Lue keskustelun säännöt.
Minusta perhe-elämä ja alkoholi ei yksinkertaisesti sovi yhteen
01.09.2017 |
Otan vastuun lapsista ja perheestä niin vakavasti että haluan aina olla täysin pelikunnossa. Join viimeisen kerran alkoholia kun alettiin työstämään esikoista ja aion jatkaa samalla linjalla kunnes kaikki lapset on omillaan.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi sen alkoholin ylipäätäänkään pitää kuulua kenenkään elämään. En ole absolutisti, mutten välittäisi, vaikkei mitään päihdyttäviä aineita olisi koskaan keksittykään. Lääketarkoitukseen moni päihdyttävä aine tosin sopii, mutta viihdekäyttö on jotain täysin turhaa. Onko se sitten vain ajanvietettä heikkolahjaisille?
Taitaa olla heikkolahjainen jos ajattelee, että alkoholin käytön aikana ei voi tapahtua mitään muuta viihdyttavää, kuin alkoholin käyttöä. En ole kuullut, että joku istuu sohvalla pullo huulilla ja antaan vaan viinan valua kurkusta alas tunnista toiseen ilman minkäänlaista muut tekemistä.
Harmi vain, että osalla tuo viihdyttävä puoli alkoholista kestää vain hyvin pienen hetken. Sen sijaan juomisen edetessä se saa uusia sävyjä itsesäälistä ja muita omasta pahasta olostaan syytteleviä huutoja melskaamista. Oksentelua, jonka me muut joudumme usein siivoamaan ja myös vahtimaan, että se alkoholia nauttinut pysyy hengissä, vaikka sattuikin sammumaan parahiksi juuri olohuoneen lattialle. Ja ellemme olisi taluttaneet häntä kotiin niin alkoholia nauttinut olisi saattanut sammua viimeistä kertaa ojan pohjalle, ellei sitten poliisi olisi käynyt noukkimassa häntä putkaan selviämään.
Minulla on ikää 48 vuotta. Olen ollut naimisissa 25 vuotta kahden eri miehen kanssa. Lisäksi on kokemusta, isästä, veljestä, ja poikaystävistä.
- en ole koskaan tavannut ketään, joka melskaa itsesäälistä
- tai huutaa alkoholin vaikutuksen alaisena
- tai oksentelee (paitsi itseni kerran)
- yhden kerran olen nähnyt sammumisen
- en ole koskaan kuullut kenenkään joutuvan putkaan.Ja minä olen koko aikuiselämäni juonut alkoholia 1-3 kertaa viikossa.
Myönnän, että edellä kirjoittamani oli hyvin kärjistetysti kirjoitettu. Mutta uskoakseni on niin, että alkohlin nauttiminen ei vain kaikille meistä sovi. Suurimmalla osalle kohtuullinen alkoholin käyttö ei aiheuta mitään eritysitä haittaa Mutta jos ja kun tutustut vaikka esimerkiksi suomalaisiin henkeen ja terveyteen koskeviin rikostiilastoihin ja siivoat sieltä pois ne tapaukset, joissa alkoholilla on ollut osanssa, niin saattaisit huomata kuinka paljon alkoholilla on välillistä vaikutustakin.
Minulle ei sovi kohtuukäyttö, kun en näe missään pikkupöhnät ja sitten kotiin -meiningissä mitään järkeä, "parilla" käymisestä puhumattakaan. Sellainen alkaa lähinnä vituttaa, joten ennemmin kunnon kännit tai kokonaan ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi sen alkoholin ylipäätäänkään pitää kuulua kenenkään elämään. En ole absolutisti, mutten välittäisi, vaikkei mitään päihdyttäviä aineita olisi koskaan keksittykään. Lääketarkoitukseen moni päihdyttävä aine tosin sopii, mutta viihdekäyttö on jotain täysin turhaa. Onko se sitten vain ajanvietettä heikkolahjaisille?
Taitaa olla heikkolahjainen jos ajattelee, että alkoholin käytön aikana ei voi tapahtua mitään muuta viihdyttavää, kuin alkoholin käyttöä. En ole kuullut, että joku istuu sohvalla pullo huulilla ja antaan vaan viinan valua kurkusta alas tunnista toiseen ilman minkäänlaista muut tekemistä.
