Miten miehesi suhtautuisi jos nyt tulisit (vahingossa) raskaaksi?

minulle tehty sterilisaatio ja neljä lasta ennestään.

Kun asiaolisi ihan varma niin mies alkaisi miettimään käytännön asioita.

Mikäs siinä jos lapsi olisi tulossa, eipä se kummallekaan järkytyskään olisi.

Mies ei olisi millänsäkkään. Saa kuulemma tulla niin paljon lapsia kuin minä haluan.

Minä kyllä taitaisin ottaa pienen stressin kaikesta, mutta olisin varmaankin kuitenkin onnellinenkin.

otettais sitten viides lapsi perheeseen. Vaikka nykyiseen neljään ollaan päätetty jättää tämä lapsiluku. Itseäni varmaan vähän harmittaisi, kun uusi ura on juuri aluillaan.

ambulanssin ja lehteen jutun tekoa varten,koska minulla ei ole kohtua ja munajohtimetkin on katkaistu.

Mutta jos voisin saada vielä,ja tulisin raskaaksi(46v) niin kyllä vetäis hiljaseksi- molemmat. Varmaan mietittäisiin tosissaan että mitä tehtäis ja luulen,eiku tiedän että päädyttäisiin keskeytykseen.

Minä repeäisin itkuun. En missään nimessä halua toista lasta ja mies tietää sen kyllä.

Siksipä minut on steriloitu, joten tuskinpa paksuksi pamahdan :)

Sitä kestäisi ehkä kuukauden, kaksi, jonka jälkeen sopeutuis ajatukseen. Iloitsisi vauvasta ja olisi hänelle hyvä isä.



Minä itkisin onnesta. Tosin huolestuisin kyllä taloudellisista asioista jonkin verran, mutta huoli peittyisi onnen alle.



t. Kuuden lapsen äiti

Oltaisiin molemmat järkyttyneitä, sillä mulla on kierukka. Mutta jos nyt vahinkoraskaus olisi jotenkin mahdollista, niin mies olisi asiasta varmasti todella iloinen ja onnellinen. Suunnitelmissa ei ole hankkia lapsia enää, mutta uskon että hän suhtautuisi asiaan paremmin kuin minä. Olisi kyllä todella kauheaa!!

ambulanssin ja lehteen jutun tekoa varten,koska minulla ei ole kohtua ja munajohtimetkin on katkaistu. Mutta jos voisin saada vielä,ja tulisin raskaaksi(46v) niin kyllä vetäis hiljaseksi- molemmat. Varmaan mietittäisiin tosissaan että mitä tehtäis ja luulen,eiku tiedän että päädyttäisiin keskeytykseen.

Jotenkin näin meillä myös, ensin järkyttyisimme hormonikierukan pettämisestä, ja sitten päätyisimme raskaudenkeskeytykseen.

Ikää nimittäin jo 48 vee :)

että todennäköisesti sanoisi vain "vai niin". Minä sanoisin "no voi helvetti" ja varaisin tyynesti ajan keskeytykseen.



Juuri näin itseasiassa tapahtui 3 vuotta sitten. Tuolloin mies sanoi että abortti olisi parempi vaihtoehto, mutta että päätös on minun. Abortin tein ja se oli kyllä elämäni parhaita päätöksiä. Meillä yksi lapsi ennestään ja enempää ei kyllä tule.

on vähän vihjaillut että "onhan noi vastasyntyneet tosi söpöjä". No hämmästyisin ihan HELVETISTI, koska mut on steriloitu 2v sitten.. Ja kyllä mieskin sen tietää, taitaa vaan kaihoilla muuten vaan, kun kuopuskin on jo 5v.

että miten meidän nyt käy, pitääkö jämähtää kotiin kolmistaan ja ehdimmekö enää käydä koulussa ja töissä, harrastuksista puhumattakaan. taloudellinen tilanne voisi myös pelottaa. asumme meille kahdelle täydellisessä asunnossa mahtavalla paikalla, mutta miestä varmasti arveluttaisi, voisimmeko jäädä tähän kolmistaan. mies ajattelee minua enemmän kuitenkin tunteella ja lopulta olisi varmaankin iloinen.



mä järkyttyisin ja pohtisin asian hyviä ja huonoja puolia pitkään. sydämessäni olisin tosi iloinen, mutta järkeily haittaisi hommaa:)

Minä kauhuissani ja itkisin ja raivoisin varmasti.