Mielisairaan veljeni toimeentulotuesta on leikattu 40%......

Valitettavasti mielenterveysongelmissa, joissa henkilön ongelmat näkyvät passiivisuutena, jää aika lailla omaisille se hoidon ja palveluiden vaatiminen. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa yhteyttä paikkakunnan sossuun ja vaatia aikaa sosiaalityöntekijälle sekä varmistaa, että henkilö itse menee sinne. Sos. työntekijä pystyy ensinnäkin selvittämään, että mitä palveluja ja hoitoa olisi tarjolla ja toiseksi neuvomaan, että miten tuon toimeentulotukipäätöksen saa purettua.

Jokaisessa kunnassa on myös sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on antaa neuvontaa tällaisissa tilanteissa. Googleta paikkakunnan nimi ja sosiaaliasiamies.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mielenterveysongelmissa, joissa henkilön ongelmat näkyvät passiivisuutena, jää aika lailla omaisille se hoidon ja palveluiden vaatiminen. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa yhteyttä paikkakunnan sossuun ja vaatia aikaa sosiaalityöntekijälle sekä varmistaa, että henkilö itse menee sinne. Sos. työntekijä pystyy ensinnäkin selvittämään, että mitä palveluja ja hoitoa olisi tarjolla ja toiseksi neuvomaan, että miten tuon toimeentulotukipäätöksen saa purettua.

Jokaisessa kunnassa on myös sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on antaa neuvontaa tällaisissa tilanteissa. Googleta paikkakunnan nimi ja sosiaaliasiamies.

Itse olen käynyt moneen otteeseen sosiaalipuolella. Ensimmäisellä kerralla maksamattoman lasku nipun kanssa ja myöhemmin itse kirjoittamani kirjeen jossa kerron että en jaksa tehdä ruokaa joka päivä ym. Tuo kirje oikeastaan oli kopioitu keskustelu täältä jossa puin asiaa. Mutta niin kauan kun vaikutan selväjärkiseltä ja "fiksulta" niin eihän noita pysty ottamaan tosissaan. Tai siltä se ainakin näyttää. Jo pelkästään se että menee paikan päälle on merkki jaksamisesta. Lääkärit ovat samanlaisia - "et näytä masentuneelta".

Tiesittehän, että sairaspäivärahan saanti ei ole mikään automaatio? Lääkäri voi kirjoittaa lausunnon työkyvyttömyydestä ja laittaa sairaslomalle, mutta Kela ei välttämättä hyväksy syytä ja sanoo että työkykyä löytyy. Sitten sitä sairaspäivärahaa ei saa, ja joutuu toimeentulotuelle joka tapauksessa.

Ja sitä työkyvyttömyyseläkettä (edes sitä määräaikaista) on vielä vaikeampi saada. Se ei todellakaan mene niin että sairaspäivärahakauden jälkeen tuki maagisesti muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi. Kela hyvin todennäköisesti hylkää hakemuksen ja siitä saa valittaa. Valitus tulee myös hylkynä. Tähän rumbaan oon siinä vaiheessa kulunut jo yli vuosi. Sitten täytyy taas tehdä uusi hakemus ja voi vain toivoa että tällä kertaa se hyväksyttäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mielenterveysongelmissa, joissa henkilön ongelmat näkyvät passiivisuutena, jää aika lailla omaisille se hoidon ja palveluiden vaatiminen. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa yhteyttä paikkakunnan sossuun ja vaatia aikaa sosiaalityöntekijälle sekä varmistaa, että henkilö itse menee sinne. Sos. työntekijä pystyy ensinnäkin selvittämään, että mitä palveluja ja hoitoa olisi tarjolla ja toiseksi neuvomaan, että miten tuon toimeentulotukipäätöksen saa purettua.

Jokaisessa kunnassa on myös sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on antaa neuvontaa tällaisissa tilanteissa. Googleta paikkakunnan nimi ja sosiaaliasiamies.