Harmi vain, että osalla tuo viihdyttävä puoli alkoholista kestää vain hyvin pienen hetken. Sen sijaan juomisen edetessä se saa uusia sävyjä itsesäälistä ja muita omasta pahasta olostaan syytteleviä huutoja melskaamista. Oksentelua, jonka me muut joudumme usein siivoamaan ja myös vahtimaan, että se alkoholia nauttinut pysyy hengissä, vaikka sattuikin sammumaan parahiksi juuri olohuoneen lattialle. Ja ellemme olisi taluttaneet häntä kotiin niin alkoholia nauttinut olisi saattanut sammua viimeistä kertaa ojan pohjalle, ellei sitten poliisi olisi käynyt noukkimassa häntä putkaan selviämään.
Minulla on ikää 48 vuotta. Olen ollut naimisissa 25 vuotta kahden eri miehen kanssa. Lisäksi on kokemusta, isästä, veljestä, ja poikaystävistä.
- en ole koskaan tavannut ketään, joka melskaa itsesäälistä
- tai huutaa alkoholin vaikutuksen alaisena
- tai oksentelee (paitsi itseni kerran)
- yhden kerran olen nähnyt sammumisen
- en ole koskaan kuullut kenenkään joutuvan putkaan.Ja minä olen koko aikuiselämäni juonut alkoholia 1-3 kertaa viikossa.
Ihan totta et ole muka ikinä nähnyt humalaista joka meuhkaa tai oksentaa? Missä tynnyrissä olet elänyt?? Kyllähän noita tulee vastaan kaupungilla ihan ihmisten aikaankin!
Kaikki ei asu kaupungissa. 2015 oli viimeksi, kun naapuri jätti 13 ja 15 vuotiaansa kotiin sitten oli noin 40 nuorta bileissä humalassa. Sen jälkeen en muista humalaista nähneeni.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi sen alkoholin ylipäätäänkään pitää kuulua kenenkään elämään. En ole absolutisti, mutten välittäisi, vaikkei mitään päihdyttäviä aineita olisi koskaan keksittykään. Lääketarkoitukseen moni päihdyttävä aine tosin sopii, mutta viihdekäyttö on jotain täysin turhaa. Onko se sitten vain ajanvietettä heikkolahjaisille?
Miksi sinä käytät alkoholia, jos et kerran ymmärrä miksi sitä käytetään?
Samoilla linjoilla mennään. Viiniä, rommia, viskiä ja tummaa olutta löytyy kotoa ruoanlaittoa ja leipomista varten. Vieraille joskus tarjotaan vähän viskiä. Mun lapsuuden perheeseen kuului tissuttelu, en missään nimessä halua sitä samaa omille lapsilleni. Raskaan päivän jälkeiseen rentoutumiseen riittää kylmä kokis jäillä.
Onneksi omat vanhemmat ei ikinä käyttäneet alkos minun nähteni. Sukulaisten luona näki tätiä ja setiä kumppaneineen pienessä hiprakassa ja sekin oli lapsen silmissä jo ihan liikaa. Aikuiset muuttu ihan liikaa pienessäkin nousuhumalassa. Ei ole kivaa katsottavaa lapsille. Serkut oli etenki sutullisia omien vanhempien takia eikä kyennyt leikkimään vaa nyhjötettii huoneessa ja valitettiin alkoholista ja toivottiin pääsevämme kotiin. Onneksi yleensä mummi tuli ja pelasti. Vei meidät kotiinsa jossa oli hyvä olla. Samoin yleensä vanhempani lähti tässä vaiheessa myös.
Jos sukulaisten näkeminen on jo noin vasten mielistä niin entä sitte omien vanhempien!
Ymmärtäkää että lapsen mieli on erilainen kun aikuisten. Vaikka aikuinen kuvittelee olevansa hauska ja kiva niin lapsen silmissä pienikin humala tila on iso muutos ja luo epäturvallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä lasten kanssa juomista. Jos sitä haluaa tehdä niin tehkööt niin ettei lapset missään nimessä näe isää tai äitiä humalassa. Ei oo mitää hirveempää näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla mennään. Viiniä, rommia, viskiä ja tummaa olutta löytyy kotoa ruoanlaittoa ja leipomista varten. Vieraille joskus tarjotaan vähän viskiä. Mun lapsuuden perheeseen kuului tissuttelu, en missään nimessä halua sitä samaa omille lapsilleni. Raskaan päivän jälkeiseen rentoutumiseen riittää kylmä kokis jäillä.
