihen, mitä minulle on tehty.
apap: mitä jos etsisit psykoterapeutin, joka osaa hoitaa äititraumoitettuja? Kaikki psykoterapeutit eivät osaa hoitaa äititraumoitettuja, mutta toiset osaavat. Lisäksi sinun ja psykoterapeutin kemioiden täytyy kohdata, ja tietenkin sinulla täytyy olla halu kohdata ja käydä läpi äititraumasi. Rankkaa, mutta näin on mahdollista vapautua jopa äititraumasta!
No siis aloitin avunhaun 1997 kuten sanoin. Olen nyt sellaisessa terapiassa, jonka uskon auttavan. Vai riittääkö se sinun arviosi mukaan, jos terapeutilla on kokemusta terapeuttina luonnehäiriöisistä ihmisistä ja näiden uhreista? Olen itse kokenut, että tämä on varmaan hyvä juttu. Siksi sanoin, etten ole saanut apua, koska olen hakenut sitä niin kauan ja ollut terapioissa, yhdessä erittäin pitkässäkin, mutta se oli vain laastari haavojen päälle, ei ollut oikeaa haavojen hoitoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minä minä minä minä. Minua haukuttu. Minua syytetty. Minua kohdeltu huonosti. Minulle huudettu. Minä minä ja ainoastaan minä.
Sä voit lähteä kans sieltä penskojesi luota, niin on heille parempi, vai oletko kehdannut hankkia niitä edes.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi.
Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?
apMiksi ihmeessä sinä olet mennyt tekemään lapsia jos sinusta ei ole äidiksi heille? Et ole yhtään äitiäsi parempi!
En nähnyt vanhemmuuden kaikkia aspekteja lapsettomana enkä tulevaa mieheni ja minun välistä vuorovaikutusta.
apTiesithän sä oman omituisuutes ja kuinka hukassa olet! Miten olet voinnut kuvitella että sinusta on huolehtimaan muista kun olet niin keskittynnyt itseesi ettet oikeen tunnu pystyvän huolehtimaan itsestäsikään. Minä, minä, minä ja miltä MINUSTA tuntuu. Ryven, ryven, ryven. Huku siihen itsesääliis ja anna miehellesi ja lapsille mahdollisuus parempaan elämään. Voin vaan kuvitella sen ahdistunneen ilmapiirin mikä teidän kotona on tämänkin viikonlopun valinnu! Voi lapsi parat😳
Varmaan säkin halusit sen sun perhe-elämän niin, ettet enää kestä olla huutamatta sun lapsilles, niin mä tuun sit sanoon sulle noi, että voi vitsi anna niitten nyt olla ilman sua ja häivy siitä senkin paskapää.
ap
Ei sun tarvitse koska itse olen lähes samassa pisteessä kun sinä ja aina tajunnut etten halua pahaa oloani siirtää eteenpäin ja jättännyt lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ehkä pilannut lapsuutesi, mutta ei aikuisuuttasi. Sinulla on valta päättää asioistasi, joten ota vastuu elämästäsi.
Hänen vaikutuksensa on pilannut aikuiselämäänikin, turha vääntää nyt siellä paskaa valkoiseksi. Esim. äitiys. Miten kuvittelet sen onnistuvan näillä eväillä?
apMiksi ihmeessä sinä olet mennyt tekemään lapsia jos sinusta ei ole äidiksi heille? Et ole yhtään äitiäsi parempi!
En nähnyt vanhemmuuden kaikkia aspekteja lapsettomana enkä tulevaa mieheni ja minun välistä vuorovaikutusta.
apTiesithän sä oman omituisuutes ja kuinka hukassa olet! Miten olet voinnut kuvitella että sinusta on huolehtimaan muista kun olet niin keskittynnyt itseesi ettet oikeen tunnu pystyvän huolehtimaan itsestäsikään. Minä, minä, minä ja miltä MINUSTA tuntuu. Ryven, ryven, ryven. Huku siihen itsesääliis ja anna miehellesi ja lapsille mahdollisuus parempaan elämään. Voin vaan kuvitella sen ahdistunneen ilmapiirin mikä teidän kotona on tämänkin viikonlopun valinnu! Voi lapsi parat😳
Varmaan säkin halusit sen sun perhe-elämän niin, ettet enää kestä olla huutamatta sun lapsilles, niin mä tuun sit sanoon sulle noi, että voi vitsi anna niitten nyt olla ilman sua ja häivy siitä senkin paskapää.
apEi sun tarvitse koska itse olen lähes samassa pisteessä kun sinä ja aina tajunnut etten halua pahaa oloani siirtää eteenpäin ja jättännyt lapset tekemättä.