Itse olen käynyt moneen otteeseen sosiaalipuolella. Ensimmäisellä kerralla maksamattoman lasku nipun kanssa ja myöhemmin itse kirjoittamani kirjeen jossa kerron että en jaksa tehdä ruokaa joka päivä ym. Tuo kirje oikeastaan oli kopioitu keskustelu täältä jossa puin asiaa. Mutta niin kauan kun vaikutan selväjärkiseltä ja "fiksulta" niin eihän noita pysty ottamaan tosissaan. Tai siltä se ainakin näyttää. Jo pelkästään se että menee paikan päälle on merkki jaksamisesta. Lääkärit ovat samanlaisia - "et näytä masentuneelta".

Masennusta ei ole - on lamaannus ja toimintakyvyttömyys,

koska ei kykene selviytymään elämässään.

Syynä on yleensä kognitiiviset häiriöt ja deluusiot, jotka pitäisi osata kuvailla psykiatrille niin että hän hoksaa että kyseessä on mielisairaus, eikä vain halu hengailla kotona rahattomana.

Yllättävän moni on valmis uskomaan,että joku vartavasten haluaa maata kotona seinää tuijottamassa, ilman rahaa, jiutuvat vaaterääsyt päällään, koska on niin ilkeä, ettei ihan pahuuttaan mene aamuisin töihin tienaamaan rahaa mukavampaan elämään.

Kyllä kotiinjäämiseen aina syynsä on.

Yleisin on skitsofrenia ja sen alalajit, sitten tulee maanisdeppressiivisyys. Masennus on nyt muotia, mutta minä en usko että se on niin yleinen kuin aina hoetaan.

Potilaan tulee osata kertoa avainasiat diagnoosiaan varten:

onko hänellä harhoja?

onko vieraantunut omasta ruumiistaan?

käyttääkö paljon aikaa kuvitellessaan, että silmät ovat kamerat tai että päässä soi radio?

Harhat vievät monen kotonamakoilevan koko ajan, eikä hän osaa puhua niistä psykiatrille,

koska kuvittelee, että kaikki muutkin ajattelevat samalla tavalla koko ajan. Sairaudentunto puuttuu.

Kouluttamattomat läheiset näkevät vain, että henkilö makaa paljon ja on poissaoleva. Siitä sitten vedetään vääriä johtopäätöksiä, että hän tekee niin, koska on laiska ja himoitsee sosiaalietuuksia itselleen.

Psyyke on veteen piirretty viiva ja hyppäys eri sairauksiin on pienen matkan päässä. Skitsofrenia on enemmänkin siihen neurologiseen puoleen liittyvä sairaus. Minunkin puolestani mielenterveysongelmia voitasiin kutsua muuksikin kuin sairauksiksi, mutta valitettavasti silloin suurin osa ei ymmärrä ongelman vakavuutta. Minä uskon että mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä kuin sanotaan. Olisi omituista jos ihmiset eivät reagoisi jos ympäristössä tai yhteiskunnassa on häikkää.

Vierailija kirjoitti:

 Mutta olenko minä todella holhoukseen kuuluva, tai apn veli, vaikka järki kulkee jotenkuten?

Yksi kriteeri on se, että aiheuttaa itselleen taloudellista vahinkoa. Vaikka pää toimisikin, niin ihminen voi jostain muusta syystä (mielenterveyden ongelmat) olla toimintakyvytön tai sitten toimia niin, että torpedoi oman taloutensa. Tämä on ihan peruste edunvalvonnalle, sen tarkoitus on sekä auttaa niitä, jotka eivät pysty auttamaan itseään, että suojella niitä, jotka aiheuttavat itselleen ongelmia.

Jos edunvalvonta kuulostaa hankalalta kuviolta (etenkin kun siihen pitäisi löytyä joku luotettava läheinen, joka jaksaisi hoitaa asioita), niin olisiko mahdollista jonkun läheisen hoitaa yksittäisiä asioita valtakirjalla? En tiedä, mutta tästä voisi ottaa selvää.

Ap:n veli tarvitsisi jotain nepsyvalmentajaa. Tuntuu surulliselta, että noin nuoren ihmisen elämä on tuossa tilanteessa. Oikeanlaisen tuen avulla hän voisi hyvin päästä vielä elämään kiinni, saada kunnollisen koulutuksen ja työn, ehkä jopa perheenkin.