Mistä lähtien tissuttelu tarkoittaa paria kolmea promillea ja perheväkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on turhuutta.
Samalla logiikalla voisit todeta kaiken hauskan olevan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi sen alkoholin ylipäätäänkään pitää kuulua kenenkään elämään. En ole absolutisti, mutten välittäisi, vaikkei mitään päihdyttäviä aineita olisi koskaan keksittykään. Lääketarkoitukseen moni päihdyttävä aine tosin sopii, mutta viihdekäyttö on jotain täysin turhaa. Onko se sitten vain ajanvietettä heikkolahjaisille?
Taitaa olla heikkolahjainen jos ajattelee, että alkoholin käytön aikana ei voi tapahtua mitään muuta viihdyttavää, kuin alkoholin käyttöä. En ole kuullut, että joku istuu sohvalla pullo huulilla ja antaan vaan viinan valua kurkusta alas tunnista toiseen ilman minkäänlaista muut tekemistä.
Harmi vain, että osalla tuo viihdyttävä puoli alkoholista kestää vain hyvin pienen hetken. Sen sijaan juomisen edetessä se saa uusia sävyjä itsesäälistä ja muita omasta pahasta olostaan syytteleviä huutoja melskaamista. Oksentelua, jonka me muut joudumme usein siivoamaan ja myös vahtimaan, että se alkoholia nauttinut pysyy hengissä, vaikka sattuikin sammumaan parahiksi juuri olohuoneen lattialle. Ja ellemme olisi taluttaneet häntä kotiin niin alkoholia nauttinut olisi saattanut sammua viimeistä kertaa ojan pohjalle, ellei sitten poliisi olisi käynyt noukkimassa häntä putkaan selviämään.
Jos näin käy, on tietysti parempi olla kokonaan juomatta. Meillä järjestettävistä illanvietoista kaikki pääsevät kyllä omin jaloin kotiin ja tunnelmana pysyy mukavana läpi koko illan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lasten kanssa juomista. Jos sitä haluaa tehdä niin tehkööt niin ettei lapset missään nimessä näe isää tai äitiä humalassa. Ei oo mitää hirveempää näkyä.
Eipä minulle siitä ole traumoja jäänyt, että sekä isäni että äitini saattoivat tai saattavat edelleen ottaa esimerkiksi ruokailun yhteydessä juoda lasin tai kaksi viiniä tai vaihtoehtoisesti vaikka olutta. - Tosinaan saattavat juoda saunan päälle sauna kaljan tai siiderin ja tai lonkeron . Toki he ovat näin humaltuneet ja ovat ymmärtäneet olla esimerkiksi sen, että heistä ei ole autokuskiksi.
Mutta ei toisaalta tällainen melko vähäinen nautiskelu ole myöskään - koputtaa puuta - tehnyt heistä sellaisia, joiden käytöstä meidän lasten tai kenenkään muunkaan olisi pitänyt heidän käytöstään hävetä tai siitä harmistua.
- On harmillista, että osalle alkoholin nauttimiseen on vain kaksi tapaa joko se, että sitä otetaan niin paljon kuin vain kerralla pystytään (vähinttän niin paljon, että ollaan selkesät humalatilassa) tai sitten ollaan (raivo) raittiita. Minusta muutenkin elo olisi tylsää jos olisi aina vain kaksi vaihtoehtoa.
Asia, millä olen pientä päätäni jonkun kerran vaivannut on kysymys siitä, että onko alkoholin nauttimisen lopettaminen ja kyvyttömyys juoda kohtuudella, jokin sairaus, vai vain opittu tapa? Tietysti geenejään on helppo syyttää, mutta onko niissä koko totuus?
En lähipiirissä, kaupungilla joskus, en edes muista milloin viimeksi. Olen harvoin aamuun asti ulkona.
Niin, asun Itäkeskuksessa muuten...