Niin, okei. Et tunne siitä sitten olevasi huonompi kuin kaikki muut? Ettet "pysty"? Siis mä en sano niin, mutta tiedän, että se on monien mielipide, että on sairas, jos ei kykene hankkimaan perhettä, varsinkin jos periaatteessa haluaisi, mutta pää ei kestä tms. En ole sellaisten haukkujen arvoinen.
ap
Ap:n lapsista pitäis tehdä lasu. Todella ahdistavaa luettavaa! Miettikää että yrittäisitte päivästä toiseen tulla toimeen tämän ihmisen kanssa irl. Koulusta kun pääsette niin kotona odottaa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen soittanut. Rankkaa se oli. Vasta sen jälkeen pystyin vähitellen antamaan anteeksi äidilleni. Ymmärrän, ettei äidin omakaan elämä ole helppoa ollut. Nyt välit äitiin ovat etäiset, mutta olemme puheväleissä. En kuitenkaan puhu hänelle omista enkä perheeni sisäisistä asioista.
Minusta tuollainen on surullista. Oma tytär voi huonosti omassa perhe-elämänvaiheessaan, eikä äitiä vois aidosti paskaakaan enempää kiinnostaa, että auttais, tukis tai tekisi yhtikäs mitään lapsensa hyväksi.
apOlen sen surun käsitellyt, ja päässyt elämässäni eteenpäin. Toki minulla on oma sairauteni, johon tarvitsen tukea, mutta tiedän, ettei äitini pystyisi minua siinä tukemaan. Minusta olisi kohtuutonta edes vaatia häneltä sitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat tukea minua.
Oletko nyt varma, että olet päässyt eteenpäin?
En ole ap, vaan yksi, joka väittelee hänen kanssaan. Oma sairauteni ei johdu lapsuuteni traumoista. Niistä olen päässyt jo aikaa sitten yli. AP sensijaan näyttää uskovan, ettei voi päästä yli lapsuutensa traumoista ennen kuin hänen äitinsä muuttuu ihanneäidiksi.
En minä niinkään ajattele, en vain ole saanut mistään apua siihen, mitä minulle on tehty.
apap: mitä jos etsisit psykoterapeutin, joka osaa hoitaa äititraumoitettuja? Kaikki psykoterapeutit eivät osaa hoitaa äititraumoitettuja, mutta toiset osaavat. Lisäksi sinun ja psykoterapeutin kemioiden täytyy kohdata, ja tietenkin sinulla täytyy olla halu kohdata ja käydä läpi äititraumasi. Rankkaa, mutta näin on mahdollista vapautua jopa äititraumasta!
No siis aloitin avunhaun 1997 kuten sanoin. Olen nyt sellaisessa terapiassa, jonka uskon auttavan. Vai riittääkö se sinun arviosi mukaan, jos terapeutilla on kokemusta terapeuttina luonnehäiriöisistä ihmisistä ja näiden uhreista? Olen itse kokenut, että tämä on varmaan hyvä juttu. Siksi sanoin, etten ole saanut apua, koska olen hakenut sitä niin kauan ja ollut terapioissa, yhdessä erittäin pitkässäkin, mutta se oli vain laastari haavojen päälle, ei ollut oikeaa haavojen hoitoa.
ap
No hyvä, jos olet nyt ammattitaitoisessa psykoterapiassa! Jos on vaikea äititrauma, niin tie on kivinen, vaikka olisi kuinka hyvä ja ammattitaitoinen psykoterapeutti, mutta siis loistavaa, että olet nyt avun piirissä!
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on selvästi tarve tulla tänne saamaan haukkuja aina uudestaan ja valittamaan toivoen toisenlaista lopputulosta. Et tule saamaan täältä tukea vaan vain kiusaamista, aivan kuin saat äidiltäsi aina vain paskaa niskaan. Älä mene enää tahallasi tilanteisiin, joissa joudut kiusatuksi aina uudestaan.
Mulla on itselläni tämä samanlainen häiriö, kun bongaan ihmisen joka on selkeästi kusipää, minussa herää halu miellyttää tätä ihmistä. Myös minun äitini on narsisti ja kyllä voisi sanoa että se on määrännyt elämäni suunnan (koska nuorena sattuneet jutut vaikuttavat yhä terveysongelmien kautta joka päivä lopun elämääni).
Mistä tälläisiä terapeutteja mahtaisi löytää? Itse olen käynyt täysin surkeilla. Tyhmiäkin ovat olleet, jopa äitini mielestä. Terv. narsistiäidin tytär
Otahan nyt ne iltalääkkeet...