Eikö työttömäksi voi ilmoittautua netissä? Tuskin hän mihinkään töihin joutuu kuitenkaan, kun ei terveilläkään ole töitä.

Ei yhteiskunnan kuulu tuollaisia paapoa, ellei perhe huolehdi, niin kadulle vaan.

en nyt jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta voisiko kyse olla siitä että kela haluaa veljesi hakevan kaikki mahdolliset tuetu muualta ja sitten he maksavat jäännös osan. Toimeentulotuki on viimeinen tuki, sitä ennen on haettava KAIKKI muu mahdollinen raha mitä voi jostain saada.

Tää on tätä hyvinvointivaltiota, ei auteta niitä jotka on oikeasti avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mielenterveysongelmissa, joissa henkilön ongelmat näkyvät passiivisuutena, jää aika lailla omaisille se hoidon ja palveluiden vaatiminen. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa yhteyttä paikkakunnan sossuun ja vaatia aikaa sosiaalityöntekijälle sekä varmistaa, että henkilö itse menee sinne. Sos. työntekijä pystyy ensinnäkin selvittämään, että mitä palveluja ja hoitoa olisi tarjolla ja toiseksi neuvomaan, että miten tuon toimeentulotukipäätöksen saa purettua.

Jokaisessa kunnassa on myös sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on antaa neuvontaa tällaisissa tilanteissa. Googleta paikkakunnan nimi ja sosiaaliasiamies.

Tässä aika hyviä neuvoja. Kela toimii heille annettujen ohjeiden mukaan, jos joku ei hoida velvotteitaan asianmukaisesti niin Kelan ohje on että toimeentulotukea leikataan. Jos ap:n veli itse ei osaa/kykene/halua hoitaa asioitaan niin vaihtoehtoja on oikeastaan tasan kaksi, joko niitä hoitaa joku muu tai sitten veli kärvistelee sillä leikatulla toimeentulotuella. 

Parhaalla tavalla asiassa pääsisi nyt varmaan eteenpäin ottamalla yhteyttä sinne oman kunnan sosiaalitoimistoon ja sopimalla tapaamisen jonne menee veli ja ainakin yksi perheenjäsen mukaan. Joku muu kuin veli varaa ajan ja selittää aikaa varatessa mistä on kysymys, siellä käynnillä ei myöskään kaunistella ja esitetä että kyllähän tää tässä menee kun vaan sais vähän enemmän rahaa. Jos veli itse haluaakin piilotella asioiden todellista tilaa niin jonkun muun pitää ne paljastaa, miten kukaan viranomainen ymmärtäisi mistä on kyse jos veli aina heitä tavatessaan vakuuttaa että kaikki on hyvin. 

Hoitosuhde pitää saada kuntoon, add sinällään hyvin harvoin on invalidisoiva sairaus joka estäisi työnteon ja masennus tarvitsee hoitoa parantuakseen. Autismin kirjo on laaja, ilmeisesti veli ei täysin toimintakyvytön ole jos kerran pystyy esittämään fiksua ja "normaalia" tarvittaessa. Kotona makaaminen ei ainakaan auta tilannetta yhtään ja myös sairaalta ihmiseltä pitää voida vaatia asioita, vakituinen hoitosuhde johonkin tahoon ei voi olla liikaa vaadittu jos tässä kerran puhutaan ihmisestä joka omasta ja perheensä mielestä on kykeneväinen huolehtimaan itsestään. 

Wt veli sinulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mielenterveysongelmissa, joissa henkilön ongelmat näkyvät passiivisuutena, jää aika lailla omaisille se hoidon ja palveluiden vaatiminen. Tässä tilanteessa pitäisi ottaa yhteyttä paikkakunnan sossuun ja vaatia aikaa sosiaalityöntekijälle sekä varmistaa, että henkilö itse menee sinne. Sos. työntekijä pystyy ensinnäkin selvittämään, että mitä palveluja ja hoitoa olisi tarjolla ja toiseksi neuvomaan, että miten tuon toimeentulotukipäätöksen saa purettua.

Jokaisessa kunnassa on myös sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on antaa neuvontaa tällaisissa tilanteissa. Googleta paikkakunnan nimi ja sosiaaliasiamies.

Itse olen käynyt moneen otteeseen sosiaalipuolella. Ensimmäisellä kerralla maksamattoman lasku nipun kanssa ja myöhemmin itse kirjoittamani kirjeen jossa kerron että en jaksa tehdä ruokaa joka päivä ym. Tuo kirje oikeastaan oli kopioitu keskustelu täältä jossa puin asiaa. Mutta niin kauan kun vaikutan selväjärkiseltä ja "fiksulta" niin eihän noita pysty ottamaan tosissaan. Tai siltä se ainakin näyttää. Jo pelkästään se että menee paikan päälle on merkki jaksamisesta. Lääkärit ovat samanlaisia - "et näytä masentuneelta".

Multa jää varmaan jotain tajuamatta mutta mitä odotit saavuttavasi sillä että menet sossuun jonkun kirjeen kanssa kertomaan ettet jaksa tehdä ruokaa? 

Vierailija kirjoitti:

Eli oikea diagnoosi on lorvikatarri.

Kunpa sinun kaltaisesi ihmiset joutuisivat edes yhden päivän elämässään kokemaan, miltä tuntuu viallisen psyyken kanssa olo, kun aivo ei toimi, kun ajatukset kiertävät kehää, kun pelkotilat ovat niin rajut ettei uskalla lähteä asunnosta ulos, vaikka sisällä on ihan yhtä paha olla. Toiset elävät niin vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Tiesittehän, että sairaspäivärahan saanti ei ole mikään automaatio? Lääkäri voi kirjoittaa lausunnon työkyvyttömyydestä ja laittaa sairaslomalle, mutta Kela ei välttämättä hyväksy syytä ja sanoo että työkykyä löytyy. Sitten sitä sairaspäivärahaa ei saa, ja joutuu toimeentulotuelle joka tapauksessa.

Ja sitä työkyvyttömyyseläkettä (edes sitä määräaikaista) on vielä vaikeampi saada. Se ei todellakaan mene niin että sairaspäivärahakauden jälkeen tuki maagisesti muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi. Kela hyvin todennäköisesti hylkää hakemuksen ja siitä saa valittaa. Valitus tulee myös hylkynä. Tähän rumbaan oon siinä vaiheessa kulunut jo yli vuosi. Sitten täytyy taas tehdä uusi hakemus ja voi vain toivoa että tällä kertaa se hyväksyttäisiin.

Ei nuori ihminen pääse noilla ap:n veljen diagnooseilla eläkkeelle, määräaikaisellekaan, vaikka aihetta olisi kun toimintakyky on noin heikko. Lääkärinlausunto ei ole mikään automaatio sille. Kuntoutusta hidastaa tuo jatkuva toimeentulon kanssa kamppailu. 

Vierailija kirjoitti:

Yksikään noista diagnoosista EI ole mielisairausdiagnoosi.

Just tota piti sanoa että ap:n tiedot ovat nyt aika väärät. Add, autismi eivät todellakaanole mielisairauksia vaan virallisesti neurologisia häiriöitä. Jotenkin ei myöskään stemmaa tuo että näyttää ja vaikuttaa ulospäin fiksulta ja normaalilta mutta oikeasti sellaisessa kunnossa että olisi mielisairas joka tarvitsisi edunvalvojan. Se että hoitaa talous- rai raha-asioita tai tukien hakuja huonosti ei oikein riitä mielisairaus diagnoosiin. Onko nuo diagnoosit nyt aivan varmasti asiantuntijoiden antamat?

Tänään oli Helsingissä Joukkovoiman mielenosoitus vastustamassa Sipilän hallituksen leikkauksia köyhiltä ja sairailta. Jos ette olleet siellä, tulkaa ensi kerralla! 

Ja ihan pikku sivuhuomautuksena: Sipilän hirmuhallinto oli ilmoittanut 6 miljardin "sopeutustarpeesta" ja yhteiskuntasopimuksesta jo toukokuussa 2015, ennen syksyn suurta pakolaisaaltoa, että kyllä tämä on ihan ideologista eikä maahantulijoiden aiheuttamaa. 

Minun mielestäni eläke kuuluisi saada, jos lääkehoito ei tuo parannusta tilanteeseen.